Tutkinnon suorittaneiden määrä kasvoi 10 vuodessa
Tässä katsauksessa tarkastellaan vuosina 1992, 1997 ja 2002 ylioppilastutkinnon, toisen asteen ammatillisen tutkinnon, ammattikorkeakoulututkinnon, ylemmän korkeakoulututkinnon ja tohtorin tutkinnon suorittaneita ja heidän myöhempiä, vuoteen 2013 mennessä suorittamia, tutkintojaan. Tarkastelujoukkoon on kultakin henkilöltä poimittu vain yksi tutkinto. Jos henkilö on tarkasteluvuonna suorittanut useita tutkintoja, hänelle on valittu korkein tai saman asteisista tutkinnoista viimeksi suoritettu tutkinto.
Koulutusjärjestelmässä on toteutettu uudistuksia, jotka vaikuttavat tutkinnon suorittaneiden myöhempiin opintoihin. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittanut on mm. koulutuksen laajuudesta riippuen saanut joko vastaavan alan kelpoisuuden ammattikorkeakouluopintoihin tai yleisen kelpoisuuden ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opintoihin. Opistoasteen koulutuksiin ei ole voinut hakeutua vuoden 1998 jälkeen, mutta koulutuksesta on voinut suorittaa tutkintoja. Ammattikorkeakoulukoulutus alkoi 1990-luvulla. Ensimmäiset ammattikorkeakoulututkinnot (68) on suoritettu vuonna 1994 ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot (59) ammattikorkeakoulun jatkotutkintona vuonna 2004. Yliopistokoulutuksessa otettiin syksyllä 2005 käyttöön kaksiportainen tutkintorakenne, jossa ylempään korkeakoulututkintoon johtavan koulutuksen pohjana on pääsääntöisesti alempi korkeakoulututkinto tai sitä vastaava koulutus, joka on suoritettava ennen ylempää korkeakoulututkintoa. Kaksiportainen tutkintorakenne on kaikilla opintoaloilla lääketieteellistä ja hammaslääketieteellistä alaa lukuun ottamatta.
Perusasteen jälkeisen tutkinnon suorittaneiden määrä kasvoi noin 20 000 hengellä kymmenessä vuodessa vuodesta 1992 vuoteen 2002 (taulukko 1). Kun vuonna 1992 tutkinnon suoritti noin 105 000 henkeä, niin viisi vuotta myöhemmin tutkinnon suorittaneita oli jo noin 117 000 ja vuonna 2002 noin 125 000.
Taulukko 1. Tutkinnon vuosina 1992, 1997 ja 2002 suorittaneet ja heistä vähintään yhden tutkinnon vuoteen 2013 mennessä suorittaneet koulutusasteen¹ mukaan
1) Koulutusaste | Tutkinnon suorittaneet | Joista suorittanut vähintään yhden tutkinnon 1993-2013 |
Tutkinnon suorittaneet | Joista suorittanut vähintään yhden tutkinnon 1993-2013 |
Tutkinnon suorittaneet | Joista suorittanut vähintään yhden tutkinnon 1993-2013 |
|||
1992 | Yhteensä | % | 1997 | Yhteensä | % | 2002 | Yteensä | % | |
Lukiokoulutus | 26 176 | 22 351 | 85.4 | 34 915 | 29 303 | 83.9 | 35 423 | 28 632 | 80.8 |
Toisen asteen ammatillinen koulutus | 38 198 | 18 394 | 48.2 | 39 518 | 19 270 | 48.8 | 50 256 | 17 306 | 34.4 |
2) Opistoaste | 24 671 | 9 430 | 38.2 | 19 244 | 7 445 | 38.7 | 1 332 | 377 | 28.3 |
Ammatillinen korkea-aste | 2 776 | 705 | 25.4 | 1 231 | 248 | 20.1 | 113 | 11 | 9.7 |
3) Ammattikorkeakoulututkinto | .. | .. | .. | 5 942 | 1 665 | 28.0 | 20 395 | 4 728 | 23.2 |
Alempi korkeakoulututkinto | 1 694 | 597 | 35.2 | 2 378 | 1 428 | 60.1 | 2 560 | 1 440 | 56.3 |
4) Ylempi ammattikorkeakoulututkinto | .. | .. | .. | .. | .. | .. | .. | .. | .. |
Ylempi korkeakoulututkinto | 9 826 | 2 854 | 29.0 | 11 434 | 2 768 | 24.2 | 12 359 | 2 742 | 22.2 |
Lääkärien erikoistumiskoulutus | 492 | 220 | 44.7 | 566 | 252 | 44.5 | 790 | 262 | 33.2 |
Lisensiaatintutkinto | 664 | 427 | 64.3 | 788 | 444 | 56.3 | 558 | 261 | 46.8 |
Tohtorintutkinto | 547 | 87 | 15.9 | 930 | 159 | 17.1 | 1 201 | 181 | 15.1 |
Yhteensä | 105 044 | 55 065 | 52.4 | 116 946 | 62 982 | 53.9 | 124 987 | 55 940 | 44.8 |
2) Koulutukseen ei ole voinut hakeutua vuoden 1998 jälkeen.
3) Ensimmäiset tutkinnot on suoritettu vuonna 1994.
4) Ensimmäiset tutkinnot on suoritettu ammattikorkeakoulun jatkotutkintona.
Naiset suorittivat miehiä enemmän tutkintoja vertailuvuosina ja niiden jälkeen
Naiset ovat suorittaneet suurimman osan tutkinnoista kaikkina vertailuvuosina (kuvio 1). Sukupuolten välinen suhteellinen osuus kaikista tutkinnon suorittaneista on kuitenkin pysynyt samalla tasolla vuosina 1992–2002. Tutkinnon suorittaneista naisia oli kaikkina vertailuvuosina n. 56–58 prosenttia, miehiä taas vastaavasti 42–44 prosenttia.
Kuvio 1. Tutkinnon suorittaneet sukupuolen mukaan vuosina 1992, 1997 ja 2002
Vuonna 1992 tutkinnon suorittaneet suorittivat henkeä kohden enemmän tutkintoja kuin vuonna 2002 tutkinnon suorittaneet. Kun vuonna 1992 tutkinnon suorittaneet suorittivat myöhempinä vuosina 1993–2013 keskimäärin 0,7 tutkintoa henkeä kohden, suorittivat vuonna 2002 tutkinnon suorittaneet enää keskimäärin 0,5 tutkintoa henkeä kohden tutkintoa seuraavina vuosina 2003–2013. Tosin tähän suoritettujen tutkintojen määrän vähenemiseen vaikuttaa se, että vuonna 2002 tutkinnon suorittaneista kaksi kertaa useammalla oli vielä vuonna 2013 keskeneräisiä tutkintoja meneillään kuin mitä kymmenen vuotta aikaisemmin tutkinnon suorittaneista. Kaikkina vertailuvuosina naiset suorittivat paitsi enemmän, niin myöskin hieman useampia tutkintoja henkeä kohden kuin miehet vuoteen 2013 mennessä. Vuosina 1992 ja 1997 tutkinnon suorittaneet naiset suorittivat tulevina vuosina keskimäärin 0,8 tutkintoa, miehet puolestaan 0,6. Vuonna 2002 vastaavat luvut olivat naisilla 0,6 ja miehillä 0,5 tutkintoa.
Jotkut henkilöt suorittivat vertailuvuoden jälkeen hyvinkin useita tutkintoja. Vuonna 1992 tutkinnon suorittaneilla suurin vertailuvuoden jälkeen suoritettujen tutkintojen määrä oli kahdeksan, vuonna 1997 tutkinnon suorittaneilla seitsemän ja vuonna 2002 tutkinnon suorittaneilla kuusi. Vuosina 1992 ja 1997 tutkinnon suorittaneista myöhempinä vuosina jonkun tutkinnon suoritti hieman yli puolet, vuonna 2002 tutkinnon suorittaneista taas hieman alle puolet, eli noin 45 prosenttia. Tosin tähän vertailuunkin voi vaikuttaa se, että vuonna 2002 tutkinnon suorittaneilla on vielä keskeneräisiä opintoja meneillään. Naisista useampi henkilö suoritti vähintään yhden tutkinnon vertailuvuoden jälkeen. Vuosina 1992 ja 2002 ero oli naisten hyväksi kymmenisen prosenttiyksikköä, vuonna 1997 selvästi vähemmän, noin neljä prosenttiyksikköä.
Äidinkielenään suomea puhuvien osuus tutkinnon suorittaneista pysyi samalla tasolla vuosina 1992, 1997 ja 2002. Heitä oli kaikista tutkinnon suorittaneista 92–93 prosenttia. Äidinkielenään ruotsia puhuvia oli tutkinnon suorittaneista kaikkina vertailuvuosina 5 prosenttia, muun kuin suomen tai ruotsin kielisiä 2-3 prosenttia.
Ylioppilaaksi vuonna 2002 kirjoittaneista viidennes yhä ilman toista tutkintoa vuonna 2013
Vuonna 1992 ylioppilaaksi kirjoittaneista reilusta 26 000 hengestä noin 85 prosenttia (eli noin 22 000 henkeä) oli suorittanut jonkun muun tutkinnon vuoteen 2013 mennessä. Yleisin suoritettu tutkinto heillä oli ylempi korkeakoulututkinto, jonka oli suorittanut reilu kolmannes, eli 36 prosenttia. Toiseksi yleisin tutkinto oli toisen asteen ammatillinen tutkinto, jonka oli suorittanut joka neljäs vuonna 1992 ylioppilaaksi kirjoittanut. Lähes yhtä moni suoritti opistoasteen tutkinnon. Ammattikorkeakoulututkinnon oli vuoteen 2013 mennessä suorittanut joka viides, ja alemman korkeakoulututkinnon joka kymmenes vuonna 1992 ylioppilaaksi kirjoittanut.
Tutkintovirroissa tapahtui ylioppilaaksi vuonna 1997 kirjoittaneiden kohdalla muutos verrattuna viisi vuotta aiemmin kirjoittaneisiin. Ammattikorkeakoulututkinto löi itsensä läpi ja nousi heidän keskuudessaan selvästi yleisimmäksi ylioppilastutkinnon jälkeiseksi tutkinnoksi. Vuonna 1997 ylioppilaaksi valmistuneista lähes neljä henkeä kymmenestä, eli 38 prosenttia, suoritti ammattikorkeakoulututkinnon vuoteen 2013 mennessä. Ylemmän korkeakoulututkinnon suoritti vajaa kolmannes ja toisen asteen ammatillisen tutkinnon vajaa neljännes vuonna 1997 ylioppilaaksi valmistuneista. Koulutusjärjestelmässä tapahtunut muutos näkyy opistoasteen tutkinnon suorittaneiden määrässä, heitä oli enää nelisen prosenttia vuonna 1997 ylioppilaaksi kirjoittaneista. Kaiken kaikkiaan jonkun tutkinnon vuoteen 2013 mennessä suorittaneita oli vuonna 1997 kirjoittaneista lähes sama osuus (84 %), kun viisi vuotta aiemmin kirjoittaneista. Absoluuttinen suoritettujen tutkintojen määrä oli vuonna 1997 kirjoittaneilla kuitenkin suurempi, johtuen siitä, että ylioppilaaksi kirjoittaneita (n. 35 000) oli selvästi enemmän kuin viisi vuotta aiemmin.
Ammattikorkeakoulututkinto säilyi yleisimpänä ylioppilastutkinnon jälkeen suoritettuna tutkintona myös vuonna 2002 ylioppilaaksi kirjoittaneilla. Heistä ammattikorkeakoulututkinnon oli vuoteen 2013 mennessä suorittanut reilu kolmannes (36 %). Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli vajaat kolme henkeä kymmenestä. Joka viides vuonna 2002 kirjoittanut oli suorittanut toisen asteen ammatillisen tutkinnon, ja yhtä suuri osuus sai valmiiksi alemman korkeakoulututkinnon. Tämä osuus oli kaksi kertaa korkeampi kuin vastaava 1992 ja 1997 ylioppilaaksi kirjoittaneilla. Kaiken kaikkiaan vuonna 2002 ylioppilaaksi kirjoittaneista viidesosa ei ollut suorittanut mitään myöhempää tutkintoa vuoteen 2013 mennessä.
Kuvio 2. Ylioppilaaksi 1992, 1997 ja 2002 kirjoittaneiden myöhemmät tutkinnot vuoteen 2013 mennessä
Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa suoritetaan monesti useampia tutkintoja
Vuonna 1992 toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneista hieman vajaa puolet (48 %) suoritti jonkun muun tutkinnon vuoteen 2013 mennessä. Määränä tämä vastaa noin 18 000 henkeä. Selvästi yleisintä oli toisen asteen ammatillinen tutkinto joltain toiselta alalta, jonka opiskeli lähes kolmannes vuonna 1992 valmistuneista. Opistoasteen tutkinnon suorittaneita oli heistä hieman useampi kuin joka kymmenes (12 %) ja ammattikorkeakoulusta valmistuneita joka kymmenes.
Vuonna 1997 toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneista yhtä suuri osuus (noin puolet), kuin viisi vuotta aiemmin valmistuneista suoritti muun tutkinnon vuoteen 2013 mennessä. Yleisintä oli edelleen jonkun toisen alan tutkinto samalla koulutusasteella, jonka suoritti kolmannes vuonna 1997 valmistuneista. Ammattikorkeakoulututkinto oli hivenen nostanut suosiotaan, sillä sen suorittaneita oli nyt vastaavasta joukosta noin 15 prosenttia. Koulutusjärjestelmän muutos näkyi opistoasteen suorittaneiden määrässä, heitä oli enää noin 4 prosenttia tutkittavasta joukosta.
Toisen asteen ammatillisen tutkinnon vuonna 2002 suorittaneista reilu kolmannes, eli 34 prosenttia, suoritti vuoteen 2013 mennessä jonkin toisen tutkinnon. Edelleen selvästi yleisintä oli toisen alan tutkinto samalta koulutusasteelta, suorittaneita noin yksi henkilö viidestä. Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita oli noin 12 prosenttia.
Vuosina 1992, 1997 ja 2002 toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta valmistuneista ylioppilaaksi itsensä luki 1-2 prosenttia ja ylemmän korkeakoulututkinnon heistä suoritti noin 1 prosentti.
Kuvio 3. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon vuosina 1992, 1997 ja 2002 suorittaneiden myöhemmät tutkinnot vuoteen 2013 mennessä
Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneista noin neljännes opiskeli toisen tutkinnon vuoteen 2013 mennessä
Ammattikorkeakoulututkinnon suorittaminen tuli mahdolliseksi vuonna 1994. Kolme vuotta myöhemmin, vuonna 1997, tämän tutkinnon suoritti vajaa 6 000 henkeä. Heistä reilu neljännes (28 %) opiskeli jonkun muun tutkinnon vuoteen 2013 mennessä. Yleisintä oli toisen asteen ammatillisen tutkinnon (11 %) tai ylemmän korkeakoulututkinnon(9 %) suorittaminen. Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon oli vuoteen 2013 mennessä suorittanut heistä joka kahdeskymmenes.
Vuonna 2002 oli ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä jo yli kolme kertaa suurempi kuin viisi vuotta aiemmin (n. 20 000). Jonkin toisen tutkinnon vuoteen 2013 mennessä oli heistä suorittanut noin joka neljäs, eli 23 prosenttia. Edelleen yleisintä oli toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaminen (8 %) ja ylempi korkeakoulututkinto (7 %). Ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita oli sama osuus kuin viisi vuotta aiemmin, eli noin viisi prosenttia.
Kuvio 4. Ammattikorkeakoulututkinnon vuosina 1997 ja 2002 suorittaneiden myöhemmät tutkinnot vuoteen 2013 mennessä
Lisensiaatin tutkinnon suosio laski selvästi ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla
Vuonna 1992 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista vajaa kolmannes, eli 29 prosenttia, opiskeli jonkun toisen tutkinnon vuoteen 2013 mennessä. Määränä tämä vastaa noin 3 000 henkeä 10 000:sta. Yleisintä oli tohtoriksi väitteleminen. Väitöskirjan tehneitä oli heistä lähes joka kymmenes, eli yhdeksän prosenttia. Lisensiaatin tutkinnon suorittaneita oli noin seitsemän prosenttia ja toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita noin kuusi prosenttia. Ylemmän korkeakoulututkinnon toiselta alalta ja lääkärien erikoistumiskoulutuksen suorittaneita oli viitisen prosenttia kumpiakin.
Tohtorin tutkinto oli selvästi suosituin tutkinto viisi vuotta myöhemmin (1997) ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla. Vuoteen 2013 mennessä heistä lähes yksi kymmenestä (9 %) oli väitellyt tohtoriksi. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon oli suorittanut viisi prosenttia vuonna 1997 valmistuneista. Lisensiaatin tutkinnon suosio laski selvästi, ainoastaan nelisen prosenttia oli suorittanut sen vuoteen 2013 mennessä. Lääkärien erikoistumiskoulutuksen suorittaneita oli suurin piirtein sama määrä.
Vuonna 2002 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla tohtorin tutkinto oli edelleen suosituin myöhempi tutkinto. Vuoteen 2013 mennessä sen oli suorittanut kahdeksan prosenttia kyseisestä joukosta. Lisensiaatin tutkinnon suorittaminen sen sijaan väheni heidän keskuudessaan entisestään; enää sen suoritti heistä vajaat kolme prosenttia. Yhtä suuri osuus heistä suoritti lääkärien erikoistumiskoulutuksen. Toiseksi yleisin myöhempi tutkinto oli, kuten viisi vuotta aiemmin valmistuneidenkin keskuudessa, toisen asteen ammatillinen tutkinto, jonka suoritti noin neljä prosenttia vastaavasta joukosta. Ylemmän tai alemman korkeakoulututkinnon toiselta alalta suorittaneita oli kumpiakin noin kolme prosenttia.
Koska ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden määrä kasvoi vuoden 1992 vajaasta 10 000 vuoden 2002 reiluun 12 000, kasvoi myös tohtoriksi väitelleiden määrä, vaikka heidän suhteellinen osuutensa pysyikin samana. Vuonna 1992 ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneista tohtoriksi väitteli vuoteen 2013 mennessä 874 henkeä, vuonna 2002 taas 1 043 henkeä.
Kuvio 5. Ylemmän korkeakoulututkinnon vuosina 1992, 1997 ja 2002 suorittaneiden myöhemmät tutkinnot vuoteen 2013 mennessä
Monet tohtoreista suorittavat vielä tutkintoon johtavia opintoja
Myös monet tohtorit jatkavat tutkintoon johtavia opintoja tohtoritutkinnon suoritettuaan. Vuonna 1992 väitelleistä 547 tohtorista noin 16 prosenttia, eli 87 henkeä, suoritti myöhemmän tutkinnon vuoteen 2013 mennessä. Selvästi yleisin tutkinto oli lääkärien erikoistumiskoulutus, jonka suoritti heistä useampi kuin joka kymmenes, eli noin 12 prosenttia. Seuraavaksi yleisimmät suoritetut tutkinnot olivat toisen asteen ammatillinen ja jonkun toisen alan ylempi korkeakoulututkinto. Näitä tutkintoja suorittaneita oli tästä tohtorien joukosta kaksi prosenttia kumpaakin.
Vuonna 1997 tohtoriksi väitelleistä 930 hengestä noin 16 prosenttia, eli 159 henkeä, suoritti myöhemmän tutkinnon vuoteen 2013 mennessä. Selvästi yleisintä oli edelleen lääkärien erikoistumiskoulutus, jonka suorittaneita oli noin 11 prosenttia vuonna 1997 väitelleistä. Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suorittaneita oli heistä noin neljä prosenttia.
Vuonna 2002 yhteensä 1 201 henkeä suoritti tohtorin tutkinnon. Vuoteen 2013 mennessä heistä 181, eli noin 15 prosenttia, oli suorittanut jonkun myöhemmän tutkinnon. Yleisimmät tutkinnot pysyivät samana kuin viisi vuotta aiemmin valmistuneillakin; lääkärien erikoistumiskoulutuksen suoritti heistä noin yhdeksän prosenttia, toisen asteen ammatillisen koulutuksen puolestaan neljä prosenttia.
Kuvio 6. Tohtorin tutkinnon vuosina 1992, 1997 ja 2002 suorittaneiden myöhemmät tutkinnot vuoteen 2013 mennessä
Myöhemmät tutkintovirrat pysyneet lähes samoina
Tutkinnon suorittaneiden henkilöiden määrä kasvoi vuodesta 1992 vuoteen 2002 noin 20 000 hengellä. Vuonna 2002 tutkintoon johtavasta koulutuksesta valmistuneista harvemmalla kuitenkin oli myöhempää, vuoteen 2013 mennessä suoritettua, toista tutkintoa. Tämä selittyy osittain sillä, että vuonna 2002 valmistuneilla on enemmän keskeneräisiä tutkintoja aikaisemmin valmistuneisiin verrattuna.
Myöhempien tutkintojen suhteellisissa määrissä tällä ajanjaksolla tapahtuneet muutokset ovat melko pieniä, ja selittyvät pitkälti koulutusjärjestelmässä tapahtuneilla muutoksilla. Näiden muutosten seurauksena ammattikorkeakoulututkinto (mahdollista vuodesta 1994) nousi vuonna 1997 tutkinnon suorittaneiden keskuudessa ammatillisen koulutuksen rinnalle eniten suoritetuksi myöhemmäksi tutkinnoksi. Sama ilmiö, joskin pienemmässä mittakaavassa, on havaittavissa ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon (mahdollista vuodesta 2004) osalta. Kun vuonna 1992 tutkinnon suorittaneista sen suoritti tulevina vuosina noin puoli prosenttia, eli reilut 600 henkeä, niin vuonna 2002 valmistuneista jo kaksi kertaa useampi. Samaan aikaan opistoasteelta valmistuneiden osuus laski vuoden 1992 reilusta kymmenestä prosentista eli vajaasta 12 000 hengestä vuoteen 2002 mennessä lähelle nollaa prosenttia, 164 henkeen.
Toisen asteen ammatillisen tutkinnon suhteellisen suuri suosio korkeasti koulutettujen keskuudessa selittyy pitkälti heidän osallistumisestaan johtamisen erikoisammattitutkintoon johtavaan koulutukseen. Ylemmän korkeakoulututkinnon, lääkärien erikoistumiskoulutuksen, lisensiaatin tai tohtorinkoulutuksen seurantavuosina suorittaneilla noin puolet myöhemmin suoritetuista toisen asteen ammatillisista tutkinnoista ovat nimenomaan näitä johtamiskoulutuksia. Toinen suhteellisen suosittu koulutus on yrittäjän ammattitutkinto, jonka suoritti samasta joukosta vertailuvuosina 4-6 prosenttia.
Lähde: Koulutustilastot, Tilastokeskus
Lisätietoja: Heli Hiltunen 029 551 3314, Timo Ruuskanen (Katsaus) 029 551 3620, koulutustilastot@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma
Päivitetty 16.12.2015
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Opiskelijat ja tutkinnot [verkkojulkaisu].
ISSN=2737-0399. 2014,
Tutkinnon suorittaneiden määrä kasvoi 10 vuodessa
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 19.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/opiskt/2014/opiskt_2014_2015-12-16_kat_001_fi.html