Sosiaalitilastoinnin vuosi 2004: Uusia alkuja

Miksi tämä katsaus?

Tämä katsaus aloittaa sosiaalitilastojen vuosikatsausten sarjan. Katsauksessa otetaan kantaa sosiaalitilastoinnin ajankohtaisiin haasteisiin ja seurataan Tilastokeskuksessa vuosi sitten muotoillun sosiaalitilastostrategian toteutumista.

Tilastokeskuksen sosiaalitilastostrategiassa sosiaalitilastot on määritelty seuraavasti: "Sosiaalitilastot ovat monipuolisia tilastollisia kuvauksia ja raportteja väestön sosio-ekonomisesta rakenteesta, väestön taloudellisista, sosiaalisista ja terveydellisistä oloista sekä ihmisten toiminnasta näiden rakenteiden puitteissa."

Sosiaalitilastot haasteiden edessä

Sosiaalitilastoja odottaa lähiaikoina monenlaiset haasteet. Tässä katsauksessa esitellään niistä erityisesti kolmea: kokonaisuuksien kuvaamista, käsiteviidakon perkaamista sekä tilastojen yhtymäkohtien ja niiden välisten katvealueiden kehittämistä.

Sosiaalitilastollista tietoa ilmiöistä tuotetaan ehkä enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta tiedot uhkaavat hajautua ja kadota kymmeniin ellei satoihin yksittäisin tilastoihin ja julkaisuihin. On selvä tarve sosiaalitilastolliselle kuvaukselle, joka tavoittaa kokonaisuuksia, ei vain häntää tai kärsää.

Perinteisesti yksittäisillä tilastoilla ja aineistoilla on ollut oma historiallinen kehitysprosessinsa. Tämän tuloksena eri tilastot kuvaavat samaa ilmiötä sisällöllisesti ja mittausmenetelmiltään erilaisin käsittein. Eri merkityksiä saavat käsitteet voivat jopa olla saman nimisiä. Euroopan unionin vaatimukset tilastoinnille on tuonut sosiaalitilastoihin uusia käsitteitä ja uudella tavalla määriteltyjä vanhoja käsitteitä ennestään eksyttävän käsiteviidakon rinnalle.

Tilastojärjestelmät muodostavat nykyisin lähes itseriittoisia "tuontantoputkia". Yksittäisen tuotantoputken sisäiset prosessit ovat parhaimmillaan pitkälle hiottuja. Sen sijaan tilastojen yhtymäkohtien ja niiden välisten katvealueiden koordinoinnissa ja kehittämisessä on paljon tehtävää. Toistuvasti on käynyt ilmi, että nykyisissä tilastoissa ja aineistoissa on hajallaan informaatiota, jonka yhdistäminen tuottaisi uutta tietoa.

Miten haasteisiin vastataan?

Sosiaalitilastostrategia vastaa näihin haasteisiin kehittämällä uudenlaisia toimintatapoja perinteisen tilastotyön rinnalle. Toimintatapaan kuuluu valmiudet poikkitilastolliseen tietotuotantoon ja yhteistyöhön ja sen perustuu laajaan tietovarantojen tuntemukseen.

Tietovarantojen tuntemukseen sisältyy muun muassa:

- tiedonkeruun laadun arviointikykyä,
- tiedonkeruuvälineiden luonteen ja seurausten ymmärtämistä,
- käsitteiden ja luokitusten taustojen tuntemista,
- ymmärrystä siitä, millä tavalla erilaiset mittaustavat rajaavat ja muokkaavat ilmiöstä saatavaa tietoa sekä
- kykyä tulkita erilaisia tietoja ja tuntea niiden soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin.

Huomisen ammattilaisen profiili Tilastokeskuksen sosiaalitilastoissa on asiantuntija, joka "tuntee tietovarantojen tuotantoa sekä tilastotietojen käyttöä päätöksenteossa ja tutkimuksessa".

Sosiaalitilastojen yhteistyöryhmä STYR on perustettu sosiaalitilastollisten yksiköiden katto-organisaatioksi Tilastokeskuksessa. Sen tehtävänä on nimensäkin mukaisesti suunnata ja ohjata Tilastokeskuksessa sosiaalitilastojen yhteistyön tiivistämistä ja yhteistyölle perustuvien työtapojen muodostumista.

Tilastokeskuksen organisaatiossa sosiaalitilastot eivät muodosta yhtenäistä kokonaisuutta. Sosiaalitilastojen ydin muodostuu kolmesta yksiköstä. Nämä yksiköt ovat pääasiassa hallinnollisia rekisteritietoja käyttävä Henkilötilastot -yksikkö, jossa tehdään mm. väestöennusteet, haastattelututkimuksia toteuttava Elinolot -yksikkö sekä hinta- ja palkkatietojen seurantaan erikoistunut Hinnat ja Palkat -yksikkö. Yksiköt koostuvat useista tilastoalueista, joista useat ovat omalla erikoisalallaan vahvoja ja usein edistyksellisiä hyvinvoinnin ja sosiaalisen muutoksen kuvaajia.

Sosiaalitilastoseminaarin 2004 materiaali osoitteessa www.tilastokeskus.fi/sosiaalitilastoseminaari.

Uusista toimintamuodoista merkittävimmät ovat vuosittaiset sosiaalitilastojen yhteistyöprojektit ja sosiaalitilastoseminaarit. Vuosittaisissa projekteissa pyritään parantamaan tilastojen yhteiskäyttöä sosiaalitilastojen alueella. Tilastojen yhteiskäyttö voi olla joko rinnakkaista tai poikittaista. Rinnakkainen yhteiskäyttö tarkoittaa eri tilastojen käyttämistä saman ilmiön kuvaamiseen. Poikittainen yhteiskäyttö tarkoittaa eri tilastoaineistojen yhdistelemistä uudeksi aineistoksi siten, että saadaan uudenlaista tietoa.

Ajankohtaisia kokonaisuuksia

Väestön ikääntyminen on koko Euroopassa ajankohtainen kysymys, mutta Suomessa ilmiö etenee nopeammin kuin useissa muissa maissa. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteossa väestön ikääntymisen vaikutukset ovat keskeisellä sijalla. Ikä on myös keskeinen tilastoluokitus ja niinpä ikääntymistä koskevassa tiedossa korostuu sekä monipuolisuus että hajanaisuus. Suomalaisten ikääntyminen valikoitui luontevasti sosiaalitilastojen yhteistyöprojektin aiheeksi vuodelle 2004.

Ensimmäinen sosiaalitilastoseminaari järjestettiin Suomalaiset ja ikääntyminen -teemalla maaliskuussa 2004. Seminaarissa kuultiin Tilastokeskuksen ulkopuolisia puheenvuoroja siitä, millaisia väestö-, elinolo-, hinta- ja palkkatilastollisia kuvauksia tai niiden yhdistelmiä ikääntymisilmiöistä voitaisiin tuottaa ja tarvittaisiin. Seminaarin yli satapäinen yleisö osoitti, että tämänkaltaiselle keskustelulle on tilaus. Jatkossa sosiaalitilastoseminaarista pyritäänkin muodostamaan vuosittainen perinne.

Seminaari antoi suuntaviivoja myös vuoden 2004 yhteistyöprojektille, jossa Tilastokeskuksen aineistoja monipuolisesti käyttämällä on pyritty kokoamaan yhteen tietoja siitä, miten ikääntyminen näkyy eri tavoin väestön elinoloissa. Projekti on ensimmäinen yritys kokeilla ja kehittää uudenlaista sosiaalitilastojen raportointia. Sen tuloksia tuloksista kuullaan seuraavassa sosiaalitilastoseminaarissa keväällä 2005.

 

Käsiteviidakon perkaaminen

STYR:in tarkoituksen on kehittää myös käsitteiden ja tilastojen välisten erojen eksplisiittinen kuvaamista sekä yhteisten käsitteiden ja luokitusten muodostaminen. Tavoitteena on selkeämmän ja helppokulkuisemman tien viitoittaminen sosiaalitilastojen käsiteviidakkoon.

Asumismeno-käsitteeseen perehdyttiin ensimmäisenä. Asumisen menojen osuus kuluttajahintaindeksin mukaan on 19,5 prosenttia ja kulutustutkimuksen mukaan 28 prosenttia. Kyse on siis samasta ilmiöstä, mutta eri lähestymistavasta.

Kuluneena syksynä on selvitetty, miten Tilastokeskuksen eri tilastoissa määritellään asumisen menot -käsite. Samalla on tehty ehdotuksia siitä, miten määritelmien erojen tulisi näkyä tilastojen raportoidessa ja tiedottamisessa. Käsitteiden ja mittausmenetelmien vertailu on hyvä esimerkki tilastojen rinnakkaiskäytön kehittämisestä.

Käsitteitä, mittaustapoja ja vertailtavuutta on selvitetty myös palkansaajien työaikoja koskevassa selvityksessä, joka tehtiin työmarkkinakeskusjärjestöille ja työministeriölle. Tässä on tarvittu sekä sosiaalitilastojen että taloustilastojen yhteistyötä - työaikaa kun voidaan lähestyä niin palkansaajien työllisyyden ja työolojen näkökulmasta ja kansantalouden tuotannon näkökulmasta kuin työnantajan työajan seurantajärjestelmiin tulevien panosten näkökulmastakin. Työaikojen kansainväliset vertailut ovat vielä tätäkin monimutkaisempia.

Vuoden 2005 näköaloja

Katsauksen alussa mainituista haasteista on käsittelemättä vielä tilastojen välisten katvealueiden koordinointi ja yhteiskäytön kehittäminen jonkin kokonaan uuden tiedon tuottamiseksi. Tästä on esimerkkinä suomalaisten asuminen ja siihen liittyvä muuttoliike. Erikseen löytyy tilastoja muuttoliikkeestä ja asuntojen hinnoista, mutta ei mitään näiden kahden ilmiön välisistä yhteyksistä. Juuri tilastojen yhteiskäyttöä kehittämällä tällaisia tietoja saadaan tilastoinnin piiriin - ensin projekteissa ja myöhemmin huolellisen tuotekehittelyn kautta mahdollisesti säännölliseen tilastotuotantoon.

Vuoden 2005 alusta käynnistyy Asuminen ja muuttoliike -projekti, jossa kootaan yhteen asumista ja muuttoliikettä koskevaa tilastointia, vastaavalla tavalla kuin suomalaisten ikääntymistä koskevassa projektissa on tehty tänä vuonna. Tämän lisäksi tavoitteena on selvittää aineistojen poikittaiskäytön mahdollisuuksia, eli voidaanko tietolähteitä yhdistämällä tuottaa mielekästä uutta tietoa asumisesta luotettavasti, mutta kohtuullisin kustannuksin.

Tilastojen yhteiskäyttö - tulevaisuuden työtapa?

Perinteisillä tilastojulkaisuilla tarvitaan tulevaisuudessakin Tilastokeskuksen sosiaalitilastojen tekemisessä ja käyttäjäkunnan joukossa. Tilastojen yhteiskäyttöön liittyvä tilastoinnin ja julkaisemisen kehittäminen tukee perinteistä tilastotuotantoa. Käsitteiden ja tilastojen vertailtavuutta koskevat raportit voivat toimia käyttäjille tuoteselosteiden ja käyttöoppaiden tavoin. Vuosittaiset yhteiskäyttöprojektit tarjoavat myös erinomaisen mahdollisuuden perehdyttää uutta tilastoammattilaisten polvea Tilastokeskuksen aineistoihin.

Vasta tulevaisuus näyttää, voiko yhteiskäytön edistäminen uudistaa konkreettisella tavalla sosiaalitilastointia. Riittävä resursointi on jo työn alkutaipaleella osoittautunut kriittiseksi tekijäksi. Kehittämistyön edellyttämä perusteellinen perehtyminen aineistoihin, käsitteisiin, vertailtavuuteen ja yhteiskäytön teknisiin mahdollisuuksiin on aikaa kuluttavaa ja vaativaa työtä. Toinen yhtä keskeinen kysymys on, kuinka kehittämistyöllä saadaan aikaan pysyviä tuloksia.

Vuosina 2004-2007 keskitytään Tilastokeskuksen omien aineistojen hyödyntämiseen ja julkaisujen kehittämiseen. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan edetä hallitusti ja saavuttaa konkreettisia kehittämistuloksia. Kokonaisuudessaan sosiaalitilastointi kattaa kuitenkin Tilastokeskusta laajemman toimintasektorin. Pitkällä tähtäimellä yhteiskäytön kehittäminen voisi ja sen tulisi ulottua myös eri tilastoviranomaisten ja laitosten väliseen yhteistyöhön.

Käytännössä laitosrajat ylittäviä yhteiskäyttöhankkeita on syntynyt jo ilman erityisiä tavoiteohjelmia. Hyvä esimerkki tästä on kotitalouden satelliittitilinpito, jota laaditaan Kuluttajatutkimuskeskuksen ja Tilastokeskuksen yhteistyönä. Tili kattaa kaiken kotitalouden omaan käyttöön tarkoitetun tuotannon, josta merkittävä osa jää nykyisin kansantalouden tilinpidon ulkopuolelle. Laskelma tuotetaan yhdistämällä Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimuksen ja kulutustutkimusten tietoja sekä rekisteritietoja.

Tilastojen yhteiskäyttö on siis viriämässä Tilastokeskuksessa ja sen ulkopuolella. Vuonna 2005 saamme jo ensimmäisiä tuloksia tilastojen yhteiskäytöstä.

Päivitetty 23.12.2004