Kasvihuonekaasuinventaarion laskennan ja raportoinnin ohjeistus
Kasvihuonekaasuinventaarion laadintaa ohjaavat YK:n Ilmastosopimuksen (UNFCCC) raportointiohjeet ja hallitusten välisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) päästöjen arviointia käsittelevät menetelmäohjeet. IPCC-ohjeet kattavat kaikki sektorit ja niiden laatimiseen ovat osallistuneet asiantuntijat eri puolilta maailmaa. IPCC-ohjeet antavat raportoiville maille mahdollisuuden valita kunkin maan resursseille ja tietotasolle parhaiten sopivat menetelmätasot eri päästöluokkien laskentaan.
Kasvihuonekaasuinventaarion vuosittainen raportointi tapahtuu Ilmastosopimuksen ohjeiden mukaisilla määrämuotoisilla raportointitauluilla ja kansallisella inventaarioraportilla.
YK:lle toimitettaviin kasvihuonekaasujen inventaariolähetyksiin tulee liittää Kioton pöytäkirjan toimeenpanoon liittyviä lisätietoja pöytäkirjan artiklan 7.1 mukaisesti. Kyseiset lisätiedot sisältävät mm. pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten maankäyttöön, maankäytön muutoksiin ja metsätalouteen liittyvien toimien päästö/poistumatiedot, kansallisen inventaariojärjestelmän ja kansallisen päästörekisterin kuvaukset sekä tietoa päästöyksiköiden siirroista Kioton pöytäkirjan osapuolten päästörekisterien välillä.
EU:n seurantajärjestelmäasetus, sen muutos sekä asetukseen liittyvät toimeenpanosäädös ja delegoitu asetus asettavat omat vaatimuksensa jäsenmaiden kansallisille inventaarioille.
Ilmastosopimuksen raportointiohjeet inventaariolle:
- 24/CP.19 UNFCCC reporting guidelines on annual inventories for Parties included in Annex I to the Convention (2013)
Inventaariossa eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi käyttämällä nk. GWP (global warming potential)-kertoimia. Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella käytetään YK:n ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa (2007) esitettyjä GWP –kertoimia; metaani 25, typpioksiduuli 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12-22800.
Inventaariolaskentaa ohjaava IPCC-ohjeistus:
- IPCC 2006 Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories (2006)
- 2013 Revised Supplementary Methods and Good Practice Guidance Arising from the Kyoto Protocol (2013)
- 2013 Supplement to the 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories: Wetlands (2013) –ohjeen käyttö on vapaaehtoista, paitsi jos Kioton pöytäkirjan osapuoli on valinnut kosteikkojen ojitus- ja uudelleenvettämistoimen. Suomi ei ole valinnut kosteikkojen ojitus- ja uudelleenvettämistoimea, mutta on käyttänyt kyseistä ohjetta ojitettujen orgaanisten maiden päästökertoimien valinnassa täydentämään kansallista tutkimustietoa.
Kioton pöytäkirjan ohjeet raportoinnille:
- 2/CMP.7 Land use, land-use change and forestry
- 2/CMP.8 Implications of the implementation of decision 2/CMP.7 to 5/CMP.7 on the previous decisions on methodological issues related to the Kyoto Protocol, including those relating to Articles 5, 7 and 8 of the Kyoto Protocol
- 6/CMP.9 Guidance for reporting information on activities under Article 3, paragraphs 3 and 4, of the Kyoto Protocol
- 3/CMP.11 Implications of the implementation of decisions 2/CMP.7 to 4/CMP.7 and
- 1/CMP.8 on the previous decisions on methodological issues related to the
- Kyoto Protocol, including those relating to Articles 5, 7 and 8 of the Kyoto
- Protocol, part I: implications related to accounting and reporting and other
- related issues
Yllä mainitut raportointi- ja menetelmäohjeet ovat olleet käytössä inventaariovuoden 2013 ennakkotietojen julkistamisesta alkaen.
Päivitetty 6.4.2017
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2015,
Kasvihuonekaasuinventaarion laskennan ja raportoinnin ohjeistus
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 23.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/khki/2015/khki_2015_2017-04-06_men_001.html