1 Asuntovelallisten asuntokuntien lukumäärä ei enää kasvanut
Asuntokuntien velat, erityisesti asuntovelat, kasvoivat selvästi viime vuosikymmenellä. Velkojen kasvu jatkui vuosikymmenen loppupuolelle asti, mutta sen jälkeen niiden kasvuvauhti on hidastunut, eivätkä asuntokuntien velat ole enää parina viime vuonna reaalisesti kasvaneet. Vuodesta 2002 vuoteen 2014 kasvoi asuntovelallisten asuntokuntien lukumäärä noin kolmanneksen eli 213 800 asuntokunnalla. Samana aikana pieneni elinkeinotoimintaa ja tulonhankkimista varten otetulla velalla velkaantuneiden määrä 29 prosenttia. Opintovelallisia asuntokuntia oli vuonna 2014 yhtä paljon kuin vuonna 2002.
Vuonna 2014 velkaa oli 1 380 400 asuntokunnalla. Velallisia asuntokuntia oli siten hieman yli puolet, 53 prosenttia kaikista asuntokunnista. Velallisten asuntokuntien lukumäärä kasvoi edellisvuodesta 14 500 asuntokunnalla eli hieman yli prosentin. Kolmanneksella asuntokunnista eli 873 800 asuntokunnalla oli asuntovelkaa, asuntovelallisia asuntokuntia oli jokseenkin yhtä paljon kuin vuotta aiemmin.
Vuonna 2014 kasvoi edellisvuodesta eniten opintovelallisten asuntokuntien määrä. Vuonna 2014 sellaisia oli 299 900 eli neljä prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kulutukseen ja hankintoihin otettua muuta velkaa oli 765 400 asuntokunnalla. Niiden lukumäärä ei muuttunut edellisvuodesta. Elinkeinotoimintaa ja tulonhankkimista varten otettua velkaa oli 79 150 asuntokunnalla, edellisvuodesta sellaisten asuntokuntien lukumäärä kasvoi 500 asuntokunnalla.Taulukko 1. Asuntokuntien lukumäärä ja velat 2002–2014
2002 | 2007 | 2013 | 2014 | Muutos 2013–2014, % | |
Asuntokuntia yhteensä | 2 354 082 | 2 476 505 | 2 599 613 | 2 617 780 | 0,7 |
Velallisia asuntokuntia | 1 286 576 | 1 435 416 | 1 365 865 | 1 380 390 | 1,1 |
Velallisten osuus, % | 55 | 58 | 53 | 53 | .. |
Asuntovelallisia asuntokuntia | 659 965 | 797 054 | 872 930 | 873 780 | 0,1 |
Asuntovelallisten osuus, % | 28 | 32 | 34 | 33 | .. |
Opintovelallisia asuntokuntia | 300 606 | 279 645 | 287 604 | 299 877 | 4,3 |
Asuntokuntia, joilla elinkeinotoiminnan ja tulonlähteen velkoja | 112 185 | 86 000 | 78 680 | 79 154 | 0,6 |
Asuntokuntia, joilla muuta velkaa 1) | 885 665 | 1 067 991 | 766 560 | 765 440 | -0,1 |
Asuntokuntien veloista 74 prosenttia oli asuntovelkoja. Vuodesta 2002 niiden osuus asuntokuntien kaikista veloista on kasvanut yhdeksällä prosenttiyksiköllä. Elinkeinotoiminnan velkojen osuus asuntokuntien veloista on tänä aikana pienentynyt 11 prosentista 6 prosenttiin ja opintovelkojen kolmesta kahteen prosenttiin. Suurimmat muutokset eri velkalajien osuuksissa tapahtuivat ennen vuotta 2008. Asuntovelat kasvoivat silloin reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia.
Kuvio 1. Asuntokuntien velkojen rakenne 2002, 2007 ja 2014
Asuntovelallisilla oli asuntovelkaa vuonna 2014 keskimäärin 94 400 euroa, mikä oli 230 euroa vähemmän kuin edellisvuonna. Keskimääräinen asuntovelka kasvoi vuosina 2002–2007 hyvin nopeasti, lähes kymmenen prosentin vuosivauhtia. Vuosina 2007–2010 keskimääräinen asuntovelka kasvoi enää noin kolme prosenttia vuodessa ja sen jälkeen kasvu hidastui alle prosentin vuosivauhtiin. Vuosina 2013 ja 2014 keskimääräinen asuntovelka pieneni edellisvuoteen verrattuna.
Opintovelkaa opintovelallisilla asuntokunnilla oli vuonna 2014 keskimäärin 6 070 euroa, mikä oli reaalisesti seitsemän prosenttia enemmän kuin vuonna 2002. Keskimääräinen elinkeinotoiminnan velka on vuoden 2002 jälkeen kasvanut reaalisesti 56 prosentilla. Vuonna 2014 se oli 84 300 euroa. Kulutukseen ja hankintoihin otettua ns. muuta velkaa oli 765 400 asuntokunnalla keskimäärin 27 560 euroa. Muiden velkojen tiedot vuodesta 2012 lähtien eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien tietojen kanssa, sillä uusimmilta vuosilta puuttuvat ns. jatkuvat luotot, jotka ovat määrältään pienehköjä, mutta joita on usealla asuntokunnalla. 1)
Kuvio 2. Asuntokuntien keskimääräiset velat velallista kohti velkalajeittain 2002–2014, vuoden 2014 rahassa
1) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä vero-hallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokortti-luotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissum-maan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luotto-kantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5-2,5 miljardia euroa eli 8-11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.
Lähde: Velkaantumistilasto 2014. Tilastokeskus
Lisätietoja: Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi
Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala
Päivitetty 26.6.2015
Suomen virallinen tilasto (SVT):
Velkaantumistilasto [verkkojulkaisu].
ISSN=1797-8793. 2014,
1 Asuntovelallisten asuntokuntien lukumäärä ei enää kasvanut
. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 25.12.2024].
Saantitapa: https://www.stat.fi/til/velk/2014/velk_2014_2015-06-26_kat_001_fi.html