Etusivu > Tilastot > Kotitalouksien kulutus > 2012 > Hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys on suurin lapsiperheille

Julkaistu: 28.4.2014

Hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys on suurin lapsiperheille

Suomalaiset kotitaloudet hyötyvät yhteiskunnan tarjoamista hyvinvointipalveluista keskimäärin noin 7 400 euroa vuodessa. Käytettyjen palvelujen rahallinen arvo yli 20 prosenttia kotitalouksien kulutusmenoista. Monipuolisimmin palveluja käyttävät lapsiperheet, joille hyvinvointipalveluilla on suurin taloudellinen merkitys. Kahden huoltajan lapsiperheen käyttämien päivähoitopalvelujen, neuvolakäyntien ja peruskoulun myötä palvelujen rahallinen arvo on lähes 18 000 euroa ja yksinhuoltajaperheen 14 000 euroa vuodessa. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen kulutustutkimuksen aineistoon vuodelta 2012.

Kotitalouden kulutusmenot ja julkisten hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo vuonna 2012

* Vain 65 vuotta täyttäneitä

Välttämättömät ja keskeiset väestön hyvinvointiin vaikuttavat palvelut rahoitetaan Suomessa pitkälti verovaroista. Tällaisia palveluja ovat koulutus, terveyspalvelut ja sosiaalipalvelut. Kun näiden hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo lisätään kotitalouden kulutusmenoihin, saadaan ns. todelliset yksilölliset kulutusmenot. Käsitteen avulla kuvataan, kuinka verovaroin kustannetut palvelut kohdentuvat väestössä ja mikä vaikutus palveluilla on kotitalouksien toimeentuloon.

Palvelujen käyttö ja palveluista saatu rahallinen etuus on sidoksissa kotitalouden elinkaaren vaiheeseen. Eniten palveluja käyttävät lapsiperheet, joille koulutus ja päivähoitopalvelut ovat ajankohtaisia. Yksinhuoltajaperheille palvelujen rahallinen arvo on lähes 40 prosenttia kaikista kotitalouden kulutusmenoista. Toisin sanoen, jos hyvinvointipalvelut rahoitettaisiin kokonaan asiakasmaksuilla verovarojen sijaan, yksinhuoltajaperheen nettotulojen tulisi olla 40 prosenttia suuremmat, jotta nykyinen kulutustaso säilyisi. Lapsettomille pariskunnille palveluilla on suhteellisesti vähäisin merkitys. Heille palvelujen käytöstä koitunut etu on keskimäärin noin 4 800 euroa, joka on 11 prosenttia kulutusmenoista.

Usean hengen kotitalouden tulojen tai menojen vertaaminen yhden hengen kotitalouteen ei useinkaan ole järkevää, koska talouden jäsenten määrä ja ikä määrittävät pitkälti kulutuksen tason. Kotitalouksien menoja verrataankin yleensä jakamalla menot kotitalouden kulutusyksiköiden ¹⁾ määrällä. Näin saadaan vertailukelpoinen luku erikokoisille ja -ikäisille kotitalouksille. Käsitteellisesti yksi kulutusyksikkö vastaa yhden yksin elävän aikuisen kulutusta (ks. alaviite). Suhteuttamalla hyvinvointipalvelujen arvo ja tulot kotitalouden kulutusyksikköjen määrään, voidaan palvelujen käytöstä saatua rahallista etuutta verrata eri tuloluokissa.

Julkisten hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo kulutusyksikköä kohden tuloluokittain vuonna 2012

Julkisten hyvinvointipalvelujen taloudellinen merkitys on suurempi pienituloisille kuin suurituloisille. Suurituloisin tuloluokka (X) käyttää palveluja noin 3 300 euron ja pienituloisin (I) 4 800 euron arvosta kulutusyksikköä kohden. Euromääräisesti ero on vajaa puolitoistakertainen, mutta suhteessa muuhun kulutukseen ero on moninkertainen. Pienituloisimmassa tuloluokassa palvelujen arvon osuus kulutusmenoista on 37 prosenttia, suurituloisimmassa tuloluokassa vastaava osuus on 8 prosenttia.

Sosiaalipalveluja käytetään tasaisesti tulotasosta riippumatta. Pienituloisimmalle kymmenykselle ilmaisilla koulutuspalveluilla on taloudellisesti suurin merkitys, mutta terveyspalveluja he käyttävät vähemmän kuin muut tuloluokat. Ryhmästä yli neljännes on opiskelijoita. Keskimäärin koulutus- ja terveyspalveluilla on kotitalouksille likimain yhtä suuri taloudellinen merkitys. Sosiaalipalveluja käytetään vain tietyissä elinkaaren vaiheissa, silloin kun lapset ovat päivähoitoikäisiä ja silloin kun vanhuus tai muut syyt edellyttävät ulkopuolista apua kodin arjesta selviytymiseen. Siksi sosiaalipalvelujen taloudellinen merkitys on kokonaisuudessa pienempi.

Tiedot käyvät ilmi vuoden 2012 kulutustutkimuksen otokselle poimituista haastattelu- ja rekisteritiedoista. Tuloksia tulkittaessa tulee huomioida, että laitoshoidossa asuvat henkilöt eivät kuulu kulutustutkimuksen kohdeväestöön, joten vanhusten laitoshoito ja vanhainkodit puuttuvat laskelmista. Palvelujen arvo muodostuu julkisten palvelujen lisäksi yksityisen sektorin tuottamien palvelujen käytöstä maksetuista Kelan korvauksista mukaan lukien lääkekorvaukset. Mukaan ei lueta sosiaaliavustuksia tai muita vastaavia sosiaalisia tulonsiirtoja. Lisätietoja katsauksessa “Julkisten hyvinvointipalvelujen merkitys kulutusvertailussa”.

1) Kulutusyksiköt perustuvat niin kutsuttuun OECD:n modifioituun skaalaan. Kotitalouden yksi aikuinen on yksi kulutusyksikkö. Muut kotitalouden 14 vuotta täyttäneet henkilöt ovat kukin 0,5 kulutusyksikköä ja 0–13-vuotiaat lapset ovat kukin 0,3 kulutusyksikköä. Yhden aikuisen koti-talous on yksi kulutusyksikkö, kun taas kotitalous, johon kuuluu esimerkiksi puolisot ja yksi alle 14-vuotias lapsi, ovat yhteensä 1,8 kulutusyksikköä. Kulutusyksiköiden avulla laskettu kulutus huomioi kotitalouksien kokoerot ja mahdollistaa niiden vertailun keskenään.

Lähde: Kotitalouksien kulutus 2012. Tilastokeskus

Lisätietoja: Mira Kajantie 09 1734 3626, Tarja Hatakka 09 1734 3553, kulutus.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

Julkaisu pdf-muodossa (303,0 kt)

Katsaukset

• Julkisten hyvinvointipalvelujen merkitys kulutusvertailussa (28.4.2014)

Taulukot

Tietokantataulukot

Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.

• Tietokantataulukot ja niiden muuttujat
• Arkistoidut taulukot

Laatuselosteet

• Kulutustutkimus 2012 laatuseloste (28.4.2014)

---

Päivitetty 28.4.2014