Hyvinvointikatsaus 4/1998

Teema: Nuorten kuviot

Sisällysluettelo

Hannele Sauli Kapinoida vai hyödyntää, kas siinä pulma
Reijo Viitanen Nuorisotyöttömyys ja nuorten syrjäytymisen riskit
Reijo Viitanen Nuorten koulutus- ja työmotivaatio parani
Hanna Sutela Tylsäkin työ arvokasta
Pirjo Pölkki
Pia Marjo-Kämäräinen
Marjo Riipinen Vanhemman työttömyys nuoren kokemana
Hannele Sauli
Christian Starck Nuori pääsee asumaan
Jaana T. Kuusipalo
Mikko Hovi Nuorten tulot yhä lamavuosien tasolla
Hanna Sauli Mummoelämää
Hyvinvointikatsauksen artikkeliluettelo 1998
Kari Paakkunainen Riskiyhteiskunnan uudet nuorisoaloitteet:
Vanha mobilisaatio ja yhteiset tilastot murenevat?
Liisa Suviranta Suomen sotalasten historiaa
Lastensiirtojen esikuvia ja vaihtoehtoja

Surveypäiväkirja

Pasi Markelin Hiukan lähialueita kauempaa - katsaus Azerbaidzanin elinoloihin

Lukusana

Hannele Sauli Aito asia

Tylsäkin työ arvokasta

Hanna Sutela

Tässä artikkelissa nuoriksi palkansaajiksi käsitetään 15-29-vuotiaat palkansaajat, Tiedot perustuvat vuosien 1990 ja 1997 työolotutkimuksiin sekä vuoden 1998 EU-työvoimatutkimuksen ennakkotietoihin.

Työn, perhe-elämän ja vapaa-ajan keskinäinen arvojärjestys muuttui laman aikana jonkin verran. Työlle viileä sukupolvi taisi hieman lämmetä, vaikka nuorten mielestä työoloissa onkin runsaasti toivomisen varaa

Työ voittaa vapaa-ajan nuorten arvostuksissa

Ansiotyön arvostus on noussut suomalaisessa palkansaajakunnassa työmarkkinoiden muututtua epävarmemmiksi 1990-luvulla. Työstä on tullut erittäin tärkeä elämänalue yhä useammalle, ja yhä useampi valitsee sen jopa tärkeimmäksi elämänalueeksi, kun muina vaihtoehtoina ovat koti- ja perhe-elämä sekä vapaa-ajan harrastukset. Muutos on ollut erityisen suuri naisilla.

Vaikka nuoret arvostavat ansiotyötä hieman vähemmän kuin iäkkäämmät palkansaajat, heidänkin vastauksissaan näkyy laman myötä tapahtunut ansiotyön arvostuksen nousu. Reilusti yli puolet (58 %) nuorista koki ansiotyön erittäin tärkeäksi elämänalueeksi vuoden 1997 työolotutkimuksen mukaan, kun osuus jäi vielä alle puoleen, 46 prosenttiin, vuoden 1990 työolotutkimuksessa. Alle parikymppisille työ oli selvästi vähemmän tärkeää kuin 20 vuotta täyttäneille.

Iäkkäämmillä palkansaajilla muutos elämänalueiden arvojärjestyksessä on merkinnyt lähinnä sitä, että työ on syrjäyttänyt perheen; nuorilla kyse on pikemminkin työn ja vapaa-ajan harrastusten uudelleenarvioinnista.

Useampi kuin joka kymmenes (12 %) alle 30-vuotiaista - naimattomista joka viides (21 %) - nimesi vapaa-ajan harrastukset tärkeimmäksi elämänalueekseen vuonna 1990. Vuonna 1997 osuudet olivat pudonneet: enää 5 prosenttia nuorista, naimattomista nuoristakaan enää 11 prosenttia piti vapaa-aikaa tärkeimpänä. Yhtä moni nuori kuin ennenkin piti etusijalla koti- ja perhe-elämää, mutta työstä oli tullut elämän ykkösasia jo joka kolmannelle nuorelle - vuonna 1990 joka neljäs nuori oli ajatellut näin.

Mahdollisuus uralla etenemiseen tärkeää

Nuoret arvostavat työssään hieman eri asioita kuin iäkkäämmät palkansaajat. Työuransa alussa olevat nuoret pitävät etenemis- ja kehittymismahdollisuuksiaan sekä palkkaa työssä viihtymiseensä vaikuttavinä tekijöinä useammin kuin iäkkäämmät palkansaajat. Joka viides nuori palkansaaja kertoi etenemismahdollisuuksien lisäävän työssä viihtymistään ja niiden puute taas vähensi lähes joka neljännen viihtyvyttä vuoden 1997 työolotutkimuksen mukaan. Etenemismahdollisuudet eivät olleet puoliksikaan niin tärkeitä vanhemmalle palkansaajakunnalle.

Noin 16 prosenttia nuorista katsoi kehittymismahdollisuuksien puutteen vähentävän työssä viihtymistä. Kaikista palkansaajista näin sanoi joka kymmenes.

Toisaalta taas uusien asioiden oppimisen mahdollisuus lisäsi nuorten työssä viihtymistä useammin kuin iäkkäämpien. Palkka lisäsi nuorten viihtymistä useammin kaikkiin palkansaajiin verrattuna (28 % vs. 21 %), samoin myös suhteet esimiehiin (46 % vs. 34 %), sekä työpaikan ilmapiiri ( 65 % vs. 53 %).

Työn yksitoikkoisuus ja epä- tyypilliset työajat nuorten kiusana

Työn yksitoikkoisuus vähensi joka neljännen nuoren mielestä työssä viihtymistä. 28 prosenttia nuorista teki mielestään erittäin tai melko yksitoikkoista työtä, kun vastaava osuus oli 17 prosenttia kaikkien palkansaajisen keskuudessa.

Työajat vähensivät joka viidennen nuoren viihtymistä työssä - selvästi useammin kuin kaikilla palkansaajilla. Selitys löytyy nuorten työaikojen epätyypillisyydestä: kun 70 prosenttia kaikista palkansaajista kertoi tekevänsä säännöllistä päivätyötä, vastaava osuus nuorilla oli 56 prosenttia. Nuoret palkansaajat kokivat myös työsuhteen epävarmuuden työssä viihtymistä vähentäväksi tekijäksi useammin kuin iäkkäämmät (23 % vs. 19 %).

Nuorillekin kiitosta ja arvostusta

Työtovereiden arvostus ja vaikutusmahdollisuudet - tai niiden puute - eivät vaikuta nuorten työssä viihtymiseen sen enempää tai vähempää kuin iäkkäämmillä palkansaajillakaan. Alle 30-vuotiaat tuntevat olevansa työyhteisön arvostettuja jäseniä lähes yhtä usein kuin heitä iäkkäämmätkin, ja he kokevat saavansa kiitosta työyhteisön jäseniltä tai asiakkailta selvästi useammin kuin yli 30-vuotiaat.

Noin joka kymmenes nuori kertoo havainneensa työpaikallaan nuoreen ikään perustuvaa syrjintää, mutta vain 7 prosenttia on joutunut itse sen kohteeksi. Työsuhteen laatuun (määräaikaisuuteen, osa-aikaisuuteen) perustuvaa syrjintää on itse kokenut 6 prosenttia nuorista. Nuoret tapaavat vapaa-aikanaan työtovereitaan enemmän kuin iäkkäämmät palkansaajat, mikä liittynee myös nuorten perheettömään ja lapsettomaan elämänvaiheeseen. Joka kolmas alle 30-vuotias palkansaaja kertoi tapaavansa työtovereitaan työn ulkopuolella vähintään kerran viikossa - 45 vuotta täyttäneistä vajaa viidennes seurusteli yhtä paljon työtovereiden kanssa.

Työintoa havaittavissa

Nuoret suhtautuivat varsin optimistisesti mahdollisuuksiinsa hankkia uusi työpaikka: 41 prosenttia nuorista piti mahdollisuuksiaan hyvinä ja 45 prosenttia kohtalaisina. Yli 45 -vuotiailla vastaavat luvut olivat enää 9 ja 28 prosenttia.

Työuraansa aloittavilla nuorilla on vielä intoa puurtaa. Joka neljäs alle 30-vuotiaista jatkaisi työntekoaan nykyisellä tavalla, vaikka voittaisi lotossa tai saisi suurenkin perinnön. Vain joka kymmenes lopettaisi työnteon kokonaan.

Tällaisen onnenpotkun jälkeen vain vajaa viidennes yli 45-vuotiaista aikoisi jatkaa työntekoa, kun joka neljäs jo lopettaisi työnteon tyystin.

Nuorten määrä- ja osa-aikaiset työsuhteet 1998

Hanna Sutela

Nuorten palkansaajien työsuhteet ovat varsin usein määräaikaisia tai osa-aikaisia. Kaksi viidestä alle 30-vuotiaasta palkansaajasta oli solminut työsuhteensa määräaikaiseksi keväällä 1998, ja joka neljäs teki osa-aikatyötä - sitä useammin, mitä nuorempi palkansaaja.

Ikäryhmän kaikkein nuorimmille työsuhteen osa- tai määräaikaisuus sopiikin varsin hyvin: puolet alle parikymppisistä ei haluaisikaan vakinaista työsuhdetta ja vain joka kolmas kertoi määräaikaisen työn syyksi sen, ettei pysyvää työtä ole tarjolla.

Sen sijaan ikäryhmän vanhimmista, 25-29-vuotiaista, kolme neljästä työskenteli määräaikaisena siksi, ettei pysyvää työtä ollut tarjolla. Työsuhteen määräaikaisuus oli oma valinta vain 14 prosentilla.

Taulukko 1. Osa-aikatyötä tekevät osa-aikaisuuden syyn mukaan. 15-29-vuotiaat palkansaajat. Kevät 1998

Osa-aikaisuuden syy 15-19 20-24 25-29 Yhteensä
Opiskelu 79 70 33 63
Terveys 0 0 3 1
Kokoaikatyötä ei tarjolla 14 24 43 25
Ei halua kokoaikatyötä 5 2 11 6
Lastenhoito tms. 2 4 9 5
Yhteensä 100 100 100 100
Osa-aikaisianuoria yht. 33 000 36 000 25 000 94 000

Taulukko 2. Määräaikaista työtä tekevät määräaikaisuuden syyn mukaan. 15-29-vuotiaat palkansaajat. Kevät 1998.

Määräaikaisuuden syy 15-19 20-24 25-29 Yhteensä
Opiskelu 19 16 7 13
Kokoaikatyötä ei tarjolla 31 55 75 60
Ei halua kokoaikatyötä 50 24 14 24
Ei syytä 0 0 1 1
Koeaika 12 5 2 2
Yhteensä 100 100 100 100
Määräaikaisianuoria yht. 25 000 64 000 67 000 156 000

Työn osa-aikaisuus liittyy opiskeluun valtaosalla alle 25 -vuotiaista nuorista. Tätä vanhemmat nuoret tekevät osa-aikatyötä yleisimmin siitä syystä, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla.

Lähde: Kevään 1998 EU-työvoimatutkimuksen ennakkotiedot.

Kirjoittaja työskentelee työolotutkijana Tilastokeskuksen Elinolot-yksikössä. Työolotutkimuksesta on julkaistu artikkeleita myös Hyvinvointikatsauksen numeroissa 2/98 ja 3/98 sekä Lehto, A-M. - Sutela, H. (1998): Tehokas, tehokkaampi, uupunut. SVT. Työmarkkinat 1998:12. Tilastokeskus

Päivitetty 2.11.2004