Etusivu > Tilastot > Kotitalouksien kulutus > 2016 > Hyvinvointipalvelujen arvo kotitaloudelle on keskimäärin reilut 7 000 euroa vuodessa

Julkaistu: 2.10.2018

Hyvinvointipalvelujen arvo kotitaloudelle on keskimäärin reilut 7 000 euroa vuodessa

Kotitalouksille koitui rahallista etuutta julkisten hyvinvointipalvelujen käytöstä keskimäärin 7 100 euroa vuonna 2016. Eniten kotitaloudet saivat veroeuroilleen vastinetta ilmaisesta koulutuksesta, keskimäärin 3 300 euroa, ja terveydenhoidosta, lähes 2 900 euroa kotitaloutta kohti.

Melkein kaikki hyötyvät hyvinvointipalveluista jossain muodossa, vajaat kolme prosenttia kotitalouksista ei käyttänyt niitä lainkaan vuoden aikana.

Kotitalouden todelliset kulutusmenot tuloluokan mukaan vuonna 2016, €/kulutusyksikkö

Hyvinvointipalvelujen tulonjakovaikutuksen ajatellaan yleensä olevan jossain määrin tuloeroja tasaava esimerkiksi siksi, että vähävaraiset sairastavat enemmän. Suomessa palveluja hyödynnetään euromääräisesti suhteellisen tasaisesti eri tuloluokissa, ylin tuloviidennes jonkin verran vähemmän.

Kun käytettyjen hyvinvointipalvelujen arvo suhteutetaan kotitalouden muihin kulutusmenoihin, erot tulevat selvemmiksi. Pienituloiselle palvelujen maksaminen kokonaan itse tarkoittaisi lähes kolmanneksen lisäystä kulutusmenoihin. Ylimmällä tuloviidenneksellä menot kasvaisivat 10 prosenttia. Keskimäärin kulutusmenojen lisäys olisi noin 20 prosenttia.

Tulonjakovaikutus liittyy osittain elämäntilanteeseen. Opiskelijataloudet kuuluvat tyypillisesti alimpiin tuloluokkiin, mutta ilmainen koulutus nostaa niin kutsutut todelliset kulutusmenot, joihin julkisten palvelujen kulutus on laskettu mukaan, huomattavasti korkeammiksi. Jos opiskelijatalouden pitäisi maksaa opiskelunsa itse, tarkoittaisi se lähes 50 prosentin lisäystä kulutusmenoihin vuodessa.

Kotitalouksien todelliset kulutusmenot sosioekonomisen aseman mukaan vuonna 2016, €/kulutusyksikkö

Kotitalouksien todellinen kulutus – käsite kansainväliseen vertailuun

Kansainvälisissä kulutus- ja tulovertailuissa suositellaan käytettävän käsitteitä todellinen kulutus ja oikaistu tulo, joissa julkisten palvelujen käytöstä koitunut rahallinen etuus on laskettu mukaan. Pelkkä kulutusmenojen tai rahatulojen vertailu antaa väärän kuvan maiden välisistä toimeentuloeroista, jos ilmaisten tai tuottamiskustannuksiin nähden edullisten palvelujen vaikutusta ei huomioida.

Suomessa julkisten hyvinvointipalvelujen (koulutus, terveydenhoito, lasten varhaiskasvatus ja kunnalliset kotihoitopalvelut) järjestämiseen kuluu noin 40 prosenttia julkisista kulutusmenoista. Loput käytetään sosiaaliturvan rahoittamiseen, hallintoon ja kollektiivisiin palveluihin kuten vesi- ja jätehuoltoon, tiestöön, poliisiin, puolustusvoimiin ja pelastustoimeen.

Hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo on laskettu vertailukelpoisella tavalla edellisen kerran kulutustutkimuksen 2012 aineistoon. Kaikkia laskentaan tarvittavia yksikkökustannuksia ei ollut enää saatavilla ollenkaan tai vastaavalla tarkkuustasolla. Näissä tapauksissa on käytetty karkeamman tason yksikkökustannusta tai vuoden 2012 tietoa korotettuna 2016 rahanarvoon käyttäen tarkoituksenmukaista julkisten menojen hintaindeksiä. (Ks. Aineiston muodostaminen ja liitetaulukko 1 .)

Lähde: Kotitalouksien kulutus 2016, Tilastokeskus

Lisätietoja: Mira Kajantie 029 551 3626, Tuomas Parikka 029 551 3276

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

Julkaisu pdf-muodossa (304,0 kt)

Katsaukset

• Aineiston muodostaminen ja vertailukelpoisuus vuoteen 2012 (2.10.2018)

Taulukot

Tietokantataulukot

Poimi tarvitsemiasi tietoja taulukoiksi, tarkastele tietoja kuvioina, tai lataa dataa käyttöösi.

• Tietokantataulukot ja niiden muuttujat
• Arkistoidut taulukot

Liitetaulukot

• Liitetaulukko 1. Hyvinvointipalvelujen rahallinen arvo keskimäärin kotitaloutta kohti vuosina 2016 ja 2012 (vuoden 2016 rahassa) (2.10.2018)

Laatuselosteet

• Laatuseloste: kotitalouksien kulutus 2016 (2.10.2018)

---

Päivitetty 2.10.2018