Etusivu > Tilastot > Tulonjakotilasto > 2013 > tulot, asuminen ja asumismenot > 1. Tuloerot Euroopan maissa vuonna 2012

1. Tuloerot Euroopan maissa vuonna 2012

Tuloerot ovat Suomessa edelleen EU:n keskitasoa selvästi pienemmät, vaikka ne kasvoivat kansainvälisesti verraten nopeasti erityisesti 1990-luvulla (ks. tämän julkaisun katsaus 4). Yleisin tuloeromittari eli Gini-indeksi oli vuonna 2012 Suomessa 25,4. EU-maiden Gini-kertoimien keskiarvo oli 30,5. Pienimmät suhteelliset tuloerot Euroopassa ovat Norjassa ja Islannissa ja suurimmat Latviassa ja Bulgariassa. Gini-indeksi saa arvon 0, jos kaikki saavat saman verran tuloja ja arvon 100, jos yksi tulonsaaja saa kaikki tulot. Mitä suurempi Gini-kerroin, sitä suuremmat tuloerot. ¹⁾

Kuvio 1. Suhteelliset tuloerot Euroopan maissa vuonna 2012, Gini-indeksi (%), ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Lähde: Eurostat, EU:n tulo ja elinolotilasto (EU-SILC 2013, tulojen viitevuosi 2012, Iso-Britannia 2013).

Gini-kerroin kuvaa maan sisäisiä suhteellisia tuloeroja, eikä ota huomioon maiden välisiä elintasoeroja. Kuviossa 2 on esitetty ostovoimakorjattu ²⁾ mediaanitulo ja Gini-kertoimet Euroopan maissa vuonna 2012. Yleisesti ottaen Suomi asettuu sekä tulotasojen että tuloerojen suhteen ryhmään, jossa on pääosin Keski- ja Pohjois-Euroopan maita (ostovoimakorjattu mediaanitulo 20 000–25 000 euroa vuodessa, Gini-kerroin 25–30). Tulotaso on matalin Itä- ja Etelä-Euroopassa, joissa usein myös suhteelliset tuloerot ovat suuret. Poikkeuksia ovat Tsekki, Slovakia ja Slovenia, joissa tuloerot ovat verraten kapeat. Sveitsi, Norja ja Luxemburg erottuvat hyvin korkean tulotason maina, joista Norjassa on Eurostatin tietojen mukaan selvästi pienimmät suhteelliset tuloerot. Kuvio perustuu tämän julkaisun liitetaulukon 1 tietoihin.

Kuvio 2. Keskimääräinen ostovoimakorjattu tulotaso (mediaani) ja tuloerot (Gini-indeksi) Euroopan maissa 2012, ekvivalentit käytettävissä olevat rahatulot (pl. myyntivoitot)

Lähde: Eurostat, EU:n tulo ja elinolotilasto (EU-SILC 2013, tulojen viitevuosi 2012, Iso-Britannia 2013).

Väestön pienituloisimman kymmenesosan osuus tuloista oli Suomessa 4,1 prosenttia ja suurituloisimman kymmenesosan osuus 21,3 prosenttia vuonna 2012, kun käytetään kansainvälisesti vertailukelpoista tulokäsitettä. Siten suurituloisimman kymmenesosan keskitulot olivat Suomessa 5,2-kertaiset pienituloisimpaan kymmenykseen verrattuna, kun suurten tuloerojen maissa ne ovat yli kymmenkertaiset (ks. tämän julkaisun liitetaulukko 1). Esimerkiksi Espanjassa suurituloisimman kymmenesosan tulotaso oli noin 13-kertainen pienituloisimpaan kymmenykseen verrattuna. Siellä pienituloisin kymmenesosa väestöstä sai tuloista 1,9 prosenttia ja suurituloisin kymmenesosa 24,5 prosenttia. ³⁾

Tuloeroja voidaan kuvata myös vertaamalla suurituloisimman kymmenyksen ja pienituloisimman 40 prosentin tulo-osuuksien suhdetta toisiinsa (ks. julkaisun liitetaulukko 1). Tämä ns. Palma-suhde saa arvon 1, jos osuudet ovat samoja ja tällöin Gini-kerroin on usein lähellä arvoa 28. Suomessa Palma-suhde on noin 0,9 kansainvälisesti vertailukelpoisella tulokäsitteellä (ilman myyntivoittoja), eli pienituloisimman 40 prosentin tulo-osuus on suurempi kuin suurituloisimman kymmenyksen. EU-maiden Palma-suhteiden keskiarvo oli 1,12. Latviassa ja Bulgariassa suhde oli noin 1,4.

Palma-suhteen taustalla on havainto, jonka mukaan useissa maissa tulokymmenysten V–IX osuus tuloista pysyy vakaana noin 50 prosentissa. Näissä tulokymmenyksissä on puolet väestöstä. Muutokset tuloeroissa näkyvät tulokymmenyksissä I–IV (neljä pienituloisinta kymmenystä) ja X (suurituloisin kymmenys), joissa on myös puolet väestöstä. Useissa Euroopan maissa tulokymmenyksissä V–IX oleva puolikas väestöstä saa noin 55 prosenttia tuloista (kuvio 3). Suomessa osuus oli 54,6 prosenttia.

Kuvio 3. Osuus ekvivalenteista käytettävissä olevista rahatuloista 2012, pienituloisin 40 prosenttia ja suurituloisin kymmenys

Pieniä maiden välisiä eroja ei ole syytä korostaa. EU:n tulo- ja elinolotilaston tiedot perustuvat otostutkimuksiin, joten tiedot sisältävät otantaan liittyvää epävarmuutta. Lisäksi vertailukelpoisuutta heikentää, että tietyissä maissa tulotiedot perustuvat pitkälti rekisteritietoihin (vuonna 2012 Pohjoismaat, Alankomaat, Slovenia, Ranska, Sveitsi ja Itävalta; osin myös Latvia ja Irlanti) ja muissa kokonaan tai suurelta osin haastattelutietoihin. Tulot eivät myöskään sisällä yhteiskunnan rahoittamien julkisten palvelujen arvoa, joiden arvo suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin on suuri mm. Pohjoismaissa.

Tässä julkaisussa tuloeroja tarkastellaan kansainvälisesti vertailukelpoisin käsittein. Suomen tuloerojen kehityksen kannalta merkityksellistä on, että kansainvälisissä vertailuissa käytettävä tulokäsite ei sisällä veronalaisia myyntivoittoja (ks tämän julkaisun katsaus 4). Tilastokeskus seuraa tuloerojen kehitystä myös tulonjaon kokonaistilastosta , jonka päätulokäsite sisältää veronalaiset myyntivoitot. Tulonjaon kokonaistilaston tulo- ja kotitalouskäsitteet poikkeavat jonkin verran kansainvälisistä suosituksista, joten se ei ole paras lähde maiden välisiin vertailuihin. Lisäksi sen tiedot alkavat vasta vuodesta 1995.

1) Tuloilla tarkoitetaan nettotuloja eli verojen jälkeisiä rahatuloja, jotka koostuvat työ- ja omaisuustuloista (ilman myyntivoittoja) ja tulonsiirroista. Mukana tarkastelussa on koko väestö eli palkansaajien lisäksi eläkeläiset, työttömät ja muut väestöryhmät. Kooltaan ja rakenteeltaan erilaisten kotitalouksien tulot on saatettu yhteismitallisiksi jakamalla ne kulutusyksiköillä. Kulutusyksikköasteikko on Eurostatin käyttämä asteikko, jossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa painon 1, muut yli 13-vuotiaat painon 0,5 ja alle 14-vuotiaat painon 0,3.
2) Ostovoimakorjauksella huomioidaan maiden väliset hintaerot.Yksityisen kulutuksen hintataso oli lähtöaineistossa Suomessa yli viidenneksen korkeampi kuin EU:n keskiarvo vuonna 2012. Eurostatin tietokannassa ostovoimakorjauksen perusta on EU:n yksityisen kulutuksen hintataso (EU-28=100). Tässä julkaisussa ostovoimakorjatut tiedot on skaalattu suhteessa Suomen hintatasoon (Suomi=100) eli ”Suomen euroiksi”.
3) Tulokymmenys: väestö on jokaisessa maassa järjestetty tulojen mukaan ja jaettu henkilöluvulta kymmeneen yhtä suureen osaan. Suomessa jokaisessa kymmenyksessä on noin puoli miljoonaa henkilöä. I tulokymmenys on pienituloisin kymmenesosa ja X tulokymmenys suurituloisin kymmenesosa.

Lähde: Tulonjakotilasto 2013, Tilastokeskus

Lisätietoja: Veli-Matti Törmälehto 029 551 3680, Kaisa-Mari Okkonen 029 551 3408

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 25.5.2015