Etusivu > Tilastot > Kotitalouksien kulutus > 2006 > Kulutustutkimuksen laatuseloste

Kulutustutkimuksen laatuseloste

• Kulutustutkimuksen relevanssi
• Tutkimuksen perusjoukko, otos ja kato
• Tietojen luotettavuus
• Ajantasaisuus
• Tietojen saatavuus
• Tulosten vertailukelpoisuus
• Tietojen yhtenäisyys

Kulutustutkimuksen relevanssi

Kulutustutkimuksen tehtävänä on kuvata kotitalouksien kulutusta ja toimeentuloa sekä näissä tapahtuvia muutoksia. Kulutustutkimus tuottaa tietoa ennen kaikkea kotitalouksien kulutusmenoista, kulutuksen rakenteesta sekä kulutuksen väestöryhmittäisistä eroista.

Kulutustutkimus on maamme vanhimpia otostutkimuksia, jonka historia ulottuu vuosiin 1908–1909. Kaikki Suomen kotitaloudet kattavia kulutustutkimuksia on tehty vuodesta 1966 lähtien, josta alkaen aineistoja on saatavissa sähköisessä muodossa. Tiedoista on tehty kaksi aikasarjaa, joista vanhemmassa on vertailukelpoisia tietoja vuosilta 1966–1990. Uudemmassa aikasarjassa on tietoja vuosilta 1985, 1990, 1994–1996, 1998, 2001–02 ja 2006. Tämän julkaisun tiedot perustuvat uudemman aikasarjan tietoihin (pl. vuoden 1998 kulutustutkimuksen tiedot). On hyvä huomata, että taulukoiden ja kuvioiden vuosi 1995 sisältää vuosien 1994–96 kulutustutkimusten yhdistetyt tiedot sekä vuosi 2001 sisältää tietoja myös vuodelta 2002.

Kulutustutkimus kuuluu Euroopan unionin harmonisoituihin tutkimuksiin. Harmonisointi koskee käsitteitä, määritelmiä ja luokituksia (ns. output-harmonisointi). Suomalainen tutkimus on suurelta osin vertailukelpoinen muissa EU-maissa tehtyihin tutkimuksiin. Tällä hetkellä vertailutietoja on tuotettu vuosilta 1988, 1994, 1999 ja 2005.

Tutkimuksen perusjoukko, otos ja kato

Kulutustutkimus on otostutkimus. Sen perusjoukon muodostavat Suomessa vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Vuonna 2006 kotitalouksia oli 2,455 miljoonaa. Tutkimuksen ulkopuolelle jäävät ulkosuomalaiset ja laitosväestö, johon kuuluvat pitkäaikaisesti sairaaloissa, vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa ym. asuvat.

Tutkimukseen tulevat kotitaloudet poimitaan henkilöotoksella väestörekisteristä. Otos painotetaan alueiden ja tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan. Ositteiden lukumäärä oli 12. Ositteen sisällä kunkin kotitalouden sisältymistodennäköisyys riippuu 15 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä.

Kulutustutkimuksen aineiston muodostuminen vuosina 1985, 1990, 1995, 2001 ja 2006

	1985		1990		1995		2001		2006
	lkm	%	lkm	%	lkm	%	lkm	%	lkm	%
Brutto-otos	12 174	..	12 053	..	10 608	..	8 960	..	7 852	..
- Ylipeitto	398	..	297	..	237	..	167	..	194	..
Netto-otos	11 776	100	11 756	100	10 371	100	8 793	100	7 658	100
Kokonaiskato	3 576	30	3 498	30	3 628	35	3 298	38	3 651	48
Haastattelukato	2 556	22	2 254	19	2 806	27	2 697	31	3 179	42
Päiväkirjakato	720	6	866	7	822	8	601	7	472	6
Vuosihaastattelukato	300	3	378	3	..	..	..	..	..	..
Hyväksytty aineisto	8 200	70	8 258	70	6 743	65	5 495	63	4 007	52
Vuosi 1995 sisältää yhdistetyt kulutustutkimuksen aineistot vuosilta 1994–96. Vuosi 2001 sisältää tietoja myös vuodelta 2002.

Vuonna 2006 alkuperäisen brutto-otoksen koko oli 7 852 henkeä, joista osa ei kuulunut tutkimuksen perusjoukkoon. Tähän ns. ylipeittoon kuuluviksi määriteltiin kuolleet, laitosväestö ja ulkosuomalaiset. Ylipeittoa oli 194 henkeä, joten netto-otokseksi muodostui 7 658 kotitaloutta (ks. taulukko).

Kulutustutkimuksen vastauskato muodostuu haastatteluvaiheessa ja kulutuspäiväkirjavaiheessa. Haastattelukatoon lasketaan kuuluviksi taloudet, jotka kieltäytyvät tutkimuksesta, joita ei tavoiteta tai joita ei voida haastatella jostain muusta syystä. Päiväkirjakatoon kuuluviksi lasketaan taloudet, jotka haastatellaan, mutta jotka kieltäytyvät kulutuspäiväkirjan pidosta tai jotka eivät palauta päiväkirjoja. Kulutustutkimuksessa 2006 haastattelukato oli 42 % ja päiväkirjakato 6 % eli yhteensä vastauskato oli 48 %. Hyväksyttyyn aineistoon kuuluvat ne 4 007 kotitaloutta, jotka haastateltiin ja jotka pitivät kirjaa menoistaan.

Vastauskato vaihtelee huomattavasti eri väestöryhmissä mm. asuntokunnan koon ja kohdehenkilön asuinalueen mukaan. Kadon painottuminen aiheuttaa harhaa, jonka vaikutusta on korjattu kulutusmenojen estimoinnin yhteydessä. Tutkimukseen osallistuneiden kotitalouksien tiedot on korotettu koko maan tasolle eli vastaamaan Suomen kaikkien kotitalouksien kulutusmenoja.

Tiedonkeruumenetelmät ja tietosisältö

Tutkimuksen tiedot kerätään käyntihaastattelulla, kotitalouden pitämillä kulutuspäiväkirjoilla ja hallinnollisista rekistereistä. Haastattelussa tarkistetaan rekisteritietojen mukainen kotitalouden rakenne ja kerätään tietoja kotitalouden jäsenistä (ammatit, toiminta työmarkkinoilla ym.) sekä kysytään tietoja kotitalouksien menoista kuten asumisesta, vakuutuksista ja suurista hankinnoista sekä kestokulutushyödykkeiden omistuksesta.

Haastatteluiden jälkeen kotitaloudet pitävät kirjaa kaikista menoistaan kahden viikon ajan joko keräämällä kauppakuitit jakson ajalta tai kirjaamalla menot kulutuspäiväkirjaan. Tutkimuksen otostaloudet on jaettu satunnaisesti 26:een kahden viikon mittaiseen päiväkirjajaksoon koko tutkimusvuoden ajalle, jotta eri vuodenaikojen kulutustiedot saadaan mahdollisimman kattavasti ja luotettavasti kerätyksi. Haastattelussa selvitetään myös kotitalouksien velkaantumista. Haastatteluista vastaa Tilastokeskuksen haastatteluorganisaatio.

Hallinnollisia rekistereitä hyödynnetään taustatietojen keräämisessä. Rekistereistä saadaan mm. kotitalouksien jäsenten tulo- ja koulutustiedot.

Kulutustutkimuksen 2006 tietojen keruutavat ja viiteajanjaksot

Keruutapa (viiteajanjakso)	Kulutusmenot
Kulutuspäiväkirja (2 viikkoa)	Elintarvikkeet ja ateriat, kertakäyttötavarat ja puolikestävät tavarat (esim. vaatteet ja taloustarvikkeet sekä osa palveluista)
Lomake (12 kuukautta)	Omat ja saadut puutarha- ja keräilytuotteet, riista ja kalat.
Haastattelu (1 kuukausi)	Päivähoitomaksut ja osa asumismenoista.
Haastattelu (3 kuukautta)	Terveydenhoito- ja kodinhoitopalvelumeno.
Haastattelu (6 kuukautta)	Ulkomaanmatkat
Haastattelu (koko vuodelta)	Kestotavaroiden ostot, osa asumismenoista,lainat, vakuutukset, viranomaismaksut, koulutusmenot, sairaalamaksut, lehtitilaukset

Tietojen luotettavuus

Otanta, tiedonkeruu ja tietojen käsittely vaikuttavat kulutustutkimuksen tulosten luotettavuuteen. Tutkimustulosten sisältämän satunnaisvaihtelun suuruutta voidaan mitata keskiarvon suhteellisen keskivirheen ja luottamusvälien avulla. Vuosien 2006 kulutusmenojen ns. pääryhmissä suhteelliset keskivirheet ovat alle neljä prosentin lukuun ottamatta koulutusmenoja (ks. taulukko). Luotettavimmat tiedot saadaan suurimmista kulutusmenoryhmistä (elintarvikkeet ja alkoholittomat juomat sekä asuminen ja energia). Sen sijaan vaatteiden ja jalkineiden sekä koulutusmenojen suhteelliset keskivirheet ovat suurimmat.

Keskivirheiden avulla lasketulla luottamusvälillä kuvataan rajoja, joissa perusjoukon todellinen arvo on tietyllä luotettavuustasolla. Kulutusmenoerä 1.96*keskivirhe ilmaisee ne rajat, joiden sisälle perusjoukon todellinen arvo asettuu 95 prosentin todennäköisyydellä.

Kulutustutkimuksen tietoja käytettäessä on huomattava, että kulutustietojen luotettavuus heikkenee siirryttäessä pääryhmätasoa tarkempiin kulutusryhmiin. Usein ostettavien hyödykkeiden keskivirheet ovat pieniä, mutta harvemmin hankittujen tuotteiden kohdalla keskivirheet saattavat kasvaa melko suuriksi. Näissä tapauksissa otos ei välttämättä riitä kulutusmenojen luotettavaan kuvaamiseen. Myös yksityiskohtaiset luokittelut taustamuuttujien kuten iän, sosioekonomisen aseman tai maakunnan mukaan kasvattavat havaintojen vähetessä kulutuserien virheosuuksia.

Keskivirhelaskelmat kuvaavat tuloksiin liittyvää satunnaisvaihtelua. Tämän lisäksi mm. kotitalouksien vastaamatta jättämiset ja unohtamiset aiheuttavat sen, että jotkut kulutuserät saadaan kerättyä otoskotitalouksilta vain osittain, minkä vuoksi kaikkien kotitalouksien kulutusmenot tulevat aliestimoiduiksi. Tästä aiheutuva virhe saattaa joissakin tapauksissa (esim. alkoholimenot, rahapelit) olla huomattavasti suurempi kuin satunnaisvirhe. Kulutusmenoerien aliestimoituvuutta voidaan tutkia vertaamalla tuloksia mm. kansantalouden tilinpidon vastaaviin tietoihin. Vuonna 2006 kulutustutkimuksen kokonaismenojen osuus kansantalouden tilinpidon tiedoista oli 87 prosenttia.

Kotitalouksien kulutusmenojen keskiarvot (EUR), luottamusvälit (EUR) ja suhteelliset keskivirheet kulutustutkimuksessa 2006

	Keskiarvo	95 % luottamusvälin alaraja	95 % luottamusvälin yläraja	Suhteellinen keskivirhe
	euroa	euroa	euroa	%
Kulutusmenot	30 247	29 507	30 987	1,25
Elintarvikkeet	3 816	3 726	3 906	1,20
Alkoholijuomat ja tupakka	7254	685	765	2,84
Vaatteet ja jalkineet	1 1527	1 063	1 241	3,94
Asuminen	8 192	8 021	8 364	1,07
Sisustus ja kodinkoneet	1 529	1 452	1 605	2,54
Terveys	1 052	995	1 109	2,75
Liikenne	4 715	4 458	4 972	2,78
Tietoliikenne	856	827	884	1,67
Kulttuuri ja vapaa-aika	3 373	3 193	3 552	2,72
Koulutus	63	50	75	9,92
Hotellit, kahvilat ja ravintolat	1 261	1 200	1 322	2,46
Muut tavarat ja palvelut	3 508	3 388	3 627	1,74

Ajantasaisuus

Kulutustutkimus on maamme vanhimpia otostutkimuksia, jonka historia ulottuu vuosiin 1908-1909. Kaikki Suomen kotitaloudet kattavia kulutustutkimuksia on tehty vuodesta 1966 lähtien noin viiden vuoden välein. Tiedoista on tehty kaksi aikasarjaa, joista vanhemmassa on vertailukelpoisia tietoja vuosilta 1966-1990. Uudemmassa aikasarjassa on tietoja vuosilta 1985, 1990, 1994-1996, 1998 ja 2001 ja 2006.

Tietojen saatavuus

Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen tuloksia, artikkeleita ja julkaisuja on saatavilla tilaston internet- sivuilta: http://tilastokeskus.fi/til/ktutk/ index.html. Tietokantataulukot kotitalouksien kulutusmenoista kotitaloutta kohden sekä kotitalouksien lukumääriä ja kokoa koskevista taustatiedoista vuosilta 1985–2006 on saatavissa suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Taulukot on saatavissa tarkimmalla luokitustasolla mm. kotitaloustyypin, viitehenkilön sosioekonomisen aseman, kotitalouden asuinalueen ja tulojen sekä viitehenkilön iän mukaan. Suomenkieliset taulukot löytyvät osoitteesta: http://pxweb2.stat.fi/database/StatFin/tul/ ktutk/ktutk_fi.asp.

Tilaustaulukot

Valmiiden taulukoiden lisäksi tehdään tilaustaulukoita ja selvityksiä asiakkaiden toiveiden mukaisesti. Tiedustelut: Anton Antonius, p. (09) 1734 3415, sähköposti: anton.antonius@tilastokeskus.fi

Tutkimusaineistot

Tutkimuslaitokset ja korkeakoulut voivat hakea käyttölupaa aineistojen tutkimuskäytölle. Tutkimuskäyttöön suunnitellut vertailukelpoiset palvelutiedostot ovat maksullisia ja niitä on saatavilla vuosilta 1985, 1990, 1994–1996, 1998, 2001 ja 2006. Tiedustelut: Perttu Melkas, p. (09) 1734 2511, sähköposti: perttu.melkas@tilastokeskus.fi.

Kansainväliset kulutusvertailut

EU-maita koskevaa tietoa on saatavilla vuosilta 1988, 1994, 1999 ja 2005. Suomen tiedot ovat mukana vertailussa (pl. vuoden 1988 aineisto). Tiedustelut: Tilastokeskus, EU-tietopalvelu, p. (09) 1734 2221.

Tulosten vertailukelpoisuus

Kulutustutkimuksia on tehty vuodesta 1966 lähtien kaikkiaan kaksitoista. Tutkimuksen tietosisältö on pidetty mahdollisimman hyvin edellisiä tutkimuksia vastaavana, jotta tietojen vertailukelpoisuus säilyisi. Tästä huolimatta tutkimuksen kysymykset ja luokitukset ovat vaihdelleet tutkimuksesta toiseen. Muutoksista johtuen eri vuosien tutkimusaineistot eivät ole suoraan vertailukelpoisia. Sen vuoksi aineistoista on muodostettu erilliset palvelutiedostot, joiden luokittelut on yhdenmukaistettu. 1990-luvun alussa valmistuivat vertailukelpoiset tiedostot vuosilta 1966, 1971, 1976, 1981, 1985 ja 1990. Uudemmat vertailukelpoiset palvelutiedostot käsittävät vuodet 1985, 1990, 1994–96, 1998, 2001 ja 2006. Niiden perustana on kansainvälinen COICOP-HBS-kulutusluokitus. Näitä kahta aikasarjatiedostoa ei voi käyttää rinnakkain yksittäisten vuosiaineistojen kanssa käsitteissä ja luokituksissa tapahtuneiden muutosten takia.

Verrattaessa kulutustutkimuksen tietoja kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin kulutusmenoihin on otettava huomioon erot sektorin rajaamisessa, tiedonkeruussa ja määritelmissä sekä tilastojen laatimismenetelmissä. Eri tilastointivuosina kokonaismenoissa on jonkin verran eroja kansantalouden tilinpidon ja kulutustutkimuksen välillä. Vuonna 2006 kulutustutkimuksen perusteella arvioidut kulutusmenot olivat 87 prosenttia kansantalouden tilinpidon vastaavasta summasta. Laskentamenetelmien eroista johtuen poikkeamaa ei voi pitää kovin merkittävänä. Erot vaihtelevat kuitenkin suuresti kulutusryhmästä riippuen ja ne ovat joiltain osin suurentuneet tarkastelujaksolla. Todennäköisesti tähän syynä ovat tiedonkeruussa tapahtuneet muutokset. Esimerkiksi otoskoko sekä tutkimuksiin osallistumisen ja aineistonkeruun tavat ovat eri vuosina vaihdelleet kulutustutkimuksessa.

Tilastokeskuksessa vuosittain tehtävä tulonjakotilasto kuvaa varsinaisesti kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen määrää, muodostumista ja jakautumista. Otokseen perustuvan tulonjakotilaston lisäksi nykyisin on käytössä tulojen kokonaisaineisto, joka sisältää rekistereistä saadut sekä veronalaiset että verottomat tuloerät. Kulutustutkimuksessa tulotietoja käytetään lähinnä taustatietoina. Kulutustutkimuksen vuoden 2006 aineistossa oli mukana 4 007 kotitaloutta ja tulonjakotilaston vuoden 2006 lopullinen aineisto sisälsi 5 549 kotitaloutta. Kulutustutkimuksen kotitalouksien estimoitu käytettävissä oleva tulo vuonna 2006 oli 86,9 miljardia euroa. Tulonjakotilastossa vastaava summa oli lähes sama: 85,9 miljardia euroa.

Tietojen yhtenäisyys

Kulutustutkimuksen tutkimusyksikkö on kotitalous. Se muodostuu henkilöistä, jotka asuvat yhdessä ja joilla on kokonaan tai osittain yhteinen ruokatalous tai jotka muuten käyttävät tulojaan yhdessä. Kulutustiedot kerätään ja analysoidaan pääosin kotitalouskohtaisesti.

Kotitalouteen kuuluvat määritelmän mukaan ne henkilöt, jotka asuvat ja ruokailevat yhdessä tai jotka muuten käyttävät tulojaan yhdessä. Kotitalous voi muodostua yhdestä tai useammasta henkilöstä. Eurostat suosittelee, että kotitalouden määrittely Household Budget Survey -tutkimuksissa perustuisi kahteen kriteeriin: yhdessä asumiseen ja kulutusmenojen jakamiseen. Suomessa kotitalouskäsitettä käytetään vain haastattelututkimuksissa ja postikyselyissä. Rekisteripohjaisissa tilastoissa käytetään käsitettä asuntokunta.

Tutkimuksessa käytetty kulutuskäsite perustuu kansainvälisiin suosituksiin (Eurostat 2003). Kulutukseen sisältyvät kaikki kotitalouden tutkimusajankohtana yksityiseen kulutukseensa hankkimat tavarat ja palvelut, myös omat ja saadut puutarha- ja keräilytuotteet sekä asuntotulo. Kulutusmenoihin ei sen sijaan lueta välittömiä veroja, investointimenoja eikä yritystoiminnan menoja. Lisäksi mukaan lasketaan muilta kotitalouksilta saadut tavarat ja palvelut sekä kulutukseen rinnastettavat tulonsiirrot. Kulutuskäsite ei sisällä kotitalouksien julkisten hyvinvointipalveluiden (esim. terveydenhoidosta, koulutuksesta) käytöstä saamia etuuksia. Kulutukseen ei lasketa muille talouksille annettuja lahjoja, mutta kotitalouden kulutukseen otetaan mukaan saadut lahjat. Menettelyssä korostetaan kuluttamisen aspektia. Se poikkeaa muiden maiden käytännöistä ja Eurostatin (2003) suosituksesta, jonka mukaan talouden kulutukseen laskettaisiin mukaan annetut lahjat, koska niiden arvo on paremmin talouden tiedossa kuin saatujen lahjojen.

Kulutustutkimuksen ja tulonjakotilaston välillä ei tulon määrittelyssä ole merkittäviä käsitteellisiä eroja. Molemmat noudattavat kansainvälisten suositusten mukaista käytettävissä olevan tulon määrittelyä. Kulutustutkimuksen tulokäsite perustuu pääasiassa rekisteritietoihin eikä sisällä eräitä tuloja, joista saadaan tietoa vain haastattelemalla. Tärkeimpiä tällaisia tuloeriä ovat lähdeveron alaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot (mm. saatu elatusapu). Edellä mainittujen seikkojen lisäksi tilastojen tiedot saattavat erota otanta- ja tuotantomenetelmistä johtuvista syistä.

Asumismenot on laskettu ns. bruttovuokraperiaatteella. Omassa asunnossaan tai luontoisetuasunnossa asuville talouksille määritetään laskennallinen vuokra vastaavanlaisen vuokra-asunnon markkinavuokran perusteella ja vuokra-asunnossa asuville todella maksettu vuokra. Oman asunnon bruttovuokran määrittelyssä käytetään apuna Tilastokeskuksen vuokratiedustelun tietoja sekä talouden haastattelutiedoista asunnon huoneiden lukumäärää, talotyyppiä, rakennusvuotta ja sijaintia. Asuntotulo lasketaan laskennallisten bruttovuokrien ja vuokria vastaavien todellisten käyttömenojen tai todellisten vuokrien erotuksena omistusasujille ja toiselta kotitaloudelta käypää vuokraa halvemmalla asuntonsa vuokranneille. Laskennallisesta bruttovuokrasta vähennetään asunnon käyttömenot (mm. asuntolainan korot, vakuutukset, yhtiövuokrat ja korjauskustannukset). Negatiivinen asuntotulo nollataan.

Tilastokeskuksen eri tilastojen (kansantalouden tilinpito, kuluttajahintaindeksi, tulonjakotilasto ja kulutustutkimus) asuntotulon laskentaa ja käsitteistöä on yhtenäistetty. Tulonjakotilastossa ja kulutustutkimuksessa asuinpinta-ala perustuu haastattelutietoon, kun kansantalouden tilinpidossa neliötiedot perustuvat rakennus- ja huoneistorekisterin tietoihin.Pientaloissa haastattelusta saadut neliöt ovat suurempia kuin rekisteritiedot, sen sijaan kerrostaloissa tiedot eivät juuri eroa toisistaan. Jotta laskennallisten vuokrien kokonaismäärä estimoituisi yhdenmukaisemmin kansantalouden tilinpidon kanssa, on haastattelun neliötiedot joissakin pientalotyypeissä kerrottu vakiokertoimilla. Bruttovuokran (vuokran) lisäksi asumismenoihin sisältyvät vesimaksut ja eräät muut maksut kuten nuohous ja jätteiden nouto sekä vuokralaisen suorittamat korjaukset ja vuokraan sisältymättömät lämmitysmenot. Myös vapaa-ajan asunnon menot sisältyvät asumismenoihin.

Vuoden 2006 Kulutustutkimuksessa on käytetty nykyisin yleisimmin käytössä olevaa, niin sanottua OECD:n muunnettua asteikkoa (OECD modified scale), jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1,0, seuraavat 14 vuotta täyttäneet jäsenet 0,5 ja alle 14-vuotiaat lapset 0,3. Kulutustutkimus 2006:n kulutusyksikköä kohti lasketut tiedot eivät ole siten suoraan vertailukelpoisia aiempiin painettuihin julkaisuihin.

Tutkimuksen kulutusluokitus perustuu pitkälti Eurostatin COICOP-HSB-kulutusluokitukseen (Classification of Individual Consumption by Purpose), joka on Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän mukainen. Kansainvälisestä luokituksesta on laadittu kansallinen versio,, joka on mahdollistanut luokituksen tarkentamisen ja kansallisten piirteiden huomioon ottamisen.

Lähde: Kotitalouksien kulutus, Tilastokeskus

Lisätietoja: Kirsti Ahlqvist 09-1734 3412, Marko Ylitalo 09-1734 3560

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 8.6.2009