Etusivu > Tilastot > Väestöennuste > 2007 > Väestöennusteen tausta ja käytön rajoitukset

Väestöennusteen tausta ja käytön rajoitukset

Tilastokeskuksen väestöennusteita ei tule tulkita vääjäämättä toteutuvana kehityksenä. Ennusteet perustuvat havaintoihin syntyvyyden, kuolevuuden ja muuttoliikkeen menneestä kehityksestä. Niitä laadittaessa ei oteta huomioon taloudellisten, sosiaalisten eikä muiden yhteiskunta- tai aluepoliittisten päätösten mahdollista vaikutusta tulevaan väestönkehitykseen. Siten laskelmat kertovat lähinnä sen, mihin kehitys johtaa, jos se jatkuu nykyisen kaltaisena.

- On lukuisia esimerkkejä siitä, että alue- ja yhteiskuntapolitiikka tai taloudelliset tekijät ovat vaikuttaneet merkittävästi kuntien väestönkehitykseen lyhyelläkin aikavälillä. Väestöennuste onkin ennen kaikkea apuväline päätöksentekijöille sen arvioimiseksi, onko kehitys suotava vai tarvitaanko korjaavia toimia. Ennusteen tehtävä on herättää päättäjät tarvittaessa toimimaan, pelkistää yliaktuaari Markus Rapo Tilastokeskuksesta.

Ennusteet laaditaan kaikille kunnille samoin perustein, ja kuntien yksilöllinen käsittely on ennusteissa mahdotonta. Jossain kunnassa kehitys on voinut olla ennustejakson aikana selvästi normaalista poikkeava. Myös jokin keskeisesti väestökehitykseen vaikuttava osatekijä - esimerkiksi maahanmuutto - voi kehittyä ennalta-arvaamattomasti.

Vuoden 2006 lopussa Suomessa oli 416 kuntaa, joista valtaosa oli pieniä: 362 kunnassa asukkaita oli alle 20 000 ja joka toisessa eli 209 kunnassa alle 5 000. Rapon mukaan juuri asukasluvultaan pienten kuntien syntyvyyden, kuolleisuuden ja muuttoliikkeen ja edelleen väestökehityksen ennustaminen on erityisen hankalaa. Satunnaisvaihtelu vaikuttaa ennusteeseen sitä enemmän, mitä pienemmästä väestöpohjasta on kyse.

- Esimerkiksi uuden asuinalueen kaavoittamisen ansiosta pieni kunta voi yhden vuoden aikana saada saman verran muuttovoittoa kuin kymmenen edeltävän vuoden aikana yhteensä, Rapo toteaa.

---

Päivitetty 31.5.2007