Lapsiperheissä tulot riittävät - tai sitten eivät
Suomesta löytyy niin hyvin kuin huonostikin taloudellisesti toimeentulevia lapsiperheitä. Paras taloudellinen tilanne on kahden huoltajan pikkulapsivaiheen ohittaneilla kotitalouksilla. Heikoin tilanne on yksinhuoltajilla sekä monilapsisissa että pikkulapsi-perheissä. Lapsilisien yleiskorotuksista ei kuitenkaan näyttäisi olevan kotitalouksien välisten tuloerojen tasaajaksi.
Pekka Ruotsalainen
Usein lapsiperheistä puhutaan taloudellisessa mielessä ikään kuin yhtenä homogeenisena väestönosana. Tilastot kuitenkin osoittavat ettei näin ole, vaan lapsiperheitä löytyy varsin tasaisesti sekä pieni-, keski- että hyvätuloisten ryhmistä.
Lapsiperheiden taloudellista asemaa on usein luvattu parantaa korottamalla lapsilisiä. Mutta onko nykyisen muotoinen lapsilisäjärjestelmä paras mahdollinen väline auttaa niitä lapsiperheitä, joille on kasaantunut taloudellisia vaikeuksia? Miten esimerkiksi lapsettomien ja lapsiperheiden toimeentuloerojen tasaamiseen aikanaan syntynyt lapsilisäjärjestelmä soveltuu paljon puhutun tuloköyhyyden estämiseen? Näihin kysymyksiin saadaan vastauksia tarkastelemalla lapsiperheiden taloudellista asemaa ja tilaa sekä niiden muutoksia nimenomaan tulonjakotilastoinnin näkökulmasta. Tämän mahdollistavat Tilastokeskuksen tulonjakotilaston aineistot, joista on olemassa yhtenäinen aikasarja aina 1980-luvun lopulta lähtien.
Lapsikotitalouksia on kaikissa tuloluokissa
Lapsikotitalouksiin1) kuuluvat muodostavat merkittävän väestönosan, vuonna 2004 lapsikotitalouksiin kuului noin 2,3 miljoonaa henkilöä (taulukko 1). Kotitalousväestöstä tämä oli noin 45 prosenttia. Lapsikotitalouksiin kuuluvan väestön määrä on tasaisesti supistunut viime vuosina, sillä vielä 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkuvuosina lapsikotitalouksiin kuului selvästi yli puolet kotitalousväestöstä.
Taulukko 1. Lapsikotitalouksissa asuvat henkilöt ja heidän sijoittuminen tulokymmenyksiin vuosina 1990 ja 1995-2004.
| 1990 | 1995 | 1996 | 1997 | 1998 | 1999 | 2000 | 2001 | 2002 | 2003 | 2004 | |
| Lapsikotitalouksissa asuva väestö (*1000) |
2 570 | 2 500 | 2 467 | 2 445 | 2 408 | 2 393 | 2 352 | 2 339 | 2 332 | 2 292 | 2 292 |
| Osuus (%) kotitalous- väestöstä |
51,7 | 49,5 | 48,7 | 48,2 | 47,3 | 47,0 | 46,1 | 45,7 | 45,4 | 44,5 | 44,4 |
| Desiiliryhmä | |||||||||||
| I | 6,0 | 7,0 | 7,0 | 8,0 | 8 | 8 | 9 | 9 | 9 | 9 | 9 |
| II | 9,0 | 9,0 | 9,0 | 10,0 | 10 | 9 | 10 | 10 | 10 | 10 | 9 |
| III | 11,0 | 11,0 | 11,0 | 11,0 | 10 | 11 | 10 | 11 | 11 | 10 | 10 |
| IV | 12,0 | 12,0 | 12,0 | 12,0 | 12 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 |
| V | 12,0 | 11,0 | 11,0 | 11,0 | 11 | 11 | 11 | 11 | 12 | 11 | 12 |
| VI | 11,0 | 11,0 | 11,0 | 10,0 | 11 | 12 | 11 | 11 | 12 | 11 | 12 |
| VII | 11,0 | 12,0 | 11,0 | 11,0 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 11 | 12 |
| VIII | 11,0 | 10,0 | 10,0 | 10,0 | 10 | 11 | 10 | 11 | 10 | 10 | 10 |
| IX | 9,0 | 9,0 | 9,0 | 10,0 | 8 | 9 | 9 | 8 | 8 | 8 | 9 |
| X | 7,0 | 7,0 | 8,0 | 8,0 | 7 | 7 | 7 | 8 | 7 | 7 | 8 |
| Yhteensä | 100,0 | 100,0 | 100,0 | 100,0 | 100 | 100 | 100 | 100 | 100 | 100 | 100 |
| Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja. | |||||||||||
Lapsikotitalousväestö on sijoittunut varsin tasaisesti eri tuloluokkiin Suomessa parin vuosikymmenen aikana (taulukko 1). Lapsiperheväestöä sijoittuu merkittävästi myös kaikista ylimpiin tuloluokkiin. Itse asiassa lapsiperheissä asuvan väestön osuus on myös pysynyt korkeana ylimmissä tulokymmenyksissä. Kahteen ylimpään tulokymmenykseen kumpaankin on koko tarkasteluajan sijoittunut vajaat 10 prosenttia lapsikotitalouksissa elävästä väestöstä. Osuudet ovat samaa tasoa kuin kahteen pienituloisimpaan tulokymmenykseen sijoittuneen lapsiperheväestön osuudet.
Monilapsisten perheiden taloudellinen asema heikoin
Minkälaisilla lapsiperheillä sitten esiintyy toimeentuloon liittyvä ongelmia ja millaisilla lapsiperheillä menee taloudellisesti hyvin? Lähestytään asiaa puhtaasti kotitalouksien käytettävissä olevien tulojen2) pohjalta, esimerkiksi pakollisluonteisia menoja (kuten päivähoitomaksut, asunto- ja opintolainojen lyhennykset ja asumismenot) ei tässä ole pystytty ottamaan huomioon. Seuraavassa tarkastelussa lapsiperheiden tuloja verrataan koko väestön tuloihin. Kysymyksessä on siis suhteellinen tarkastelu, toisin sanoen kuvioissa 1 ja 2 joidenkin ryhmien alenevista käyristä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että kyseisten ryhmien tulot olisivat absoluuttisesti laskeneet. Tulojen "alentuminen" on suhteellista, kaikkien kotitalouksien tuloihin nähden tapahtuvaa. Absoluuttisesti mitattuna kaikkien ryhmien tulot ovat reaalisesti kasvaneet tarkasteluperiodin aikana.
Asiaa lähestytään kahdesta näkökulmasta - perheen lapsiluvun mukaan sekä kotitalouden elinvaiheluokituksen mukaan. Elinvaiheluokituksessa määräävinä luokituskriteereinä käytetään huoltajien lukumäärää (1 tai 2 huoltajaa) sekä nuorimman lapsen ikää. Tarkasteluissa käytetty tulokäsite on käytettävissä olevat tulot kulutusyksikköä 3) kohden. Lisäksi indeksit on laskettu tulojen keskiarvojen kolmen vuoden liukuvina keskiarvoina, jotta otostutkimusten tulosten luonteeseen liittyvää vuosittaista satunnaista vaihtelua saadaan hiukan poistettua.
Kotitalouden lapsien lukumäärä näyttäisi suoraan vaikuttavan siihen, millaisen (toimeen)tulotason kotitalous saavuttaa suhteessa koko väestön toimeentuloon (kuvio 1). Lapsettomien kotitalouksien tulotaso on pysytellyt koko tarkasteluperiodin ajan jotakuinkin samalla tasolla kuin kaikkien kotitalouksien tulotaso keskimäärin. Lapsikotitalouksista yksilapsisten kotitalouksien tulotaso nousee lähes poikkeuksetta muita lapsitalouksia korkeammalle, poikkeuksena vain 2000-luvun alku, jolloin yksilapsisten kotitalouksien tulotaso käväisi kaksilapsisten kotitalouksien alapuolella. Myös kaksilapsisten talouksien tulotaso on pysytellyt koko tarkastelujakson koko väestön keskimääräisen tason yläpuolella.
Kuvio 1. Kotitalouksien suhteellinen tulotaso1) lapsiluvun mukaan vuosina 1989-2004.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja.
Sen sijaan niissä kotitalouksissa, joissa on lapsia kolme tai enemmän, tulotaso jää selvästi keskimääräisen alapuolelle. Heikoimmassa asemassa ovat tässä asetelmassa ne lapsiperheet, joissa on neljä lasta tai enemmän. Kaiken lisäksi näiden monilapsisten perheiden tulotaso suhteessa koko väestön tulotasoon näyttää heikentyneen jatkuvasti 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Erityisen selvästi tämä muutostrendi näkyy niissä kotitalouksissa, joissa on useampia lapsia.
Niissä kahden huoltajan talouksissa, joissa lapset ovat jo varttuneempia (mutta alle 18-vuotiaita), tulotaso nousee selvemmin yli keskimääräisen (kuvio 2). Pariskunnat, joilla on alle 7-vuotiaita lapsia, sijoittuvat lähelle keskimääräisten tulonsaajien tulotasoa. Ilmiötä selittänee pitkälti vanhempien työuran pituus: varttuneempien lasten vanhempien vuosiansiot ovat pitemmän työuran vuoksi korkeammat kuin pikkulapsiperheiden vanhempien tulot.
Kuvio 2. Kotitalouksien suhteellinen tulotaso1) eräissä lapsikotitaloustyypeissä vuosina 1989-2004.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja.
Yhden huoltajan kotitalouksien taloudellinen asema on muihin lapsitalouksiin nähden selvästi heikoin. Lisäksi heidän taloudellinen asemansa suhteessa muihin kotitalouksiin näyttää tuloilla mitattuna heikentyneen selvästi 1990-luvun puolivälin jälkeen. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä mainita, että lapsiperheet käyttävät myös joko täysin ilmaisia tai subventoituja yhteiskunnallisia palveluita, joiden vaikutukset tässä artikkelissa käytetyistä vuosituloihin pohjautuvista mittareista puuttuvat. Esimerkiksi päivähoitomaksut määräytyvät lapsiperheen tulojen perusteella ja pienituloisimmat perheet ovat vapautettuja kokonaan päivähoitomaksuista. Ja myös hyvätuloisimmilta lapsiperheiltä voivat päivähoitomaksut leikata merkittävän osan perheen käytettävissä olevasta tulosta. Perheiden toimeentulovertailuja vaikeuttavat myös erot pakollisluonteisissa välttämättömyysmenoissa kuten asumiskustannuksissa, jotka voivat ainakin nuorissa lapsiperheissä olla suhteellisesti merkittävämpiä menoeriä kuin muissa kotitalouksissa.
Lasten tuloköyhyysriski kasvussa
Viralliset tilastot osoittavat, että lapsiperheiden pienituloisuus- eli tuloköyhyysriski 4) on viime aikoina lisääntynyt Suomessa. Pienituloisuus on kasvanut Suomessa jonkin verran viime vuosina (kuvio 3). Etenkin alle 18-vuotiaiden eli lasten keskuudessa on pienituloisuuden riski kasvanut vuodesta 1994 vuoteen 2004 näkyvästi. Kehitystä selittänee se, että merkittävä osa lapsiperheistä on jäänyt vaille laman jälkeisen talouskasvun tuomasta "ylimääräisestä tulokakusta". Suhteellisen pienituloisuusrajan tuntumassa olevat lapsiperheet ovat siis vuosi vuodelta enenevässä määrin pudonneet suhteellisen pienituloisuusrajan alapuolelle.
Kuvio 3. Pienituloisuus1) vuosina 1990-2004.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja.
Tuloerot ovat Suomessa kasvaneet viimeisen kymmenen vuoden aikana. Samaa kuvaava kehityssuuntaus on nähtävissä myös sekä yleisessä että lasten tuloköyhyysindikaattoreissa, kun ilmiötä mitataan koko väestön mediaanituloihin pohjautuvalla suhteellisella tuloköyhyysmittarilla. Kaikkien lapsiperheiden taloudellinen ahdinko ei kuitenkaan ole lisääntynyt. Osalla lapsiperheistä on mennyt viime vuosina taloudellisesti hyvin. Lapsiperheistä taloudelliset ongelmat näyttävät kasautuvan yhden huoltajan kotitalouksiin sekä yhden ja kahden huoltajan monilapsisiin talouksiin. Myös niin sanotuissa pikkulapsiperheissä taloudellinen ahdinko voi olla vuosituloilla mitattuna yleisempää kuin muissa lapsikotitalouksissa.
Lasten pienituloisuuden riski on kasvanut lamavuosien jälkeen jyrkästi ja jopa ylittänyt muun väestön riskin viime vuosina. Pienituloisuus on selvästi yleisempää monilapsisissa kotitalouksissa (kuvio 4) ja yhden huoltajan kotitalouksissa (kuvio 5). Myös pienituloisuusriski on kasvanut voimakkaimmin näissä ryhmissä 1990-luvun jälkipuoliskolta lähtien. Yhden ja kahden lapsen kotitalouksissa pienituloisuusriski jää selvästi keskimääräisen alapuolelle (kuvio 4). Niissä kotitalouksissa, joissa ei ole lapsia, on pienituloisuusriski jonkin verran vähäisempää kuin kotitalouksissa keskimäärin. Pienituloisuusriski on sitä vähäisempää, mitä varttuneempia kotitalouden lapset ovat (kuvio 5).
Kuvio 4. Pienituloisuusriski1) lasten lukumäärän mukaan vuosina 1987-2004.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja.
Kuvio 5. Pienituloisuusriski 1) elinvaiheluokituksen mukaan vuosina 1987-2004.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja.
Lapsilisät ovat merkittävä tulolähde pienituloisille perheille
Eräänä keinona lapsiperheiden taloudellisen tilanteen ja lapsiperheiden suhteellisen köyhyyden parantamisessa on mainittu lapsilisät ja niiden korotukset. Lapsilisäjärjestelmällä on Suomessa pitkät perinteet. Järjestelmä syntyi sotien jälkeen 1940-luvun lopulla, jolloin Suomen sosiaaliturvajärjestelmä oli vielä alkeellinen. Uudella lapsilisäjärjestelmällä haluttiin turvata ja parantaa lasten asemaa, joutuivathan monet lapset elämään sotaorpouden ja evakkomatkojen vuoksi vaikeissa taloudellisissa olosuhteissa. Lapsilisästä kehitettiin universaali etuus, mikä tarkoittaa sitä, että lapsilisistä pääsivät osallisiksi kaikki lapsiperheet. Lapsilisien perimmäinen päätehtävä ei siis ole yleinen tuloerojen tasaaminen, vaan sen tehtävä on tasata tuloeroja lapsitalouksien ja lapsettomien talouksien välillä. Kotitalouksien välisten tuloerojen kannalta on kuitenkin mielenkiintoista tietää se, mikä on lapsilisien merkitys tulojen tasauksessa, eli miten ne kohdentuvat eri tulotasolla oleville kotitalouksille.
Lapsilisäjärjestelmän kautta valtiolta lapsiperheille siirtyvä rahamäärä ei ole pieni. Vuonna 2004 maksettujen lapsilisien kokonaismäärä oli runsaat 1,4 miljardia euroa. Saaduista tulonsiirroista tämä oli runsaat 5 prosenttia tulonjakotilaston mukaan. Lapsikotitalouksissa lapsilisien osuus kaikista sosiaaliturvaetuuksista oli vuonna 2004 runsas neljäsosa.
Vuoden 1994 alusta ansiotuloverotuksessa tehtävät lapsivähennykset poistettiin. Menetys kompensoitiin lapsilisien tasokorotuksella, mikä näkyy hyppäyksenä vuoden 1994 lapsilisien kokonaismäärässä (kuvio 6). Koska lapsilisiin ei tehty moneen vuoteen inflaatiotarkistuksia, lapsilisien ostovoima heikkeni 1990-luvun jälkipuoliskolla selvästi.
Kuvio 6. Lapsilisien kokonaismäärät vuosina 1987-2004, miljoonaa euroa vuoden 2004 rahassa.
Lähde: Kelan tilastollinen vuosikirja 2004
Kuten edellä jo taulukossa 1 kuvattiin, lapsiperheet sijoittuvat tulojakaumassa varsin tasaisesti. Lapsilisien ollessa universaali etuus, ne odotetusti myös kohdentuvat laajasti kaikkiin tuloluokkiin (kuvio 7). Koko tarkastelun ajan on kahteen pienituloisimpaan tulokymmenykseen kohdentunut vuosittain runsaat 20 prosenttia ja kahteen hyvätuloisimpaan tulokymmenykseen noin 15 prosenttia kaikista lapsilisistä. Noin 1,4 miljardin euron lapsilisäpotista meni runsaat 310 000 euroa kahteen pienituloisimpaan tulokymmenykseen vuonna 2004. Vastaavasti kahteen hyvätuloisimpaan tulokymmenykseen lapsilisistä kohdentui noin 15 prosenttia, eli noin 210 000 euroa.
Kuvio 7. Lapsilisien kohdentuminen tulodesiileittäin vuosina 1990-2004.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja.
Keskimäärin lapsilisien osuus kotitalouksien kokonaistulosta on viime vuosina liikkunut viiden ja kahdeksan prosentin välillä. Vuonna 2004 tämä osuus oli keskimäärin viisi prosenttia, mutta noin kymmenen vuotta aikaisemmin kolmisen prosenttiyksikköä enemmän.
Ei ole yllätys, että lapsilisien merkitys vaihtelee tuloluokittain. Pienituloisimmassa tulokymmenyksessä lapsilisien osuus kotitalouden käytettävissä olevasta tulosta on pyörinyt viime vuosina 15 prosentin tienoilla (kuvio 8). Tämä merkitsee sitä, että pienituloisimmille lapsilisien taloudellinen merkitys on ollut varsin merkittävä. Sen sijaan hyvätuloisimmille kotitalouksille lapsilisien merkitys ei ole kovin suuri. Rikkaimman tulokymmenyksen kotitalouksille lapsilisien osuus kotitalouksien kokonaistulosta on ollut viime vuosina vain parin prosentin luokkaa.
Kuvio 8. Lapsilisien osuus (%) kotitalouksien käytettävissä olevasta tulosta eräissä tulokymmenyksissä vuosina 1994-2004.
Lähde: Tilastokeskus, tulonjakotilaston aikasarja.
Lapsilisien korotuksilla ei vähennetä lapsiperheiden tuloköyhyyttä
On esitetty, että lapsiperheiden tuloköyhyyttä voitaisiin vähentää nimenomaan lapsilisiä korottamalla. Laskelmien mukaan lapsiperheiden pienituloisuusriski ei kuitenkaan näyttäisi juurikaan vähentyvän merkittävilläkään lapsilisän yleiskorotuksilla (taulukko 2). Yleinen, koko väestön pienituloisuusriski näyttäisi pysyvän käytännössä ennallaan kaikissa lapsilisän korotusmallilaskelmissa. Lasten pienituloisuusriski alenisi viiden prosentin yleisellä lapsilisäkorotuksella 0,3 prosenttiyksikköä, 10 prosentin korotuksella 0,6 prosenttiyksikköä ja 20 prosentin korotuksella 0,9 prosenttiyksikköä.
Taulukko 2. Lapsilisien korotusten vaikutukset (ceteris paribus1) pienituloisuusriskiin (60 % mediaanitulosta) lapsiperheissä vuonna 2004.
| Lapsilisämenot / pienituloisuus- asteet 2004 |
Vaikutus
lapsilisämenoihin (milj. euroa) ja pienituloisuusriskiin (%-yksikköä), jos lapsilisiä korotetaan yleisesti: |
|||
| + 5 prosenttia |
+ 10 prosenttia |
+ 20 prosenttia |
||
| Korotuksen vaikutus lapsilisämenoihin, milj. euroa | 1 428,80 | 71 | 143 | 286 |
| Väestön pienituloisuusaste, % | 11,9 | 0,0 | -0,1 | 0,0 |
| Lasten pienituloisuusaste, % 2) | 12,1 | -0,3 | -0,6 | -0,9 |
| Elinvaiheen mukaan | ||||
| - yksinhuoltajat | 26,6 | -0,1 | -0,5 | -1,1 |
| - 2 huoltajaa, kaikki lapset alle 7 v. | 10,5 | 0,0 | -0,2 | -0,2 |
| - 2 huoltajaa, nuorin lapsi alle 7 v. | 13,2 | -0,4 | -1,1 | -2,0 |
| - 2 huoltajaa, nuorin lapsi 7-12 v. | 4,2 | -0,3 | -0,3 | -0,3 |
| - 2 huoltajaa, nuorin lapsi 13-17 v. | 6,9 | 0,0 | 0,0 | 0,0 |
| Lapsiluvun mukaan | ||||
| - 1 lapsi | 9,7 | 0,0 | -0,1 | -0,1 |
| - 2 lasta | 8,1 | -0,1 | -0,2 | -0,2 |
| - 3 lasta | 10,1 | -0,4 | -0,8 | -0,9 |
| - 4+ lasta | 26,1 | -1,2 | -2,1 | -4,0 |
| 1) Ceteris
paribus on latinaa ja tarkoittaa "muiden asioiden pysyessä
muuttumatta". 2) Tieto poikkeaa hieman tulonjakotilaston vuosijulkaisun 2004 tiedoista, jossa lapsiksi luetaan kaikki alle 18-vuotiaat henkilöt. Tässä lapsiksi ei lueta niitä alle 18-vuotiaita kotitalouden jäseniä, jotka ovat kotitalouden viitehenkilöitä. Lähde: Tekijän omat laskelmat, jotka perustuvat tulonjakotilaston vuoden 2004 mikroaineistoon |
||||
Lapsilisien korotus yksinhuoltajien pienituloisuusriskissä alkaa näkyä vasta silloin, kun korotusprosentit ovat kaksinumeroisia. Esimerkiksi 20 prosentin korotuksella yksinhuoltajien pienituloisuusriski alenee runsaan prosenttiyksikön siitä, mitä se oli ilman korotuksia vuonna 2004. Kaikista selvimmin lapsilisän korotukset purisivat monilapsisten kotitalouksien pienituloisuusriskissä. Esimerkkinä tästä ne kotitaloudet, joissa on lapsia 4 tai enemmän, pienituloisuusriski alenee jo viiden prosentin lapsilisäkorotuksella 1,2 prosenttiyksikköä. 20 prosentin lapsilisäkorotuksella pienituloisuusriskin aleneminen on neljä prosenttiyksikköä.
Lapsiperheiden taloudellinen asema on kirjavampi kuin uskotaan
Lapsiperheet niihin kuuluvine perheenjäsenineen on merkittävä väestönosa Suomessa. Koko väestöstä ne muodostavat lähes puolet. Kaikkien lapsiperheiden taloudellinen asema ei kuitenkaan ole heikko Suomessa. Lapsiperheitä sijoittuu kaikkialle tulojakaumaan - siis sekä pienituloisiin, keskituloisiin että myös hyvätuloisiin. Lapsen tai lasten olemassaolo yksin ei selitä sitä, onko perheellä taloudellisesti vaikeaa vai ei. Lapsiperheen taloudelliseen tilaan vaikuttavat enemmän esimerkiksi huoltajien lukumäärä, vanhempien työssäkäynti ja heidän työuransa pituus. Myös lasten lukumäärällä on suuri vaikutus lapsiperheen taloudelliseen asemaan. Mitä enemmän lapsia, sitä heikommassa asemassa perhe on suhteessa koko väestöön.
Tuloerojen kaventumisen näkökulmasta lapsilisät eivät ole tehokkain tapa kohentaa heikossa taloudellisessa asemassa olevien lapsiperheiden asemaa. Samaten myöskään lapsiperheiden suhteellisen tuloköyhyyden merkittävä vähentäminen ei nykyisenkaltaisella lapsilisäjärjestelmällä helposti onnistu etenkään jos lapsilisien korotuksia ei kohdenneta monilapsisille perheille. Esimerkiksi lapsilisien korotusten kohdentaminen muille kuin perheiden kolmelle ensimmäiselle lapselle todennäköisesti auttaisi taloudellisissa vaikeuksissa eläviä lapsiperheitä, ja samalla alentaisi tuloköyhyysriskiä lapsiperheissä. On myös hyvä muistaa, että vuositulot eivät välttämättä ole paras ja täydellinen väline lapsiperheiden toimeentulon mittaamisessa, koska niissä ei tule huomioiduksi lapsiperheiden yhteiskunnalta saama muu taloudellinen tuki.
_____
1) Tässä lapsiperheeksi tai
lapsi(koti)taloudeksi on määritetty sellainen kotitalous, jossa on
ainakin yksi alle 18-vuotias jäsen. Lapsiperhe on siis määritelty
laajasti: Se voi muodostua yhdestä huoltajasta (yksinhuoltaja +
alle 18-v. lapsia) tai kahdesta huoltajasta (pariskunta + alle
18-v. lapsia). Edellisten lisäksi lapsiperheeseen voi kuulua myös
muita aikuisia henkilöitä, jotka voivat olla joko perheen aikuisia
lapsia, toisen sukupolven edustajia tai uusioperheen edustajia.
Toisaalta lapsiperheisiin ei tässä lueta niitä kotitalouksia,
joissa perheen kaikki lapset ovat täyttäneet 18 vuotta, vaikka
lapset olisivat vielä täysin vanhempiensa elätettävinä.
2) Kotitalouden käytettävissä olevat
tulot ovat kotitalouden jäsenten yhteenlasketut kalenterivuoden
aikana saamat tulot (palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot sekä
kaikki saadut tulonsiirrot) vähennettynä tuloista maksetut verot ja
veronluonteiset maksut.
3) Uudistetussa
OECD-kulutusyksikköasteikossa kotitalouden ensimmäinen aikuinen saa
painon 1. Muut 14 vuotta täyttäneet kotitalouden jäsenet saavat
painon 0,5 ja 0-13-vuotiaat lapset painon 0,3.
4) Pienituloisuus eli tuloköyhyys on
tässä määritelty kotitalouden vuositulojen pohjalta. Määritelmä
perustuu ns. suhteelliseen tulometodiin, jossa pienituloisuusraja
on määritetty tietyksi osuudeksi koko väestön tulotasosta. Tässä
pienituloisuusriskiraja on määritetty 60 prosentiksi koko väestön
kulutusyksikköä (uudistetut OECD-kulutusyksiköt) kohden lasketun
käytettävissä olevan tulon mediaanista.
Kirjoittaja on suunnittelija Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä.
Lähteet:
Kansaneläkelaitos (2005):
Kansaneläkelaitoksen tilastollinen vuosikirja 2004.
Niemelä H., Salminen K. (2006): Suomalainen sosiaaliturva. Kela,
Eläketurvakeskus, TELA ja Sosiaali- ja terveysministeriö.
Sosiaali- ja terveysministeriö ja ympäristöministeriö (2006):
Lapsiperheiden asumisen muutokset 1995-2004. Selvityksiä
2006:39.
Päivitetty 17.10.2006