Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain
Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuoden 2017 kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat 55,5 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia (milj. t CO2-ekv.). Päästöt laskivat lähes 5 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Vuoden 1990 päästöihin verrattuna kokonaispäästöt olivat 22 prosenttia pienemmät. Maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorin päästöt ja poistumat eivät ole mukana kokonaispäästöissä. LULUCF-sektorin laskennan tulokset eivät ole vielä valmistuneet, joten niitä ei julkisteta tämän ennakon yhteydessä.
Kuvio 1. Suomen kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain
Vuoden 2017 kokonaispäästöistä 74 prosenttia oli peräisin energiasektorilta (polttoaineiden käyttö ja haihtumapäästöt). Teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö -sektorin (F-kaasut mukaan luettuina) osuus oli 11 prosenttia, maatalouden 12 prosenttia ja jätteiden käsittelyn 3 prosenttia. Päästöistä 81 prosenttia oli hiilidioksidia, 8 prosenttia metaania, 8 prosenttia dityppioksidia (ilokaasua) ja 2 prosenttia F-kaasuja (kuvio 2).
Eri kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävä vaikutus yhteismitallistetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi inventaariossa käyttämällä nk. GWP (global warming potential) – kertoimia. Hiilidioksidille annettu GWP-arvo on 1, ja muiden kasvihuonekaasujen GWP-arvot on määritetty vertaamalla niiden yhden kilogramman päästön aiheuttamaa säteilypakotetta maan pinnalla (W/m2) hiilidioksidin vastaavaan säteilypakotteeseen. Inventaariossa käytetään ilmastosopimuksen raportointiohjeiden mukaisesti IPCC:n neljännessä arviointiraportissa esitettyjä GWP–kertoimia; metaani 25, dityppioksidi 298, F-kaasut kaasusta riippuen noin 12-22 800.
Kuvio 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2017* kaasuittain eri sektoreilla. Kaasujen päästöt on yhteismitallistettu GWP-kertoimia käyttämällä
Ennakkotiedon mukaan energiasektorin päästöt olivat vuonna 2017 41,1 milj. t CO2 ekv. Päästöt vähenivät 5 prosenttia (2,3 milj. t CO2-ekv.) vuoteen 2016 verrattuna ja olivat 23 prosenttia (12,5 milj. t CO2-ekv.) pienemmät kuin vuonna 1990. Vuonna 2017 energiasektorin päästökauppaan kuuluvat päästöt vähenivät 8 prosenttia (1,9 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt 2 prosenttia (0,5 milj. t CO2-ekv.). Eniten päästöjen laskuun energiasektorilla vaikuttivat tärkeimpien fossiilisten polttoaineiden käytön väheneminen ja liikennepolttoaineiden bio-osuuden kasvu. Nestemäisten polttoaineiden bio-osuuksilla vähennettiin kasvihuonekaasupäästöjä vuonna 2017 arviolta 1,2 milj. t CO2-ekv.
Puupolttoaineilla katettiin yli neljännes Suomen kokonaisenergian kulutuksesta vuonna 2017. Suurin osa puupolttoaineista on metsä- ja paperiteollisuuden jäte- ja sivuvirtoja, kuten mustalipeän ja kuoren polttoa. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöjä ei sisällytetä energiasektorin päästöihin, mutta metaani- ja dityppioksidipäästöt sisällytetään. Biomassan energiakäytön hiilidioksidipäästöt ilmoitetaan lisätietoina inventaariossa. Metsästä korjattu biomassa raportoidaan hiilivaraston vähentymisenä maankäyttö, maankäytön muutokset ja metsätalous (LULUCF) -sektorilla.
Ennakon mukaan teollisuuden prosessien ja tuotteiden käytön päästöt vuonna 2017 vähenivät 3 prosenttia (0,2 milj. t CO2-ekv.) verrattuna edellisvuoteen, ollen 5,9 milj. t CO2-ekv. Vuoteen 1990 verrattuna nämä päästöt ovat nousseet 10 prosenttia (0,5 milj. t CO2-ekv.). Vuonna 2017 teollisuusprosessien päästökauppaan kuuluvat päästöt vähenivät lähes 4 prosenttia (0,2 milj. t CO2-ekv.) ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vähenivät 2 prosenttia (0,03 milj. t CO2-ekv.) edellisvuoteen nähden. Mineraaliteollisuuden päästöt nousivat 5 prosenttia ja kemianteollisuuden päästöt 9 prosenttia, kun taas metalliteollisuuden päästöt laskivat 12 prosenttia. Mineraaliteollisuuden päästöjen nousun syynä on sementin tuotannon ja kemianteollisuudessa vedyn valmistuksen päästöjen kasvu edellisvuodesta. F-kaasujen päästöt olivat 1,3 milj. t CO2-ekv, joten ne vähenivät 5 prosenttia vuoteen 2016 verrattuna. Suurimmat syyt päästöjen vähenemiseen olivat pienentyneet päästöt kaupan kylmälaitteiden ja ajoneuvojen ilmastointilaitteiden käytöstä. F-kaasupäästöt olivat vuonna 2017 yli 25-kertaiset verrattuna vuoden 1990 päästöihin. F-kaasuilla on korvattu otsonia tuhoavia yhdisteitä monissa kylmä- ja jäähdytyslaitteissa. Kylmä- ja ilmastointilaitteiden osuus F-kaasujen päästöistä on nykyisin yli 90 prosenttia.
Ennakkotiedon mukaan maatalouden päästöt vähenivät yhden prosentin edellisvuodesta, ollen 6,5 milj. t CO2-ekv. vuonna 2017. Tämä pieni lasku päästöissä johtui vuoteen 2016 verrattuna vähäisemmästä peltojen kalkituksesta. Verrattuna vuoteen 1990 maatalouden päästöt ovat vähentyneet 13 prosenttia. Väkilannoitteiden käytön väheneminen on päästöjen laskun pääasiallinen syy verrattaessa nykypäästötasoa perusvuoteen 1990. Lisäksi päästöjen vähenemiseen on vaikuttanut maatalouden rakennemuutos, josta on seurannut tilojen lukumäärän lasku, tilakoon kasvu ja muutokset kotieläinten määrissä.
Jätesektorin päästöt laskivat edellisvuodesta 5 prosenttia ollen 1,9 milj. t CO2-ekv. vuonna 2017. Jätesektorin päästöt ovat vähentyneet lähes 60 prosenttia vuodesta 1990. Päästöjen vähentymiseen ovat vaikuttaneet merkittävästi jo vuonna 1994 voimaan astuneen jätelain ja EU:n kaatopaikkadirektiivin (1999/31/EY) edellyttämät toimet, mm. biohajoavan jätteen kaatopaikkasijoitusta on rajoitettu ja kaatopaikkakaasun talteenottoa lisätty tuntuvasti. Uudemman lainsäädännön mukaiset toimet ovat vähentäneet kaatopaikkojen metaanipäästöjä edelleen. Vuoden 2016 kaatopaikkasijoituskiellon jälkeen biohajoavaa yhdyskuntajätettä menee kaatopaikoille enää lähinnä erilaisina muussa jätteenkäsittelyssä hyödyntämättä jääneinä ositteina.
Nyt julkistetut ennakolliset kokonaispäästöt vuodelle 2017 ovat toukokuussa julkistettuja pikaennakkotietoja noin prosentin (0,6 milj. t CO2-ekv.) pienemmät. Energiasektorin päästöt vähenivät 0,5 milj. t CO2-ekv., mikä johtui liikenteen sekä kivihiilen päästötietojen päivittymisestä. Lisäksi sektorilla teollisuusprosessit ja tuotteiden käyttö on tehty tarkennuksia laskentaan, minkä seurauksena sektorin päästöt laskivat 0,1 milj. t CO2-ekv.
Suomen kansainväliset päästöjen vähentämisvelvoitteet ja niiden toteutumisen seuranta
Suomen EU:n vuoteen 2020 ulottuvan ilmasto- ja energiapaketin sekä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästövähennysvelvoitteita ja niiden toteutumista kuvataan alla olevissa luvuissa siltä osin, kuin velvoitteiden toteutumisen seuranta perustuu Suomen kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion tietoihin.
EU:n taakanjakopäätöksen päästövähennysvelvoitteiden seuranta
PäästövähennysvelvoitteetEU:n ilmasto- ja energiapaketti on laaja lainsäädäntökokonaisuus, jonka avulla EU pyrkii vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään 20 prosenttia vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Osana ilmasto- ja energiapakettia hyväksyttiin vuonna 2009 uudistettu Euroopan päästökauppadirektiivi ( 2009/29/EC ) ja nk. taakanjakopäätös ( 406/2009/EC ), jolla säädetään päästökaupan ulkopuolisten toimien päästövähennyksiä. Uusittu päästökauppadirektiivi ja taakanjakopäätös koskevat kautta 2013–2020.
Päästökaupan ulkopuolisille päästöille on määritetty jäsenmaakohtaiset vähennystavoitteet, kun taas päästökauppasektorille on EU-tasolla yhteinen päästövähennystavoite. Päästökauppadirektiivin mukaan päästöoikeuksien määrä EU:ssa alenee vuosittain niin, että vuonna 2020 päästöjen tulee olla 21 prosenttia EU:n päästökauppasektorin vuoden 2005 päästöjä pienemmät. Energiavirasto raportoi päästökauppaan kuuluvien toiminnanharjoittajien päästöt Suomen osalta EU:n komissiolle, joka seuraa vähennysvelvoitteiden täyttymistä.
EU:n energia- ja ilmastopaketin taakanjakopäätös määrittelee päästökauppasektorin ulkopuolisten alojen päästövähennystavoitteet. Päästökaupan ulkopuoliset päästöt lasketaan vähentämällä kansallisen kasvihuonekaasuinventaarion kokonaispäästöistä päästökauppasektorin todennetut päästöt. EU:n lentoliikenteen CO2-päästöt ovat olleet EU:n päästökaupan piirissä vuodesta 2012. Lentoliikenteen päästökaupan kattavuus ja laskentatapa poikkeavat inventaarion laskentatavasta. Siksi päästökaupan ulkopuolisten päästöjen laskennassa kokonaispäästöistä vähennetään myös päästökauppaan kuuluvan lentoliikenteen osalta inventaariossa raportoidut kotimaan lentoliikenteen CO2-päästöt.
EU:n taakanjakopäätöksen tavoite on vähentää jäsenmaiden päästökaupan ulkopuolisia päästöjä yhteisesti 10 prosentilla vuoden 2005 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jäsenmaakohtaiset tavoitteet vaihtelevat päästöjen vähentämisestä 20 prosentilla päästöjen kasvun rajoittamiseen 20 prosenttiin. Taakanjakopäätöksessä Suomen maakohtainen päästövähennystavoite määriteltiin 16 prosentiksi. Vähennystavoitetta on myöhemmin mukautettu ottamalla huomioon vaikutukset, jotka aiheutuivat päästökaupan laajenemisesta vuoden 2013 alussa ja inventaariolaskennassa vuonna 2015 käyttöön otettujen uusien menetelmä- ja raportointiohjeiden käytöstä.
Mikäli päästökaupan ulkopuoliset päästöt ylittävät tavoitepolun, voi taakanjakopäätökseen sisältyviä joustoja käyttää velvoitteen toteuttamiseen. Joustomekanismit sallivat mm. päästökiintiöiden lainaamisen seuraavalta vuodelta ja ylijäävien kiintiöiden siirron seuraavalle vuodelle, kiintiöiden siirtämisen jäsenmaiden välillä ja Kioton pöytäkirjan hankemekanismeista saatujen päästöyksiköiden käytön taakanjakopäätöksessä tarkemmin määritellyillä edellytyksillä ja määriteltyihin rajoihin asti.
Taakanjakopäätöksen velvoitteiden seuranta
EU:n päästökauppaan kuuluvien suomalaisten laitosten osuus Suomen kokonaispäästöistä vuonna 2017 oli noin 45 prosenttia ja kyseiset päästöt (25,1 milj. t CO2-ekv.) olivat noin 8 prosenttia vuoden 2016 päästöjä alhaisemmat. Päästöjen vähenemiseen vaikutti kivihiilen, maakaasun ja turpeen kulutuksen lasku edellisvuoteen verrattuna. Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen osuudeksi saatiin 30,1 milj. t CO2-ekv.
Taulukossa 1 on esitetty taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku, jonka alapuolella päästökaupan ulkopuolisten toimintojen päästöjen tulee olla kaudella 2013–2020. Taulukossa on annettu myös arviot päästökaupan ulkopuolisista päästöistä vuosina 2013–2017.
Taulukko 1. Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen tavoitepolku kaudelle 2013–2020, vastaavat tarkastetut päästötiedot vuosille 2013–2016 ja vuoden 2017 ennakkotieto sekä ero tavoitepolkuun
| 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 | 2018 | 2019 | 2020 | |
| EU:n taakanjakopäätöksen mukainen tavoitepolku Suomelle | 31,8 | 31,3 | 30,8 | 30,3 | 30,2 | 29,6 | 29,1 | 28,5 |
| Päästökaupan ulkoiset päästöt 1) | 31,6 | 30,1 | 29,9 | 31,4 | 30,1 3) | |||
| Ero tavoitepolkuun 2) | -0,2 | -1,1 | -0,9 | 1,0 | 0,0 |
2) Ero tavoitepolkuun on ilmaistu negatiivisena lukuna kun toteutuneet päästöt ovat tavoitepolun alapuolella ja positiivisena lukuna kun ne ovat tavoitepolun päästöjä suuremmat.
3) Ennakkotieto
Vuosien 2013–2015 tarkastetut ja tarkastuksen jälkeen kiinnitetyt Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt alittivat tavoitepolun, ja Suomi on täyttänyt näitä vuosia koskevat EU:n taakanjakopäätöksen mukaiset velvoitteensa. Vuoden 2016 tarkastetut päästöt ylittivät tavoitepolun 1,0 milj. t CO2-ekv., mutta ylitys on taakanjakopäätöksen mukaisesti kompensoitu edellisten vuosien alituksilla (yhteensä 2,2 milj. t CO2-ekv.). Vuoden 2017 ennakon mukaiset päästöt alittivat tavoitepolun 0,04 milj. t CO2-ekv.. Tulos varmistuu ennakkotietojen alkuvuonna 2019 tehtävän inventaariotietojen tarkastuksen jälkeen. Tältäkin osin Suomi on täyttämässä EU:n taakanjakopäätöksen mukaiset velvoitteensa.
Taakanjakopäätöksen velvoitteen seurannassa vuosien 2013–2016 päästöt poikkeavat kasvihuonekaasujen inventaarion viimeisimmistä luvuista, koska kyseisille vuosille EU-velvoitteeseen vaikuttavat päästöluvut on vahvistettu ja kiinnitetty EU:n sisäisissä tarkastuksissa (siniset pylväät kuviossa 3), eikä lukuja inventaario- tai päästökauppatietojen tarkentuessa korjata takautuvasti.
Kuvio 3. Taakanjakopäätöksen mukainen Suomen tavoitepolku ja päästökaupan ulkopuoliset päästöt vuosina 2013–2017
Suomen velvoite Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella
EU:lla, sen jäsenmailla ja Islannilla on Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella (2013–2020) yhteinen 20 prosentin vähennysvelvoite vuoden 1990 tasosta.
EU on jakanut velvoitteensa EU-tason velvoitteeseen ja jäsenmaakohtaisiin velvoitteisiin. EU-tason velvoite perustuu EU:n päästökauppasektorille sovittuihin velvoitteisiin. Jäsenmaiden velvoitteet kattavat päästökaupan ulkopuoliset päästöt ja Kioton pöytäkirjan artiklan 3, kohtien 3 ja 4 mukaisten LULUCF-toimien vaikutuksen velvoitteeseen.
Suomen päästökaupan ulkopuoliset päästöt tulee rajoittaa 240,5 miljoonaan tonniin CO2-ekv. kaudella 2013–2020. Edellä mainittu 240,5 milj. t CO2-ekv. on Suomen sallittu päästömäärä Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella. Sallittu päästömäärä perustuu EU:n taakanjakopäätöksen mukaiseen päästövähennysvelvoitteeseen, mutta vuonna 2017 EU-velvoitteeseen tehtyjä mukautuksia ei oteta huomioon Kioton pöytäkirjan velvoitteessa.
Artiklan 3.3 mukaisista toimista (metsitys, uudelleenmetsitys, metsän hävitys) aiheutuvien päästöjen ja poistumien laskenta mukaan Kioton pöytäkirjan velvoitteeseen oli pakollista Kioton pöytäkirjan ensimmäisellä velvoitekaudella ja on sitä myös toisella kaudella. Artiklan 3.4 mukaisten toimien osalta metsänhoidon laskenta on pakollista toisella kaudella ja muiden toimien (maatalousmaan hoito, laidunmaan hoito, uudelleen kasvittaminen, kosteikkojen ojitus ja uudelleenvettäminen) laskenta vapaaehtoista. Suomi ei ole valinnut vapaaehtoisia toimia laskettavaksi mukaan Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteeseen. Artiklojen 3.3 ja 3.4. mukaisten toimien eli metsityksen, metsänhävityksen ja metsänhoidon päästöjä ja poistumia ei ole arvioitu vielä vuodelle 2017. Aikaisemmat arviot vuosille 2013 – 2016 ko. toimien päästöistä ja poistumista ja niiden vaikutus Kioton pöytäkirjan velvoitteeseen on kuvattu toukokuun 2018 pikaennakon julkistuksen katsauksessa .
Kioton pöytäkirjan toisen kauden velvoitteet täyttämisessä voi käyttää myös Kioton pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta siirrettäviä ylijääneitä sallitun päästömäärän päästöyksiköitä (AAUt) sekä päästömarkkinoilta ja hankemekanismeista hankittuja yksiköitä (AAUt, CERit ja ERUt). Suomen valtion tileillä kyseisiä yksiköitä oli 6.3.2018 ilmastosopimuksen sihteeristölle toimitettujen SEF 1) - taulujen mukaan noin 25,4 milj. t CO2-ekv. Näistä 14,0 milj. t CO2-ekv. on ensimmäiseltä velvoitekaudelta ylijääneitä sallitun päästömäärän AAU-yksiköitä, joita ei ole vielä siirretty toiselle kaudelle.
Suomen edistymistä Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden päästöjen rajoitusvelvoitteen toteuttamisessa voi alustavasti arvioida taulukon 2 avulla. Taulukon lukujen perusteella Suomi tulee täyttämään velvoitteensa, mutta joutuu käyttämään tähän Kioton pöytäkirjan joustomekanismeista hankittuja päästöyksiköitä. Kioton pöytäkirjan velvoite ei ole vuosittainen vaan koko velvoitekautta koskeva. Siksi tulevien vuosien (2017–2020) päästötaso tulee vaikuttamaan lopputulokseen. Metsityksen, metsänhävityksen ja metsänhoidon päästö- ja poistuma-arvioita ei ole poikkeuksellisesti esitetty taulukossa laskennan myöhästymisen takia.
Taulukko 2. Kioton pöytäkirjan toisen velvoitekauden velvoitteen seuranta vuosien 2013-2016 päästötietojen sekä vuoden 2017 ennakkotietojen perusteella. Artiklojen 3.3. ja 3.4. toimien eli metsityksen, metsänhävityksen ja metsänhoidon laskenta vuodelle 2017 ei ole vielä valmistunut.
| 2013 | 2014 | 2015 | 2016 | 2017 3) | Yhteenveto | |
| Suomen päästömäärä koko velvoitekaudelle 2013–2020 |
240 544 599 | |||||
|
Kansalliset kokonaispäästöt |
62 952 296 | 58 787 278 | 55 170 772 | 58 128 854 | 55 450 574 | |
|
Päästökauppaan kuuluvat päästöt |
31 496 743 | 28 765 587 | 25 486 701 | 27 244 810 | 25 122 913 | |
| Kotimaan lentoliikenteen CO2- päästöt |
184 584 | 185 844 | 183 297 | 186 369 | 194 161 | |
| Päästökaupan ulkopuoliset päästöt |
31 270 969 | 29 835 847 | 29 500 774 | 30 697 676 | 30 133 499 | 151 438 765 |
| Päästökaupan ulkopuolisten päästöjen kumulatiivinen osuus sallitusta päästömäärästä |
13 % | 25 % | 38 % | 50 % | 63 % | 63 % |
| Kioton
pöytäkirjan ensimmäiseltä kaudelta ylijääneet ja toiselle kaudelle siirrettävissä olevat sallitut päästömäärän yksiköt (AAUt) 1) |
-14 018 572 1) | |||||
| Kioton pöytäkirjan toisella velvoitekaudella käytettävissä olevat hankemekanismeista hankitut yksiköt (ERUt ja CERit) 2) |
-11 423 952 3) |
2) Valtion 2. velvoitekauden tileillä olevat yksiköt Ilmastosopimukselle 6.3.2018 toimitettujen SEF-taulujen mukaan
3) Ennakkotieto
1) SEF = standard electronic format, päästöyksiköitä koskeva raportointi tehdään SEF-taulukoiden avulla; SEF-taulukot päivitys tehdään vuodenvaihteessa.
Lähde: Kasvihuonekaasujen inventaario. Tilastokeskus
Lisätietoja: Päivi Lindh 029 551 3778, Pia Forsell 029 551 2937, kasvihuonekaasut@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Ville Vertanen
Päivitetty 11.12.2018
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Kasvihuonekaasut [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-6049. 2017,
Kokonaispäästöjen kehitys sektoreittain
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/khki/2017/khki_2017_2018-12-11_kat_001_fi.html