Tämä sivu on arkistoitu.

5.4.2022 jälkeen julkaistut tiedot löydät uudistetulta sivustolta.

Siirry uudelle tilastosivulle

Palkansaajien työpaikkatapaturmat

Palkansaajien työpaikkatapaturmien määrä kasvoi

Palkansaajille sattuneiden työpaikkatapaturmien määrä yhteensä oli vuonna 2015 edellistä vuotta suurempi, vaikka vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneita työpaikkatapaturmia sattui palkansaajille 36 020 , mikä oli yli 1 100 tapaturmaa vähemmän kuin vuonna 2014. Maatalousyrittäjien ja yrittäjien vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneet työpaikkatapaturmat vähentyivät edellisestä vuodesta noin 200:lla (kuvio 1). On kuitenkin huomioitava, että vakuutus työtapaturman varalta on yrittäjälle vapaaehtoinen, joten työpaikkatapaturmien määrään vaikuttaa vakuuttamisen suosio yrittäjien keskuudessa. Arviolta noin 40 prosentilla yrittäjistä on työtapaturmavakuutus.

Kuvio 1. Työpaikkatapaturmien lukumäärä ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2015, vähintään 4 päivän työkyvyttömyys

Kuvio 1. Työpaikkatapaturmien lukumäärä ammattiaseman mukaan vuosina 2000–2015, vähintään 4 päivän työkyvyttömyys

Työtapaturmat ovat edelleen miesten ongelma: noin seitsemän kymmenestä (65,2 %) työpaikalla sattuneesta työtapaturmasta sattuu miehelle.

Taulukko 1. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2015

   Ikä    Yhteensä  Miehet       Naiset      
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
15–24 4 395 12,2 2 895 12,3 1 500 12,0
25–34 8 057 22,4 5 808 24,7 2 249 17,9
35–44 7 624 21,2 5 134 21,9 2 490 19,8
45–54 8 981 24,9 5 626 24,0 3 355 26,7
55–64 6 618 18,4 3 795 16,2 2 823 22,5
Muut 345 1,0 211 0,9 134 1,1

Palkansaajien työpaikkatapaturmien sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavat ESAW -muuttujat

Vuonna 2003 Suomessa otettiin käyttöön uusittu työtapaturmailmoituslomake, jolla kerättiin ensimmäisen kerran Euroopan työtapaturmatilaston (ESAW) mukaisia työtapaturman sattumisolosuhteita ja -tapaa kuvaavia tietoja. Vuoden 2015 Tilastokeskuksen työtapaturmatilastossa näitä tietoja julkaistaan nyt kolmattatoista kertaa. Verrattuna edellisvuoden tilastoon muuttujien jakaumat ovat samansuuntaisia ja vaikuttavat siten varsin luotettavilta. Eurostatin hanke on kunnianhimoinen ja kerättävä tieto paikoin seikkaperäistä, joten tässä esitetyistä tiedoista saadaan kattava kuva työtapaturman sattumisen aikana vallinneista olosuhteista, syistä ja seurauksista.

Jäsenmaat ovat voineet käyttää harkintavaltaa tietojen keruun laajuudessa. Suomessa työtapaturmatiedot kerätään keskeisistä ESAW-muuttujista, joista osassa niitä tiedonkeruussa on rajoituttu pääluokkatasolle. Tiedot esitetään työtapaturman sattumisprosessin mukaisesti niin, että ensin kuvataan vallinneita olosuhteita, sitten tapahtumien kulkua ja viimeiseksi tapaturmasta aiheutuneita seurauksia. Osassa muuttujia luokkia on yhdistetty esitystavasta johtuen. Tekstiosassa esitetään pääosin sukupuolen mukaisia jakaumia ja liitetaulukko-osassa muiden taustamuuttujien kuten toimialan ja ammatin mukaisia jakaumia. Tämän lisäksi esitetään tietoja vain kansalliseen luokitukseen perustuen. Esimerkiksi työtapaturman välitöntä aiheuttajaa kuvaavan muuttujan tiedot ovat tällaisia (ks. taulukko 6). ESAW -tilastoon perustuvia tietoja koskevissa taulukoissa ja kuvioissa on mainittu niiden olevan yhteiseurooppalaisen työtapaturmatilastoluokituksen mukaisia.

Useimmat tapaturmista sattuivat henkilön liikkuessa

Aluksi esitetään tietoja työtapaturmaa edeltävistä yleisistä olosuhteista. Ensimmäinen ESAW -muuttuja kuvaa missä työtehtävässä palkansaaja työskenteli työpaikkatapaturman sattuessa. Työtehtävä ei kuitenkaan tarkoita henkilön ammattia, koska henkilön työtehtävät voivat samassa ammatissa vaihdella eri hetkinä. Lähes kolmannes (27,6 %) miesten työtapaturmista sattui tuotantoon, jalostukseen, käsittelyyn tai varastointiin liittyvissä työtehtävissä. Naisten työtapaturmista yli puolet (58,6 %) sattui julkisiin tai yksityisiin palveluihin liittyvissä tehtävissä (taulukko 2).

Taulukko 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työtehtävän mukaan 2015

Työtehtävä (ESAW)      Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
10 Tuotanto, jalostus, käsittely, varastointi 7 895 21,9 6 469 27,6 1 426 11,4
20 Maarakentaminen, rakentaminen, purkaminen 3 960 10,9 3 843 16,4 117 1,0
30 Maa- ja metsätalous, puutarhanhoito, kalankasvatus, eläinten hoito 1 372 3,9 788 3,4 584 4,6
40 Julkiset ja yksityiset palvelut 9 349 26,0 1 995 8,5 7 354 58,2
50 Tukitoiminnot 7 174 20,0 5 758 24,6 1 416 11,3
60 Kuljettaminen, kulkeminen, urheilu, taiteet 4 612 12,8 3 548 15,1 1 064 8,5
99 Muut työpaikalla suoritetut tehtävät 1 089 3,0 672 2,9 417 3,3
00 Tieto puuttuu 569 1,6 396 1,7 173 1,4

Työsuoritus kuvaa henkilön täsmällistä fyysistä toimintaa juuri ennen vahingoittumishetkeä, kun työtehtävä-muuttujalla kuvataan edellä työn yleistä luonnetta tapaturman sattuessa. Työsuorituksella kuvattava fyysinen toiminta voi olla tarkoituksellista tai vapaaehtoista, mutta sen ei tarvitse välttämättä olla pitkäkestoista. Tulosten mukaan (taulukko 3) lähes neljä kymmenestä tapaturmasta sattui henkilön liikkuessa. Naisten (45,4 %) työtapaturmista suurempi osa sattui liikkumisen yhteydessä kuin miehillä (33,9 %). Lähes joka viides (18,1 %) tapaturma sattui siirrettäessä taakkaa käsivoimin. Samoin lähes viidesosa (16,7 %) tapaturmista sattui erilaisia esineitä käsitellessä. Miehille sattui suhteellisesti naisiin verrattuna lähes kolminkertainen määrä työtapaturmia käsikäyttöisillä työkaluilla työskentelyn yhteydessä.

Taulukko 3. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työsuorituksen mukaan 2015

Työsuoritus (ESAW)                Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
10 Koneen käyttäminen 1 526 4,2 1 261 5,4 265 2,1
20 Käsikäyttöisillä työkaluilla työskenteleminen 3 840 10,7 3 305 14,1 535 4,3
30 Kulkuneuvon tai siirtolavan ohjaaminen tai sellaisessa matkustaminen 909 2,5 677 2,9 232 1,8
40 Esineiden käsitteleminen 5 998 16,7 4 250 18,1 1 748 13,9
50 Taakan siirtäminen käsivoimin 6 529 18,1 4 065 17,3 2 464 19,6
60 Henkilön liikkuminen 13 647 37,9 7 946 33,9 5 701 45,4
70 Paikallaan olo työpisteessä 1 138 3,2 596 2,5 542 4,3
99 Muut luettelemattomat työsuoritukset 1 777 4,9 955 4,1 822 6,5
00 Tieto puuttuu 656 1,8 414 1,8 242 1,9

Tapaturman syy useimmiten kaatuminen, liukastuminen tai putoaminen

Seuraavassa tarkastellaan itse työtapaturmaan johtaneiden tapahtumien kulkua. Naisilla runsas kolmasosa (34,5 %) ja miehillä joka kolmas (30,4 %) työtapaturmista oli seurausta kaatumisesta, hyppäämisestä, liukastumisesta tai putoamisesta (taulukko 4). Osuudet ovat lähes samat kuin vuotta aiemmin. Tämä käy ilmi ”poikkeama” -muuttujasta, jolla kuvataan työsuorituksen aikana sattunutta, työtapaturmaan johtanutta epätavallista tapahtumaa. Jos varsinaista tapaturmaa edeltää useampia poikkeavia tapahtumia, niistä kirjataan se, joka sattui viimeiseksi. Toiseksi yleisin oli äkillinen fyysinen kuormittuminen, joka johti tapaturmaan naisilla 21,4 % ja miehillä 16, 3%.

Taulukko 4. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmaan johtaneen poikkeaman mukaan 2015

Poikkeama (ESAW)                Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
10 Sähköhäiriö, räjähdys, tulipalo 107 0,3 87 0,4 20 0,2
20 Aineen valuminen, purkautuminen, vuotaminen, höyrystyminen, pölyäminen 696 1,9 455 1,9 241 1,9
30 Aiheuttajan rikkoutuminen, putoaminen, liukuminen, törmääminen 3 364 9,3 2 390 10,2 974 7,8
40 Laitteen, työkalun, esineen, eläimen hallinnan menettäminen 4 031 11,2 3 316 13,4 895 7,1
50 Henkilön putoaminen, hyppääminen, kaatuminen, liukastuminen 11 475 31,9 7 143 30,4 4 332 34,5
60 Terävään esineeseen astuminen, takertuminen, itseensä kolhiminen, polvistuminen, istuutuminen 5 186 14,4 3 730 15,9 1 456 11,6
70 Henkilön äkillinen fyysinen kuormittuminen 6 500 18,0 3 819 16,3 2 681 21,4
80 Väkivalta, järkyttävä tilanne, poikkeava läsnäolo 1 272 3,5 462 2,0 810 6,5
99 Muut 2 271 6,3 1 495 6,4 776 6,2
00 Tieto puuttuu 1 118 3,1 752 3,2 366 2,9

Kolme kymmenestä (30,2 %) työtapaturman uhriksi joutuneesta vahingoittui iskeytymällä kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten (taulukko 5). Tähän viittaavat myös tapaturmaan johtanutta poikkeavaa tilannetta ilmaisevan muuttujan tiedot, jossa kaatuminen, putoaminen tai vastaava oli yleisin tapaturmaan johtanut tapahtuma. Näiden kahden muuttujan tiedot miehistä ja naisista vastaavat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta melkein identtisesti toisiaan. Lähes joka neljäs (22,6 %) vahingoittui äkillisen fyysisen tai psyykkisen kuormittumisen seurauksena. Vahingoittumistapa ilmaisee tapaa, jolla vahingoittunut ruumiinosa joutui kosketuksiin vamman aiheuttajan kanssa. Useiden vahingoittumistapojen ollessa kyseessä kirjataan vakavimman vamman aiheuttanut.

Taulukko 5. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittumistavan mukaan 2015

Vahingoittumistapa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
10 Sähkö, lämpötila, vaaralliset aineet 965 2,7 574 2,4 391 3,1
20 Hapen saannin estyminen 12 0,0 9 0,0 3 0,0
30 Iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten 10 874 30,2 6 746 28,7 4 128 32,9
40 Liikkuvan aiheuttajan osuma tai siihen törmääminen 3 258 9,0 2 305 9,8 953 7,6
50 Leikkaavan, terävän, karhean esineen aiheuttama vahingoittuminen 5 040 14,0 3 923 16,7 1 117 8,9
60 Puristuminen, ruhjoutuminen 3 512 9,8 2 550 10,9 962 7,7
70 Henkilön äkillinen fyysinen tai psyykkinen kuormittuminen 8 144 22,6 4 992 21,3 3 152 25,1
80 Eläimen tai ihmisen purema, potku jne. 1 069 3,0 380 1,6 689 5,5
99 Muut luettelemattomat vahingoittumistavat 2 538 7,0 1 600 6,8 938 7,5
00 Tieto puuttuu 608 1,7 390 1,7 218 1,7

Palkansaajien työpaikkatapaturmia vahingoittumistapaan liittyvä vamman välitön aiheuttaja oli erilaiset telineet, tasot ja pinnat miehillä 31,8 % ja naisilla 34,9 %. Erilaiset aineet, tarvikkeet ja varusteet vammauttivat työtapaturman uhriksi joutuneita neljäsosassa tapauksista (taulukko 6).

Tieto vamman aiheuttajasta kuvaa fyysistä tekijää, jonka kanssa vammautunut ruumiinosa on joutunut kosketuksiin. Useiden aiheuttajien ollessa kyseessä tapaturmailmoituslomakkeen täyttäjää on pyydetty ilmoittamaan vakavimpaan vammaan johtaneen aiheuttajan.

Taulukko 6. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2015

Välitön aiheuttaja (TVK) 1) Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
1100–1399 Telineet, tasot ja pinnat 11 845 32,9 7 469 31,8 4 376 34,9
2100–2799 Työkalut, koneet ja laitteistot 5 566 15,4 4 502 19,2 1 064 8,5
2801–2899 Kuljetus-, siirto- ja säilytyslaitteet 1 790 5,0 1 133 4,8 657 5,2
3100, 3200 Kulkuvälineet 1 064 2,9 840 3,6 224 1,8
4100–4400 Aineet, tarvikkeet ja varusteet 7 591 21,0 5 442 23,1 2 149 17,1
5100 Ihmiset, eläimet, kasvit 3 190 8,9 892 3,8 2 298 18,3
5200 Irtojätteet 173 0,5 123 0,5 50 0,4
5300 Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi, vesistöt 280 0,8 162 0,7 118 0,9
9999 Muu aiheuttaja 3 428 9,5 2 171 9,3 1 257 10,0
0000 Tieto puuttuu 1 093 3,0 735 3,1 358 2,9
1) Muuttujan luokitus on kansallinen (TVK = Tapaturmavakuutuskeskus).

Palkansaajien työtapaturma-aineistossa on käytössä kansallinen luokitus vamman aiheuttajaa kuvaavassa muuttujassa. Luokitus on aiempaa huomattavasti yksityiskohtaisempi. Tuloksia tarkasteltaessa on hyvä pitää mielessä kaksi seikkaa. Ensinnäkin työtapaturman sattuminen on yleensä monen eri tekijän summa eikä yksittäistä aiheuttajaa aina voida osoittaa yksiselitteisesti. Muuttujan tiedot osoittavat kuitenkin sen, millaisella välineellä tai työkalulla uhri työskenteli, tai millaisessa työympäristössä uhri oli tapaturman sattuessa. Toiseksi, puutteellinen opastus tai työntekijän kokemattomuus ovat usein merkittäviä osallisia tapaturman syntyyn. Näiden tekijöiden tilastointi on hankalaa ja usein mahdotonta.

Neljässä työtapaturmassa kymmenestä (45,3 %) vamma oli jäsenen sijoiltaan meno, nyrjähdys tai venähdys (taulukko 7). Seuraavaksi yleisimpiä olivat haavat ja pinnalliset vammat (27,6 %) sekä erilaiset tärähdykset ja sisäiset vammat (12,0 %). Työtapaturmista aiheutui miehille useammin kuin naisille haavoja ja erilaisia pinnallisia vammoja, naisille taas jäsenen sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Tämä on sopusoinnussa edellä esitettyjen tulosten kanssa, joista ilmeni, että miehet loukkaavat itsensä työtapaturmissa naisia useammin teräviin esineisiin ja naiset loukkaantuvat vastaavasti miehiä useammin kaatumisen tai liukastumisen seurauksena.

Taulukko 7. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vamman laadun mukaan 2015

Vamman laatu (ESAW)                   Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
010 Haavat ja pinnalliset vammat 9 955 27,6 7 209 30,7 2 746 21,9
020 Luunmurtumat 3 639 10,1 2 493 10,6 1 146 9,1
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 16 327 45,3 10 085 43,0 6 242 49,7
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 134 0,4 118 0,5 16 0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 4 307 12,0 2 606 11,1 1 701 13,6
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 727 2,0 390 1,7 337 2,7
070 Myrkytykset ja tulehdukset 83 0,2 67 0,3 16 0,1
080 Hukkuminen ja tukehtuminen 1 0,0 1 0,0 . .
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset 21 0,1 11 0,0 10 0,1
100 Äärilämpötilojen, valon ja säteilyn vaikutukset 10 0,0 8 0,0 2 0,0
110 Sokki 92 0,3 35 0,1 57 0,5
120 Useita vammoja 145 0,4 85 0,4 60 0,5
999 Määrittelemättömät 265 0,7 172 0,7 93 0,7
000 Tieto puuttuu 314 0,9 189 0,8 125 1,0

Useampi kuin neljä kymmenestä (43,3 %) kaikista työpaikkatapaturmista kohdistuu yläraajoihin (taulukko 8). Lähes joka kolmas (30,5 %) tapaturmista vahingoittaa alaraajoja, joihin lasketaan kuuluviksi lonkat, reidet, polvet, sääret ja nilkat.

Taulukko 8. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2015

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
10 Pää 1 347 3,7 891 3,8 456 3,6
20 Niska 396 1,1 231 1,0 165 1,3
30 Selkä, selkäranka 4 735 13,1 2 790 11,9 1 946 15,5
40 Vartalo, sisäelimet 1 688 4,7 1 221 5,2 467 3,7
50 Yläraajat 15 610 43,3 10 696 45,6 4 914 39,2
60 Alaraajat 10 970 30,5 6 995 29,8 3 975 31,7
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 1 063 3,0 538 2,3 525 4,2
99 Muut 123 0,3 62 0,3 61 0,5
00 Tieto puuttuu 87 0,2 45 0,2 42 0,3

Poissaolon kesto keskimäärin yksitoista päivää

Työtapaturmien vakavuutta voidaan arvioida tapaturmasta aiheutuneen työkyvyttömyyden keston perusteella. Poissaolon kestoa kuvaavat luvut ennen vuotta 2002 eivät ole täysin vertailukelpoiset vuosien 2002–2015 lukujen kanssa, koska aiemmin aineistosta ei ole voitu erottaa tapaturmaeläkkeeseen johtaneita tapauksia. Tapaturmaeläkkeeseen johtaneet tapaukset ovat aina vakavia, mutta osassa tapauksia kirjautunut poissaolopäivien määrä on voinut olla vähäinen ennen eläkepäätöstä. Nyt eläketapaukset on rajattu työkyvyttömyyden kestoa koskevan tarkastelun ulkopuolelle.

Työpaikkatapaturmasta aiheutuneen poissaolon keskimääräinen pituus oli 11 päivää (10,5) vuonna 2015. Miesten työkyvyttömyyden keskimääräinen kesto oli 11,9 päivää ja naisten 8,3 päivää. Keskimääräinen tapaturmasta aiheutuneen poissaolon pituus kasvaa iän myötä sekä miehillä että naisilla (kuvio 2). Mukana laskuissa ovat myös alle neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneet työpaikkatapaturmat.

Kuvio 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2015

Kuvio 2. Palkansaajien työpaikkatapaturmien työkyvyttömyyden kesto keskimäärin sukupuolen ja iän mukaan 2015

Kolme kymmenestä (30,5 %) kaikista vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneista tapaturmista johti 4–6 päivän työkyvyttömyyteen. Vakavia yli 30 päivän tapaturmia – mukaan lukien tapaturmaeläketapaukset – oli 19,1 prosenttia kaikista työpaikkatapaturmista (taulukko 9).

Taulukko 9. Palkansaajien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja työkyvyttömyysajan mukaan 2015

Työkyvyttömyysaika           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 36 020 100 23 469 100 12 551 100
4–6 päivää 10 976 30,5 6 745 28,7 4 231 33,7
7–14 päivää 12 370 34,3 8 021 34,2 4 349 34,7
15–30 päivää 5 855 16,3 3 938 16,8 1 917 15,3
31–90 päivää 4 740 13,2 3 250 13,8 1 490 11,9
91–182 päivää 1 245 3,5 901 3,8 344 2,7
183–365 päivää 741 2,1 541 2,3 200 1,6
Tapaturmaeläke 93 0,3 73 0,3 20 0,2

Työmatkatapaturmien määrä kasvoi selvästi

Vuonna 2015 palkansaajille sattui työmatkalla yhteensä 20 170 sellaista tapaturmaa, joista vakuutusyhtiöt maksoivat korvauksia. Tilastoissa työmatkatapaturmat erotetaan työpaikkatapaturmista ja työnteon yhteydessä sattuneista liikennetapaturmista. Työmatkatapaturmalla tarkoitetaan asunnon ja työpaikan välisellä matkalla sattunutta tapaturmaa. Käytännössä jonkin verran työmatkatapaturmia kirjataan vahinkoilmoitusten puutteellisten tietojen johdosta työpaikkatapaturmiksi ja päinvastoin. Työmatkatapaturmien lukumäärän kehittymistä pidemmällä aikavälillä on tarkasteltu tarkemmin liitetaulukossa 4.

Työmatkatapaturmat poikkeavat työpaikkatapaturmista siinä, että niitä sattuu naisille enemmän kuin miehille: yli kahdessa kolmasosassa (64,4 %) kaikista työmatkatapaturmista uhrina oli nainen. Sen sijaan kuolemaan johtaneita työmatkatapaturmia sattui useammin miehille (10) kuin naisille (3).

Suurin osa työmatkatapaturmista sattuu liikuttaessa jalan tai polkupyörällä: lähes kuusi kymmenestä (61 %) työmatkalla loukkaantuneesta oli liikkeellä jalkaisin ja lähes joka neljäs (23 %) ajoi polkupyörällä vahingoittumishetkellä. Miesten ja naisten välisten työmatkatapaturmien erot liikkumistavan mukaan eivät ole kovin suuria: naiset loukkaantuivat hieman miehiä useammin jalan liikkuessa, kun taas miehet loukkaantuivat polkupyöräonnettomuuksissa naisia useammin (kuvio 2). Tilastossa ei ole mahdollista ottaa huomioon naisten ja miesten välisiä eroja esimerkiksi polkupyörän tai auton käytön yleisyydessä työmatkalla.

Kuvio 3. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2015

Kuvio 3. Palkansaajien työmatkatapaturmat liikkumistavan ja sukupuolen mukaan 2015

Liikkumistavat huomioon ottaen on luonnollista, että yleisin tapaturmatyyppi on kaatuminen, liukastuminen tai kompastuminen. Neljä viidestä (78,9 %) vuonna 2015 työmatkalla sattuneesta tapaturmasta oli seurausta kaatumisesta tai liukastumisesta. Toiseksi yleisin (9,2 %) tapaturmatyyppi on ’yhteentörmäys auton kanssa’ (taulukko 9).

Taulukko 10. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja tapaturmatyypin mukaan 2015

Tapaturmatyyppi                Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 7 955 100 2 736 100 5 219 100
Kaatuminen, liukastuminen ja kompastuminen      6 273 78,9 2 064 75,4 4 209 80,6
Esineiden päälle astuminen 56 0,7 29 1,1 27 0,5
Ajoneuvon ulosajo tai kaatuminen 412 5,2 169 6,2 243 4,7
Yhteentörmäys auton kanssa 728 9,2 279 10,2 449 8,6
Yhteentörmäys polkupyörän, mopon tms. kanssa 123 1,5 39 1,4 84 1,6
Yhteentörmäys kiskoilla kulkevan ajoneuvon kanssa 3 0,0 2 0,1 1 0,0
Väkivalta 19 0,2 9 0,3 10 0,2
Muut 341 4,3 145 5,3 196 3,8

Työmatkatapaturmista aiheutuneista vammoista suurin osa on lieviä, usein juuri kaatumisesta aiheutuneita vammoja. Yli neljässä tapauksessa kymmenestä (44,7 %) uhrin vammat ovat olleet erilaisia jäsenten sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (taulukko 10). Vammat kohdistuvat useimmiten raajoihin (taulukko 11).

Taulukko 11. Palkansaajien työmatkatapaturmat tapaturmahetken vamman laadun mukaan 2015

Vamman laatu (ESAW)                     Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 7 955 100 2 736 100 5 219 100
010 Haavat ja pinnalliset vammat 1 176 14,8 402 14,7 774 14,8
020 Luunmurtumat 1 628 20,5 594 21,7 1034 19,8
030 Sijoiltaan menot, nyrjähdykset ja venähdykset 3 557 44,7 1 228 44,9 2 329 44,6
040 Amputoitumiset ja irti repeämiset 5 0,1 1 0,0 4 0,1
050 Tärähdykset ja sisäiset vammat 1 278 16,1 390 14,3 888 17,0
060 Palovammat, syöpymiset ja paleltumat 4 0,1 3 0,1 1 0,0
070 Myrkytykset ja tulehdukset 1 0,0 1 0,0 . .
090 Äänen, värähtelyn ja paineen vaikutukset 1 0,0 . . 1 0,0
110 Sokki 10 0,1 4 0,1 6 0,1
120 Useita vammoja 133 1,7 49 1,8 84 1,6
999 Määrittelemättömät 46 0,6 14 0,5 32 0,6
000 Tieto puuttuu 116 1,5 50 1,8 66 1,3

Taulukko 12. Palkansaajien työmatkatapaturmat sukupuolen ja vahingoittuneen ruumiinosan mukaan 2015

Vahingoittunut ruumiinosa (ESAW)           Yhteensä      Miehet      Naiset     
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä 7 955 100 2 736 100 5 219 100
10 Pää 333 4,2 110 4,0 223 4,3
20 Niska 415 5,2 113 4,1 302 5,8
30 Selkä, selkäranka 595 7,5 230 8,4 365 7,0
40 Vartalo, sisäelimet 536 6,7 240 8,8 296 5,7
50 Yläraajat 2 364 29,7 842 30,8 1 522 29,2
60 Alaraajat 2 848 35,8 913 33,4 1 935 37,1
70 Koko keho tai useat ruumiinosat 796 10,0 264 9,6 532 10,2
99 Muut 19 0,2 6 0,2 13 0,2
00 Tieto puuttuu 49 0,6 18 0,7 31 0,6

Yrittäjien työtapaturmat

Seuraavassa tarkastellaan erikseen maatalousyrittäjille ja muille yrittäjille sattuneita työtapaturmia. Työtapaturmatilastossa yrittäjille (pl. maatalousyrittäjät) sattuneet työtapaturmat erotettiin ensimmäisen kerran palkansaajille sattuneista työtapaturmista vuonna 1995. Sitä ennen yrittäjien tapaturmat sisältyivät erittelemättöminä palkansaajien työtapaturmiin. Yrittäjien työtapaturmia koskevia lukuja tarkasteltaessa on syytä ottaa huomioon se, että yrittäjien tapaturmavakuutus on vapaaehtoinen ja kaikilla yrittäjillä ei ole tapaturmavakuutusta. Näin ollen yrittäjien työtapaturmien jakautuminen eri taustamuuttujien (ikä, ammatti, toimiala) mukaan kuvaa myös sitä, missä ammateissa ja millä aloilla yrittäjien vakuutuksia on tavallista enemmän.

Suomessa valtaosa maatalousyrittäjistä asuu tilallaan, ja sen vuoksi työpaikkatapaturmien ja työmatkatapaturmien erottaminen toisistaan ei ole mahdollista. Tässä julkaisussa kaikkia maatalousyrittäjille työssä sattuneita tapaturmia kutsutaan työtapaturmiksi. Maatalousyrittäjien työtapaturmatiedot perustuvat Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) saatuihin tietoihin.

Päätoimisen ja työikäisen maatalousyrittäjän lisäksi vakuutettuna voi olla eläkeläinen, alle 18-vuotias yrittäjäperheenjäsen tai osa-aikaisesti maa-, metsä-, riista-, poro- tai kalataloutta harjoittava henkilö. Maatalousyrittäjien määrä on viime vuosina laskenut tasaisesti. Vuoden 2015 lopussa Maatalousyrittäjien eläkelaitoksessa oli vakuutettuna 64 277 maatalousyrittäjää, mikä on noin 3 600 henkilöä vähemmän kuin vuotta aikaisemmin ja lähes 47 000 henkilöä vähemmän kuin vuonna 1999.

Maatalousyrittäjien työtapaturmat vähentyneet

Maatalousyrittäjien lukumäärässä tapahtuneet muutokset näkyvät myös työtapaturmien määrässä. Vuoden 2015 aikana sattuneista tapaturmista Mela maksoi maatalousyrittäjille korvauksia yhteensä 4 309 tapauksesta. Vähintään neljän päivän työkyvyttömyyteen johtaneita työtapaturmia sattui yhteensä 3 141, kun edellisvuonna vastaava luku oli 3 357 (–6,4 %). Maatalousyrittäjien työtapaturmien lukumäärä on alentunut lähes koko viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajan, pois lukien vuoden 2005 (kuvio 3). Vuoden 2005 'tapaturmapiikki' voi osittain johtua vuoden 2005 alussa käyttöön otetusta sairaanhoidon täyskustannusvastuujärjestelmästä.

Kuvio 4. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2015

Kuvio 4. Maatalousyrittäjien vähintään 4 päivän poissaoloon johtaneet työtapaturmat (pl. työkuolemat) vuosina 2000–2015

Maatalousyrittäjien työkuoleman riski pieneni edellisestä vuodesta

Kaikista vuonna 2015 korvatuista työtapaturmista 5 tapausta johti työntekijän kuolemaan, kun edellisenä vuonna 6 maatalousyrittäjää menehtyi työtapaturman seurauksena. Tapaturmaisesti työssään kuolleista kaikki oli miehiä. Kaikista vuosien 2000–2015 maatalousyrittäjien työkuolemista ainoastaan kolme on sattunut naiselle. Kuviossa 4 on tarkasteltu maatalousyrittäjien tapaturmasuhteita sekä työkuolemien että vähintään 4 päivän työkyvyttömyyteen johtaneiden tapaturmien osalta ajanjaksolla 2000–2015. Kuvio osoittaa, että työkuoleman riski vaihtelee voimakkaasti eri vuosina. Vuonna 2015 kuoli  7,6 maatalousyrittäjää 100 000 vakuutettua kohden, kun vuonna 2014 vastaava suhdeluku oli 8,7. Vuonna 2013 vastaava suhdeluku oli 5,6 kun taas vuonna 2012 se oli 9,4. Vuosi 2000 on lähimenneisyyden synkin, jolloin työtapaturmissa menetti henkensä 12,9 maatalousyrittäjää 100 000 vakuututettua kohden.

Aikasarjatarkastelusta selviää, että maatalousyrittäjien suhteellinen kuoleman riski työpaikalla on pienentynyt hieman (–4,3 %) vuosina 2005–2014. Tämä käy ilmi verrattaessa kahta viisivuotisjaksoa toisiinsa. Vuosina 2005–2009 maatalousyrittäjille sattui yhteensä 33 kuolemaan johtanutta työpaikkatapaturmaa, joka merkitsi keskimäärin 7,6 työkuolemaa 100 000 maatalousyrittäjää kohden vuodessa. Vuosina 2010–2014 työpaikkatapaturmissa kuoli 27 maatalousyrittäjää, joka on keskimäärin 7,2 työkuolemaa vuosittain 100 000 maatalousyrittäjää kohden.

Kuvio 5. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2015

Kuvio 5. Maatalousyrittäjien työtapaturmasuhteet vuosina 2000–2015
Kuviossa 4 on käytetty vakuutettujen maatalousyrittäjien keskiväkilukuja vuosilta 2000–2015.

Taulukossa 12 on verrattu maatalousyrittäjien kuolemaan johtaneiden työtapaturmien tapaturmasuhdetta palkansaajien riskialttiisiin toimialoihin vuonna 2015. Koska työkuolemissa menehtyneiden enemmistö on tavallisesti miehiä, on heidän tapaturmasuhdelukunsa esitetty erikseen. Luvuista käy ilmi, että työ oli vaarallisinta maatalousyrittäjämiehillä. Heistä 11,1 menetti henkensä 100 000 vakuutettua maatalousyrittäjää kohden vuonna 2015. Vuonna 2014 vastaava luku oli 12,8.

Taulukko 13. Maatalousyrittäjien työkuolemat verrattuna palkansaajien työkuolemiin riskialtteilla toimialoilla 100 000 maanviljelijää tai palkansaajaa kohden vuosina 2014–2015

Korjattu 1.12.2017. Korjattu luku on merkitty punaisella.
  2014 2015
Kaikki Miehet Kaikki Miehet
Maatalousyrittäjät 8,7 12,8 7,6 11,1
Palkansaajat 1,1 2,0 1,3 2,4
   Teollisuus 1,0 1,3 1,0 1,3
   Rakentaminen 5,5 6,0 2,4 2,6
   Kuljetus ja varastointi 4,2 5,5 3,4 4,5

Maatalousyrittäjillä lievien, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus on pysynyt viime vuosien aikana suunnilleen samalla tasolla, ollen hieman alle viidenneksen kaikista korvatuista tapaturmista (julkaisun sivun 1 taulukko). Lähes joka kolmas työtapaturmista (32,0 %) oli puolestaan niin sanottuja vakavia vahinkoja eli ne aiheuttivat yli kuukauden mittaisen työkyvyttömyyden (liitetaulukko 5). Seuraavassa tarkastellaan tarkemmin niitä työtapaturmia, joista seurasi vähintään neljän päivän työstä poissaolo.

Maatalousyrittäjien työtapaturmariski kasvaa iän myötä

Vuonna 2015 maatalousyrittäjille sattui 4 754 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden, mikä oli hieman vähemmän (–2,1 %) kuin vuonna 2014 (4 854). Maatalousyrittäjien tapaturmariski on selvästi suurempi kuin palkansaajilla ja on selvästi korkeampi miehillä kuin naisilla: miehille sattui 5 280 ja naisille 3 620 työtapaturmaa sataatuhatta vakuutettua maatalousyrittäjää kohden (kuvio 5). Sukupuolten välinen ero selittyy osin sillä, että miehet tekevät perinteisesti maataloudessa sellaisia töitä, joissa sattuu paljon tapaturmia. Näitä ovat esimerkiksi rakennustyöt sekä koneiden ja laitteiden käyttöön ja huoltoon liittyvät tehtävät. Maatalousyrittäjien tapaturmista yli kuusi kymmenestä (64,1 %) sattui yli 45-vuotiaille.

Kuvio 6. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2015

Kuvio 6. Maatalousyrittäjien työtapaturmat 100 000 vakuutettua kohden sukupuolen ja iän mukaan vuonna 2015

Karjanhoitotyössä sattuu eniten tapaturmia

Erilaisissa karjanhoitotehtävissä sattuneiden työtapaturmien osuus oli saman suuruinen kuin vuotta aiemmin, runsas neljä kymmenestä (42,3 %) kaikista työtapaturmista (taulukko 13). Erityisesti naiset joutuvat työtapaturman uhriksi karjaa hoitaessaan, sillä lähes kolme neljästä (76,4 %) naisille sattuneesta työtapaturmasta sattui karjanhoitotyössä. Miehillä vastaava osuus oli noin kolmasosa (31,5 %). Toiseksi eniten (21,8 %) tapaturmia sattui maatilatalouden muissa töissä, joita ovat muun muassa erilaisten koneiden ja laitteiden asennus- ja huoltotyöt. Noin joka kuudes työtapaturma (15,6 %) sattui maanviljelyyn liittyvissä tehtävissä. Käytettävissä olevan tilastoaineiston perusteella ei voida kuitenkaan tehdä suoranaisia johtopäätöksiä eri työalueilla tehtävän työn vaarallisuudesta, koska tällöin tulisi tietää eri työtehtäviin käytetyn työajan määrä. Työvaihetta kuvaavan muuttujan luokitus on kansallinen. Melan perinteisesti käyttämä luokitus on tarkempi kuin työtehtävää kuvaavan ESAW -muuttujan (vrt. taulukko 2).

Taulukko 14. Maatalousyrittäjien työtapaturmat työvaiheen ja sukupuolen mukaan 2015

  Yhteensä    Miehet    Naiset   
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä                 3 141 100 2 383 100 758 100
Maanviljelytyöt           489 15,6 427 17,9 62 8,2
Karjanhoitotyöt 1 330 42,3 751 31,5 579 76,4
Metsätyöt 311 9,9 285 12,0 26 3,4
Rakennustyöt 169 5,4 148 6,2 21 2,8
Maatilatalouden muut työt 685 21,8 626 26,3 59 7,8
Muut työt 150 4,8 140 5,9 10 1,3

Maatalousyrittäjät loukkaantuvat useimmiten iskeytymällä kiinteää pintaa vasten

Maatalousyrittäjien yleisin vahingoittumistapa oli iskeytyminen kiinteää pintaa tai liikkumatonta aiheuttajaa vasten. Kolmessa tapauksessa kymmenestä (35,1 %) henkilö vahingoittui iskemällä itsensä lattiaan, maahan tai muuhun vastaavaan (kuvio 6). Naismaatalousyrittäjät joutuivat miehiä useammin eläimen töytäisemäksi tai potkaisemaksi, sillä joka viides (15,8 %) sattuneesta vahingosta oli eläimen aiheuttama. Vastaava luku miehillä oli vain 7,5 prosenttia.

Maatalousyrittäjäin eläkelaitos kerää vahingoittumistapaa, vamman aiheuttajaa, vamman laatua ja vahingoittunutta ruumiinosaa koskevat tiedot käyttäen ESAW -luokitusta.

Kuvio 7. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2015

Kuvio 7. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittumistavan (ESAW) ja sukupuolen mukaan 2015

Useammassa kuin joka neljännessä (27,2 %) maatalousyrittäjälle sattuneessa työtapaturmassa välittömänä vamman aiheuttajana oli eläin, ihminen tai vamma oli aiheutunut kasveista (kuvio 7). Todennäköisesti valtaosassa näissä maatalousyrittäjien työtapaturmissa aiheuttajana on ollut nimenomaan eläin. Erilaiset rakennukset, rakenteet ja pinnat olivat aiheuttajina joka viidennessä (20,1 %) työtapaturmassa. Melu, paine, tulipalo, valokaari, valo, lumi tai vesistöt olivat kolmanneksi yleisin tapaturman välitön aiheuttaja (11,4 %).

Kuvio 8. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2015

Kuvio 8. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman välittömän aiheuttajan mukaan 2015

Vuonna 2015 työtapaturmissa loukkaantuneiden maatalousyrittäjien vammoista 40 prosenttia oli erilaisia sijoiltaan menoja, nyrjähdyksiä ja venähdyksiä. Haavat ja pinnalliset vammat (30 %) muodostavat toisen suuren vammaryhmän. Luunmurtumia oli 18 prosenttia kaikista työtapaturmien uhriksi joutuneiden maatalousyrittäjien vammoista. Miesten ja naisten vammojen jakaumissa ei ollut merkittäviä eroja: miesten vammat olivat useammin haavoja ja pintavammoja kun taas naisten vammat olivat vastaavasti useammin erilaisia nyrjähdyksiä ja venähdyksiä (kuvio 8).

Kuvio 9. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2015

Kuvio 9. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vamman laadun ja sukupuolen mukaan 2015

Noin seitsemän kymmenestä (74 %) maatalousyrittäjien kaikista työtapaturmista kohdistui raajoihin (kuvio 9). Naisilla tapaturmat vaurioittivat useammin jalkoja kuin miehillä. Useimmiten alaraajoista vaurioituivat polven seutu ja yläraajoista kämmen tai sormet.

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2015

Kuvio 10. Maatalousyrittäjien työtapaturmat vahingoittuneen ruumiinosan ja sukupuolen mukaan 2015

Yrittäjät loukkaantuvat useimmiten rakentamisen sekä kuljetuksen ja varastoinnin toimialoilla

Yrittäjille vuonna 2015 sattuneista työtapaturmista vakuutuslaitokset maksoivat korvausta kaikkiaan 6 372 työtapaturmasta. Määrään sisältyvät myös ne tapaturmat, joista maksettiin vain sairaskulujen korvausta. Näiden lyhyiden, alle neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttaneiden työtapaturmien osuus oli noin 50 prosenttia kaikista yrittäjien tapaturmista. Vuotta aiemmin korvausta maksettiin 6 515 tapaturmasta. Tiedot koskevat muita yrittäjiä kuin maatalousyrittäjiä.

Yrittäjille sattui vuonna 2015 yhteensä 3 191 vähintään neljän päivän työkyvyttömyyden aiheuttanutta työtapaturmaa. Tämä on 206 tapausta vähemmän kuin edellisenä vuonna. Työtapaturmien sukupuolittainen jakauma on yrittäjillä samansuuntainen kuin palkansaajilla: neljä viidestä (83 %) yrittäjien työtapaturmista sattui miehille. Työtapaturman uhrien ikäjakaumasta ilmenee, että yli kuusi kymmenestä (64,5 %) yrittäjien työtapaturmista sattui 45–64-vuotiaille (taulukko 14).

Taulukko 15. Yrittäjien työpaikkatapaturmat sukupuolen ja iän mukaan 2015

Ikä Yhteensä    Miehet   Naiset
Lkm % Lkm % Lkm %
Yhteensä  2 908 100 2 414 100 494 100
15–24 55 1,9 40 1,7 15 3,0
25–34 348 12,0 294 12,2 54 10,9
35–44 628 21,6 520 21,5 108 21,9
45–54 1 011 34,8 849 35,2 162 32,8
55–64 740 25,4 609 25,2 131 26,5
Muut 126 4,3 102 4,2 24 4,9

Toimialoittain tarkasteltuna yrittäjien riskialat ovat pääosin samat kuin palkansaajien. Vaarallisimpia toimialoja ovat rakentaminen sekä kuljetus ja varastointi. Yrittäjille sattuneiden tapaturmien aiheutumista ja seurauksia kuvaavia muuttujia tarkastellaan tarkemmin liitetaulukoissa 6–8.


Lähde: Työtapaturmat 2015, Tilastokeskus

Lisätietoja: Arto Miettinen 029 551 2963, Outi Stenbäck 029 551 2517, tyotapaturmat@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma


Päivitetty 30.11.2017

Viittausohje:

Suomen virallinen tilasto (SVT): Työtapaturmat [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-5999. 2015, Palkansaajien työpaikkatapaturmat . Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 29.3.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/ttap/2015/ttap_2015_2017-11-30_kat_001_fi.html