Hyvinvointikatsaus 2/1998
Teema: Liikettä ja rientoja
Sisällysluettelo
Hannele Sauli Karusellissä
Veli-Matti Törmälehto Tuloerot kasvussa - "vihdoinkin".
Reaalitulot alittivat lamaa
edeltävän tason vielä vuonna 1996. Tuloerot kasvussa
muuallakin
Pekka Myrskylä Pendelöinti, alueellinen
tuotanto ja tulotaso
Ritva Marin Matkailua moneen lähtöön.
Kesämökki, Kanaria, Tallinnan laiva - suomalaisen lomamatkan
päät
Tom Ylkänen Suomalaisia houkuttavat
huvipuistot ja eläintarhat
Toimitus kysyy Tietoa rajoilta
Hanna Sutela Muutoksia määräaikaisuudessa.
Määräaikaisia on moneksi. Kannattaako sitoutua?
Heikki Silvennoinen Saako koulutus työttömät
liikkeelle?
Tuula Helne Onko syrjäytyminen
liikettä?
Anna-Maija Lehto Kiirettä työpaikoilla.
Kuinka työpaineet koetaan?
Anne Kainlauri Kotona on kiire. Onko
kotityöpalveluista apua?
Seppo Laakso ja Heikki A. Loikkanen Ei
ainoastaan lähiöistä
Lukusana
Seppo Paananen Luvuilla traumoista eroon
Pakina
Sörkan Sellu & Liitin Potkua maratonille
Tuloerot kasvussa - "vihdoinkin"
Veli-Matti Törmälehto
Pitkään tasaisina pysyneet tuloerot kasvoivat vuosina 1995 ja 1996. Markkinoilla ansaitut palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulot ovat lisääntyneet ja hyödyttäneet suhteellisesti enemmän keski- ja suurituloisia. Tulojakauman alapäälle tyypillisten tulonsiirtojen osuus bruttotuloista on pienentynyt. Samalla tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus on vähentynyt.
Vuosikymmenen alkupuolella oletettiin, että lama lisää tuloeroja. Tulonjakotilaston tiedot kuitenkin osoittavat, että vaikka ansio- ja omaisuustulojen erot kasvoivat laman aikana, käytettävissä olevien tulojen erot pysyivät varsin vakaina. Näin toteaa myös Teemu Lehtinen (1998) vuosien 1990-1993 tulonjakoa koskevassa väitöskirjassaan.
Tuloerojen kehitys 1990-luvulla eri tulokäsitteillä on esitetty taulukossa 1. Kuluvan vuosikymmenen alussa työttömyys ja konkurssit kasvattivat palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen eli tuotannontekijätulojen eroja. Saadut tulonsiirrot (työttömyyskorvaukset, eläkkeet, lapsilisät, asumistuki ym.) kuitenkin tasasivat ripeästi kasvaneita eroja tehokkaasti. Niinpä bruttotulojen ja käytettävissä olevien tulojen hajonta pysyi tuolloin varsin vakaana.
Taulukko 1. Tuloerojen kehitys 1990 1996
| Tulokäsite | 1990 | 1991 | 1992 | 1993 | 1994a | 1994b | 1995 | 1996 |
| Tuotannontekijätulot | 100 | 102 | 108 | 116 | 117 | 119 | 119 | 122 |
| Bruttotulot | 100 | 98 | 99 | 102 | 102 | 103 | 106 | 111 |
| Käytettävissä olevat tulot | 100 | 99 | 98 | 103 | 102 | 103 | 106 | 111 |
Gini-kertoimen kehitys (1990=100). Mitä suuremman arvon indeksi saa, sitä epätasaisemmin tulot ovat jakautuneet. Gini-kertoimet on laskettu henkilöiden kesken kotitalouden kulutusyksikköä kohti lasketun käytettävissä olevan tulon mukaan. Vuoden 1994 tiedot on laskettu kahdella tavalla tulojen muodostuksessa tehtyjen muutosten tähden. A on vertailukelpoinen sitä edeltävien vuosien kanssa ja B vuosien 1995 ja 1996 kanssa. Lähde: Tulonjakotilasto.
Tuloerot vuonna 1996 1970-luvun tasolla
Tuoreimpien tulonjakotilastojen mukaan tuloerot ovat kuitenkin kasvaneet vuosina 1995 ja 1996, kun myös kotitaloussektori on päässyt hieman jälkijättöisesti maistamaan talouskasvun hedelmiä. Noiden vuosien aikainen tuloerojen kasvu näyttäisi olevan varsin merkittävää suhteessa Suomessa aiemmin tapahtuneisiin tuloerojen muutoksiin. Tulonjakotilaston ja kotitaloustiedustelun tietojen perusteella on arvioitu, että käytettävissä olevien tulojen erot olivat viimeksi yhtä suuret 1970-luvun alussa (Toimeentuloturvakatsaus 1998, s. 124).
Kotitalouksissa eivät markkinat jyllää!
Tuloerot pysyivät laman aikana tasaisina erityisesti saatujen tulonsiirtojen vuoksi. Taulukosta 2 voidaan todeta, että kotitalouksien tulorakenne muuttui vuosikymmenen alussa dramaattisesti. Kotitaloudet saivat yhä suuremman osan tuloistaan eläkkeinä, lapsilisinä, työttömyyskorvauksina ym. saatuina tulonsiirtoina. Tulonsiirrot muodostivat noin kolmanneksen bruttotuloista vuonna 1996. Tämä on lähes kymmenen prosenttiyksikköä enemmän kuin vuonna 1990. Vaikka ansio- ja omaisuustulojen eli tuotannontekijätulojen osuus on vuosina 1995 ja 1996 hieman lisääntynyt, ei noususuhdanne ole muuttanut tulorakennetta olennaisesti enemmän markkinoilta saatavan tulon suuntaan.
Taulukon 2 viimeisestä sarakkeesta havaitaan, kuinka tulonsiirrot - sekä saadut että maksetut - tasoittivat tuotannontekijätulojen eroja. Tulonsiirtojen tuloeroja tasaava vaikutus oli korkeimmillaan vuonna 1994. Vuosina 1995 ja 1996 se on laskenut selvästi. Tulonsiirroista saatujen tulonsiirtojen vaikutus tuloerojen tasaamisessa on huomattavasti suurempi kuin maksettujen tulonsiirtojen.
Ensin pääomaverouudistus lisäsi tuloeroja...
Taulukko 2. Kotitalouksien tulojen rakenne ja tulonsiirtojen tasaava vaikutus 1990, 1994 ja 1996
| Osuus bruttotuloista, % | Tulon-siirtojen tuloeroja tasaava vaikutus, % | ||||
| Tuotannon-tekijätulot | Saadut tulonsiirrot | Bruttotulot | Maksetut tulonsiirrot | ||
| 1990 | 78,1 | 21,9 | 100 | 24,9 | 47,8 |
| 1994 | 67,5 | 32,5 | 100 | 26,5 | 55,0 |
| 1996 | 69,3 | 30,7 | 100 | 27,5 | 51,9 |
Lähde: Tulonjakotilasto 1996.
Tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutuksia mitataan Gini-kertoimilla
Bruttotulot ovat Suomessa huomattavasti tasaisemmin jakautuneet kuin tuotannontekijätulot. Syynä ovat saadut tulonsiirrot. Saatujen tulonsiirtojen uudelleenjakovaikutuksia voidaan kuvata seuraavasti. Lasketaan Gini-kerroin tuotannontekijätuloille ja Gini-kerroin bruttotuloille. Uudelleen jakava vaikutus prosentteina on silloin Gini-kertoimen suhteellinen muutos, kun siirrytään tuotannontekijätuloista bruttotuloihin. Maksettujen tulonsiirtojen uudelleen jakava vaikutus saadaan vastaavalla tavalla siirryttäessä bruttotuloista käytettävissä oleviin tuloihin. Tulonsiirtojen kokonaisvaikutus saadaan, kun Gini-kertoimen muutos lasketaan tuotannontekijätulojen ja käytettävissä olevien tulojen välillä. Taulukon 2 viimeisessä sarakkeessa on siis kuvattu sekä saatujen että maksettujen tulonsiirtojen yhteisvaikutusta.
Ensimmäisen kerran tuloerot kasvoivat tällä vuosikymmenellä vuonna 1993. Tämä on oletettu seuraukseksi tuolloin toteutetusta pääomaverouudistuksesta, joka hyödytti erityisesti hyvätuloisia kotitalouksia (Ruotsalainen, 1995). Suurituloisin kymmenesosa sai kotitaloussektorin kaikista nettotuloista liki prosenttiyksikköä suuremman siivun kuin edellisenä vuonna. Tulonsiirrot eivät kyenneet täysin tasoittamaan verouudistuksen vaikutuksia, vaikka niiden tuloeroja tasoittava vaikutus kasvoi edelleen.
... sitten saatujen tulon- siirtojen tasausvaikutus heikkeni...
Vuonna 1994 tuloerot pysyivät muuttumattomina, mutta vuonna 1995 kotitalouksien tulotaso nousi selvästi ja samalla tuloerot kasvoivat. Tuloerojen kasvu oli seurausta saatujen tulonsiirtojen tuloeroja tasaavan vaikutuksen heikkenemisestä. Tämä taas aiheutui ilmeisesti tulonsiirtojen suhteellisen osuuden laskusta. Tasaava vaikutus heikkeni ensimmäisen kerran 1990-luvulla juuri vuonna 1995.
Merkille pantavaa on myös, että ylimmän tulokymmenyksen osuus tuloista kasvoi jälleen selvästi vuonna 1995. Tähän vaikutti mitä ilmeisimmin pääomatulona verotettujen omaisuustuloerien (osinkotulot, metsätalouden pääomatulot, vuokratulot) voimakas kasvu vuonna 1995.
... ja vuonna 1996 tulonsiirtoja kasvattivat enää työ- ja yrittäjäeläkkeet
Vuoden 1996 tulonjakotilaston mukaan tuloerojen kasvu on jatkunut vieläpä jonkin verran voimistuneena. Desiiliryhmien tulo-osuuksissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, sillä viisi alinta desiiliä ovat menettäneet osuuttaan ja neljä ylintä lisänneet. Tuloeristä lisääntyivät erityisesti palkka- ja omaisuustulot, sen sijaan maa- ja metsätaloustulojen lasku vähensi yrittäjätuloja.
Tulonsiirtojen kokonaismäärä kasvoi noin prosentilla, mutta tämä aiheutui lähinnä työ- ja yrittäjäeläkkeiden kasvusta. Toisaalta kansaneläkkeiden ja vanhempainpäivärahojen määrä väheni ja sosiaaliavustuksista leikattiin vuonna 1996 lasten kotihoidon tukea noin miljardilla.
Suurituloisimpien palkka-, omaisuus- ja eläketulot kasvoivat
Vuoden 1996 tuloerojen kasvua voidaan selittää tulorakenteen muutoksella, mutta myös tulonsiirtojen kohdentumisessa tapahtuneet muutokset ovat lisänneet tulojen hajontaa. Tulonsiirroista taas lisääntynyt erä, työ- ja yrittäjäeläkkeet, kohdistuu tulojakauman keski- ja yläosaan. Toisaalta sosiaaliavustusten ja sosiaaliturvaetuuksien saajat sijoittuvat pitkälti alimpiin tulonsaajaryhmiin. Palkansaajista paras tulokehitys on ollut ylemmillä toimihenkilöillä, joten palkkasumman lisäyksestä ovat hyötyneet enemmän ylimmät tulokymmenykset. Omaisuustuloista mm. osinkotulojen kasvu on hyödyttänyt ylintä tulokymmenystä, jonka tulo-osuus on jälleen selvästi kasvanut.
Hyvää tulokehitystä ennustetaan vuodelle 1997
Tilastotietoja tuloerojen kehityksestä vuonna 1997 saadaan vasta kuluvan vuoden lopulla. Kyseessä näyttäisi olleen hyvän tulokehityksen ja alenevan työttömyyden vuosi. Verohallituksen ns. vuosi-ilmoitustietojen mukaan palkkatulot lisääntyivät noin viidellä prosentilla, kun eläketulot ja muut sosiaaliturvaetuudet kasvoivat hyvin vähän ja työttömyyskorvaukset vähenivät selvästi. Vaikka tulorakenteen muutoksen perusteella voisi olettaa tuloerojen kasvaneen, saattaa työttömyyden aleneminen toki vaimentaa hajonnan kasvua.
Reaalitulot alittivat lamaa edeltävän tason vielä vuonna 1996
Veli-Matti Törmälehto
Suhteellisten tuloerojen tarkastelu kätkee alleen kotitalouksien tulotason romahduksen. Perunoita ja GSM-puhelimia ostettiin tulo-osuuksien sijasta Suomen markoilla myös laman aikana. Niinpä onkin syytä tarkastella, kuinka kotitalouksien tulotaso on muuttunut tällä vuosikymmenellä.
Kotitalouksien reaalitulot alenivat vuosina 1992-1994
Vielä vuonna 1991 kaikkien desiiliryhmien tulot alinta ja toiseksi ylintä kymmenystä lukuun ottamatta nousivat lievästi. Lama iski tulotasoihin toden teolla vasta vuonna 1992, jolloin kaikkien kymmenysten tulot laskivat romahdusmaisesti. Vaikka keskimmäisten tulokymmenysten tulot putosivat enemmän kuin esimerkiksi alimpien tulokymmenysten, eivät suhteelliset tuloerot siis kasvaneet. (Kuvio 1.)
Kuvio 1. Reaaliset tulomuutokset edellisvuodesta desiiliryhmittäin 1990-1996, % Käytettävissä oleva rahatulo OECD-kulutusyksikköä kohden. Jakauma muodostettu henkilöiden kesken.
Lähde: Tulonjakotilasto
Kuviossa 1 on esitetty vuosittaiset reaaliset tulomuutokset tulodesiileittäin vuosina 1990Ä1996. Vertailukelpoisuuden vuoksi tulokäsitteenä on käytetty käytettävissä olevia rahatuloja, jotka on laskettu kulutusyksikköä kohden. Tärkein tuloerä, joka jää pois käytettäessä laskennallisia rahatuloja, on laskennallisesta asuntotulosta vähennettävät asuntolainojen korot. Tulodesiilit on muodostettu henkilöiden kesken ja tulot on deflatoitu elinkustannusindeksillä.
Keskiluokka suurin häviäjä
Vuonna 1993 tulotaso laski lähes kaikissa desiileissä. Suurimmat menetykset kokivat jälleen keskimmäisissä tulodesiileissä olevat taloudet. Ainoa poikkeus on ylin tulokymmenys, jonka tulotaso nousi reippaasti. Näin ylimmän desiilin tulo-osuuden kasvu ja vuonna 1993 toteutetun pääomaverouudistuksen vaikutukset tulevat näkyviin myös tulotasoja tarkasteltaessa. Vuonna 1994 yleinen taloustilanne koheni hieman, mutta kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot laskivat edelleen alinta tulokymmenystä lukuun ottamatta. Tuloerot pysyivät siis muuttumattomina.
Kaikkien reaalitulot paranivat vuonna 1995...
Kotitaloussektorin taloustilanne kohentui selvästi vuoden 1995 aikana. Tämä ilmenee myös kuviosta 1, jossa kaikkien tulokymmenysten reaalitulot nousevat ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1990. Tulot lisääntyvät kuitenkin sitä enemmän mitä ylemmästä tulodesiilistä on kyse. Kuten edellä on jo todettu, tuloerot kasvoivat vuonna 1995 jonkin verran. Kuvion 1 perusteella voisi todeta, että vaikka suhteelliset tuloerot kasvoivat ja toisilla meni paremmin kuin toisilla, myös heikoimmassa asemassa olevien taloudellinen asema koheni.
... vuonna 1996 alimpien tuloluokkien reaalitulot laskivat
Vuoden 1996 tuloerojen kasvu näyttäytyy sen sijaan kuvion 1 tarkastelussa erilaiselta. Tulot lisääntyivät vähemmän kuin vuonna 1995, mutta tuloerojen kasvu kiihtyi Gini-kertoimella mitattuna. Tulokehitys oli hyvä varsinkin viidennestä desiilistä ylöspäin lukien. Kärsijöitä puolestaan näyttävät olleen kolme alinta desiiliä, joista erityisen voimakkaasti laski ensimmäisen desiilin keskimääräinen tulotaso.
Kaikkien kotitalouksien käytettävissä olevat rahatulot eivät olleet vielä vuonna 1996 saavuttaneet reaalisesti vuoden 1990 tasoa. Vuosien 1995 ja 1996 tulojen nousu ei siis vielä riittänyt kumoamaan vuosien 1990-1994 romahdusta.
Muutosten suuruus erilainen eri tulokäsitteillä
Tulokäsitteen valinnalla voi kuitenkin olla vaikutusta siihen, kuinka lähellä vuoden 1990 tasoa vuonna 1996 oltiin. Esimerkiksi korkotason lasku on lisännyt laskennallista asuntotuloa ja siten nostanut tulotasoa viime vuosina. Tämä ei kuitenkaan näy edellä tarkasteltavina olleissa käytettävissä olevissa rahatuloissa. Toisaalta valtionveronalaisia tuloja tarkasteltaessa taas on huomattava, että veropohja on laajentunut 1990-luvulla ja näin lisännyt tämän tulokäsitteen mukaisia tuloja.
Yhteiskunnan hyvinvointi laski lamavuosina - miten käy nousukaudella?
Lamavuosina yhteiskunnan hyvinvointi väheni, vaikka suhteelliset tuloerot pysyivät vakaina. Vuoden 1990 tulojakauma oli yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta parempi kuin vuoden 1993 tulojakauma. Näin päättelee väitöskirjassaan Teemu Lehtinen (1998, s.86) vuosien 1990-1993 yleistettyjen Lorenz-käyrien antaman informaation perusteella (ks. perusteluja seuraavalla sivulla). Yleistetyt Lorenz-käyrät ottavat huomioon suhteellisten tuloerojen lisäksi keskiarvotulojen muuttumisen. Kyse on tällöin kakun jakamisen lisäksi sen koosta. Hyvinvointi siis laski, koska kotitalouksien reaalinen tulotaso aleni selvästi. Jaettava kakku pieneni.
Sosiaaliturvamenojen kasvu ja kannustinvaikutukset yhdessä kireän palkkatuloverotuksen kanssa ovat kirvoittaneet puheenvuoroja, joissa tuloerojen viimeaikaista kasvua on pidetty suotavana. Tulojen lisääntyminen tuloerojen kasvun ohella tuottaa ajatuksen, että kun kaikilla menee hyvin, ei haittaa, vaikka toisilla menee paremmin kuin toisilla. On oikein, että ne jotka työn tekevät, korjaavat myös työnsä hedelmät.
Onko siis niin, että tuloerojen kasvu on lisännyt hyvinvointia Suomessa? Tähän voidaan hakea vastausta Lehtisen käyttämän työkalun avulla, toisin sanoen vertaamalla yleistettyjen Lorenz-käyrien suhteita vuosilta 1994-1996. Näinä vuosina suhteelliset tuloerot ovat kasvaneet samalla kun keskitulot ovat nousseet 3,5 prosenttia, joten tilanne on jokseenkin päinvastainen kuin vuosina 1990-1993.
Vuoden 1996 tulokehitys aikaisemmasta poikkeavaa
Tulonjakotilaston tietojen pohjalta muodostettujen yleistettyjen Lorenz-käyrien mukaan vuoden 1995 tulojakauma olisi tuloerojen kasvusta huolimatta parempi kuin vuoden 1994, sillä vuoden 1995 yleistetty Lorenz-käyrä dominoi vuoden 1994 käyrää. Sen sijaan vuoden 1996 käyrä risteää vuoden 1995 käyrän kanssa, jolloin päätelmiä tulojakaumien keskinäisestä suhteesta ei ilman tilastollisen merkitsevyyden testausta voi tehdä (ks. kuitenkin esim. Aura, 1996).
Mitä voimme edellä mainitusta päätellä? Ilman tilastollisia testejä tietysti varsin vähän. Tinkimällä tieteellisestä täsmällisyydestä ja sivuuttamalla yhteiskunnan hyvinvointifunktioon liittyvät ongelmat voidaan kuitenkin ajatella seuraavasti. Kun vuonna 1995 tuloerot kasvoivat, mutta kaikkien tulokymmenysten tulot kasvoivat, yhteiskunnan hyvinvointi kokonaisuutena kenties koheni. Kakku siis kasvoi ja kaikki saivat vähän enemmän, vaikka eivät samassa suhteessa. Vuoden 1996 tuloerojen kasvu näyttäytyy jälleen poikkeuksena. Suuremmasta kakusta joillekin lohkesi aikaisempaa pienemmät palaset. Kun tuloerot kasvavat ja pienituloisten tulot laskevat markkamääräisesti samalla kun suurituloisten tulot nousevat, ei kansakunta kokonaisuutena oletettavasti voi aiempaa paremmin.
Mitä ovat Lorenz-käyrät?
Tulojen jakautumista kotitalouksien välillä kuvataan usein Lorenz-käyrien avulla. Lorenz-käyrä laaditaan asettamalla aluksi kotitaloudet tulojen mukaan suuruusjärjestykseen. Kuvion pystyakselille laitetaan tulojen mukaan järjestettyjen kotitalouksien kumulatiivinen suhteellinen osuus kaikista tuloista. Vaaka-akselilla kuvataan tulojen mukaan järjestettyjen kotitalouksien kumulatiivinen suhteellinen osuus kaikista kotitalouksista. Se jakauma on tasaisempi, jonka Lorenz-käyrä on lähempänä diagonaaliakselia. Tasaisemman jakauman käyrän sanotaan tällöin dominoivan toisen jakauman Lorenz-käyrää. Käyrät voivat myös leikata toisensa, jolloin johtopäätösten tekeminen on hankalaa. Kuviosta nähdään, kuinka käytettävissä olevien tulojen Lorenz-käyrä dominoi tuotannontekijätulojen Lorenz-käyrää vuonna 1996.
Lorenz-käyrien ongelma on, että ne eivät ota huomioon kokonaistulojen vaihtelua jakaumien välillä. Yleistetty Lorenz-käyrä saadaan kertomalla Lorenz-käyrän pysty-akselin kumulatiivinen tulo-osuus jakauman keskiarvotulolla. Yleistettyjä Lorenz-käyriä käyttämällä voidaan verrata myös tulojakaumia, joiden keskimääräiset tulot poikkeavat toisistaan. Kahdesta tulojakaumasta se, jonka Lorenz-käyrä tai yleistetty Lorenz-käyrä dominoi toista, johtaa suurempaan yhteiskunnan hyvinvointifunktion arvoon. Näin on, jos oletetaan, että tulojen rajahyöty on laskeva (yksilön hyötyfunktio on kasvava ja konkaavi) ja yhteiskunnan hyvinvointifunktio on kasvava ja tulonjaon tasaisuutta preferoiva.
Tuloerot kasvussa muuallakin
OECD tutki tulonjaon muutokset 1986-1995
Veli-Matti Törmälehto
Tuloerot ovat Suomessa kasvussa, mutta kansainvälisesti ottaen ne ovat edelleen varsin kohtuulliset. Myös muualla tulot jakautuvat aiempaa epätasaisemmin kotitalouksien välillä.
Tuloerojen kansainvälinen vertailu on nähty erityisen ongelmalliseksi erityisesti aineistojen vertailukelpoisuuteen liittyvien kysymysten vuoksi. Kattavin kansainvälinen vertailu on tehty OECD:n toimeksiannosta vuonna 1995 (Atkinson, Rainwater & Smeeding, 1995), mutta vertailtavuuden vuoksi tutkimusajankohta oli 1980-luvun puoliväli. Suomen tuloerot havaittiin tässä tutkimuksessa mukana olleista maista pienimmiksi. Suomen ohella tulot jakautuivat tasaisimmin Pohjoismaissa, Benelux-maissa ja Saksassa.
Tuoreempia tietoja on saatavilla OECD:ssa parhaillaan meneillään olevasta tulonjakotutkimuksesta, jossa on tutkittu kolmentoista OECD-maan tulonjakoa ja köyhyyttä 1970-luvulta 1990-luvun puoliväliin. Myös Suomi oli ja on edelleen mukana tutkimuksessa. Suomen tiedot on laskettu tulonjakotilaston tietokannoista.
Pohjoismaissa yhä pienet tuloerot
Kuviossa 1 on esitetty alustavia tuloksia tästä tutkimuksesta (OECD, 1998). Tuloeroja on mitattu Gini-kertoimella. Tämän suhteellisen jäykän mittarin mukaan tuloerot olivat 1990-luvun puolivälissä edelleen suppeimmat Pohjoismaissa. Suomen paikan tasaisimman tulonjaon maana näyttäisi ottaneen Tanska. Selvästi suurimmat tuloerot olivat Yhdysvalloissa ja Italiassa. Vaikka tutkittavat maat poikkeavat Atkinsonin tutkimuksesta ja tulokset ovat alustavia, nähdään, että suuria muutoksia maiden välisissä suhteissa ei ole tapahtunut. Vertailukelpoisuusongelmien vuoksi maiden välisiin eroihin on suhtauduttava suuntaa antavina eikä pieniä eroja ole syytä ylitulkita.
OECD:n analyysien mukaan tuloerot ovat kasvaneet 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin Suomessa, Ruotsissa, Norjassa, Hollannissa, Japanissa, Yhdysvalloissa, Italiassa ja Belgiassa. Tuloerot näyttävät jonkin verran supistuneen Kanadassa, Tanskassa, Australiassa, Ranskassa ja Saksassa. OECD:n tutkimuksessa eri maissa tapahtuneista tulonjaon muutoksista on tehty päätelmiä Gini-kertoimen lisäksi kolmen muun mittarin perusteella, jotka reagoivat enemmän tulojakauman ääripäissä tapahtuviin muutoksiin.
Kuvio 1. Kotitalouksien tulojen jakautuminen eräissä OECD-maissa 1990-luvun puolivälissä. Gini-kertoimet
Lähde: OECD (1998)
Häviäjiä joko keski- tai alimmat desiilit
Maista, joissa tuloerot ovat kasvaneet, Belgiassa, Suomessa ja Ruotsissa keskituloiset ovat kokeneet suurimmat tulomenetykset. Keskituloisilla tarkoitetaan tässä kolmeen keskimmäiseen tuloviidennekseen kuuluvia kotitalouksia. Suomen osalta tulonjakotilaston tiedot kertovat 1990-luvun osalta samanlaisesta kehityksestä. OECD:n arvion mukaan sensijaan Norjassa, Hollannissa, Japanissa ja Italiassa ylimmät tulonsaajaryhmät ovat hyötyneet ja alemmat kärsineet.
Palkat kasvattivat tuloeroja enemmän kuin muut tulot
Maiden tulonjaon trendejä arvioitaessa OECD on vertaillut tuloksiaan kansallisten tulonjakotutkimusten kanssa. Tulokset ovat samansuuntaisia, joskin myös eroavaisuuksia löytyy. Nämä erot voivat selittyä tutkimusmenetelmien ja aineistojen vertailukelpoisuuteen liittyvillä asioilla. Kansallisten tutkimusten perusteella näyttäisi siltä, että tuloerot ovat OECD:n tutkimukseen osallistuneiden maiden lisäksi kasvaneet eräissä siirtymätalouksissa (Unkari, Puola, Tsekinmaa), Isossa-Britanniassa ja Uudessa-Seelannissa.
Tutkimuksesta käy ilmi, että useimmissa maissa palkkatuloerojen kasvu kotitalouksien välillä oli tärkein syy käytettävissä olevien tulojen hajonnan kasvuun. Yrittäjä- ja omaisuustulojen vaikutus oli pienempi, vaikka ne jakautuvat huomattavasti epätasaisemmin kotitalouksien välillä kuin palkkatulot. Niiden merkitys kotitalouksien tulonmuodostuksessa on kuitenkin vähäisempi kuin palkkatulojen. Kuten todettua, Suomessa palkka-, yrittäjä- ja omaisuustulojen eriarvoisuuden kasvua tasasivat lamavuosina tulonsiirrot. Näin bruttotulojen ja käytettävissä olevien tulojen hajonta ei juuri muuttunut.
Tulonsiirtojen määrällä enemmän vaikutusta kuin kohdentumisella
Myös useimmissa muissa OECD:n tutkimissa maissa tulonsiirtojen uudelleenjakava vaikutus kasvoi ja tasoitti markkinoilta saatavien tulojen eroja. Niin meillä kuin muualla, tasaavan vaikutuksen kasvu aiheutui lähinnä tulonsiirtojen määrän kasvusta, ei niinkään tulonsiirtojen kohdentumisessa tapahtuneista muutoksista. Toisin sanoen, maksettujen tulonsiirtojen progressiivisuuden ja saatujen tulonsiirtojen regressiivisyyden muutokset olivat vähäisempiä kuin tulonsiirtojen volyymivaikutus.
OECD:n tutkimuksessa on myös tarkasteltu eri tulolähteiden vaikutusta käytettävissä olevien tulojen eriarvoisuuteen. Suomi on poikkeus yhdessä Italian kanssa siinä, että yrittäjä- ja omaisuustulojen vaikutus tuloeroihin on kasvanut enemmän kuin palkkatuloerojen vaikutus. Tämä voi olla seurausta siitä, että Suomessa palkkasumman romahdus ja omaisuustulojen kasvu ovat lisänneet omaisuustulojen vaikutusta tuloeroihin.
Suomessa OECD:n tutkimuksen jälkeinen tilanne taas muuttunut
OECD:n tutkimuksessa Suomen tiedot ovat vuosilta 1986 ja 1995. Tänä ajanjaksona tuloerot kasvoivat tulonjakotilaston mukaan merkittävästi vuosina 1993 ja 1995. Näistä vuoteen 1993 osui pääomaverouudistus, joka hyödytti pääomatuloja saaneita kotitalouksia - pääomatulot taas ovat tulonjakotilastossa lähinnä yrittäjä- ja omaisuustuloja. Myös vuoden 1995 tuloerojen kasvussa, erityisesti ylimmän desiilin tulo-osuuden nousussa, omaisuustulojen merkitys oli keskeinen. Vuonna 1996 tilanne näyttää tulonjakotilaston mukaan olevan toinen, sillä tuotannontekijätuloerojen kasvun syy näyttäisi olevan palkka- ja yrittäjätulojen, ei omaisuustulojen, aiempaa epätasaisempi jakautuminen.
Koosteen tulokehityksestä kirjoitti Veli-Matti Törmälehto. Kirjoittaja on Tilastokeskuksen tulonjakotilaston vastuuhenkilö. veli-matti.tormalehto@stat.fi
Lähteet:
Atkinson, A., Rainwater, L. & Smeeding, T.
(1995): Income Distribution in OECD Countries. Evidence from the
Luxembourg Income Study.
Aura, S. (1996): Lorenz-käyrät, hyvinvointiteoriat
ja tilastollinen päättely. VATT Tutkimuksia 35.
Lehtinen, T. (1998): The Distribution and
Redistribution of Income in Finland 1990-1993. VATT Tutkimuksia
43.
OECD Economics Department Working Papers No.
189/1988. Työpaperin voi noutaa Internetistä osoitteesta
http://www.oecd.org/eco/eco.
Ruotsalainen, P. (1995): "Kotitalouksien
toimeentulo 1990-luvulla". Hyvinvointikatsaus 3/95.
Toimeentuloturvakatsaus 1998. Sosiaali- ja
terveysministeriön julkaisuja 1998:5.
Päivitetty 2.11.2004