Etusivu > Tilastot > Kotitalouksien varallisuus > 2009 > Laatuseloste: Kotitalouksien varallisuus

Laatuseloste: Kotitalouksien varallisuus

• 1. Tilastotietojen relevanssi
• 2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus
• 3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus
• 4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus
• 5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys
• 6. Tilastojen vertailukelpoisuus
• 7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

1. Tilastotietojen relevanssi

Tilastokeskuksen tekemillä varallisuustutkimuksilla selvitetään kotitalouksien varallisuuden jakautumista eri väestöryhmien kesken, varallisuuden koostumusta sekä varallisuuden rakenteen muutoksia. Tutkimuksen kuvauskohteena on sekä reaali- että rahoitusvarallisuus. Reaalivarallisuus kattaa asunnot, vapaa-ajanasunnot, kulkuvälineet ja metsä- ja pelto-omaisuuden. Rahoitusvarallisuuteen kuuluvat talletukset, pörssiosakkeet, muut osakkeet, sijoitusrahasto-osuudet, joukkovelkakirjat ja eläkevakuutussäästöt. Lisäksi tutkimuksen keskeistä tietosisältöä ovat tiedot kotitalouksien veloista. Varallisuuden taustatiedoiksi kerätään myös tietoja asumisesta, asumismenoista ja tuloista. Varallisuustutkimusta on tehty vuosina 1987, 1988, 1994, 1998, 2004 ja 2009.

Varallisuustutkimuksen mikroaineistoja on toimitettu tutkimuslaitoksille ja korkeakoulujen talous- ja sosiaalitieteiden tutkijoille tutkimuskäyttöön. Aineistoja on myös toimitettu Luxembourg Income Study:n (LIS) yhteydessä toimivaan Luxembourg Wealth Study (LWS) hankkeeseen. LWS:n tavoitteena on kerätä ja systematisoida eri kehittyneiden maiden varallisuustutkimuksia koskeva tieto ja pyrkiä luomaan yhteisiä varallisuuden mittauksen menetelmiä. Hankkeen tarkoituksena on myös muuntaa olemassa olevat eri maiden varallisuustutkimusaineistot vertailukelpoisiksi. LIS-tietoa hankeen kotisivuilta: http://www.lisproject.org/

Vuonna 2007 Euroopan keskuspankki (EKP) aloitti Household Finance and Consumption Network (HFCN) -hankkeen, joka suunnitteli euroalueen laajuisen kotitaloustason varallisuustutkimuksen. Tiedonkeruu tehdään kolmen vuoden välein. Suomi on mukana HFCN:ssa siten, että keskeiset tiedot kotitalouksien varallisuudesta vuodelta 2009 toimitetaan myös EKP:n varallisuustutkimusta varten. EKP:n hankkeen kotisivuilta ( http://www.ecb.int/home/html/researcher_hfcn.en.html ) löytyy lisätietoa euroalueen varallisuustutkimuksesta.

2. Tilastotutkimuksen menetelmäkuvaus

Tilasto perustui vuosina 1987, 1988, 1994, 1998 ja 2004 kotitalouksien varallisuutta koskeviin haastattelututkimuksiin. Vuoden 2009 kotitalouksien varallisuustutkimus on tehty aiemmista varallisuustutkimuksista poiketen tulo- ja elinolotutkimuksen otokselle ilman erillistä haastattelutiedonkeruuta käyttämällä ns. rekisterimenetelmää. Menetelmä hyödyntää lukuisia rekisteriaineistoja ja estimointimenetelmiä varallisuuserien muodostamisessa. Vuosittaisessa tulo- ja elinolotutkimuksessa kerätään tietoja kotitalouksien ja henkilöiden tuloista ja muista taloudelliseen toimeentuloon vaikuttavista tekijöistä sekä elinoloista. Samasta tulo- ja elinolotutkimuksen otoksesta on julkaistu myös vuoden 2009 tulonjakotilasto ja muodostettu tiedot EU:n tulo- ja elinolotutkimusta varten (EU-SILC 2010).

Vuonna 2009 tulo- ja elinolotutkimuksen otokseen kuului yhteensä 27 009 henkilöä ja 10 989 kotitaloutta. Varallisuustutkimuksen taustatiedot, kuten väestöryhmittäiset luokittelut ja tulotiedot, saadaan suoraan tulonjakotilastosta.

Varallisuustiedot

Asuntojen arvo on muodostettu tulonjaon otokselle käyttäen väestötietojärjestelmän rakennuksia ja asuntoja kuvaavia tietoja ja Verohallinnon osakehuoneistorekisterin tietoja. Jos asunnon arvo on osake-huoneistorekisterissä, sen hintatieto korotetaan vuoden 2009 tasoon. Muussa tapauksessa asunto hinnoitellaan alue- ja talotyypeittäin jaotelluiden keskimääräisten neliöhintojen mukaan. Neliöhinnat saadaan asuntojen hintatilastosta.

Vapaa-ajan asuntojen arvot on muodostettu Maanmittauslaitoksen pitämän rekisterin perusteella. Tilastosta on käytetty kauppahintoja, jotka koskevat rantaan rajoittuvia lomakiinteistöjä haja-asutusalueilla. Kuntakohtaista tietoa on käytetty silloin, jos kunnassa on tehty riittävästi asuntokauppoja ja keskiarvo tuntuu luotettavalta. Muutoin on käytetty koko maakunnan hinnan keskiarvoa.

Kulkuvälineiden arvo , kuten henkilöautojen, pakettiautojen ja moottoripyörien arvo on muodostettu Liikenteen turvallisuusviraston (Trafi) ylläpitämän ajoneuvorekisterin ja Tullihallituksen Mahti-hintajärjestelmän tiedoista. Ajoneuvorekisteri ja hintatiedot on yhdistetty ajoneuvon valmiste- ja rekisteritunnuksen perusteella. Ajoneuvojen hintatiedot ovat Tullin verotusta varten laskemia pyyntihintoja. Muut ajoneuvot koostuvat ei-verotettavista ajoneuvoista, kuten mopoista, mönkijöistä, moottorikelkoista ja peräkärryistä. Nämä on hinnoiteltu erikseen. Veneiden arvo on muodostettu Maistraatin vesikulkuneuvorekisterin ja internetin myyntipalstojen hintatietojen perusteella.

Metsien ja peltomaan arvot on estimoitu Tilastokeskuksessa olevasta metsäkiinteistörekisteristä käyttäen maapohjan kunnittaista keskimääräistä vertailuarvoa. Metsäkiinteistörekisteristä on otettu huomioon vain luonnollisten henkilöiden omistuksessa olevat maa-alueet. Näin ollen esimerkiksi kuolinpesien kautta omistetut metsät jäävät tutkimuksen ulkopuolelle.

Talletukset . Kotitalouksien talletusvarallisuudesta ei ole saatavilla mikrotason lähdettä, joten kotitaloustason talletustiedot on varallisuustutkimukseen kerätty haastattelemalla. Vuoden 2009 tutkimuksessa tämä ei ollut mahdollista, jonka vuoksi talletusvarallisuus estimoitiin vuoden 2004 varallisuustutkimuksen talletustietojen avulla. Koska vuoden 2004 varallisuustutkimuksen ja vuoden 2009 tulonjakotilaston otosaineistot sisältävät kokonaan eri henkilöt, niitä ei voida yhdistää aineistoille yhteisellä, henkilöt yksilöivällä muuttujalla. Talletukset on estimoitu käyttäen tilastollista yhdistämistä (statistical matching), jossa talletusarvot on imputoitu lähimmän naapurin menetelmällä (Hot-Deck single imputation using predicted values) vuoden 2004 otoksen kotitalouksilta vuoden 2009 otoksen kotitalouksille

Noteerattujen osakkeiden arvo on muodostettu arvo-osuusrekisteritietojen ja OMX:n hintatietojen perusteella. Aineistossa vain Helsingin pörssissä noteeratut osakkeet.

Noteeraamattomien osakkeiden arvo eli laskennallinen nettovarallisuus on muodostettu henkilövero-aineistosta saatavien osinkotietojen kautta. Verohallinto laskee osakkeen arvon yhtiön edellisenä vuonna päättyneen tilikauden taseen perusteella, mutta tietoa ei ollut vielä vuoden 2009 henkilöveroaineistossa, jonka vuoksi se on estimoitu osinkojen kautta. Osakkeen matemaattinen arvo saadaan siten, että yhtiön nettovarallisuus (varat–velat) jaetaan osakkeiden lukumäärällä.

Sijoitusrahasto-osuudet tulevat tulonjakotilastoon palkka- ja eläkerekisteristä, josta ne saadaan varallisuustutkimukseen.

Joukkovelkakirja t muodostetaan samasta arvo-osuusaineistosta kuin noteeratut osakkeet. Arvo-osuustiedot eivät sisällä kuntien ja valtion joukkovelkakirjoja, jonka vuoksi niitä ei voitu laskea. Kuntien ja valtion joukkovelkakirjat ovat lähdeveron alaisia varallisuuseriä.

Yksilölliset eläkevakuutukset on estimoitu henkilöverorekisteristä ns. investointikertymämenetelmällä. Verorekisteristä on saatavilla yksilöllisten eläkevakuutusten maksut (sijoitukset) ja vastaavasti vakuutuksista saadut suoritukset vuodesta 1990 lähtien. Näistä virtatiedoista on kumulatiivisesti johdettu yksilöllisten eläkevakuutusten arvo laskemalla vuosittaisille nettoinvestoinneille (maksu–suoritukset) tuottoa korkoa korolle.

Bruttovarallisuus (varallisuus yhteensä) tarkoittaa asuntojen, kulkuvälineiden ja rahoitusvarojen arvoa yhteensä.

Nettovarallisuus saadaan vähentämällä bruttovarallisuudesta asunto-, kulutus-, opinto- ja muiden lainojen määrä.

Perusjoukko

Tilaston kohdeperusjoukon muodostavat Suomessa tilastovuoden lopussa (31.12.2009) vakinaisesti asuvat yksityiskotitaloudet eli ns. kotitalousväestö. Tilaston ulkopuolelle jäävät:

• Osoitteettomat

• laitosväestö (esimerkiksi pitkäaikaisesti vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuvat)

• pysyvästi ulkomailla asuvat, ja myös yli vuoden tilapäisesti ulkomailla oleskelevat, jos heidän Suomessa asuva kotitaloutensa katsoo, että henkilö ei viitevuonna kuulunut kyseiseen kotitalouteen

• turvapaikanhakijat ja tilapäisesti Suomessa asuvat

Varusmiehet luetaan tilaston perusjoukkoon kuuluviksi. Kuhunkin kotitalouteen kuuluvat henkilöt määritellään haastattelun perusteella tilastovuoden lopun tilanteen mukaan.

Otanta-asetelma

Tulonjakotilaston otanta-asetelmana on kaksivaiheinen ositettu otanta. Ensimmäisessä vaiheessa muodostetaan ns. master-otos poimimalla systemaattisella otannalla 50 000 16 vuotta täyttänyttä kohdehenkilöä Tilastokeskuksen väestöä koskevasta tietokannasta . Otokseen poimittujen kohdehenkilöiden asuntokunnat muodostetaan yhdistämällä kohdehenkilön kanssa samassa asunnossa vakituisesti asuvat henkilöt kotipaikkatunnuksen avulla. Toisessa vaiheessa master-otoksesta poimitaan ositteittain varsinainen tulonjakotilaston otos, 5 000 asuntokuntakotitaloutta vuonna 2009. Ositteet muodostetaan tilastovuotta edeltävän vuoden verotietojen perusteella. Ositteiden muodostamisessa käytetään tietoina asuntokuntakotitalouden valtionveronalaisia tuloja ja kotitalouden jäsenten sosioekonomisia ryhmiä 3) . Verorekisterin tietojen perusteella muodostetut sosioekonomiset ryhmät ovat palkansaajat, maatalousyrittäjät, muut yrittäjät, eläkeläiset ja muut. Ositekohtaisten otoskokojen määrittelyssä eli otoksen kiintiöinnissä on otettu huomioon tulonjakotutkimuksen erityistarpeet. Yrittäjillä ja suurituloisilla on muita suurempi todennäköisyys sisältyä otokseen. Kotitalouden otokseen sisältymistodennäköisyys riippuu osituskriteerien ohella 16 vuotta täyttäneiden jäsenten lukumäärästä.

Painokertoimet

Hyväksytysti osallistuneet kotitaloudet ja henkilöt saavat painokertoimen, jolla niiden tiedot korotetaan edustamaan perusjoukon tietoja. Kotitalouksille muodostetaan aluksi asetelmapainot käyttäen hyväksi kotitalouden otokseen sisältymistodennäköisyyttä. Tämän jälkeen hyväksytyn otoksen asetelmapainoille tehdään vastauskatokorjaus kertomalla ne ositteittain hyväksytysti vastanneiden kotitalouksien osuuden käänteisluvulla. Nämä otostason tietojen perusteella vastauskatokorjatut painot kalibroidaan CALMAR-makrolla vastaamaan perusjoukon keskeisiä tunnettuja jakaumia. Menettelyllä pyritään pienentämään kadon valikoivuuden aiheuttamaa harhaa ja tuottamaan mahdollisimman tarkkoja estimaatteja tärkeimmille tulomuuttujille.

Vuoden 2009 aineiston painojen kalibroinnissa käytettiin seuraavia tietoja:.

• alue (maakuntajako, jossa Helsinki ja muu pääkaupunkiseutu erikseen; tilastollinen kuntaryhmitys)

• asuntokunnan koko

• jäsenten ikä- ja sukupuoliryhmät

• keskeisten tuloerien kokonaissummat: palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot, työttömyyspäivärahat (peruspäiväraha ja työmarkkinatuki, ansiosidonnainen osuus), eläkkeet, asunto- ja opintolainojen korot; tulonsaajien lukumäärät (ansiosidonnainen työttömyyspäiväraha, palkkatulot, eläketulot)

Varallisuusaineistossa on jonkin verran selviä äärihavaintoja, jonka vuoksi alkuperäisiä tulonjakotilaston painokertoimia ei voida sellaisenaan käyttää. Äärihavainnot on etsitty varallisuusmuuttujittain painotetuista logaritmisista jakaumista kvartiilipoikkeaman avulla siten, että havainto on outlier, jos log(arvo*paino) > (2 x kvartiiliväli) + yläkvartiili.

Äärihavaintoja löytyi oletetusti erityisesti jakaumiltaan hyvin vinoista rahoitusvarallisuuseristä (osakkeet, sijoitusrahastot ja yritysvarallisuus), sijoitusasuntovarallisuudesta sekä metsävarallisuudesta. Osa havainnoista oli outlier useamman varallisuuserän kohdalla. Poikkeavien havaintojen asetelmapainot on puolitettu ja aineisto on kalibroitu uudestaan. Kahden äärihavainnon (osakkeet) painot jaettiin kuudella, koska ne osuivat yksinhuoltajakotitalouksiin ja vääristivät voimakkaasti jakaumaa. Painojen uudelleenkalibroinnissa reunajakaumat on säilytetty ennallaan, koska kalibrointimalli on jo nyt erittäin raskas eikä siten (varallisuus-) reunamuuttujien lisäämistä tehty.

3. Tietojen oikeellisuus ja tarkkuus

Vuoden 2009 varallisuusaineisto on muodostettu tulonjakotilaston otokselle. Otoskoosta, vastanneista, kadosta sekä ylipeitosta koko otoksessa on esitetty tietoja tulonjakotilaston laatuselosteessa. Otoskoko oli yhteensä 13 525 kotitaloutta, joista osa paljastui haastateltaessa kohdeperusjoukkoon kuulumattomiksi. Tällaisia ylipeittotapauksia ovat esimerkiksi kotitaloudet, joiden kohdehenkilö on muuttanut pysyvästi ulkomaille tai laitokseen tai kuollut. Ylipeiton poistamisen jälkeen netto-otokseen jäi 13 353 taloutta.

Vuoden 2009 tulonjakotilaston otoskoko ja vastauskato

	Koko otos	Tutkimuskerta
		I	II	III	IV
Brutto-otos, kotitalouksia	13 525	5 000	5 306	1 639	1 580
Ylipeitto	172	83	61	13	15
Netto-otos	13 353	4 917	5 245	1 626	1 565
Kato	2 364	1 472	614	158	120
Kieltäytyneitä	1 481	876	435	106	64
Ei tavoitettu	697	478	135	39	45
Muu syy	186	118	44	13	11
Hyväksyttyjä	10 989	3 445	4 631	1 468	1 445
Nettokato %	17,7	29,9	11,7	9,7	7,7

Aineistoon hyväksyttyjen kotitalouksien lukumäärä oli yhteensä 10 989 kotitaloutta vuoden 2009 otoksessa. Näissä kotitalouksissa oli kaikkiaan 27 009 henkilöä.

Tutkimustulosten luotettavuuteen vaikuttaa olennaisesti yksikkökato, joka johtuu siitä, että osa kotitalouksista kieltäytyy tai ei muista syistä osallistu tutkimukseen. Kadon rakenteesta voidaan päätellä, onko se jakautunut epätasaisesti vai satunnaisesti.

Otannalla kerätyt aineistot sisältävät aina satunnaisvaihtelua ja usein myös systemaattisia virheitä. Tämän takia otoskoon asettamat rajoitukset on aina otettava huomioon tuloksia tarkasteltaessa. Otannasta aiheutuu satunnaisvaihtelua, koska vain osa kohdeperusjoukon alkioista mitataan.

4. Julkaistujen tietojen ajantasaisuus ja oikea-aikaisuus

Ensimmäiset Tilastokeskuksen kotitalouksien varallisuutta koskevat haastattelutiedot saatiin vuosien 1987 ja 1988 Säästämis- ja velkaantumistutkimuksista. Tiedot kerättiin paneeliaineistona tulonjakotutkimuksen yhteydessä. Tutkimus koski puolta tulonjakotilaston kohteista eli niitä, jotka olivat vuoden 1987 otoksessa mukana ensimmäistä kertaa. Tutkimusvuonna 1987 aineistoon saatiin 5 566 kotitalouden tiedot ja seuraavana vuonna, 1988 tiedot saatiin 5 276 taloudelta. Paneeliasetelman ansiosta voitiin laskea myös säästämisaste nettovarallisuuden muutoksena. Vastaavanlaisella tiedonkeruutavalla tehtiin myös vuosien 1994 ja 1998 varallisuustutkimukset. Paneeliasetelmaa niissä ei kuitenkaan ollut. Vuoden 1994 aineistossa on tiedot 5 210 kotitaloudelta ja vuoden 1998 aineistossa 3 893 kotitaloudelta. Vuoden 2004 varallisuustutkimuksen tiedonkeruussa oli asumista koskeva liitännäistutkimus, Asumis- ja varallisuustutkimus. Tätä tutkimusta ei tehty tulonjakotilaston paneelin tiedonkeruun yhteydessä, vaan itsenäisenä tutkimuksena, johon haastattelutiedot saatiin 3 455 kotitaloudelta.

Tutkimusaineistoista on tehty vertailukelpoinen aikasarja-aineisto vuosilta 1987, 1988, 1994, 1998, 2004 ja 2009. Aikasarjasta nähdään varallisuusjakautumissa ja kotitalouksien varallisuusrakenteessa tapahtuneet muutokset.

5. Tietojen saatavuus ja läpinäkyvyys/selkeys

Varallisuustutkimuksien tietoja on julkaistu SVT:n Tulot ja kulutus -sarjassa sekä paperimuotoisena että sähköisenä (pdf). Viimeisin painettu julkaisu on Kotitalouksien varallisuus 1988–2004. (Tulot ja kulutus 2007. Tilastokeskus, Helsinki). Vuoden 2009 tiedot julkaistaan verkkosivuilla ja artikkeleina.

Tilastosta on saatavissa tutkimuskäyttöön suunniteltuja palveluaineistoja. Tiedostot ovat maksullisia ja edellyttävät käyttöluvan hakemista.

6. Tilastojen vertailukelpoisuus

Vertailukelpoisen aikasarja-aineiston (1987–2009) lisäksi voidaan käyttää soveltuvin osin eri tutkimusvuosien laajempia poikkileikkausaineistoja.

Aikasarjan vertailukelpoisuuteen vaikuttavat käsitteissä ja tutkimusmenetelmissä tapahtuneet muutokset. Vuoden 2009 varallisuuskäsite on suppeampi kuin aiempien vuosien haastattelututkimuksissa. Vuonna 2009 ei ole saatavilla tietoja osuustodistuksista, säästö- ja sijoitusvakuutuksista, käteisvaroista ja lainasaatavista. Nämä muutokset on otettu huomioon tietokantataulukoissa. Muita muutoksia, joita ei ole voitu huomioida ovat mm. menetelmämuutokset. Asuntotiedot perustuvat rekisterilähteisiin. Niissä ei ole mukana ulkomailla omistettuja asuntoja. Vapaa-ajanasunnon käsite voi rekistereissä olla joiltakin osin erilainen kuin aiemmissa tutkimuksissa. Kulkuvälineissä ei ole mukana rahoitusyhtiöiden rahoittamia autoja, joiden haltijana kotitalous on. Talletustiedot on vuonna 2009 saatu mallitusprosessilla ja käytetyssä aineistossa ei pystytä huomioimaan vuoden 2004 jälkeen tapahtuneita rakennemuutoksia. Noteerattomien osakkeiden arvo määräytyy verohallinnon lähtökohdista ja ei ole vertailukelpoinen aiempiin vuosiin. Joukkovelkakirjoista puuttuvat kuntien ja valtion liikkeelle laskemat joukkovelkakirjat. Myös eläkevakuutuksien laskentatapa ei vastaa aiempaa tiedonkeruuta.

7. Selkeys ja eheys/yhtenäisyys

Kotitalouskäsitteen käyttö ja monipuoliset kotitalouksista saatavat taustatiedot liittävät varallisuustutkimuksen tiedot muihin hyvinvointivertailuissa laajalti käytettyihin aineistoihin kuten Tilastokeskuksen tulonjakoaineistoon ja kulutustutkimukseen.

Ennen vuotta 2004 tehdyt tiedonkeruut on toteutettu niin, että tulonjakotutkimuksen keruulomakkeelle on liitetty erillisosa varallisuuskysymyksille. Taustatiedot näissä tutkimuksissa on poimittu pääosin tulonjaon tietokannoista. Myös vuoden 2004 tutkimuksessa taustatiedot ja estimointimenettely on tehty samoin perustein kuin tulonjakotilastossa. Tulotiedot on kuitenkin saatu tulonjaon kokonaisaineistosta ja rekisteritietoihin on lisätty tulonjakotilaston käsitteen mukainen nettoasuntotulo. Tuloista puuttuvat lähdeveronalaiset korkotulot ja kotitalouksien väliset tulonsiirrot, joten käytettävissä oleva tulo ei ole vuonna 2004 sisällöltään täysin sama kuin tulonjakotilastossa.

Lähde: Kotitalouksien varallisuus, Tilastokeskus

Lisätietoja: Markku Säylä (09) 1734 3410, Veli-Matti Törmälehto (09) 1734 3680, toimeentulo.tilastokeskus@tilastokeskus.fi

Vastaava tilastojohtaja: Riitta Harala

---

Päivitetty 21.12.2011