Etusivu > Tilastot > Velkaantumistilasto > 2016 > Velat kasvoivat kaksi prosenttia

Velat kasvoivat kaksi prosenttia

Vuonna 2016 oli velallisia asuntokuntia 1 392 300 ja niillä velkaa kaikkiaan 117,8 miljardia euroa. Velat kasvoivat edellisvuodesta reaalisesti 2,2 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat 1,5 ja elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velat 2,7 prosenttia. Eniten, 4,7 prosenttia edellisvuodesta, kasvoivat muut velat, joita ovat esimerkiksi kulutukseen tai suurehkoihin hankintoihin kuten autoa tai loma-asuntoa varten otetut velat sekä opintovelat. ¹⁾

Velallisia asuntokuntia oli hieman yli puolet eli 52 prosenttia kaikista asuntokunnista. Asuntovelallisia asuntokuntia oli kolmannes kaikista eli 879 500 asuntokuntaa. Veloista 85,5 miljardia euroa eli 73 prosenttia oli asuntovelkoja. Keskimäärin asuntovelallisilla oli asuntovelkaa 97 220 euroa, mikä oli 1,2 prosenttia edellisvuotista enemmän.

Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 80 200 asuntokunnalla kaikkiaan 7,2 miljardia euroa. Keskimäärin asuntokunnilla oli elinkeinotoiminnan tai tulonhankinnan velkaa 89 760 euroa, mikä oli 2,3 prosenttia edellisvuotta enemmän. Muuta velkaa oli 965 600 asuntokunnalla yhteensä 25,1 miljardia euroa. Velallista asuntokuntaa kohti muuta velkaa oli 25 980 euroa. Ne kasvoivat edellisvuodesta 7,5 prosenttia.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2016, vuoden 2016 rahassa

Viime vuosikymmenellä kotitaloudet velkaantuivat nopeasti ja erityisesti asuntovelat kasvoivat selvästi vuosikymmenen loppupuolelle asti. Asuntokuntien kaikki velat kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2016 reaalisesti 112 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat tänä aikana eniten, 139 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat erityisesti viime vuosikymmenen keskivaiheilla, jolloin ne kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Sen jälkeen on velkojen kasvuvauhti hidastunut ja viime vuosina ovat muut velat kasvaneet asuntovelkoja nopeammin. Elinkeinotoiminnan ja tulolähteen velkoja asuntokunnilla oli vuonna 2016 reaalisesti 60 prosenttia vähemmän kuin vuonna 2002. Muut velat mukaan lukien opintovelat kasvoivat samana aikana 85 prosenttia. Velkakehityksen tarkastelua kuitenkin vaikeuttavat verotuskäytännön muutokset viime vuosina. ²⁾

Asuntokuntien korkomenot pienenivät edelleen velkojen kasvusta huolimatta. Vuonna 2016 asuntokunnat maksoivat korkoja 1,7 miljardia euroa, mikä oli kymmenen prosenttia edellisvuotista vähemmän. Vuoteen 2002 verrattuna asuntokuntien korkomenot olivat reaalisesti 40 prosenttia pienemmät, vaikka niiden velat ovat tänä aikana yli kaksinkertaistuneet. Suurimmillaan korkomenot olivat vuosina 2008, jolloin asuntokunnat maksoivat korkoja vuoden 2016 rahassa 5,2 miljardia euroa.

Kuvio 2. Asuntokuntien korot velkalajeittain 2002–2016, vuoden 2016 rahassa

Keskimäärin korkomenot olivat 1 190 euroa velallista asuntokuntaa kohti vuonna 2016, kun ne edellisvuonna olivat 1 320 euroa. Asuntovelalliset asuntokunnat maksoivat asuntoveloistaan korkoja keskimäärin 1 090 euroa, mikä oli 14 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin. Velallisista asuntokunnista 62 prosenttia eli 860 900 asuntokuntaa maksoi korkoja korkeintaan 1 000 euroa ja kolme prosenttia eli 36 600 asuntokuntaa yli 5 000 euroa. Vuonna 2008 asuntokuntia, joiden korkomenot olivat nykyrahassa vähintään 5 000 euroa, oli yli kymmenen kertaa enemmän, 384 500 asuntokuntaa eli 26 prosenttia velallista asuntokunnista.

Lapsiperheillä usein asuntovelkaa

Asuntovelat vaikuttavat eniten kotitalouksien velkaantumiseen. Asuntovelat ovat usein suuria ja niitä maksetaan pitkään, joten selvästi suurin osuus kotitalouksien lainakannasta on asuntovelkoja. Kahdella kolmesta asuntokunnista ei kuitenkin ole asuntovelkaa ja suuret asuntovelat ovat tyypillisiä lähinnä tietyissä elinvaiheissa oleville perheille. Alueittainkin asuntovelkojen määrät vaihtelevat melko paljon.

Useimmin asuntovelallisia olivat kahden huoltajan lapsiperheet. Asuntokunnista, joissa oli vähintään kaksi aikuista sekä lapsia, oli 71 prosenttia asuntovelallisia vuonna 2016. Lapsiperheiden asuntovelat olivat suurempia kuin lapsettomien asuntokuntien. Kahden huoltajan lapsiperheillä oli asuntovelkaa keskimäärin 130 790 euroa (Taulukko 1). Kahden huoltajan lapsiperheillä oli muita asuntokuntia useammin muutakin kuin asuntovelkaa. Yksinhuoltajatalouksilla asuntovelkaa oli suhteellisen harvoin, mutta ne olivat kohtalaisen suuria. Yhden aikuisen sekä vähintään yhden lapsen muodostamista asuntokunnista oli asuntovelallisia 38 prosenttia ja heillä asuntovelkaa keskimäärin 88 660 euroa.

Lapsettomilla asuntokunnilla asuntovelkaa oli vähemmän, mutta niilläkin suuret velat olivat yleisimpiä nuorilla. Yhden hengen asuntokunnista harvemmalla kuin joka viidennellä oli asuntovelkaa, mutta lapsettomien asuntokuntien velkaantuneisuus vaihteli huomattavasti iän mukaan. Asuntovelallisia yksinasuvista olivat useimmin 35–44-vuotiaat, joista 37 prosentilla oli asuntovelkaa. Kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla asuntovelkaa oli useammin kuin yhden hengen asuntokunnilla, kaikkiaan 30 prosentilla asuntokunnista. Sellaisistakin useimmin velkaa oli 35–44-vuotiaiden asuntokunnilla, joista asuntovelkaisia oli 60 prosenttia. Kaikilla kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 83 590 ja yhden hengen asuntokunnilla 65 980 euroa.

Taulukko 1. Asuntokuntien luku ja velat vuonna 2016

Perhetyyppi ja ikä	Velallisia asuntokuntia	Osuus asuntokunnista, %	Velat keskimäärin, €	Asuntovelallisia asuntokuntia	Osuus asuntokunnista, %	Asuntovelat keskimäärin, €
Yhteensä	1 392 264	53	84 602	879 531	33	97 215
1 hengen talous	402 247	36	46 757	207 915	18	65 979
- 24	52 122	47	15 011	5 646	5	84 043
25 - 34	93 147	57	48 125	40 379	25	88 449
35 - 44	57 685	53	71 452	40 308	37	83 265
45 - 54	63 409	45	63 950	44 114	31	67 811
55 - 64	70 070	36	46 237	43 472	22	48 890
65 -	65 814	16	32 308	33 996	8	35 272
2 aikuista, ei lapsia	438 545	53	71 559	247 335	30	83 591
- 24	35 632	69	25 653	5 240	10	108 105
25 - 34	83 573	82	87 993	45 149	44	133 179
35 - 44	38 662	78	116 053	29 816	60	121 940
45 - 54	72 639	71	87 202	51 768	51	82 165
55 - 64	118 264	57	65 864	70 145	34	59 260
65 -	89 775	29	50 165	45 217	15	45 326
1 aikuinen + väh. 1 lapsi	62 650	59	67 968	40 125	38	88 659
Väh. 2 aikuista + väh. 1 lapsi	384 688	85	138 527	321 195	71	130 785
Muu asuntokunta	104 134	72	96 521	62 961	43	88 078

Velallisista asuntokunnista neljänneksellä eli 328 800 asuntokunnalla oli velkaa alle 10 000 euroa. Yli 100 000 euroa velkaa oli 440 570 ja yli 200 000 euroa 142 930 asuntokunnalla. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli viisi prosenttia kaikista ja kymmenen prosenttia velallisista asuntokunnista. Vuonna 2002 yhtä paljon velkaa oli prosentilla kaikista ja 1,7 prosentilla velallisista asuntokunnista, kun vuoden 2002 velat mitataan vuoden 2016 rahassa.

Suuret velat olivat yleisiä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Eniten asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään 200 000 euroa, oli niiden asuntokuntien joukossa, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias. Sen ikäisistä velallisista asuntokunnista 18 prosentilla eli 55 730 asuntokunnalla oli velkaa vähintään 200 000 euroa (Taulukko 2). Alle 25-vuotiailla ja eläkeikäisillä niin suuria velkoja oli harvoin.

Taulukko 2. Asuntokunnat joilla velkaa vähintään 100 000 tai 200 000 euroa 2016

Viitehenkilön ikä	Velallisia asuntokuntia	Osuus asuntokunnista, %	Velat vähintään 100 000 €	Osuus velallisista, %	Velat vähintään 200 000 €	Osuus velallisista, %
Ikäluokat yhteensä	1 392 264	52	440 565	32	142 932	10
-24	100 431	55	7 430	7	1 185	1
25 - 34	290 724	71	112 055	39	33 909	12
35 - 44	302 419	75	156 093	52	55 730	18
45 - 54	294 525	66	101 579	35	32 823	11
55 - 64	237 039	51	45 647	19	13 867	6
65 -	167 126	23	17 761	11	5 418	3

Asuntovelallisista asuntokunnista 40 prosentilla oli asuntovelkaa vähintään 100 000 euroa ja kymmenellä prosentilla vähintään 200 000 euroa. Suuret asuntovelat olivat tavallisia silloin, kun asuntokunnassa oli kaksi aikuista. Useimmin suuria asuntovelkoja oli niillä kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia. Sellaisista asuntovelallisista asuntokunnista oli 58 prosentilla vähintään 100 000 ja 18 prosentilla vähintään 200 000 euroa asuntovelkaa (Liitetaulukko 1). Lapsiperheistä, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias, oli 21 prosentilla eli 31 000 asuntokunnalla asuntovelkaa vähintään 200 000 euroa. Usein suuria asuntovelkoja oli myös kahden aikuisen lapsettomilla asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias.

Alueittain suuret asuntovelat olivat yleisimpiä Etelä-Suomen asuntokunnilla. Pääkaupunkiseudun asuntovelallisista asuntokunnista 54 prosentilla oli asuntovelkaa vähintään 100 000 euroa ja 21 prosentilla yli 200 000 euroa. Suhteessa lähes yhtä usein suuria asuntovelkoja oli Ahvenanmaan asuntovelallisilla. Muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisista 14 prosentilla oli asuntovelkaa vähintään 200 000 euroa. Muualla maassa suuret asuntovelat olivat harvinaisempia, yli 100 000 euroa asuntovelkaa siellä oli noin kolmanneksella ja yli 200 000 euroa 6–8 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista.

Asuntokuntien velkojen nopein kasvu taittunut

Velkojen rasittavuutta mitataan usein suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Velkojen suhde vuoden aikana saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin on velkaantumisaste. Velkaantumistilastosta velkaantumisasteet on mahdollista laskea kaikille asuntokunnille tai esimerkiksi velallisille tai asuntovelallisille asuntokunnille.

Asuntokuntien velkaantumisvauhti oli viime vuosikymmenellä nopea, mutta viime vuosina velkaantuminen on selvästi hidastunut. Vuodesta 2002 vuoteen 2016 kasvoivat asuntokuntien velat reaalisesti 112 prosenttia, kun niiden käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat samana aikana 32 prosenttia. Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste, eli velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin, oli 113 prosenttia vuonna 2016, kun se vuonna 2002 oli 70 prosenttia. Vuosina 2002–2010 velkaantumisaste kasvoi 70 prosentista 110 prosenttiin, mutta sen jälkeen enää kolme prosenttiyksikköä 113 prosenttiin vuonna 2016 (Taulukko 3). Vuonna 2016 asuntokuntien velat kasvoivat reaalisesti 2,2 ja käytettävissä olevat rahatulot 1,2 prosenttia.

Taulukko 3. Asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002-2016, %

Viitehenkilön ikä	2002	2007	2010	2012	2013	2014	2015	2016
Ikäluokat yhteensä	70	101	110	111	110	111	112	113
–24	58	91	80	76	71	68	65	64
25–34	125	189	195	192	187	182	180	177
35–44	104	155	175	181	181	185	187	188
45–54	64	94	110	115	117	120	124	126
55–64	38	54	63	67	68	70	72	75
65–	12	18	23	27	28	30	32	34

Velkaisimpia olivat nuorten tai keski-ikäisten asuntokunnat. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli velkojen osuus vuosituloista 188 prosenttia. Seuraavaksi korkeimmat velkaantumisasteet, 177 prosenttia, olivat niillä asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias. Eläkeikäisten asuntokuntien velkaantumisasteet olivat selvästi muita pienempiä. Yli 65-vuotiaiden asuntokunnilla oli velkaa 34 prosenttia vuosituloista. Tällä vuosikymmenellä velkaantumisasteet ovat kasvaneet vain yli 35-vuotiaiden asuntokunnilla, sen sijaan alle 35-vuotiaiden asuntokuntien velkaantumisasteet ovat pienentyneet.

Nuorilla asuntovelallisilla usein paljon velkaa

Lähes viidenneksellä velallisista asuntokunnista eli 271 100 asuntokunnalla oli velkaa vähintään kolme kertaa käytettävissä olevat vuositulot. Asuntokuntien kaikista veloista heillä oli puolet. Vuonna 2002 niin paljon velkaa oli 97 380 asuntokunnalla eli kahdeksalla prosentilla velallisista asuntokunnista. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään viisi kertaa vuositulojen verran, oli 66 600 vuonna 2016. Velallisista asuntokunnista heidän osuutensa oli viisi prosenttia ja asuntokuntien veloista 17 prosenttia (Liitetaulukko 2).

Useimmiten paljon velkaa suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin oli kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia, ja joiden viitehenkilö oli alle 45-vuotias. Velallisista lapsiperheistä, joiden viitehenkilö oli 25-34-vuotias oli 41 prosentilla velkaa kolme kertaa ja kahdeksalla prosentilla viisi kertaa vuositulojen verran. Suuret velat olivat yleisiä muunkin tyyppisillä asuntokunnilla silloin, kun niiden viitehenkilö oli alle 45-vuotias.

Kuvio 3. Asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot perhetyypin ja viitehenkilön iän mukaan 2016

Asuntovelallisten velkaantumisasteet olivat selvästi suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla, 220 prosenttia. Asuntovelallisten asuntokuntien velat suhteessa tuloihin olivat sitä suuremmat, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Alle 35-vuotiailla asuntovelallisilla velkaa oli yli kolme kertaa vuositulot, mutta vielä yli 55-vuotiaillakin asuntovelallisilla oli velkaa noin puolitoista kertaa vuositulot. (Taulukko 4).

Taulukko 4. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet ikäluokittain 2002-2016, %

Viitehenkilön ikä	2002	2007	2010	2012	2013	2014	2015	2016
Ikäluokat yhteensä	152	203	216	216	215	217	219	220
-24	236	321	323	322	317	317	314	315
25 - 34	213	287	300	300	299	299	302	304
35 - 44	157	216	236	240	239	245	248	251
45 - 54	116	159	177	180	182	185	188	190
55 - 64	104	132	144	148	149	151	152	155
65 -	95	124	134	137	138	139	142	146

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli 254 000. Niin paljon velkaa oli siten 29 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli puolet (Liitetaulukko 3). Yksinasuvista asuntovelallisista 35 prosentilla, yksinhuoltajista 42 prosentilla ja kahden huoltajan lapsiperheistä 32 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot. Niin paljon velkaa oli sitä useammin, mitä nuorempi asuntokunnan viitehenkilö oli. Alle 35-vuotiaiden asuntovelallisten asuntokunnista joka toisella oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran. Seitsemällä prosentilla asuntovelallisista eli 59 300 asuntokunnalla oli velkaa yli viisi kertaa vuositulojen verran. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista niillä oli 14 prosenttia.

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, oli vuonna 2016 kolme kertaa niin paljon kuin vuonna 2002. Viime vuosikymmenellä kasvoi kaikenikäisten asuntokuntien lukumäärä, joilla oli niin paljon velkaa suhteessa tuloihin, mutta vuodesta 2010 lähtien on nuorimpien, alle 35-vuotiaiden lukumäärä pienentynyt (Kuvio 4).

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot viitehenkilön iän mukaan 2002–2016

Eniten velkaa suhteessa tuloihin oli Ahvenanmaan, pääkaupunkiseudun ja muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisilla asuntokunnilla. Ahvenanmaalla asuntovelallisista asuntokunnista 41 prosentilla, pääkaupunkiseudulla 36 prosentilla ja muualla Helsinki-Uudellamaalla 34 prosentilla asuntovelallisista asuntokunnista velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Pienimmät velkaantumisasteet olivat Etelä-Suomessa ja Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä asuntovelallisista neljänneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran. Lähes yhtä pieni osuus, 28 prosenttia, oli Etelä-Suomen asuntovelallisista asuntokunnista sellaisia, joilla oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran.

Taulukko 6. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste suuralueittain 2002-2016, %

Suuralue	2002	2007	2010	2012	2013	2014	2015	2016
Koko maa	152	203	216	216	215	217	219	220
Pääkaupunkiseutu	153	209	227	231	225	233	233	239
Muu Helsinki-Uusimaa	157	222	233	232	231	230	231	232
Etelä-Suomi	150	202	213	210	211	211	212	211
Länsi-Suomi	152	198	211	211	212	213	216	217
Pohjois- ja Itä-Suomi	148	194	203	203	204	205	205	206
Ahvenanmaa-Åland	151	208	226	234	237	246	246	260

Asuntovelallisten keskimääräiset käytettävissä olevat rahatulot olivat 53 470 euroa, kun ne kaikilla asuntokunnilla olivat 39 270 euroa. Asuntovelallisten asuntokuntien tulot olivat siis runsaan kolmanneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla. Asuntovelallisista asuntokunnista 30 prosenttia kuului ylimpään tuloviidennekseen ja vain kahdeksan prosenttia pienituloisimpaan viidennekseen. Velkaa asuntovelallisilla oli sitä enemmän, mitä hyvätuloisempia ne olivat.

Taulukko 5. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisasteet tuloviidenneksittäin 2002-2016, %

Tuloviidennes	2002	2007	2010	2012	2013	2014	2015	2016
Tuloviidennekset yhteensä	152	203	216	216	215	217	219	220
1. tuloviidennes	238	348	372	361	359	352	352	343
2. tuloviidennes	180	244	258	254	253	252	253	251
3. tuloviidennes	162	220	231	229	231	230	233	233
4. tuloviidennes	151	205	214	214	214	216	218	219
5. tuloviidennes	134	177	190	193	191	195	196	200

Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 64 990 euroa ja ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla 124 590 euroa. Tuloihin suhteutettuna velat olivat silti sitä suuremmat, mitä pienituloisempi asuntokunta oli. Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista asuntovelallisista asuntokunnista 44 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, kun niin paljon velkaa oli ylimpään viidennekseen kuuluvista 23 prosentilla.

1) Tuloverotuksessa ei vuodesta 2015 lähtien voi enää vähentää opintolainan korkoja tuloverotuksessa, eikä verottaja kerää rahoituslaitoksilta niistä tietoja eritellysti. Tilastossa opintovelat sisältyvät vuodesta 2015 lähtien muihin velkoihin ja opintovelkojen korot muihin korkoihin.
2) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luotto-kantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5-2,5 miljardia euroa eli 8-11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.

Lähde: Velkaantumistilasto 2016. Tilastokeskus

Lisätietoja: Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 25.1.2018