Hyvinvointikatsaus 3/1998

Teema: Puukko ja puntari

Sisällysluettelo

Markku Heiskanen Miksi Jeppe lyö
Minna Piispa & Markku Heiskanen Väkivallan pimeässä ytimessä
Miten pitkään jatkunut väkivalta vaikuttaa naiseen?
Marko Hytinkosken haastattelu Kokemuksia Lyömättömältä linjalta
Raija Sailas Ole kiltti ja pelkää!
Päivi Honkatukia Tytöt väkivallan tulkkeina
Hanna Sutela &Anna-Maija Lehto Henkinen väkivalta on koko työyhteisön ongelma
Kaija Leena Saarela & Nina Isotalus Väkivalta uhkana työpaikoilla
Veijo Notkola Murhien ja tappojen uhrit valikoituvat sosiaalisesti.
Kauko Aromaa & Markku Heiskanen Turvautuvatko jotkut poliisiin herkemmin kuin toiset?
Hannele Sauli Tutkimus Viron henkirikollisuudesta
Tapio Lappi-Seppälä Väkivaltarikos ja sen rangaistus
Jukka-Pekka Takala Moraalitunteet ja väkivallan sovittelu
Esa Sironen Kilpailemisen synti ja sovitus

Väkivaltaindikaattorit

Kirjoja

Reijo Kurkela Kortteinen, Matti - Tuomikoski, Hannu:
Työtön. Tutkimus pitkäaikaistyöttömien selviytymisestä.

Lukusana

Hannele Sauli Jokin pieni jäytää alati

Ole kiltti ja pelkää!

Raija Sailas

Suomessa on keskimäärin hyvä olla. Emme helposti tunnusta ongelmia, jotka koemme sukupuolisidonnaisiksi, koska pidämme yhteiskuntaamme tasa-arvoisena. Voimakkaasti sukupuolittuneita ongelmia kuitenkin on. Naisten hyvinvointia heikentävä tekijä, jota ikään kuin ei ole tai jota vähätellään, on miesten aiheuttama väkivalta ja sen uhka naisia kohtaan.

Poliisin tietoon tulleita naisiin kohdistuneita väkivallan- tekoja oli runsaat 9 200 vuonna 1997. Niistä 15 prosenttia tehtiin parisuhteessa. Kolmisenkymmentä naista menetti henkensä aviomiehensä tai asuinkumppaninsa pahoinpitelemänä. Poliisin tietoon tulleitten raiskausten määrä on ollut vuosittain noin 400 tällä vuosikymmenellä.

Tuoreen uhritutkimuksen mukaan yli puolet naisista on huolestunut katuväkivallan kohteeksi joutumisesta. Kun perheväkivallan ja työpaikkaväkivallan uhka otetaan mukaan, kaksi kolmannesta naisista pelkää itseensä kohdistuvaa väkivaltaa. Tasa-arvobarometrin antamat tulokset ovat samansuuntaiset. Sen mukaan noin puolet naisista ilmoitti pelkäävänsä yksin ulkona illalla ja yöllä. Heistä kolmannes oli karsinut iltamenoja, ja yli puolet oli käyttänyt taksia pelon vuoksi.

Uhritutkimuksen mukaan 250 000 naista oli joutunut miehen tekemän fyysisen väkivallan kohteeksi jossakin aikuiselämänsä vaiheessa. 360 000 naista oli joutunut seksuaalisen ahdistelun tai häirinnän kohteeksi. Lapsena, alle 15-vuotiaana, yli puoli miljoonaa naista oli joutunut kokemaan väkivaltaa, seksuaalisesti uhkaavaa käyttäytymistä tai seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottamista. Pitäisihän tällaisten lukujen kauhistuttaa! Väkivaltaisia tekoja olisi sitä paitsi luultavasti enemmän, jos naiset eivät rajoittaisi vapaaehtoisesti liikkumistaan.

Vaikka kaupunki vapauttaa, se myös rajoittaa, varsinkin naisen elämää. "Pelko on yksi tekijä, joka vaikuttaa siihen, että naisten tila on kaupungissa suppeampi kuin miesten tila.", kirjoittaa Hille Koskela, pelon maantieteen tutkija, eräässä artikkelissaan. Hän toteaa myös, että "olennaista pelossa ei ole sen rationaalisuus, vaan sen todellisuus kokijalle itselleen." Pelkoa ja turvattomuutta ruokkivat lähes jokaisen naisen kokemat miesten huomautukset vartalosta, vaatteista tai ulkonäöstä, kaksimielisyydet, itsensä paljastelu, huumeiden mukanaan tuoma arvaamaton käyttäytyminen, mediaväkivalta, paljastuneet pedofiliatapaukset ja yhä laajemmaksi ja avoimemmaksi käynyt seksibisnes. Naisten pelkoa liikkua ulkona voi tietysti pitää irrationaalisena ja paradoksaalisena: he pelkäävät ulkona. vaikka joutuvat useammin uhreiksi kotona. Ja on tietenkin naisia, jotka liikkuvat, missä tahtovat, pelkäämättä. Joskin sitä on vaikea uskoa, esimerkiksi Helsingissä. Oma karu juttunsa ovat sitten ne naiset, jotka joutuvat pelkäämään niin kotona kuin kaupungillakin.

Helsingissä ehdotettiin muutama vuosi sitten yhteiskunnan tukemaa taksiseteliä myöhään ulkona liikkuville naisille. Tarkoitus oli varmaan hyvä, mutta idean läpi kuulsi vanha miehinen komento: Rajoittamalla vapauksiasi suojelemme sinua! Heikomman autonomiaa olisi haluttu heikentää sen sijaan, että olisi kajottu vahvemman oikeuksiin.

Myös yhdyskuntasuunnittelussa lyödään laimin helposti heikomman osapuolen ottaminen huomioon. Kun katuvaloissa säästetään, naisten ja lasten pelko liikkua yksin iltaisin ja öisin kasvaa. Julkisia kulkuvälineitä käyttävien enemmistö on naisia ja lapsia. Siitä huolimatta rakennetaan edelleenkin huonosti valaistuja pitkiä tunneleita, asemalaitureita ja pimeitä katoksia. Metro- ja paikallisjunat jätetään vain kuljettajan varaan. Uusia turvattomuuden pesäkkeitä ovat pankkiautomaatit. Myös poliisin toiminnassa voitaisiin ottaa enemmän huomioon psykologisia vaikutuksia: jo poliisin näkyminen ulkosalla lisäisi naisten turvallisuuden tunnetta ja saattaisi ehkäistä rikoksia ja ahdistelua.

Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa ihmisoikeuksia ja haittaa tasa-arvon toteutumista yhteiskunnassa. Kysymys ei ole vain itsesuojelusta. Naiset kantavat myös huolta tyttäristään, joiden kasvatuksessa pelon maantiede täytyy ottaa huomioon. Mitä se taas merkitsee tyttöjen luottamukselle yhteiskuntaan ja toiseen sukupuoleen?

Monet tutkijat ovat sitä mieltä, että väkivalta ei ole kaksijakoista, joko henkistä tai fyysistä, vaan ne ovat toistensa jatkumo. Siksi ei riitä, että miesten naisille tekemään väkivaltaan puututaan vain rangaistuksin ja lainsäädännöllisin toimenpitein. Olisi puututtava myös niihin kulttuurisiin rakenteisiin, jotka saavat aikaan sen, että jo pikkupojat puhuttelevat tyttöjä huoriksi ja v---u korvaa välimerkit puheessa.

Miehet korostavat helposti suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvoa. Naiset ovat pelon maantieteen ammattilaisia. He lukevat ja tulkitsevat kaupungin merkkejä ja viestejä ja sopeuttavat liikkumisensa ja käyttäytymisensä sen mukaan, kiltisti, vapauksiensa perään kyselemättä.

Päivitetty 2.11.2004