Etusivu > Tilastot > Työvoimakustannustutkimus > 2016 > Laatuseloste

Laatuseloste

• 1 Tilastotietojen relevanssi
• 2 Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
• 3 Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• 4 Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 5 Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys
• 6 Tietojen vertailukelpoisuus
• 7 Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

1 Tilastotietojen relevanssi

Työvoimakustannustilasto on osa EU:n ja sen tilastoviraston Eurostatin tutkimusohjelmaa. Tilastosta on säädetty EU:n asetuksella 530/99. Tilasto valmistuu joka neljäs vuosi. Se sisältää alkutuotantoa (TOL A) ja kotitaloustyönantajia sekä kansainvälisiä järjestöjä (TOL 97-99) lukuun ottamatta tiedot kaikkien toimialojen työvoimakustannuksista, niiden rakenteesta ja tasosta. Tilasto ilmestyi ensimmäisen kerran vuoden 1996 työvoimakustannuksista ja käsitti tuolloin vain osan toimialoista. Vuotta 2008 koskevasta tilastosta lähtien ovat mukana olleet kaikki sektorit eli yksityisten, vähintään kymmenen työntekijän yritysten lisäksi kuntasektori ja valtio.

Käsitteet

Työvoimakustannusten käsitteet ja rakenteiden esittämistapa eivät ole täysin yksiselitteisiä. Tämä voi vaikeuttaa yhdenmukaisten vertailujen tekemistä toimialojen kesken. Lisäksi lainsäädännön ja sopimusten muutokset tai yritys- ja toimialakohtaiset palkan kirjaamis- ja maksukäytäntöjen muutokset voivat vaikeuttaa työvoimakustannuserien suhteiden vertailua eri vuosina.

Työvoimakustannuksia voidaan palkan osalta tarkastella työntekijän ja työnantajan kannalta. Työntekijän kannalta kyse on hänelle maksetusta palkkasummasta. Työnantajan kannalta palkkakustannus eroaa hieman työntekijän saamasta palkkasummasta, sillä työnantaja voi saada kustannusten korvauksia (esimerkiksi sairausajan palkkojen palautuksia), joiden ansiosta palkkakustannukset ovat pienemmät kuin varsinainen palkka. Työvoimakustannustutkimuksessa käytetään ns. kassavirtaperiaatetta eli tiedot koskevat ko. vuonna saatuja palautuksia ja maksettuja kustannuksia.

Työvoimakustannustarkastelussa kokonaistyövoimakustannukset on jaettu kolmeen osaan, joita ovat em. palkkakustannusten lisäksi sosiaaliturvan kustannukset ja muut työvoimakustannukset. Kun kustannusten korvauksiksi laskettavat sairaus- ja perhevapaiden palkkojen palautukset ja työterveyshuollon korvaukset sekä työllistämistuki on vähennetty kokonaistyövoimakustannuksista, on saatu lopulliset työvoimakustannukset, joita verrataan tehtyihin työtunteihin tai joihin suhteutetaan eri työvoimakustannuseriä.

Tilastokeskus käyttää Euroopan unionin työvoimakustannustutkimusta koskevan asetuksen ja Euroopan unionin keskustilastoviraston Eurostatin käyttämien taulukoiden mukaisia käsitteitä. Välitön ansio vastaa käsitettä tehdyn työajan palkka, mutta palkkakustannuksiksi EU laskee mukaan myös luontoisetuudet sekä erilaiset alennetut yritystuotteet ja muut yritysten myöntämät tai tukemat henkilöstöetuudet. Sen sijaan sairausajan palkat eivät ole palkkakustannuksissa, vaan osa sosiaaliturvan kustannuksia. Koulutusajan palkat puolestaan sisältyvät välittömään ansioon.

Tässä tilastossa on taulukoiden rakenteessa seurattu edellä mainittua EU:n mallia muun muassa eri maiden kesken tehtävien rakennevertailujen helpottamiseksi.

2 Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Työvoimakustannustilasto on useista Tilastokeskuksen tilastoista ja muiden laitosten lähdeaineistoista johdettu tilasto. Tilasto kattaa kaikki yli yhdeksän työntekijän yritykset, valtion budjettitalouteen kuuluvat työnantajavirastot sekä kaikki kunnat ja kuntayhtymät.

Pääosa tilaston palkkakustannustiedoista on vuonna 2016 saatu neljännesvuosittaisen työvoimakustannusindeksin yrityskohtaisista ja kuntasektorin kunta- ja toimialakohtaisista tiedoista. Yrityskohtaisia tietoja on täydennetty palkkarakennetilaston aineistolla, josta on saatu tiedot alle 20/30 palkansaajan yrityksistä, sekä täydennystietoa työvoimakustannusindeksin aineiston yli 20/30 palkansaajan yritysten tietoihin. Kaikki valtiosektoria koskevat tiedot on saatu Valtiokonttorin ylläpitämään TAHTI-rekisteriin perustuvasta aineistosta.

Tieto yritysten palkansaajien työpanoksesta perustuu työvoimakustannusindeksin yrityskohtaisiin tietoihin, sekä työvoimatutkimuksen ja palkkarakennetilaston yksilökohtaisiin tietoihin. Työpanostiedon laskentamenetelmässä olennainen osa on työvoimatutkimuksen tiedoista muodostettu työajan rakennetta (tehtyjen tuntien ja poissaolojen keskinäiset osuudet) koskeva mallinnus, jonka tiedot on yhdistetty palkkarakennetilaston yksilökohtaisiin tietoihin.

Muut kuin palkkasummaan ja työpanokseen liittyvät tiedot on saatu muista Tilastokeskuksen aineistoista ja hallinnollisista rekistereistä. Näitä tietoja ovat sosiaalivakuutuskustannukset, työterveyshuollon kustannukset, työnantajien saamat sairauspäivärahat ja muut korvaukset. Yritysten ja kuntien koulutuskustannukset sekä verottomat luontoisedut kerättiin työvoimakustannusindeksin yhteydessä ensimmäistä kertaa.

Yksityisen sektorin tiedot korotetaan perusjoukon tasolle käyttämällä Tilastokeskuksen yritysrekisteristä muodostettua tutkimuskehikkoa. Kadon vaikutus oikaistaan korjauskertoimella. Korjauskerroin määritellään ositteittain aineiston palkkasumman ja kehikon palkkasumman suhteen käänteislukuna. Ositteet muodostetaan yritysaineistolle toimialan 2-numerotasosta ja kolmesta kokoluokasta. Kunta-aineistolle ositteet muodostetaan kahdesta kokoluokasta ja kuntayhtymien aineistolle toimialoittain. Kuntayhtymistä on tutkimuksessa mukana koulutuksen sekä terveys- ja sosiaalipalveluiden alojen kuntayhtymiä.

3 Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Työvoimakustannustilaston tietosisältö ja tuotantomenetelmät vastaavat Euroopan unionin asettamia vaatimuksia. Tietosisällöstä on säädetty EU:n antamilla asetuksilla. Tilaston teosta on laadittava Eurostatille raportti. Työvoimakustannustilaston laatua seurataan myös siten, että tietoja verrataan työvoimakustannusindeksin avulla saatuihin muutoslukuihin ja kansantalouden tilinpidon tietoihin.

Työvoimakustannustilastoissa kerätään tietoa kustannusten rakenteesta ja tasosta. Tason mittausta varten olennaista on selvittää työpanos eli tehtyjen työtuntien määrä henkilötyövuotta kohden. Tehtyjen tuntien määrä perustuu yritysten ja kuntien sekä kuntayhtymien ilmoittamiin tuntimääriin sekä yksityisen sektorin osalta työvoimatilastoon ja palkkarakennetilastoon perustuvaan työajankäytön mallinnukseen. Ilmoitettuihin tuntimääriin ja työajankäytön mallinnukseen liittyy epävarmuutta, joka vaikuttaa tehdyn työtunnin kustannustasoon.

4 Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Työvoimakustannustilaston tiedoista osa kerätään tutkimusvuoden ja sitä seuraavan alkuvuoden aikana neljännesvuosittaisella työvoimakustannusindeksikyselyllä. Rekisteritiedot saadaan noin runsaan vuoden kuluessa tutkimusvuodesta.

Kaikkia kustannuseriä ei olla saatu vuotta 2016 koskien, vaan ne on arvioitu aikaisempien vuosien tiedon mukaisena. Työ- ja suojavaatekustannukset, rekrytointikustannukset sekä muut pienet muihin työvoimakustannuksiin kuuluvat erät ovat vuoden 2008 rakenneosuuden mukaisia.

EU:n säädöksen mukaan tiedot on toimitettava Eurostatille 18 kuukauden kuluessa tutkimusvuoden päättymisestä. Ennakolliset kansalliset tulokset julkaistaan samoihin aikoihin. Eurostat julkaisee eri maita koskevia yhteenvetotietoja noin kahden vuoden kuluttua tutkimusvuoden päättymisestä.

Tilastotietojen viive johtuu kerättävien tietojen käsittelystä ja hallinnollisista rekistereistä saatavien tietojen aikataulusta. Useat tutkimusvuotta koskevat yritys- tai kuntakohtaiset tiedot ovat saatavissa vasta vuoden kuluttua sen päättymisestä.

5 Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Työvoimakustannustilaston tiedot julkaistaan Tilastokeskuksen maksuttomilla internet -sivuilla.

6 Tietojen vertailukelpoisuus

Työvoimakustannustilasto tehdään EU:n määrittelemiä käsitteitä ja luokituksia noudattaen. Siten tiedot ovat kansainvälisesti vertailtavissa aina vuodesta 1996 lähtien. Maiden välillä tilaston tuotannossa ja menetelmissä ilmenevät erot vaikeuttavat kuitenkin vertailua.

Suomen osalta tilaston tuotantomenetelmä muuttui merkittävästi vuonna 2012, jolloin ensimmäisen kerran tilasto pohjautuu työvoimakustannusindeksin kyselyyn, muihin Tilastokeskuksen tilastoihin ja hallinnollisiin rekistereihin. Aiempien vuosien tilastot perustuvat suoralla yrityskyselyllä saatuihin tietoihin.

Tuotantomenetelmän muutos vaikeuttaa vertailuja aiempien vuosien tietoihin. Kaikkia kustannuseriä ei saada kansalliseen käyttöön enää niin tarkasti kuin yrityskyselyllä tehdyissä aikaisemmissa tutkimuksissa.

Vuoden 2012 tilastosta lähtien optiot sisältyvät työvoimakustannuksiin toisin kuin aiempina vuosina. Vuonna 2012 alkaen tilaston kertaerien määrät on saatu työvoimakustannusindeksistä. Työvoimakustannusindeksin kertaerien sisältö poikkeaa hieman aiempien vuosien työvoimakustannustutkimusten kertaerien sisällöstä. Aikaisempina vuosina lomakorvaukset on luettu vapaapäivien palkkoihin ja työsuhteen päättymisestä johtuvat korvaukset sosiaaliturvan kustannuksiin. Vuodesta 2012 lähtien nämä erät on luokiteltu kuuluvaksi kertaluonteisiin palkkaeriin työvoimakustannusindeksin tietosisällön mukaisesti. Vuoden 2012 menetelmäuudistuksen yhteydessä aiempien vuosien taulukkoluvut päivitettiin vastaamaan vuoden 2012 kustannuserien luokittelua, jotta kustannuserien luokittelumuutokset eivät haittaisi vuosien välistä vertailtavuutta.

Työpanoksen mittaamisen muuttuminen on vertailujen mukaan hieman pienentänyt tehtyjen työtuntien määrää, mikä on puolestaan kohottanut työvoimakustannusten tasoa vuodesta 2008. Toimialoittain vertailuongelmia voi olla eri vuosien kesken erityisesti palvelualoilla, jossa yrityskohtainen tehtyjen työtuntien määrä perustuu teollisuusaloja useammin työajankäytön mallinnuksella saatuun työtuntien arvioon, joka on laskettu yritysten ilmoittamien palkattujen työtuntien pohjalta.

Työvoimakustannustilaston Eurostatille lähetettävät toimialoittaiset tiedot sisältävät yksityisen sektorin, valtio- ja kuntasektorin. Kansallisessa julkaisussa tiedot on eroteltu sektoreittain, kun taas Eurostat ei erittele sektorikohtaisia tietoja omissa julkaisuissaan.

7 Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Työvoimakustannustilasto ja työvoimakustannusindeksi perustuvat samoihin käsitteisiin ja määritelmiin. Vuodesta 2008 lähtien työvoimakustannusindeksin ja työvoimakustannustilaston otokset on koordinoitu siten, että indeksin otos muodostaa pääosan työvoimakustannustilaston otoksesta.

Lähde: Työvoimakustannustutkimus 2016. Tilastokeskus

Lisätietoja: Pekka Haapala 029 551 3460, Olli Ruuska 029 551 3274, tvk@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Mari Ylä-Jarkko

---

Päivitetty 16.11.2018