Etusivu > Tilastot > Kotitalouksien varallisuus > 2004 > Kotitaloudet vaurastuivat, varallisuuserot tasoittuivat vähän

Kotitaloudet vaurastuivat, varallisuuserot tasoittuivat vähän

Korjaus 31.3.2006 ilmestyneeseen varallisuustutkimuksen ennakkotietojen katsaukseen. Kotitalouksien velkatietoja on korjattu 9.5.2006 tekstissä, taulukoissa ja kuvioissa tähdellä (*) osoitetuissa kohdissa.

Asunto-omaisuus hallitsee, sijoitukset kasvavat

Suomalaisten kotitalouksien keskimääräinen varallisuus oli arvoltaan 147 500 euroa vuoden 2004 varallisuustutkimuksen mukaan. Reaaliarvoltaan varallisuus oli 47 prosenttia suurempi kuin vuonna 1998, jolloin varallisuustutkimus edellisen kerran tehtiin. Kotitalouksien keskimääräiset asunto-, kulutus- ja opintovelat kasvoivat samalla aikavälillä 12 200 eurosta 19 700* euroon eli 61* prosenttia. Velat huomioon ottava nettovarallisuuden muutos oli 45* prosenttia.

Suomessa kotitalouksien varallisuus on valtaosin kiinteää omaisuutta, asuntovarallisuutta sekä autoja ja muita kulkuvälineitä. Asuntovarallisuutta ovat oma asunto, sijoitusasunto (muu kuin omassa käytössä oleva asunto) ja vapaa-ajanasunto (ml. lomaosakkeet). Kiinteän omaisuuden osuus varallisuudesta oli noin 83 prosenttia vuonna 2004. Rahoitusvarallisuuden osuus oli noin 17 prosenttia eli lähes sama kuin vuonna 1998. Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna rahoitusvarojen osuus on kasvanut ja niiden koostumus on muuttunut aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Talletusten osuus on pienentynyt, ja kotitalouksien varoja on ohjautunut rahasto- ja vakuutussäästämiseen sekä pörssiosakkeisiin.

Kotitalouksien varallisuuden rakenne oli samankaltainen kuin edellisenä tutkimusvuotena 1998 (kuvio 1). Reilusti yli puolet omaisuudesta oli oman, vakituisen asunnon arvoa. Omistusasunnon suuri osuus kuitenkin pieneni hiukan ja sijoitusomaisuuden lisääntyi. Kymmenessä vuodessa oman asunnon osuus on pudonnut 60,9 prosentista 56,7 prosenttiin. Vuodesta 1998 pudotusta oli 1,6 prosenttiyksikköä.

Kuvio 1. Kotitalouksien varallisuuden koostumus vuosina 1998 ja 2004

Asunto vaikutti varallisuuden kasvuun eniten

Oma asunto muodostaa suurimman osan suomalaisten varallisuudesta. Suurin osa suomalaisista asuu omassa asunnossa. Omistusasunnossa asuvien kotitalouksien osuus kasvoi edelleen 63 prosentista 66 prosenttiin tutkimusajankohtien välillä.

Omistusasumisen yleistyminen johtui pääasiassa siitä, että suhteellisen vähän varallisuutta omistavien talouksien omistusasuminen yleistyi. Viitehenkilön iän mukaan tarkasteltuna omistusasuntoon siirtyivät nuorten ikäluokkien, 25-34-vuotiaiden, taloudet. Heillä omistusasunnossa asuvien osuus kasvoi 38 prosentista 44 prosenttiin. Myös 35-44-vuotiaiden ryhmässä omistusasuminen yleistyi jonkin verran.

Oman asunnon arvonnousu kasvatti eniten varallisuutta: noin neljännes varallisuuden kasvusta johtui oman asunnon arvonnoususta (taulukko 1). Arvopaperit, vapaa-ajanasunnot ja sijoitusasunnot olivat kuitenkin sijoituskohteita, joiden arvo kasvoi suhteellisesti eniten. Noin viitisen prosenttiyksikköä kasvusta johtui vapaa-ajanasunnon ja saman verran sijoitusasunnon arvon kasvusta. Lähes samansuuruinen vaikutus oli myös arvopapereilla.

Taulukko 1. Kotitalouksien bruttovarallisuuden arvo vuosina 1998 ja 2004, euroa kotitaloutta kohti vuoden 2004 rahassa

	1998	2004	Muutos, %	Vaikutus, %-yksikköä
	€	€
Varallisuus yhteensä	100 060	147 450	47
Asuntojen arvo	67 010	97 330	45
- oman asunnon arvo	58 200	83 620	44	25,4
- sijoitusasunnon arvo	8 810	13 700	56	4,9
Vapaa-ajanasuntojen arvo	8 890	13 960	57	5,1
Kulkuvälineiden arvo	7 120	10 590	49	3,5
Rahoitusvarallisuus yhteensä	17 030	25 580	50
- talletukset	8 630	11 230	30	2,6
- arvopaperit	6 070	10 560	74	4,5
- muut rahoitusvarat	2 340	3 790	62	1,4

Elinkaaren mukaiset erot varallisuudessa nuorempien ja vanhempien ikäluokkien välillä ovat suuria. Siinä missä nuorten 25-34-vuotiaiden varallisuuden kasvuun vaikutti oma asunto, eläkeikää lähestyvien 55-64-vuotiaiden varallisuutta kartuttivat vapaa-ajanasunto ja sijoitusomaisuus: arvopaperit sekä sijoitusasunnot.

Kuvio 2 esittää bruttovarallisuuden keskimääräisen arvon ikäluokittain vuosina 1998 ja 2004. Ikäluokittainen varallisuusprofiili oli samankaltainen molempina tutkimusvuosina. Kuviosta näkyy, että euroina varallisuus kasvoi eniten eli noin 70 000 eurolla 55-64-vuotiaiden ikäluokassa. Tässä ikäluokassa elinkaarivarallisuus oli myös suurimmillaan. Nuorempien, 25-34-vuotiaiden, varat kasvoivat 31 000 eurolla ja 35-44-vuotiaiden 52 000 eurolla. Suhteellisesti kasvu oli näissä ikäluokissa suurempaa kuin 55-64-vuotiailla. Nuorempien varallisuutta kartuttivat erityisesti oma asunto ja auto tai muut kulkuvälineet.

Kuvio 2. Bruttovarallisuuden keskimääräinen arvo viitehenkilön iän mukaan vuosina 1998 ja 2004, €/kotitalous vuoden 2004 rahassa

Kuviosta 3 käy ilmi, miten varallisuuden arvo muuttuu eri varallisuusluokissa. Varallisuus kasvoi kaikissa luokissa, mutta kasvusta huolimatta varallisuus jäi kahdessa alimmassa varallisuusluokassa varsin vähäiseksi. Kaikkein varakkaimpien, ylimmän kymmenyksen, varallisuus kasvoi 398 000 eurosta 570 000 euroon eli peräti 172 000 eurolla vuodesta 1998 vuoteen 2004. Suhteellisesti muutos ylimmässä varallisuusluokassa oli kuitenkin pienempi kuin monissa alemmissa varallisuusluokissa.

Kuvio 3. Bruttovarallisuuden keskimääräinen arvo bruttovarallisuuden mukaan vuosina 1998 ja 2004, €/kotitalous vuoden 2004 rahassa

Asuntojen ohella rahaa riittää myös sijoituksiin

Varallisuuden rakenne ja koostumus vaihtelee merkittävästi väestöryhmittäin ja elämän eri vaiheissa. Esimerkiksi sijoitusasuntojen, arvopapereiden ja muiden rahoitusvarojen kuten vakuutussäästöjen osuus 55-64-vuotiaiden varallisuudesta kasvoi entisestään 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tässä ikäryhmässä sijoitusasuntojen varallisuusosuus oli nyt 11,2, arvopapereiden 10,4 ja muiden rahoitusvarojen 4,2 prosenttia vuoden 2004 tutkimustietojen mukaan.

Oman asunnon osuus varallisuudesta muuttui melko vähän, vaikka asuntojen hinnat ovat viime vuosina pysytelleet korkealla. Oman asunnon osuus pieneni kuitenkin huomattavasti 55-64-vuotiailla. Heillä osuus pieneni kymmenkunta prosenttiyksikköä 56,7:stä 47,1 prosenttiin vuodesta 1994 vuoteen 2004 (kuvio 4).

Kuvio 4. Vakituisen asunnon osuus kotitalouksien varallisuudesta vuosina 1994-2004 viitehenkilön ikäryhmän mukaan, prosenttia

Varallisuuden koostumus muuttuu varallisuustason myötä. Varallisuustason noustessa asunnon osuus varallisuudesta laskee ja varoja jää sijoitettavaksi muihin kohteisiin. Varallisuusjakaumaa kuvataan usein kymmenysten eli desiililuokkien avulla. Varallisuusjakauman keskivaiheilla, viidennessä varallisuusdesiilissä, oman asunnon varallisuusosuus oli noin 72 prosenttia vuonna 2004. Varakkaimmassa eli ylimmässä desiilissä oman asunnon varallisuusosuus painui jo 42 prosenttiin. Tätä kaikkina tutkimusvuosina havaittua asunto-omaisuuden varallisuusosuuden alenemista varallisuustason noustessa voidaan pitää myös tulevana suuntauksena koko yhteiskunnassa, mikäli kansantalous kasvaa ja kotitaloudet vaurastuvat.

Säästöt rahastoihin ja eläkevakuutuksiin

Kotitalouksien omistaman rahoitusvarallisuuden kuten talletusten, osakkeiden sekä rahasto- ja vakuutussäästöjen keskimääräinen arvo oli 25 600 euroa vuonna 2004 (taulukko 2). Talletuksia oli rahoitusvarallisuudesta 44 prosenttia. Talletusten perinteinen valta-asema ei ehkä vieläkään ole uhattuna, vaikka rahastosäästäminen ja eläkevakuutukset ovat lisääntyneet huomattavasti 2000-luvulla.

Rahoitusvarallisuus kasvoi vuodesta 1998 keskimääräistä selvästi enemmän ennen eläkkeelle jäämistä eli 55-64 vuoden iässä (kuvio 5). Kun kasvua tämän ikäisillä oli 67 prosenttia, niin alle 25-vuotiaiden ikäluokassa rahoitusvarat suorastaan vähenivät reilulla viidenneksellä (22 %). Rahoitusvarojen koostumus ja rakenne voivat muuttua hyvinkin eri tavalla eri ikäryhmissä. Vuoden 2004 tutkimuksen mukaan rahoitusvarojen muutos johtui 55-64-vuotiailla sijoituksista kaikkiin rahoitusvarojen muotoihin. Eläkeikäiset, 65 vuotta täyttäneet, säästivät puolestaan rahastoihin ja talletuksiin. Myös 35-44 vuoden iässä rahastoilla ja talletuksilla oli suuri merkitys, mutta vielä enemmän heidän rahoitusvaroja kasvattivat pörssiosakkeet. Talletusten lisäksi eläkevakuutukset kasvattivat 45-54-vuotiaiden rahoitusvaroja.

Pörssiosakkeiden osuus rahoitusvaroista oli keskimäärin viidennes. Osuus laski kolmisen prosenttiyksikköä vuodesta 1998. Myös pörssiosakkeita omistavien kotitalouksien määrässä tapahtui vähennystä. Noin neljännes talouksista omisti pörssiosakkeita vuonna 1998, vuonna 2004 enää viidennes. Ylimmän varallisuusluokan talouksista noin joka kolmas omisti pörssiosakkeita. Pörssiosakevarallisuus on kaikista varallisuusmuodoista kaikkein keskittyneintä. Varakkain 10 prosenttia omisti 80 prosenttia koko pörssiosakevarallisuudesta.

Kotitaloutta kohti pörssiosakkeisiin sijoitettiin keskimäärin 5050 euroa, mikä oli kolmanneksen enemmän kuin vuonna 1998. Sijoitusmäärät kasvoivat reippaasti 35-44-vuotiailla ja 55-64-vuotiailla. Muilla ikäryhmillä ne pienenivät.

Rahastosäästäminen on lisääntynyt rajusti. Vuoden 1998 tutkimuksessa rahasto-osuuksia oli vain 80 000 kotitaloudella, nyt jo 400 000 taloudella eli 17 prosentilla. Rahastojen osuus rahoitusvaroista oli 12 prosenttia. Huomattavaa on, että kaikkien ikäryhmien rahastosäästäminen kasvoi lukuun ottamatta alle 25-vuotiaita. Kotitaloutta kohti rahastosäästöt olivat keskimäärin 3000 euroa, mikä oli viisinkertaisesti vuoteen 1998 verrattuna. Suurimmat rahastosäästöt olivat 55-64-vuotiailla. Heillä oli rahastoihin sijoitettuna keskimäärin 6 500 euroa.

Rahastoihin sijoitettu varallisuus oli vielä edellisellä tutkimuskerralla melko keskittynyttä. Varakkain 10 prosenttia omisti 72 prosenttia kaikista rahastosäästöistä. Vuoden 2004 tutkimuksen mukaan yhä useampi sijoitti rahojaan rahastoihin. Nyt varakkaimpien omistusosuus oli pudonnut vuoden 1998 72 prosentista 58 prosenttiin.

Kotitalouksien säästäminen vanhuuden varalle lisääntyi myös merkittävästi. Eläkevakuutussäästöjä oli 281 000 taloudella eli 12 prosentilla talouksista. Vuoden 1998 vastaava prosenttiosuus oli vain viisi prosenttia. Kotitaloutta kohti eläkevakuutuksiin sijoitettiin keskimäärin 1850 euroa, mikä oli kolminkertainen määrä vuoteen 1998 verrattuna. Eläkesäästäjiä olivat etenkin 55-64-vuotiaat, joilla oli keskimäärin 4 500 euroa sijoitettuna. Heitä nuoremmilla 45-54-vuotiailla oli keskimäärin 3 600 euron eläkesäästöt. Eläkevakuutussäästöjen kasvusta valtaosa johtui näiden kahden ikäluokan lisääntyneistä eläkevakuutussijoituksista.

Muut rahoitusvarat olivat pörssin ulkopuolisia listaamattomia osakkeita, osuustodistuksia, joukkovelkakirjoja, käteisvaroja ja saatavia. Suurin merkitys oli listaamattomilla osakkeilla. Joukkovelkakirjoja oli hyvin vähän ja muutokset edelliseen tutkimuskertaan olivat vähäisiä.

Taulukko 2. Kotitalouksien rahoitusvarallisuuden arvo ja rakenne ikäluokittain 2004, €/kotitalous ja %

	Kaikki		Viitehenkilön ikä
			Alle 25-v		25-34-v		35-44-v		45-54-v		55-64-v		65v täyttäneet
	€	%	€	%	€	%	€	%	€	%	€	%	€	%
Rahoitusvarallisuus yhteensä	25 580	100	3 490	100	10 660	100	20 840	100	28 600	100	47 200	100	25 700	100
Talletukset	11 230	43,9	2 830	81,0	5 770	54,1	8 580	41,2	12 570	43,9	15 830	33,5	14 410	56,1
Pörssiosakkeet	5 050	19,7	80	2,2	1 150	10,8	4 910	23,6	4 270	14,9	10 980	23,3	5 120	19,9
Sijoitusrahasto-osuudet	2 970	11,6	110	3,2	1 680	15,7	1 860	8,9	2 280	8,0	6 540	13,8	3 280	12,8
Säästö- ja sijoitusvakuutukset	1 570	6,1	70	2,1	360	3,4	1 400	6,7	1 550	5,4	3 880	8,2	1 120	4,4
Eläkevakuutukset	1 850	7,2	10	0,3	380	3,6	1 090	5,2	3 570	12,5	4 540	9,6	340	1,3
Muut rahoitusvarat	2 910	11,4	390	11,1	1 320	12,4	2 990	14,4	4 370	15,3	5 420	11,5	1 440	5,6

Kuvio 5. Rahoitusvarallisuus viitehenkilön ikäryhmän mukaan vuosina 1998 ja 2004, €/kotitalous vuoden 2004 rahassa

Nuorten lainanotto lisääntyi nopeasti

Velkaantuneiden kotitalouksien osuus kaikista kotitalouksista ei ole paljoakaan muuttunut viime vuosina. Noin joka toisella (51* %) kotitaloudella oli velkaa (asunto-, kulutus- tai opintovelkaa) vuoden 2004 lopussa. Asuntovelallisia oli 31* prosenttia kaikista kotitalouksista. Asuntovelkaantuneiden osuus nousi nuoremmissa ikäluokissa. Useammalla kuin joka toisella (57* %) 35-44-vuotiaiden taloudella ja 44* prosentilla 25-34-vuotiaista oli asuntovelkaa.

Kulutusvelkaa ottaneiden talouksien määrä kasvoi selvästi vuodesta 1998. Vuonna 2004 kulutusvelkaa oli 753 000 taloudella eli 31 prosentilla kaikista talouksista. Suurimmat kulutusvelat olivat 35-44-vuotiailla, keskimäärin 4 500 euroa kotitaloutta kohti, mikä oli lähes kaksinkertainen määrä vuoteen 1998 verrattuna. Kulutusluottoja ovat muun muassa autojen ja loma-asuntojen hankintaa varten otetut luotot sekä osamaksuluotot, kaupan luotot ja korttiluotot.

Suomalaisten kotitalouksien velkaantuminen on 2000-luvulla lisääntynyt määrällisesti. Keskimääräinen velkamäärä oli vuonna 2004 noin 19 700* euroa kotitaloutta kohti. Kasvua vuodesta 1998 oli 61* prosenttia (taulukko 3). Suurin osa veloista oli asuntovelkaa (84* %), kulutusvelkojen osuus oli 14* prosenttia.

Erot kotitalouksien velkaantumisessa olivat suuria. Ylivoimaisesti eniten velkaantuivat nuoret 25-34-vuotiaat; velat kasvoivat jopa 95* prosenttia vuodesta 1998. Myös 35-44-vuotiaiden kotitaloudet velkaantuivat paljon (kuvio 6). Näiden ikäryhmien velkatalouksissa oli myös huomattavan paljon niitä, joilla oli suuria lainoja. Vähintään sadantuhannen euron suuruiset velat oli 19* prosentilla 25-34-vuotiaista ja 17* prosentilla 35-44-vuotiaista velallisista talouksista. Merkille pantavaa on, että näin suuriin osuuksiin on tultu lyhyessä ajassa, sillä vielä vuonna1998 vastaavat osuudet olivat neljän prosentin luokkaa.

Vähintään 100 000 euron suuruisia velkoja oli muissa ikäryhmissä vain 4-7* prosentilla ja alle senkin. Kaiken kaikkiaan suomalaisen kotitalouden velat olivat keskimäärin melko pienet. Velallisten enemmistön velanottoa voidaan pitää maltillisena ja velkamäärät jäivät keskimäärin alle 30 000 euron kotitaloutta kohti.

Taulukko 3. Kotitalouksien velat vuosina 1998 ja 2004, euroa kotitaloutta kohti vuoden 2004 rahassa

	Kaikkia kotitalouksia kohti			Velallista kotitaloutta kohti
	1998	2004	Muutos, %	1998	2004	Muutos, %
Velat yhteensä	12 190	19 660*	61*	25 020	38 730*	55*
Asuntovelat	9 790	16 390*	67*	34 570	52 980*	53*
Kulutus- ja opintovelat	2 400	3 270	36	7 180	8 810	23

Kuvio 6.* Kotitalouksien velat viitehenkilön ikäryhmän mukaan 1998 ja 2004, €/kotitalous vuoden 2004 rahassa

Velkaantuminen merkitsee usein myös vaurastumista. Velat käytetään omaisuuden ja ennen kaikkea asuntojen hankintaan. Asunto on kotitalouden omaisuutta kasvattava sijoitus. Velkojen suhdetta varallisuuteen voidaan pitää tunnuslukuna, joka kertoo velkarasitteen suuruudesta. Kaikkien kotitalouksien velkarasite oli keskimäärin 13* prosenttia eli suurin piirtein sama kuin vuonna 1998. Vuoden 2004 velkarasite oli paljon pienempi kuin 1980-luvun lopulla. Silloin velat olivat 18 prosenttia varallisuudesta.

Asunnonhankintaiässä olevilla kotitalouksilla velkarasite oli kuitenkin paljon keskimääräistä suurempi. Korkeimmillaan, 47* prosenttia, velkojen suhde varallisuuteen oli 25-34-vuotiailla talouksilla vuonna 2004. Vuonna 1998 suhde oli 38 prosenttia. Tätä vanhemmilla ikäryhmillä velkojen ja varallisuuden suhteella mitattu velkarasite on pysynyt varsin vakaana pitemmälläkin aikavälillä (kuvio 7).

Kuvio 7.* Kotitalouksien velkojen suhde varallisuuteen viitehenkilön ikäryhmän mukaan 1987- 2004, prosenttia

Asuntohankinnat tasoittivat varallisuuseroja

Kotitalouksien väliset varallisuuserot tasoittuivat hieman kuuden vuoden takaisesta tutkimuksesta. Varallisuuseroja voidaan tarkastella tuloerojen tapaan varallisuuskymmenysten eli desiilien avulla. Varakkain kymmenesosa talouksista omisti 38,5 prosenttia kaikesta varallisuudesta vuonna 2004. Vuoteen 1998 verrattuna varakkaimpien omistusosuus oli 1,2 prosenttiyksikköä pienempi (kuvio 8).

Laman väistyttyä 1990-luvun puolivälin jälkeen varallisuuserot kasvoivat jyrkästi, mutta tasoittuivat sitten jonkin verran.

Varallisuuserojen tasoittumista edisti muun muassa se, että 25-34-vuotiaiden ja myös 35-44-vuotiaiden asuntovarallisuus kasvoi suhteellisesti enemmän kuin muiden. Tutkimusta edeltäneellä viisivuotiskaudella asuntoja osti 25-34-vuotiaista reilusti yli kolmannes (37 %) eli 132 000 taloutta. Vastaava lukumäärä 35-44-vuotiailla oli 114 000 taloutta (27 %). Edellisellä tutkimuskerralla 1990-luvun lopulla asunnon osti 89 000 (23 %) 25-34-vuotiaista ja 102 000 (22 %) 35-44-vuotiaista.

Varakkain kymmenesosa talouksista omisti keskimäärin reilusti yli puolen miljoonan (570 000 €) euron arvosta omaisuutta. Huomattavaa on, että myös varallisuusluokkien sisällä ja etenkin ylimmässä luokassa varallisuus on epätasaisesti jakautunut. Keskimmäisten (V ja VI) varallisuusluokkien omaisuus oli keskimäärin 90 000 ja 118 000 euroa.

Kuvio 8. Varallisuuskymmenysten osuudet koko varallisuudesta vuosina 1994, 1998 ja 2004, prosenttia. Varallisuuskymmenykset on muodostettu kotitaloutta kohti lasketun bruttovarallisuuden mukaan

Vähävaraisimman desiilin varallisuusosuus oli niin pieni (0,02 %), että se ei näy kuviosta 8. Tähän ryhmään kuului 245 000 kotitaloutta, joissa oli 340 000 henkilöä. Heillä voi olla omaisuutta, mutta ei paljonkaan sellaista, joka kuuluu tämän tutkimuksen varallisuuskäsitteeseen. Lähinnä heillä oli pieniä talletuksia ja käteisvaroja, mutta ei omistusasuntoa, autoa, arvopapereita tai muuta sijoitusomaisuutta.

Vähävaraisimmista 76 prosenttia oli yhden hengen talouksia. Kahteen alimpaan tulodesiiliin kuului 67 prosenttia vähävaraisista ja noin puolet talouksista oli nuorten, alle 25-vuotiaiden talouksia tai ikääntyneitä 65 vuotta täyttäneitä.

Varallisuuden jakautumista voidaan tarkastella myös eri varallisuuskäsittein. Omistusasunnolla on selvä varallisuuseroja tasoittava vaikutus. Omistusasuminen yleistyi erityisesti vähemmän varakkailla. Tämäkin siirsi varallisuuden jakautumisen painopistettä alaspäin. Kun varallisuutta tarkastellaan ilman vakituista asuntoa varallisuuserot ovat kasvaneet aina vuodesta 1988 lähtien. Näin tarkasteltuna varakkain kymmenesosa omisti 57,3 prosenttia varallisuudesta (vakituista asuntoa ei ole mukana) vuonna 2004 ja ryhmä kasvatti omaa osuuttaan 1,2 prosenttiyksikköä vuodesta 1998.

Varallisuuskymmenysten ohella varallisuuseroja voidaan kuvata myös niin, että ne on tiivistettynä yhteen tunnuslukuun eli Gini-kertoimeen. Gini-kertoimen vertailussa pienempi arvo viittaa tasaisempaan jakaumaan. Kerroin saa jonkin arvon nollan ja ykkösen välillä. Nolla arvo merkitsee täydellistä tasajakoa ja ykkönen tarkoittaa täydellistä eriarvoisuutta. Kuviosta 9 nähdään, että varallisuuden Gini-kertoimet nousivat vuoteen 1998 asti. Vuoden 2004 tutkimuksen mukaan bruttovarojen ja nettovarojen mukainen varallisuuden jakautuminen tasoittui. Tasoittumiseen vaikutti etenkin varallisuuserojen kaventuminen eläkeikäisten ryhmässä. Samoin nuorten aikuisten eli 25-34-vuotiaiden ryhmän sisäiset varallisuuserot pienenivät.

Varallisuuden jakaumassa, jossa ei ole mukana vakituista asuntoa, sen sijaan tapahtui eriarvoisuuden lisäystä ja Gini-kertoimen arvo nousi vähän.

Kuvio 9. Gini-kertoimella mitattu varallisuuden jakautumisen epätasaisuus vuosina 1988, 1994, 1998 ja 2004

Tutkimuksesta ilmestyy vuoden 2007 alussa laajempi raportti. Siinä varallisuutta ja sen jakautumista tarkastellaan muun muassa sosioekonomisen aseman, perhetyypin ja asuinalueen mukaan. Julkaisussa tarkastellaan myös varallisuuden ja tulojen välisiä yhteyksiä sekä perintöjä.

---

Päivitetty 9.5.2006