Etusivu > Tilastot > Velkaantumistilasto > 2018 > Asuntokunnilla velkaa keskimäärin 111 prosenttia suhteessa vuosituloihin

Asuntokunnilla velkaa keskimäärin 111 prosenttia suhteessa vuosituloihin

Kotitaloudet velkaantuivat 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä nopeaa vauhtia, ja erityisesti asuntovelat kasvoivat selvästi vuosikymmenen loppupuolelle asti. Asuntokuntien kaikki velat kasvoivat vuodesta 2002 vuoteen 2018 reaalisesti 118 prosenttia, kun niiden käytettävissä olevat rahatulot kasvoivat samana aikana reaalisesti 38 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat tänä aikana 140 prosenttia. Asuntovelat kasvoivat erityisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen keskivaiheilla, jolloin ne kasvoivat reaalisesti yli kymmenen prosentin vuosivauhtia. Sen jälkeen on velkojen kasvuvauhti hidastunut, ja viime vuosina asuntokuntien muut velat ovat kasvaneet asuntovelkoja nopeammin. Velkakehityksen tarkastelua kuitenkin vaikeuttavat verotuskäytännön muutokset. ¹⁾

Asuntokunnilla oli vuonna 2018 velkaa kaikkiaan 123,0 miljardia euroa. Velallisia asuntokuntia oli 1,4 miljoonaa eli 53 prosenttia kaikista asuntokunnista. Velan määrä kasvoi reaalisesti 0,6 prosenttia vuodesta 2017. Asuntokuntien veloista 87,8 miljardia euroa eli 71 prosenttia oli asuntovelkoja. Asuntovelan määrä kasvoi 0,1 prosenttia edellisvuodesta. Asuntovelallisia asuntokuntia oli 877 500 eli noin kolmannes kaikista asuntokunnista. Elinkeinotoimintaa ja tulonhankintaa varten otettua velkaa oli 84 400 asuntokunnalla yhteensä 8,2 miljardia euroa, 9,7 prosenttia edellisvuotista enemmän. Muuta velkaa oli noin miljoonalla asuntokunnalla yhteensä 27,0 miljardia euroa, mikä oli 0,2 prosenttia vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Kuvio 1. Asuntokuntien velat vuosina 2002–2018, vuoden 2018 rahassa

Velkojen rasittavuutta voidaan mitata suhteuttamalla velkamäärät asuntokuntien käytettävissä oleviin vuosituloihin. Velkojen suhde vuoden aikana saatuihin käytettävissä oleviin rahatuloihin on velkaantumisaste. Velkaantumistilaston aineistosta puuttuvat kotitalouksien osuus asunto-osakeyhtiöiden veloista sekä osa kulutusluotoista, joten ne poikkeavat esimerkiksi rahoitustilinpidon luvuista. Velkaantumistilastosta velkaantumisasteet on kuitenkin mahdollista laskea esimerkiksi asuntokunnan viitehenkilön iän tai asuinpaikan mukaan tai erikseen velallisille ja asuntovelallisille asuntokunnille.

Kaikkien asuntokuntien velkaantumisaste, eli velkojen suhde käytettävissä oleviin rahatuloihin, oli 111 prosenttia vuonna 2018. Se laski hienoisesti edellisvuodesta, jolloin velkaantumisaste oli 112 prosenttia. Velkaantumisasteen lasku johtui asuntokuntien tulokehityksestä; asuntokuntien velat kasvoivat vuonna 2018 reaalisesti 0,6 ja käytettävissä olevat rahatulot 2,2 prosenttia.

Asuntokuntien velkaantumisaste kasvoi vuosina 2002–2010 70 prosentista 110 prosenttiin, mutta vuoden 2010 jälkeen velkaantumisaste on pysähtynyt 110 prosentin tuntumaan (Taulukko 1).

Taulukko 1. Asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002–2018, %

Viitehenkilön ikä	2002	2008	2010	2013	2014	2015	2016	2017	2018
Yhteensä	70	105	110	110	111	112	113	112	111
0-24	58	86	80	71	68	65	64	66	68
25-34	125	188	195	187	182	180	177	174	170
35-44	104	161	175	181	185	187	188	189	186
45-54	64	100	110	117	120	124	126	126	124
55-64	38	57	63	68	70	72	75	76	75
65-74	16	27	33	38	40	42	45	44	43
75-	5	9	10	12	13	14	16	17	17

Velkaisimpia olivat asuntokunnat, joiden viitehenkilö oli 25–54-vuotias. Asuntokunnilla, joiden viitehenkilö oli 35–44-vuotias, oli velkojen osuus vuosituloista 186 prosenttia, ja 25–34-vuotiaiden kotitalouksilla se oli 170 prosenttia. Alle 25-vuotiaiden ja yli 54-vuotiaiden asuntokunnilla velkaantumisasteet olivat selvästi matalampia. Velkaantumisaste laski edellisvuodesta velkaantuneimmissa ikäryhmissä: neljä prosenttiyksikköä 25–34-vuotiaiden ja kolme prosenttiyksikköä 35–44-vuotiaiden ikäryhmässä. Viime vuosina velkaantumisasteet ovat kasvaneet vain yli 44-vuotiaiden asuntokunnilla.

Lähes viidenneksellä velallisista asuntokunnista eli 263 530 asuntokunnalla oli velkaa vähintään kolme kertaa käytettävissä olevien vuositulojen verran. Asuntokuntien kaikista veloista heillä oli 48 prosenttia. Vuonna 2002 niin paljon velkaa oli 97 380 asuntokunnalla eli kahdeksalla prosentilla velallisista asuntokunnista. Asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään viisi kertaa vuositulojen verran, oli 64 240 vuonna 2018. Velallisista asuntokunnista niiden osuus oli 4,5 prosenttia ja asuntokuntien veloista 17 prosenttia (Liitetaulukko 2).

Paljon velkaa suhteessa käytettävissä oleviin rahatuloihin oli usein kahden huoltajan asuntokunnilla, joissa oli lapsia, ja joiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias. Velallisista lapsiperheistä, joiden viitehenkilö oli 25–34-vuotias, oli 40 prosentilla velkaa kolme kertaa ja kahdeksalla prosentilla viisi kertaa vuositulojen verran (Liitetaulukko 2). Suuret velat olivat yleisiä muunkin tyyppisillä asuntokunnilla silloin, kun niiden viitehenkilö oli 25–44-vuotias.

Kuvio 2. Velalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme tai viisi kertaa vuositulot, viitehenkilön iän ja perhetyypin mukaan vuonna 2018

Asuntovelallisilla velkaa yli kaksi kertaa vuositulojen verran

Asuntovelallisilla asuntokunnilla oli vuonna 2018 velkaa keskimäärin 217 prosenttia käytettävissä olevista vuosituloistaan. Velkaantumisaste oli sitä korkeampi, mitä nuorempi oli asuntokunnan viitehenkilö. Alle 35-vuotiailla asuntovelallisilla velkaa oli keskimäärin yli kolme kertaa vuositulojen verran, mutta vielä yli 55-vuotiaillakin asuntovelallisilla oli velkaa noin puolitoista kertaa vuositulojen verran. Asuntovelallisten velkaantumisaste pieneni edellisvuodesta kaikissa ikäryhmissä (Taulukko 2). Keskimäärin asuntovelallisilla oli vuonna 2018 asuntovelkaa 100 030 euroa, mikä oli 0,2 prosenttia edellisvuotta enemmän.

Taulukko 2. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste ikäluokittain vuosina 2002–2018, %

Viitehenkilön ikä	2002	2008	2010	2013	2014	2015	2016	2017	2018
Yhteensä	151	208	216	215	217	219	220	219	217
0-24	236	311	323	317	317	314	315	319	314
25-34	213	288	300	299	299	302	304	303	302
35-44	157	223	236	239	245	248	251	251	248
45-54	116	166	177	182	185	188	190	189	187
55-64	104	140	144	149	151	152	155	155	153
65-	95	127	134	138	139	142	146	143	141

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli 246 660 eli 28 prosenttia asuntovelallisista asuntokunnista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli puolet (Liitetaulukko 3). Viisi kertaa vuositulojen verran velkaa oli 57 570 asuntovelallisella asuntokunnalla eli 6,6 prosentilla asuntovelallisista. Asuntokuntien kaikista asuntoveloista heillä oli 14 prosenttia.

Yksinasuvista asuntovelallisista 34 prosentilla, yksinhuoltajista 41 prosentilla ja kahden huoltajan lapsiperheistä 31 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot. Kaikista perhetyypeistä niin velkaisten osuus oli sitä suurempi, mitä nuorempi asuntokunnan viitehenkilö oli (Liitetaulukko 3).

Asuntovelallisia asuntokuntia, joilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, oli vuonna 2018 kolme kertaa niin paljon kuin vuonna 2002. 2000-luvun alkuvuosikymmenellä kasvoi kaikenikäisten asuntokuntien lukumäärä, joilla oli niin paljon velkaa suhteessa tuloihin, mutta vuodesta 2010 lähtien on nuorimpien, alle 35-vuotiaiden lukumäärä lähtenyt laskuun (Kuvio 2).

Kuvio 3. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot, viitehenkilön iän mukaan vuosina 2002–2018

Alueellisesti tarkasteltuna eniten velkaa suhteessa tuloihin oli Ahvenanmaan, pääkaupunkiseudun ja muun Helsinki-Uusimaan asuntovelallisilla asuntokunnilla (Taulukko 3). Ahvenanmaalla asuntovelallisista asuntokunnista 42 prosentilla, pääkaupunkiseudulla 37 prosentilla ja muualla Helsinki-Uudellamaalla 33 prosentilla velat olivat vähintään kolminkertaiset vuosituloihin verrattuna. Pienimmät velkaantumisasteet olivat Pohjois- ja Itä-Suomessa, missä asuntovelallisista vajaalla neljänneksellä oli velkaa yli kolme kertaa vuositulojen verran.

Taulukko 3. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste suuralueittain vuosina 2002–2018, %

Suuralue	2002	2008	2010	2013	2014	2015	2016	2017	2018
Yhteensä	151	208	216	215	217	219	220	219	217
Pääkaupunkiseutu	153	217	227	225	233	233	239	239	239
Muu Helsinki-Uusimaa	157	227	233	231	230	231	232	231	229
Etelä-Suomi	150	207	213	211	211	212	211	208	205
Länsi-Suomi	152	202	211	212	213	216	217	216	213
Pohjois- ja Itä-Suomi	148	198	203	204	205	205	206	204	199
Ahvenanmaa-Åland	151	215	226	237	246	246	260	265	268

Asuntovelallisten asuntokuntien käytettävissä olevat vuositulot olivat reilun kolmanneksen suuremmat kuin kaikilla asuntokunnilla. Asuntovelallisista asuntokunnista 30 prosenttia kuului ylimpään tuloviidennekseen ja vain seitsemän prosenttia pienituloisimpaan viidennekseen. Tulojen kasvaessa myös asuntovelallisten velat kasvoivat. Alimpaan tuloviidennekseen kuluvilla asuntokunnilla oli asuntovelkaa keskimäärin 64 480 euroa ja ylimpään tuloviidennekseen kuuluvilla 130 920 euroa. Tuloihin suhteutettuna velat olivat silti sitä suuremmat, mitä pienituloisempi asuntokunta oli: pienituloisimpaan tuloviidennekseen kuuluvien velkaantumisaste oli 331 prosenttia, kun ylimmässä tuloviidenneksessä velkaantumisaste oli 199 prosenttia (Taulukko 4).

Taulukko 4. Asuntovelallisten asuntokuntien velkaantumisaste tuloviidenneksittäin vuosina 2002-2018, %

Tuloviidennes	2002	2008	2010	2013	2014	2015	2016	2017	2018
Yhteensä	151	208	216	215	217	219	220	219	217
1. tuloviidennes	238	354	372	359	352	352	343	337	331
2. tuloviidennes	180	246	258	253	252	253	251	249	244
3. tuloviidennes	162	221	231	231	230	233	233	232	229
4. tuloviidennes	151	208	214	214	216	218	219	220	217
5. tuloviidennes	134	185	190	191	195	196	200	200	199

Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvista asuntovelallisista asuntokunnista 42 prosentilla oli velkaa vähintään kolme kertaa vuositulojen verran, kun ylimpään viidennekseen kuuluvista 24 prosentilla oli niin paljon velkaa (Kuvio 4). Vuonna 2002 vastaavat osuudet olivat 29 ja 8 prosenttia. Suurten velkojen osuus kasvoi kaikissa asuntovelallisten tuloviidenneksissä 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mutta 2010-luvulle tultaessa osuus kääntyi laskuun kolmessa alimmassa tuloviidenneksessä. Vähintään kolme kertaa vuositulojen kokoisten velkojen osuus on viime vuosina kasvanut vain ylimmässä tuloviidenneksessä, sielläkin hitaasti.

Kuvio 4. Asuntovelalliset asuntokunnat, joilla velkaa vähintään kolme kertaa vuositulot vuosina 2002–2018, osuus asuntovelallisista asuntokunnista tuloviidenneksittäin

1) Vuodesta 2012 lähtien muut velat eivät ole vertailukelpoisia aiempien vuosien kanssa, sillä verohallinto on muuttanut ohjeistustaan niiden ilmoittamisesta rahoituslaitosten vuosi-ilmoituksilla. Vuodesta 2012 lähtien velkatietoja ei tarvitse antaa kuluttajansuojalain 2) 7 luvun 7 §:n 1 kohdassa tarkoitetuista jatkuvista luotoista. Jatkuvia luottoja ovat esimerkiksi yleis- ja erityisluottokorttiluotot, luotolliset tilit sekä muut luotot, joita kuluttaja voi luottorajan puitteissa käyttää jatkuvasti ilman luotonantajan erillistä luottopäätöstä. Muutos vaikuttaa muiden velkojen kokonaissummaan, mutta erityisesti velallisten lukumääriin. Tällaiset luotot ovat enimmäkseen pienehköjä, joidenkin satojen tai muutaman tuhannen euron luokkaa olevia, mutta niitä on monilla. Tarkkaa arviota siitä, paljonko muita velkoja jäi vuoden 2012 vuosi-ilmoitusmenettelymuutoksen takia ilmoittamatta, on vaikea tehdä, koska näitä luottoja ei verottajan aineistossa ole eroteltu. Luotto-kantatilaston ja Suomen Pankin tilastojen sekä vuosi-ilmoitusaineiston luottokohtaisten tietojen perusteella vaikutus oli noin 1,5-2,5 miljardia euroa eli 8-11 prosenttia muista veloista ja 2–3 prosenttia kaikista veloista vuonna 2012. Muutos vaikuttaa paitsi velkojen kokonaissummiin ja velallisten lukumääriin myös velallista kohti laskettuihin keskimääräisiin velkoihin. Vuonna 2012 asuntokuntia, joilla oli muuta velkaa, oli 325 000 edellisvuotista vähemmän.

Lähde: Velkaantumistilasto 2018. Tilastokeskus

Lisätietoja: Auli Hämäläinen 029 551 3615, Timo Matala 029 551 3422, toimeentulo@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Jari Tarkoma

---

Päivitetty 20.3.2020