Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Pienituloisuus eri mittareilla vuonna 2006

Käytettävissä oleviin tuloihin sisältyvän laskennallisen nettovuokran laskentamenetelmän muutoksen vuoksi pienituloisuutta koskevat luvut eivät ole vertailukelpoisia aikaisempina vuosina julkaistujen pienituloisuuslukujen kanssa (ks. tarkemmin kohtia Asuntotulo ja Käytettävissä oleva tulo kohdassa Käsitteet ja määritelmät). Uusi laskentamenetelmä lisää pienituloisten määrää ja osuutta. Vuoden 2006 Tulonjakotilaston asetelmien aikasarjat on laskettu uudelleen muutokset huomioiden vuosille 1993-2005.

Suomessa ei ole kansallisesti sovittua, virallista köyhyysrajaa tai pienituloisen määritelmää. Seuraavassa käytetään Euroopan unionin virallista pienituloisuusmääritelmää. Sen mukaan henkilö on pienituloinen, jos hänen kotitaloutensa käytettävissä olevat ekvivalenttitulot jäävät pienemmiksi kuin 60 prosenttia kotitalouksien mediaanitulosta (ks. tarkemmin Ekvivalentit tulot kohdassa Käsitteet ja määritelmät). EU:n virallinen pienituloisuudesta käyttämä termi on "köyhyysuhan alainen" (at risk of poverty).

Tässä luvussa kuvataan pienituloisuuden kehitystä vuoden 1990 jälkeisessä Suomessa väestöryhmittäin ja kotitalouksien ominaisuuksien valossa. Kaikki tilastot tässä luvussa perustuvat käytettävissä olevien tulojen, asuntotulo mukaan laskien, perusteella laskettuun pienituloisuuteen.

Asetelmassa 1 esitetään pienituloisten osuudet ja lukumäärät Suomessa vuosina 1993-2006. Suomessa oli vuonna 2006 noin 651 800 pienituloista henkilöä, mikä on lähes saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Henkilöiden pienituloisuusaste oli 12,5 prosenttia, eli kolme prosentin kymmenystä vähemmän kuin vuonna 2005. Pienituloisten henkilöiden lukumäärä kasvoi tasaisesti 1990-luvun puolivälistä lähtien. Kolmen viimeisen vuoden aikana pienituloisten osuus on pysynyt 12-13 prosentin välillä. Lukumääräisesti tarkasteltuna pienituloisten määrä on vuonna 2006 noin 220 000 enemmän kuin kymmenen vuotta aikaisemmin vuonna 1996 ja noin 76 000 enemmän kuin vuonna 2000.

Asetelma 1.
Pienituloisten henkilöiden osuus (%) ikäryhmistä vuosina 1993-2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

  Pienituloisten henkilöiden osuus, % Pieni-
tuloisia,
  1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2006
Kaikki 6,4 6,9 7,2 8,5 8,3 9,8 10,2 11,3 11,2 11,4 11,5 12,2 12,8 12,5 651 800
Henkilön ikä    
-15 5 4 4 6 6 8 9 12 12 12 12 12 11 12 118 200
16-24 15 18 19 23 22 22 23 21 24 24 24 27 26 23 134 100
25-49 5 6 6 7 8 9 8 10 10 10 10 10 11 11 186 000
50-64 4 5 5 6 5 7 8 8 7 7 7 8 9 9 96 600
65-74 4 3 5 5 5 7 7 8 7 9 7 9 12 11 49 700
75- 10 13 10 10 9 11 11 14 14 12 15 18 19 18 67 100
Lapset, alle 18 vuotta 5,0 4,5 4,7 6,0 6,2 8,0 9,1 11,7 11,8 11,7 12,2 12,1 11,5 12,3 135 900
Pienituloisia, 1 000 henkilöä 323 347 362 431 420 501 520 576 576 587 591 629 661 652  
Pienituloisen raja, euroa/kulutusyksikkö 9 120 9 180 9 360 9 590 9 830 10 200 10 520 10 620 10 890 11 250 11 530 12 050 12 500 12 460  
Pienituloisuusrajana käytetty 60% käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaania. Pienituloisuusrajat ovat reaalisena vuoden 2006 rahassa.

Pienituloisiin kotitalouksiin kuului 135 900 alle 18-vuotiasta lasta vuonna 2006, mikä oli 12,3 prosenttia kaikista alle 18-vuotiaista lapsista. Pienituloisten lasten osuus on ollut noin 12 prosenttia viime vuosina. Pienituloisten lasten osuus on yli kaksinkertainen 1990-luvun puoliväliin verrattuna.

Asetelmassa 2 esitetään pienituloisuusasteita vaihtoehtoisilla pienituloisuusrajoilla. Yleisimmin käytetty 60 prosentin raja on sopimuksenvarainen. Asetelmassa 2 tutkitaan, ovatko pienituloisuuden muutokset toisenlaiset, jos tuloraja asetettaisiin 40, 50 tai 70 prosenttiin mediaanituloista. Satunnaisvaihtelu huomioon ottaen huomiota herättäviä vuosimuutoksia ei voida havaita; pitkällä aikavälillä on havaittavissa hidas nousu kaikilla pienituloisuusrajoilla. Suhteellinen pienituloisuuden aste vaihtelee kahden prosentin ja kahdenkymmenen prosentin välillä siitä riippuen mihin raja asetetaan. Aiemmin Suomessa oli yleisesti käytössä määritelmä, jossa pienituloisuusraja määriteltiin 50 prosenttiin mediaanituloista. Tämän määritelmän mukaan pienituloisten osuus oli vuonna 2006 noin kuusi prosenttia.

Asetelma 2.
Pienituloisuusasteet erilaisilla määritelmillä vuosina 1990-2006, pienituloisten osuus koko väestöstä. Pienituloiset: % kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Määritelmä 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
Pienituloisuusraja suhteessa kunkin                            
vuoden mediaanituloon                            
40% mediaanista 1,5 1,2 1,4 1,5 1,7 1,8 1,6 1,4 1,9 2,1 2,0 2,2 2,0 2,1
50% mediaanista 3,0 3,0 3,1 3,5 3,7 4,3 4,3 4,5 5,0 5,3 4,8 5,5 5,7 5,8
60% mediaanista 6,4 6,9 7,2 8,5 8,3 9,8 10,2 11,3 11,2 11,4 11,5 12,2 12,8 12,5
70% mediaanista 13,9 14,6 15,2 16,7 17,2 19,3 19,0 20,0 19,7 20,1 20,4 20,3 21,2 21,0

Suhteellisen pienituloisuuden muutokset tai muuttumattomuus näyttävät joskus yllättäviltä. Esimerkiksi tulotason voimakas lasku syvimmän laman aikana ei näy pienituloisuutta kuvaavissa mittareissa. Suhteellisella laskentatavalla pienituloisten lukumäärä muuttuu, jos tuloerot tulojakauman ala- ja keskiosassa olevien välillä muuttuvat. Mediaanitulon lasku voi vähentää pienituloisten määrää, jos keskituloisten tulot laskevat enemmän kuin pienituloisten. Näin tapahtui 1990-luvun alussa. Toisaalta suurituloisten tulot voivat kasvaa voimakkaasti ilman, että niillä on vaikutusta mediaanituloon ja suhteelliseen pienituloisuuteen.

Pienituloisuusasteen nousu kuvaa pienituloisten määrän kasvua. Pienituloisten tulotasoa suhteessa keskituloisiin kuvataan usein ns. köyhyysvajeen avulla. Köyhyysvajeella tarkoitetaan pienituloisten mediaanitulon etäisyyttä pienituloisuusrajasta. Köyhyysvaje kertoo, kuinka paljon keskimäärin pienituloisten täytyisi saada lisää tuloja noustakseen pienituloisuusrajan yläpuolelle. Vaje on koko tarkastelujakson ajan pysynyt 13-15 prosenttina (asetelma 3); toisin sanoen pienituloisten mediaanitulo on pysynyt keskimäärin 52-54 prosenttina koko väestön keskitulosta. Tämä on tulkittavissa siten, että pienituloisuus ei ole "syventynyt", vaikka pienituloisten määrä ja osuus väestöstä ovatkin kasvaneet. 65 vuotta täyttäneiden pienituloisten vaje on pienempi kuin muiden pienituloisten vaje1.

Asetelma 3.
Pienituloisen väestön (käytettävissä olevan) ekvivalenttitulon mediaanitulo (euroa) ja mediaanin etäisyys pienituloisuusrajasta (köyhyysvaje), prosenttia

  1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
Mediaanitulo pienituloisuusrajan alittaneilla, euroa vuodessa 8 600 8 550 8 180 7 820 7 920 8 090 8 380 8 410 8 780 9 140 9 210 9 300 9 570 9 920 10 220 10 630 10 580
Etäisyys koko väestön pienituloisuusrajasta 13,5 15,1 14,4 14,2 13,7 13,5 12,6 14,4 13,8 13,1 13,3 14,6 14,9 13,9 15,2 15,0 15,1
Alle 18-vuotiaat 12,1 15,0 13,5 13,9 13,6 11,6 10,2 12,5 13,0 10,8 10,8 13,0 14,0 12,9 13,8 14,0 13,5
18 - 64 -vuotiaat 16,7 19,2 17,7 18,4 16,5 16,4 14,8 15,7 15,4 15,7 15,4 17,0 18,2 15,8 18,0 17,8 18,3
65 vuotta täyttäneet 10,2 8,9 9,4 6,2 7,1 7,3 7,7 7,8 8,1 9,6 8,0 8,1 7,6 9,4 10,4 9,0 9,4

Toimeentulo-ongelmia kokeneiden määrää kuvaa toisesta näkökulmasta asetelman 4 tieto toimeentulotukea saaneiden henkilöiden lukumäärästä. Stakesin toimeentulotukitilaston perusteella toimeentulotukea sai noin 358 000 henkilöä vuonna 2006. Toimeentulotukitietojen mukaan kotitalouksien toimeentulo-ongelmat olivat suurimmillaan vuonna 1996, jolloin toimeentulotuen saajien määrä oli korkeimmillaan. Tämän jälkeen toimeentulotuen saajien määrä on ollut tasaisessa laskussa. On kuitenkin huomattava, että toimeentulotukea saavien määrään voivat vaikuttaa ihmisten toimeentulossa tapahtuneiden muutosten lisäksi myös tuen myöntämisperusteisiin tehdyt muutokset.

Suhteellisten pienituloisuusmittareiden joukkoon kuuluu myös kiinteällä tulorajalla mitattu pienituloisuus. Sillä mitataan, missä määrin henkilöt olisivat nykyisillä tuloillaan pienituloisia, kun käytetään joskus aikaisemmin määriteltyä tulorajaa. Kun tuloraja kiinnitetään, mediaanitulojen vuosivaihtelu ei vaikuta pienituloisuusrajaan. Pienituloisuuden mittaria ei suhteuteta kunkin vuoden tulojakaumaan, vaan koko tarkastelujakson ajan samana pidettävään tulotasoon, jonka ostovoima inflaatiokorjataan elinkustannusindeksillä. Asetelmassa 4 on esitetty pienituloisten osuuksia kiinteillä, vuosien 1995 ja 2000 mediaanituloon perustuvilla elinkustannusindeksillä korotetuilla tulorajoilla (60% perusvuoden mediaanista).

Suhteellinen 60 prosentin pienituloisuusraja oli 12 464 euroa vuoden 2006. Jos oltaisiin käytetty vuonna 1995 vallinnutta pienituloisuusrajaa, se olisi vuonna 2006 ollut 9 358 euroa ja vuoteen 2000 kiinnitetty raja olisi vuonna 2006 ollut 10 622 euroa. Molemmilla mittareilla tarkasteltuna pienituloisten osuus kasvoi 1990-luvun alussa ja kääntyi laskuun 1990-luvun lopun nousukauden aikana, jonka jälkeen pienituloisten osuus on laskenut melko tasaisesti. Pienituloisuusaste olisi vain noin 3,4 prosenttia vuonna 2006, jos pienituloisuusrajana pidettäisiin vuoden 1995 inflaatiokorjattua pienituloisuusrajaa. Vastaavasti vuoden 2000 rajalla pienituloisuusaste olisi 6,4 prosenttia vuonna 2006. Pienituloisten osuuden ei voi sanoa havaittavasti muuttuneen edellisestä vuodesta kummallakaan tulorajalla tarkasteltuna vuonna 2006.

Asetelma 4.
Pienituloisten henkilöiden osuus kiinteillä tulorajoilla (vuoden 1995 ja 2000 mediaanitulo korotettuna elinkustannusindeksillä), % sekä toimeentulotukea saaneet vuosina 1990-2006.
Pienituloiset: 60% kotitalouksien käytettävissä olevien ekvivalenttitulojen mediaanista.

Määritelmä 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006
Kiinteä pienituloisuusraja:  
vuoden 1995 mediaanitulo 6,0 5,7 6,4 7,4 7,4 7,2 7,5 6,5 6,7 5,8 6,0 5,8 5,2 4,2 4,0 3,2 3,4
vuoden 2000 mediaanitulo 11,1 9,7 11,3 13,8 14,0 13,4 13,4 12,1 11,6 10,7 11,3 10,1 9,1 8,2 7,3 6,3 6,4
Toimeentulotukea saaneita¹,
1 000 henkilöä 
314 396 465 528 577 584 610 594 535 493 454 443 440 424 401 377 358
Tulokäsitteen muutosten vuoksi vuosien 1990-1992 ja 1993-2006 luvut eivät ole keskenään täysin vertailukelpoisia.
¹ Toimeentulotukitietojen lähde: Sosiaali- ja terveysalan tutkimuskeskus Stakes. Toimeentulotukiaineiston kotitalouskäsite poikkeaa tulonjakotilaston kotitalouskäsitteestä. Esimerkiksi 18 vuotta täyttänyt muodostaa oman talouden, vaikka asuisi vanhempiensa luona.

Lue myös:
Pienituloisuus iän, sosioekonomisen aseman, elinvaiheen, työllisyyden ja sukupuolen mukaan
Pienituloisuus ja koettu taloudellinen ahdinko

Viitteet:

1 EU:n tilastoviraston Eurostatin internet-sivuilla julkaistujen vuoden 2005 tuloihin perustuvien tilastojen mukaan Suomessa on EU:n jäsenmaiden pienin köyhyysvaje.


Päivitetty 16.5.2008

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Tulonjakotilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1795-8121. 2006, Pienituloisuus eri mittareilla vuonna 2006 . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 5.11.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/tjt/2006/tjt_2006_2008-05-16_kat_003.html