Etusivu > Tilastot > Kotitalouksien kulutus > 2006 > Kulutustutkimus 2006 seloste

Kulutustutkimus 2006 seloste

1 Tutkimuksen yleiskuvaus

Kulutustutkimuksen tehtävänä on kuvata kotitalouksien kulutusta ja toimeentuloa sekä näissä tapahtuvia muutoksia. Kulutustutkimus tuottaa tietoa ennen kaikkea kotitalouksien kulutusmenoista, kulutuksen rakenteesta sekä kulutuksen väestöryhmittäisistä eroista.

Kulutustutkimus on maamme vanhimpia otostutkimuksia, jonka historia ulottuu vuosiin 1908-1909. Kaikki Suomen kotitaloudet kattavia kulutustutkimuksia on tehty vuodesta 1966 lähtien, josta alkaen aineistoja on saatavissa sähköisessä muodossa. Tiedoista on tehty kaksi aikasarjaa, joista vanhemmassa on vertailukelpoisia tietoja vuosilta 1966-1990. Uudemmassa aikasarjassa on tietoja vuosilta 1985, 1990, 1994-1996, 1998 ja 2001. Vuoden 2006 tiedot tullaan lisäämään uudempaan aikasarjaan.

Kulutustutkimuksen tietoja käytetään erilaisiin tutkimustarkoituksiin. Sitä käytetään apuna kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin kulutuksen määrittämisessä sekä kuvaamaan taloudellisen hyvinvoinnin jakautumista Suomessa. Kuluttajahintaindeksin painorakenteen tarkistamisessa käytetään apuna Kulutustutkimuksen tietoja kotitalouksien kulutuksesta. Lisäksi tietoja käytetään mm. sosiaalipoliittisten toimenpiteiden suunnitteluun ja seurantaan.

Kulutustutkimus kuuluu EU:n harmonisoituihin tutkimuksiin. Harmonisointi koskee käsitteitä, määritelmiä ja luokituksia (ns. output-harmonisointi). Suomalainen tutkimus on suurelta osin vertailukelpoinen muissa EU-maissa tehtyihin tutkimuksiin. Tällä hetkellä vertailutietoja on tuotettu vuosilta 1988, 1994 ja 1999. Eurostat julkaisee vuonna 2008 seuraavat vertailutiedot koskien vuotta 2005. Suomen vuoden 2006 tutkimusaineisto on mukana tuossa vertailussa.

2 Tutkimuksen perusjoukko, otos ja kato

Kulutustutkimus on otostutkimus. Sen perusjoukon muodostavat Suomessa vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Vuonna 2006 kotitalouksia oli 2,455 miljoonaa. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät ulkosuomalaiset ja laitosväestö, johon kuuluvat pitkäaikaisesti sairaaloissa, vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa ym. asuvat.

Tutkimukseen tulevat kotitaloudet poimitaan henkilöotoksella väestörekisteristä. Otos painotetaan alueiden ja tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan. Ositteiden lukumäärä on vaihdellut vuosittain, vuonna 2006 niitä oli 12. Ositteen sisällä kunkin kotitalouden sisältymistodennäköisyys riippuu 15 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä.

Vuonna 2006 alkuperäisen brutto-otoksen koko oli 7 846 henkeä, joista osa ei kuulunut tutkimuksen perusjoukkoon. Lopullinen aineisto kadon jälkeen käsitti 4 007 kotitaloutta ja katoprosentti oli 47,7.

Kulutustutkimuksen vastauskato muodostuu haastatteluvaiheessa ja kulutuspäiväkirjavaiheessa. Haastattelukatoon lasketaan kuuluviksi taloudet, jotka kieltäytyvät tutkimuksesta, joita ei tavoiteta tai joita ei voida haastatella jostain muusta syystä. Päiväkirjakatoon kuluviksi lasketaan taloudet, jotka haastatellaan, mutta jotka kieltäytyvät kulutuspäiväkirjan pidosta tai jotka eivät palauta päiväkirjoja.

Vastauskato vaihtelee huomattavasti eri väestöryhmissä mm. asuntokunnan koon ja kohdehenkilön asuinalueen mukaan. Kadon painottuminen aiheuttaa harhaa, jonka vaikutusta on korjattu kulutus-menojen estimoinnin yhteydessä. Tutkimukseen osallistuneiden kotitalouksien tiedot on korotettu vastaamaan Suomen kaikkien 2,455 miljoonan kotitalouden kulutusmenoja.

3 Tiedonkeruumenetelmät ja tietosisältö

Tutkimuksen tiedot kerätään käyntihaastattelulla, kotitalouden pitämillä kulutuspäiväkirjoilla ja hallinnollisista rekistereistä.

Haastatteluiden jälkeen kotitaloudet pitivät kirjaa tai keräsivät kuitteja kaikista menoistaan kahden viikon ajan. Kuitit skannattiin ja tulkittiin ohjelmallisesti sähköiseen muotoon Tilastokeskuksessa. Tutkimuksen otostaloudet on jaettu satunnaisesti 26:een kahden viikon mittaiseen päiväkirjajaksoon koko tutkimusvuoden ajalle, jotta eri vuodenaikojen kulutus-tiedot saadaan mahdollisimman kattavasti ja luotettavasti kerätyksi.

Haastattelussa tarkistetaan rekisteritietojen mukainen kotitalouden rakenne ja kerätään tietoja kotitalouden jäsenistä (ammatit, toiminta työmarkkinoilla ym.) sekä kysytään tietoja kotitalouksien menoista kuten asumisesta, vakuutuksista ja suurista hankinnoista sekä kestokulutushyödykkeiden omistuksesta. Haastattelussa selvitetään myös kotitalouksien velkaantumista. Haastatteluista vastaa Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio.

Hallinnollisia rekistereitä hyödynnetään taustatietojen keräämisessä. Rekistereistä saa-daan mm. kotitalouksien jäsenten tulo- ja koulutustiedot.

Taulukko 1. Kulutustutkimuksen 2006 tietojen keruutavat ja viiteajanjaksot

Keruutapa (viiteajanjakso)	Kulutusmenot
Kulutuspäiväkirja (2 viikkoa)	Elintarvikkeet ja ateriat, kertakäyttötavarat ja puolikestävät tavarat (suuri osa ja taloustarvikkeista sekä osa palveluista)
Lomake (12 kuukautta)	Omat ja saadut puutarha- ja keräilytuotteet, riista ja kalat.
Haastattelu (1 kuukausi)	Päivähoitomaksut ja osa asumismenoista
Haastattelu (3 kuukautta)	Terveydenhoito- ja kodinhoitopalvelumenot
Haastattelu (koko vuodelta)	Kestotavaroiden ostot, osa asumismenoista, lainat, vakuutukset, viranomaismaksut, koulutusmenot, sairaalamaksut, lehtitilaukset

4 Keskeiset käsitteet ja luokitukset

Kotitalous

Kotitalouden muodostavat henkilöt, joilla on kokonaan tai osittain yhteinen ruokatalous tai jotka muuten käyttävät tulojaan yhdessä. Kotitalouksien ulkopuolelle jäävät henkilöt, jotka ovat pysyvästi laitoksissa. Kotitalous on laajempi käsite kuin perhe. Kotitalous eroaa myös asuntokunnasta, joka koostuu samassa asuinhuoneistossa vakinaisesti asuvista henkilöistä.

Kotitalouden viitehenkilö

Kotitalous voi muodostua yhdestä tai useammasta henkilöstä. Kotitalouden viitehenkilöksi määritellään yleensä haastattelun yhteydessä se kotitalouden jäsen, jonka henkilökohtaiset tulot olivat viimeisten 12 kuukauden aikana suurimmat. Viitehenkilön mukaan määräytyy osa kotitalouksien luokittelutiedoista. Tällaisia luokituksia ovat esimerkiksi kotitalouden sosioekonominen asema ja koulutusaste.

Kulutusyksikkö

Erikokoisten kotitalouksien vertailua varten käytetään kulutusyksikkökohtaisia kulutus-menoja. Suuret kotitaloudet saavuttavat ns. mittakaavaetuja pienempiin kotitalouksiin verrattuna. Jäsenten lukumäärään perustuvat vertailut eivät ota huomioon sitä, että kotitalouksien kulutustarve ei kasva suoraviivaisesti jäsenten lukumäärän kasvaessa. Jäsenkohtainen tarkastelu, jossa sekä aikuinen että lapsi saa saman painon, ei myöskään ota huomioon eroja kulutustarpeissa. Tämän vuoksi käytetään kulutusyksikköjä. Kulutusyksiköiden määrä kotitaloudessa voidaan laskea monella eri tavalla. Vuoden 2006 Kulutustutkimuksessa on käytetty nykyisin yleisimmin käytössä olevaa, niin sanottua OECD:n muunnettua asteikkoa (OECD modified scale), jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1,0, seuraavat 14 vuotta täyttäneet jäsenet 0,5 ja alle 14-vuotiaat lapset 0,3. Tässä julkistuksessa olevat kulutusyksikköä kohti lasketut tiedot eivät ole siten suoraan vertailu-kelpoisia aiempiin julkaisuihin, joissa on käytetty OECD:n aiempaa kulutusyksikön määrittelyä.

Kulutusmenot

Tutkimuksessa käytetty kulutuskäsite perustuu pitkälti kansainvälisiin suosituksiin. Vertailukelpoisessa tiedostossa vuodesta 1985 alkaen on otettu käyttöön uusi luokitus, joka on Euroopan kansantalouden tilinpito-järjestelmän mukainen. Kotitalouden kuluttamat hyödykkeet pyritään keräämään niin yksityiskohtaisesti kuin mahdollista.

Kotitalouden kulutukseen sisältyvät kaikki kotitalouden tutkimusajankohtana yksityiseen kulutukseensa hankkimat tavarat ja palvelut, myös omat ja saadut puutarha- ja keräily-tuotteet sekä asuntotulo. Lisäksi mukaan lasketaan muilta kotitalouksilta saadut tavarat ja palvelut sekä kulutukseen rinnastettavat tulonsiirrot.

Kulutusmenot muodostuvat seuraavasti:

Kulutustavaroiden ja palveluiden ostot

+ omat tuotteet (maatalous-, puutarha- ja keräilytuotteet sekä lämmityspuut)

+ asuntotulo (omistus- ja luontoisetuasunnosta)

+ saadut tavarat ja palvelut

+ kulutukseen rinnastettavat tulonsiirrot (mm. kirkollisvero ja ammattiyhdistysten jäsenmaksut)

= Kulutusmenot yhteensä

Hankinnat ja saadut hyödykkeet kirjataan kulutukseksi hankintahetkellä (saantihetkellä) riippumatta siitä milloin ne on maksettu. Joidenkin hyödykkeiden kulutus kirjataan maksu-ajankohdan mukaan. Tällaisia ovat useat laskutukseen perustuvat menot, kuten mm. sähkö- ja puhelinlaskut.

Itse tuotetut kotitaloudessa käytetyt maatalous-, puutarha- ja keräilytuotteet hinnoitellaan tuottajahintaan, ts. siihen hintaan, jonka tuottaja saa myydessään vastaavan tuotteen.

Kulutukseen ei lasketa mukaan asunto-, kulutus-, ym. lainojen lyhentämistä, yritystoimintaan käytettyjä hyödykkeitä, investoinniksi katsottavan omaisuuden hankintaa (esim. asunto) eikä asunnon tai vapaa-ajanasunnon peruskorjausta tai muille kotitalouksille ostettuja tuotteita.

Asumisen kulutusmenot on laskettu ns. bruttovuokraperiaatteella siten, että omassa asunnossa tai luontois-etuasunnossa asuville talouksille määritetään maksettujen asumismenojen lisäksi laskennallinen vuokra vastaavanlaisen vuokra-asunnon markkinavuokran perusteella. Vuokra-asunnossa asuvilla puolestaan todellinen maksettu vuokra. Oman asunnon bruttovuokran määrittelyssä on käytetty apuna Tilastokeskuksen vuokratiedustelun tietoja.

Asuntotulo on erotus, joka saadaan kun ns. laskennallisesta bruttovuokrasta vähennetään asunnon käyttömenot (mm. asuntolainan korot, vakuutukset, yhtiövuokrat ja korjauskustannukset).

Tulot

Kulutustutkimuksessa käytetään Tilastokeskuksen tulonjakotilaston kanssa pitkälti samoja tulokäsitteitä. Kotitalouden käytettävissä olevat tulot lasketaan kaikkien kotitalouden jäsenien tulotietojen pohjalta seuraavasti:

Palkkatulot

+ Yrittäjätulot

+ Omaisuustulot

= Tuotannontekijätulot

+ Saadut tulonsiirrot

= Bruttotulot

- Maksetut tulonsiirrot

= Käytettävissä olevat tulot

Kulutustutkimuksen tulot perustuvat pääasiassa rekisteritietoihin, eivätkä sisällä mm. lähdeveron alaisia ja verovapaita korkotuloja.

5 Tietojen saatavuus

Perus- ja tilaustaulukot

Erillisistä tutkimusvuosista on saatavissa valmiita perustaulukoita, osa myös kulutustutkimuksen verkkosivuilta, joissa kulutusmenot on taulukoitu mm. kotitalouden asuinalueen, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen ja tulojen sekä viitehenkilön iän mukaan.

Valmiiden taulukoiden lisäksi tehdään tilaustaulukoita ja selvityksiä asiakkaiden toiveiden mukaisesti.

Tiedustelut: Anton Antonius, (09) 1734 3415, etunimi.sukunimi@tilastokeskus.fi

Kulutustutkimuksen omat www-sivut löytyvät suomeksi osoitteesta: http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/

---

Päivitetty 19.12.2007