Etusivu > Tilastot > Kasvihuonekaasut > 2015 > Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2015

Suomen kasvihuonekaasupäästöt 2015

Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain

Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2015 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 55,6 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (t CO2-ekv.). Päästöt laskivat 6 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat lähes 22 prosenttia pienemmät. Kokonaispäästöissä ei ole mukana maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästöjä ja poistumia. Sektori on Suomessa merkittävä nielu, eli sen mukaanotto vähentäisi Suomen kokonaispäästöjä.

Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain

Vuoden 2015 kokonaispäästöistä 73 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 11 prosenttia, maatalouden 12 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 4 prosenttia. Päästöistä 80 prosenttia oli hiilidioksidia, 9 prosenttia metaania, 8 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua) ja 3 prosenttia F-kaasuja (kuvio 2).

Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) – kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-kertoimet on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. Inventaariossa käytetään Ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitettyjä GWP–kertoimia; metaani 25, dityppioksidi 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12-22 800.

Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen osuudet kaasuittain. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP-kertoimia käyttämällä.

Energiasektorin päästöt olivat vuonna 2015 40,8 milj. t CO2 ekv., ne laskivat 8 prosenttia vuoteen 2014 ja 24 prosenttia vuoteen 1990 verrattuna. Suurimpana syynä päästöjen laskuun oli hiilen ja maakaasun kulutuksen vähenemä vuodesta 2014, sillä ennätyslämmin sää vähensi lämmitysenergian tarvetta. Liikenteen päästöt nousivat 0,5 prosenttia edellisvuodesta. 1990-luvun alun laman jälkeen alkanut liikenteen päästöjen tasainen kasvu taittui vuonna 2007 ja päästöt putosivat vuosina 2014-2015 alle vuoden 1990 päästöjen. Tieliikenteessä biopolttoaineiden osuus oli noin 13 prosenttia vuonna 2015, jolloin fossiilisia CO2-päästöjä jäi syntymättä noin 1,5 milj. t.

Puupolttoaineilla katettiin yli neljännes Suomen kokonaisenergian kulutuksesta vuonna 2015. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. Metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla.

Teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2015 kasvoivat 3 prosenttia verrattuna edellisvuoteen, ollen 6,1 milj. t CO2-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 13 prosenttia. Kemianteollisuuden päästöt ovat nousseet 20 prosenttia ja metalliteollisuuden 6 prosenttia, kun taas mineraaliteollisuuden päästöt ovat laskeneet 6 prosenttia vuodesta 2014. Kemianteollisuuden päästöjen nousun syynä on typpihapon ja vedyn valmistuksen päästöjen kasvu edellisvuodesta. F-kaasujen päästöt olivat 1,6 milj. t CO2-ekv, joten ne vähenivät noin 9 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna. F-kaasupäästöt ovat kasvaneet yli kolmikymmenkertaisiksi ajanjaksolla 1990–2015. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa. Kylmä- ja ilmastointilaitteiden osuus F-kaasujen päästöistä on nykyisin yli 90 prosenttia.

Maatalouden päästöt pysyivät lähes edellisvuoden päästöjen tasolla, ollen 6,5 milj. t CO2-ekv. vuonna 2015 (vähenemää 0,5 prosenttia). Tämä pieni lasku päästöissä johtui kalkituksen ja väkilannoitteiden käytön vähenemisestä. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet 14 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on päästöjen laskun pääasiallinen syy verrattaessa nykypäästötasoa perusvuoteen 1990. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden rakennemuutos, josta on seurannut tilojen lukumäärän lasku, tilakoon kasvu ja muutokset kotieläinten määrissä. Maidontuotanto on hieman laskenut vuodesta 1990 samalla, kun lypsylehmien määrä on supistunut noin puoleen 2010-luvulle tultaessa. Nautojen ruuansulatuksen päästöt ovat laskeneet nautojen vähenemisen myötä. Maidontuotanto ei ole laskenut samassa suhteessa, koska lehmäkohtainen maidontuotos on tehostunut mm. jalostuksen myötä. Lihantuotanto on laskenut 1990-luvun alusta, ja ruuansulatuksesta peräisin olevat lihantuotannon päästöt ovat vähentyneet nautojen vähentyessä. Viljan viljelyala ja tuotanto ovat hiukan pienentyneet parinkymmenen viime vuoden aikana. Väkilannoitteiden käyttö on samanaikaisesti vähentynyt, mikä on johtanut alentuneisiin dityppioksidipäästöihin huolimatta lisääntyneestä turvemaiden käyttöönotosta viljelyyn.

Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 3 prosenttia ollen 2,1 milj. t CO2-ekv. vuonna 2015. Suurimpana syynä päästöjen vähenemiseen oli yhdyskuntajätteen kaatopaikkasijoituksen vähentyminen jätteenpolton lisääntyessä. Jätesektorin päästöt ovat puolittuneet vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain edellyttämät toimet, mm. kaatopaikkojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla hiilinielu pieneni 8 prosenttia verrattuna vuoden 2014 nieluun ollen noin 26,0 milj. t CO2-ekv. Puuston hiilinielu vaihtelee vuosittain hakkuumäärien mukaan, kun taas hakkuumäärät vaihtelevat kulloisenkin kysynnän mukaan. Teollisuuspuun hakkuut olivat 5 prosenttia edellisvuotta suuremmat ollen suurimmat vuotuiset hakkuut tilastoissa tähän mennessä. Metsämaan nettopoistuma-arviot ovat selvästi suuremmat kuin kevään 2016 julkistuksessa, mikä johtuu valtakunnan metsien inventoinnista saadusta uudesta puustoaineistosta ja sen käytöstä aikasarjan viimeisimpien vuosien poistumien arviointiin. Pinta-alatarkennusten merkitys on vähäisempi. Tarkempi kuvaus muutoksista löytyy Luken uutisesta 6.4.2017.

Kuvio 3. Kasvihuonekaasupäästöt ja -poistumat maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous -sektorilla 1990–2015 (milj. tonnia CO2-ekv.) (päästöt positiivisia ja poistumat negatiivisia lukuja).

Nyt julkistetut kokonaispäästöt vuodelle 2015 ovat joulukuussa julkistettuja ennakkotietoja 0,1 prosenttia pienemmät. Energiasektorin päästöt laskivat 0,1 milj. t CO2-ekv., mikä johtui puun pienpolton metaanipäästökertoimen päivityksestä. Lisäksi sektorilla teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö on tehty pieniä tarkennuksia laskentaan, minkä seurauksena sektorin päästöt nousivat 0,03 milj. t CO2-ekv.

Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta

Suomen EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin sekä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteita ja niiden toteutumista kuvataan alla olevissa luvuissa siltä osin, kuin velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin.

EU:n päästökauppadirektiivin ja taakanjakopäätöksen päästövähennysvelvoitteiden seuranta

Päästövähennysvelvoitteet

Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin vuonna 2009 uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi ( 2009/29/EC ) ja nk. taakanjakopäätös ( 406/2009/EC ), jolla säädetään päästökaupan ulkopuolisten toimien päästövähennyksiä. Uusittu päästökauppadirektiivi ja taakanjakopäätös koskevat kautta 2013–2020.

Päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennystavoite. Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöjen tulee olla 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Energiavirasto raportoi päästökaupan päästöt EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.

EU:n energia- ja ilmastopaketin taakanjakopäätös käsittää päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Päästökauppasektorin ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa ilmoitetut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.

Taakanjakopäätöksen mukaan vuosien 2013–2020 välissä päästöjen on oltava niin kutsutulla tavoitepolulla tai sitä alhaisemmat. Tavoitepolku on lineaarinen. Sen alkupiste on vuosien 2008–2010 päästökauppasektorin ulkopuolisten päästöjen keskiarvo ja loppupiste vuoden 2020 päästövähennystavoite. Päästökauppaan ulkopuoliset päästöt vuosille 2005 ja 2008–2010 on vahvistettu taakanjakopäästöstä varten vuoden 2012 EU:n sisäisen inventaariotarkastuksen jälkeen ja niiden perusteella on laskettu ja vahvistettu jäsenmaakohtaiset vuosittaiset päästökiintiöt komission täytäntöönpanopäätöksillä ( 2013/162/EU ).

Suomen päästökaupan ulkopuolisille päästöille on asetettu 16 prosentin vähennysvelvoite vuoden 2005 päästötasosta vuoteen 2020 mennessä.

Päästökauppalain soveltamisala laajeni uuden päästökauppakauden alussa vuonna 2013 sen johdosta, että polttolaitoskäsite käsittää nyttemmin polttoaineiden polton kaikenlaisissa laitoksissa, eikä enää pelkästään sähkön- ja lämmöntuotannossa. Lisäksi soveltamisalaan tuli kokonaan uusia toimintoja, kuten esimerkiksi typpihapon, vedyn ja synteesikaasun tuotanto.

Päästökaupan ulkopuolisille päästöille annetun tavoitepolun määrittämisessä on otettu huomioon päästökauppaan vuonna 2013 siirtyneiden päästöjen vaikutus. Tavoitepolun mukaisiin päästökiintiöihin on tehty päästökaupan kattavuuden muutokset erillisellä komission päätöksellä ( 2013/634/EU ). Suomelle tehty korjaus on nostanut päästökaupan ulkopuolisten päästöjen vähennysvelvoitetta 21,1 prosenttiin.

Mainitut vuosittaiset päästökiintiöt eivät ota huomioon uusien, vuonna 2015 inventaarioiden laadinnassa käyttöön otettujen menetelmä- ja raportointiohjeiden vaikutuksia päästötasoon. Taakanjakopäätöksen velvoitteiden osalta EU:n kasvihuonekaasupäästöjen seurantajärjestelmäasetuksessa on sovittu, että mikäli uusien ohjeiden aiheuttamat muutokset päästölaskentaan muuttavat taakanjakopäätöksen kannalta oleellisia päästöjä enemmän kuin prosentin, voi komissio muuttaa jäsenmaan vuotuisia taakanjakopäätöksen mukaisia päästökiintiöitä vastaavasti. Mahdolliset muutokset päästörajoihin tehtäisiin vuoden 2016 inventaariolähetyksen tarkastuksen perusteella ja ne tehtäisiin vain vuosille 2017 - 2020. Suomessa uusien ohjeiden käyttöönotto on kasvattanut päästökauppaan kuulumattomien päästöjä yli sovitun yhden prosentin rajan. EU:n vuoden 2016 inventaariotarkastus on saatu päätökseen ja päätöstä päästökiintiöiden mukauttamisesta odotetaan toukokuussa 2017.

Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraavalle vuodelle, kiintiöiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.

Taakanjakopäätöksen velvoitteiden seuranta

Päästökaupan piiriin kuuluvat kasvihuonekaasupäästöt jatkoivat laskuaan ollen vuonna 2015 yli 11 prosenttia pienemmät kuin edellisvuonna. Päästöjen pienemiseen vaikuttivat lämpimänä jatkunut sää ja sähkön erillistuotannon korvaaminen sähkön tuonnilla. Päästökauppasektorilla maakaasun kulutus laski vuonna 2015 yhteensä noin 16 prosenttia ja kivihiilen kulutus väheni noin 30 prosenttia edellisvuoteen nähden.

Päästökaupan ulkopuolisilla sektoreilla (mm. polttoaineiden käyttö rakennusten lämmityksessä, kotimaan liikenne pl. lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt, maatalous, jätehuolto ja F-kaasujen eli fluoria sisältävien kasvihuonekaasujen käyttö) päästöt laskivat noin prosentin vuoteen 2014 verrattuna. Ne kuitenkin alittivat EU:n asettaman velvoitteen lähes 3 prosentilla (ks. kuvio 4).

Kuvio 4. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2015

Taulukossa 1 on annettu mainittujen Suomen taakanjakopäätöksen mukaiset päästöt vuosina 2013–2015 sekä vuosittaiset päästökiintiöt ja niihin tehdyt päästökaupan kattavuuden muutoksista lasketut korjaukset. Päästökiintiöiden ja päästökaupan kattavuuden muutoksesta aiheutuvan korjauksen erotuksena saadaan laskettua tavoitepolku, jonka alapuolella Suomen päästökaupan ulkopuolisten toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Tavoitepolku on myös annettu taulukossa 1. Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa vuosien 2013–2014 päästöt poikkeavat kasvihuonekaasujen inventaarion viimeisimmistä luvuista, koska kyseisille vuosille EU-velvoitteeseen vaikuttavat päästöluvut on vahvistettu ja kiinnitetty vuoden 2016 EU:n sisäisessä tarkastuksessa (vihreät pylväät kuviossa 4), eikä lukuja korjata takautuvasti. Vuoden 2015 luku voi tarkentua, jos EU-tarkastuksissa havaitaan tiedoissa puutteita (sininen pylväs kuviossa 4). Lukujen valossa Suomi on täyttämässä vuosien 2013-2015 osalta taakanjakosopimuksen mukaiset vuosittaiset velvoitteet.

Taulukko 1. Suomen päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020 sekä kokonaispäästöarvioiden (pl. kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt) ja Energiaviraston julkaisemien päästökaupan päästötietojen erotuksena lasketut päästökaupan ulkopuoliset päästöt. Päästöluvut on annettu hiilidioksidia vastaavina miljoonina tonneina (CO2-ekvivalentteina).

	2013	2014	2015	2016	2017	2018	2019	2020
Vuosien 2005 ja 2008-10 päästöistä lasketut päästökiintiöt	33,5	33,0	32,5	31,9	31,4	30,9	30,4	29,9
Päästökaupan kattavuuden muutoksista aiheutuva korjaus	1,7	1,7	1,7	1,6	1,6	1,6	1,5	1,5
Suomen tavoitepolku (edellisten rivien erotus)	31,8	31,3	30,8	30,3	29,8	29,3	28,8	28,4
Päästökaupan ulkopuoliset päästöt 1)	31,6	30,1	29,9
Ero tavoitepolkuun 2)	-0,2	-1,1	-0,9

1) Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa käytetyt luvut perustuvat edellisten vuosien inventaarioiden tarkastettuihin tietoihin, eikä niitä päivitetä takautuvasti. Viimeisimmän julkistuksen luvut saattavat poiketa näistä luvuista.
2) Ero tavoitepolkuun on ilmaistu negatiivisena lukuna kun toteutuneet päästöt ovat tavoitepolun alapuolella ja positiivisena lukuna kun ne ovat tavoitepolun päästöjä suuremmat.

Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella

EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 päästötasosta. Vähennysvelvoitteen jakamisesta on sovittu erillisessä sopimuksessa. Suomi on allekirjoittanut tämän sopimuksen.

EU on jakanut velvoitteensa EU-tason velvoitteeseen ja jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökauppaan kuulumattomat päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen. Suomen päästökauppaan kuulumattomat päästöt tulee rajoittaa 240,5 miljoonaan tonniin CO2-ekv. kaudella 2013–2020. Tämä velvoite on sama kuin yllä esitetyn taakanjakopäätöksen alla. Erona on, että Kioton pöytäkirjan velvoite koskee koko velvoitekautta, vuosittaisia päästökiintiöitä ei ole. Kioton pöytäkirjan velvoitteen toteutumisen seurannassa käytetään aina viimeisimpiä inventaariotietoja kun EU-velvoitteen toteutumista seurataan vuosittain, eikä muutoksia inventaariotiedoissa oteta huomioon takautuvasti.

Mainittu 240,5 miljoonaa tonnia CO2-ekv. on Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Toisen kauden sallitun päästömäärän vahvistamiseksi tehtävä raportointi tehtiin kesällä 2016. Raportointi tarkastettiin syyskuussa ja Suomen lukuihin ei ehdotettu tarkastuksessa muutoksia. EU-velvoitteeseen tehdään vuonna 2017 mahdollisesti vuonna 2015 käyttöön otettujen menetelmämuutosten takia mukautuksia (ks. edellinen luku), mutta vastaavia muutoksia ei tehdä Kioton pöytäkirjan mukaiseen velvoitteeseen.

Lisäksi Suomi vastaa Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisista LULUCF-toimien päästöistä ja poistumista pöytäkirjan sääntöjen mukaisesti.

Yllä mainituista syistä Kioton pöytäkirjan ja EU:n taakanjakopäätöksen mukaisten velvoitteiden suuruudessa ja seurannassa käytettävissä päästötiedoissa on eroja.

Vuosien 2013 – 2015 keskimääräiset päästökaupan ulkopuoliset päästöt ovat noin 2 prosenttia (0,5 milj. t CO2-ekv./vuosi) korkeammat kuin keskimääräiset päästöt, jotka saadaan jakamalla sallittu päästömäärä velvoitekauden pituudella. Päästötrendi on kuitenkin ollut laskeva ja vuoden 2015 tiedon mukaan kyseisen vuoden päästöt alittavat sallitusta päästömäärästä lasketun keskimääräisen arvon.

Artiklan 3.3 mukaisista LULUCF-toimista (metsitys, uudelleenmetsitys, metsän hävitys) aiheutuvien nielujen ja päästöjen laskenta on pakollista Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon laskenta on pakollista ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) laskenta vapaaehtoista. Suomi ei ole valinnut vapaaehtoisia toimia raportoitavaksi Kioton pöytäkirjan toisella kaudella.

Artiklan 3.3 toimien yhteenlasketut vuotuiset nettopäästöt olivat 2013 3,4 milj. t CO2-ekv, 2014 3,2 milj. t CO2-ekv. ja 2015 2,9 milj. CO2-ekv. eli yhteensä 9,6 milj. t CO2-ekv toisen velvoitekauden alusta. Kyseiset päästöt vaikuttavat sellaisenaan Suomen vähennystaakkaan Kioton pöytäkirjan toisella kaudella.

Artiklan 3.4 mukainen metsänhoidon nielu 2013 oli 56,2 milj. t CO2-ekv, 2014 54,4 milj. t CO2-ekv. ja 2015 49,3 milj. t CO2-ekv. Poistuma-arviot ovat selvästi suuremmat kuin kevään 2016 julkistuksessa, mikä johtuu valtakunnan metsien inventoinnista saadusta uudesta puustoaineistosta ja sen käytöstä aikasarjan viimeisimpien vuosien poistumien arviointiin. Pinta-alatarkennusten merkitys on vähäisempi. Poistuma-arviot tulevat todennäköisesti vielä tarkentumaan tulevina vuosina, kun saadaan tuoretta inventointiaineistoa laskennan käyttöön. Tarkempi kuvaus muutoksista löytyy Luken uutisesta 6.4.2017.

Kioton pöytäkirjan toisella kaudella arvioitaessa metsänhoidon päästöjen/poistumien vaikutusta velvoitteeseen näitä verrataan metsänhoidon vertailutasoon, jonka suuruus on määritetty maakohtaisesti. Suomen vertailutaso on −20,466 milj.t CO2/vuosi. Vertailutasoa on korjattava, jos inventaariossa metsänhoidon päästöjen arvioinnissa käytetyt menetelmät poikkeavat niistä, joita käytettiin vertailutasoa määritettäessä. Suomen vertailutason teknisen korjauksen laskentaa kehitetään parhaillaan, joten metsänhoidon poistumien vertailutason ylittävää määrää ei voida vielä täysin arvioida. Nykyisellä teknisellä korjauksella, 13,5 milj. t. CO2 ekv., korjattu metsänhoidon vertailutaso on 34,0 milj. t. CO2 ekv. Korjatun vertailutason ylittävät poistumat saa laskea velvoitteen toteuttamisessa hyödyksi enintään 3,5 prosenttiin asti maan vuoden 1990 kokonaispäästöistä (pl. LULUCF-sektori) kerrottuna kahdeksalla eli velvoitekauden vuosien lukumäärällä. Suomen metsänhoidon kattoluku on 19,98 milj. t CO2-ekv. koko velvoitekaudelle (taulukko 2).

Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteen täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä ylijääneitä päästöyksiköitä sekä toisen kauden päästömarkkinoilta ja hankemekanismeista hankittuja yksiköitä. Ensimmäiseltä kaudelta Suomi voi siirtää noin 23,7 milj. t CO2-ekv. vastaavan määrän päästöyksiköitä toiselle kaudella, joista 23,6 milj. t CO2-ekv. on valtion tileillä ja loput päästökauppaan osallistuvien toiminnanharjoittajien tileillä. 1.1.2017 Suomen rekisterissä oli lisäksi toisella kaudella hankittuja CER-yksiköitä lähes 1,4 milj. t CO2-ekv. vastaava määrä. Näistä valtaosa oli valtion tilillä.

Taulukossa 2 on alustavasti arvioitu Suomen edistymistä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamista nyt julkaistujen päästötietojen valossa.

Taulukko 2. Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen seuranta vuosien 2013-2015 päästötietojen perusteella (tonnia CO2-ekvivalenttia, päästöt positiivisia ja poistumat negatiivisia lukuja)

	2013	2014	2015	Yhteenveto
Suomen sallittu päästömäärä koko velvoitekaudelle				240 544 599
Kansalliset     kokonaispäästöt	63 195 337	59 125 790	55 559 213
Päästökauppaan kuuluvat     päästöt (pl. lentoliikenteen     päästökauppa)	31 496 743	28 765 587	25 486 751
Kotimaan lentoliikenteen     CO2-päästöt	186 663	187 557	185 976
Päästökauppaan kuulumattomat päästöt	31 511 931	30 172 646	29 886 486	91 571 062
Päästökauppaan kuulumattomien päästöjen kumulatiivinen osuus sallitusta päästömäärästä	13 %	13 %	12 %	38 %
Arvio artiklan 3.3 toimien eli metsityksen ja uudelleen metsityksen ja metsänhävityksen nettopäästöjen perusteella velvoitekauden lopussa sallitusta päästömäärästä vähennettävistä yksiköistä	3 435 980	3 233 289	2 923 614	9 592 883
Artiklan 3.4 metsänhoidon     päästöt ja poistumat     yhteensä	-56 214 409	-54 381 385	-49 312 939
Metsänhoidon vuosittainen     vertailutaso Suomelle	-20 466 000	-20 466 000	-20 466 000
Metsänhoidon     vertailutason     tekninen korjaus	-13 582 000	-13 582 000	-13 582 000
Metsänhoidon päästöt ja     poistumat miinus     metsänhoidon teknisellä     korjauksella korjattu     vertailutaso	-22 166 409	-20 333 385	-15 264 939
Metsänhoidon kattoluku 1)	-19 978 041	-	-
Arvio artiklan 3.4 metsänhoidon toimesta sallittuun päästömäärään velvoitekauden lopussa lisättävistä yksiköistä	-19 978 041 3)	0	0	-19 978 041 3)
Kioton pöytäkirjan 1.     velvoitekaudelta siirrettävät     yksiköt 2)				-23 588 923 3)
Kioton pöytäkirjan 2.     velvoitekaudella     hankemekanismeista     hankityt yksiköt 2)				-1 321 187 3)
Arvio Kioton pöytäkirjan 2. velvoitekaudella velvoitteen täyttämiseen käytettävissä olevista päästöyksiköistä				-24 910 110 3)

1) Metsähoidon kattoluku on -19 978 041 t CO2 –ekv. koko velvoitekaudelle. Taulukossa annetut arvot kertovat kuinka paljon kattoluvusta on käytettävissä ko. vuodelle.
2) Valtion tileillä 1.1.2017 olleet yksiköt YK:n ilmastosopimukselle 20.3.2017 toimitettujen SEF-taulujen mukaan
3) Luku on ilmoitettu negatiivisena, koska se vaikuttaa toiseen suuntaan kuin päästöt velvoitteen laskennassa

Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario, Tilastokeskus

Lisätietoja: Riitta Pipatti 029 551 3543, Pia Forsell 029 551 2937, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Ville Vertanen

---

Päivitetty 6.4.2017