Hyvinvointikatsaus 3/1999

Teema: Työ

Sisällysluettelo

Anna-Maija Lehto Työvoiman väärinkäyttöä
Anna-Maija Lehto Työolojen tasa-arvosta eurooppalaisittain
Jukka Vänskä, Hanna Sutela, Veijo Notkola Lyhyet työsuhteet 1990-luvun suhdanteissa
Lotta Savola Osa-aikatyö: toisen valinta, toisen pakko
Kirppu Kahvihuoneessamme lojuvat vain eiliset lehdet
Hanna Sutela Työajan uudistuksia odotetaan ja toivotaan: palkansaajien työaikamuodot ja asenteet työaikakokeiluissa
Noora Järnefelt Syrjitäänkö ikääntyviä työhönotossa?
Aija Patomäki Opiskelijan kesä on yhä harvemmin pelkkää lomaa
Timo Koskimäki, Aija Patomäki Maanantaina työllisyys paranee aina
Hanna Sutela Isien arvojärjestys: ensin perhe, sitten työ
Tuula Melkas Työn ja perheen yhteensovittamisesta barometritiedon valossa
Päivi Keinänen, Lotta Savola, Hannele Sauli Suhdanteet, sosiaalipolitiikka ja naisen paikka
Laura Vaajakallio Päivähoito ja pienten lasten vanhempien työssäkäynti

Rekisteripäiväkirja

Matti Sihto, Mikko Myrskylä Työllisyyttä kahdenlaisin mittarein
Jukka Vänskä Seikkailua rekisteriviidakossa

Kirjoja

Laura Vaajakallio Suomalainen nainen
Olli Savela Roberto Patricio Korzeniewicz ja Timothy Patrick Moran: World-Economic Trends in the Distribution of Income, 1965-1992

Lukusana

Seppo Paananen Luokitukset ja todellisuus

Syrjitäänkö ikääntyviä työhönotossa?

Noora Järnefelt

Asetetaanko työtä hakevat iän perusteella eriarvoiseen asemaan riippumatta heidän muista ominaisuuksistaan? Ikään perustuva syrjintä on vakava tasa-arvo-ongelma, mutta sen esiintymistä on vaikea todentaa objektiivisesti.

Keski-ikäisten ja sitä vanhempien työttömien työllistymisvaikeuksiin on kiinnitetty huomiota varsin monessa yhteydessä. Työllistymisvaikeuksien syyksi on esitetty toisaalta ikään kohdistuvaa syrjintää työhönotossa, toisaalta sitä, että vanhemmat työnhakijat eivät muuten kyvyiltään tai taidoiltaan vastaa työnantajien asettamia vaatimuksia. Keinot, joilla työllistymisongelmiin puututaan, ovat erilaiset riippuen siitä, mistä työllistymisvaikeuksien uskotaan johtuvan.

Milloin itseasiassa voi puhua ikäsyrjinnästä työhönotossa? Entä voidaanko ikäsyrjinnän olemassaolo todeta tai osoittaa jollakin objektiivisella tavalla?

Käsitteellisesti syrjintään liittyy ajatus, että toisen asettaminen muita huonompaan asemaan iän vuoksi on jollakin tavalla epärationaalista. Työhönotossa ikäsyrjintä tarkoittaisi silloin sitä, että asenteet ja mielikuvat saavat työnantajat karsimaan ehdokaslistalta "liian vanhoiksi" mielletyt hakijat, vaikka näille asenteille ei olisi järkeviä perusteita. Vaikeutena on erottaa, milloin on kyse juuri ikään kohdistuvasta syrjinnästä ja milloin jostain muusta.

Tässä artikkelissa tarkastelen ikäsyrjinnän olemassaoloa rekisteriaineistojen pohjalta.

Monet tekijät vaikuttavat työllistymiseen

Työssäkäyntitilasto osoittaa, että työllistyneiden osuus on vanhemmissa ikäryhmissä pienempi kuin nuoremmissa (kuvio). Tästä ei voi silti vielä päätellä, että vanhempien pienempi työllistymistodennäköisyys johtuisi ikäsyrjinnästä. Työllistymisen kannalta epäsuotuisat ominaisuudet saattavat olla yleisempiä työttömien vanhimmissa ikäryhmissä. Jos työnantajat käyttävät valintakriteereinä näitä ominaisuuksia, ikä kyllä vaikuttaa työllistymisen todennäköisyyteen, mutta vain epäsuorasti. Ikäsyrjinnästä ei tällöin voi puhua, sillä valinta ei riippuisi iästä vaan muista ominaisuuksista.

Jos oletetaan, että ikäsyrjintää ei esiinny, saman koulutuksen, saman ammattitaidon ja yhtä hyvän terveyden omaavien eri-ikäisten tulisi työllistyä yhtä todennäköisesti. Sen sijaan, jos perusominaisuuksiltaan muuten samanlaisista työttömistä vanhempien työllistymistodennäköisyys on selvästi nuorempia huonompi, on jo perustellumpaa epäillä ikäsyrjintää.

Syrjintää selvitettäessä on usein vaikeutena sulkea pois muita vaihtoehtoja, jotka saattaisivat selittää syrjinnältä vaikuttavan ilmiön. Ikäsyrjintää tutkittaessa ei riitä, että otetaan huomioon vain koulutuserot vanhemmissa ja nuoremmissa ikäryhmissä. Pitäisi huomioida myös työttömyyttä edeltänyt sijoittuminen eri ammatteihin ja toimialoille, sairastavuus ja joukko muita tekijöitä. Näiden tekijöiden vaikutus ikäryhmien työllistymiseroihin on voitava sulkea pois samanaikaisesti, ennen kuin on syytä epäillä ikäsyrjintää.

Ikäsyrjintää näyttäisi esiintyvän

Iän vaikutusta työllistymistodennäköisyyteen on tutkittu rekisteriaineistolla, joka on muodostettu Tilastokeskuksessa Helsingin yliopiston väestötieteen tutkijoita varten. Tutkimuksessa seurattiin, kuinka suuri osuus vuoden 1992 lopussa työttömänä olleista työllistyi vähintään kuudeksi kuukaudeksi vuoden 1993 aikana.

Ikävuosittain tarkasteltuna työllistymistodennäköisyys pieneni voimakkaasti 53 ikävuoden jälkeen. Vanhimpien ikäryhmien (53-57- ja 58-62-vuotiaat) ero nuorimpiin (33-37-vuotiaat) ei muuttunut, vaikka koulutuksen, ammattiryhmän, toimialan ja sairastavuuden lisäksi myös sosioekonominen asema, perheessä olevat pienet lapset, aikaisempi työttömänä tai työvoiman ulkopuolella olo sekä maantieteellinen alue vakioitiin samanaikaisesti. Ainakaan nämä tekijät eivät siis selittäneet vanhimpien työttömien heikkoa työllistymistä nuorempiin verrattuna.

Näiden tulosten perusteella voi aikaisempaa suuremmalla varmuudella epäillä, että ikäsyrjintää todella esiintyy. Tarkkaan ottaen ei silti näilläkään perusteilla voi todistaa ikäsyrjinnän olemassaoloa. Tutkimuksessa selvitettyjen tekijöiden lisäksi on myös muita seikkoja, jotka voivat heikentää vanhimpien työllistymistä.

Kaikkia työllistymiseen vaikuttavia seikkoja on vaikea ottaa huomioon

Yksityisellä sektorilla työnantajan eläkevastuu työntekijän työkyvyttömyyseläkkeestä on sitä suurempi mitä enemmän työntekijöitä työnantajalla on palveluksessaan. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtymisen riski kasvaa jonkin verran iän myötä ja suurten työnantajien näkökulmasta tämä on saattanut olla rationaalinen syy käyttää ikää valintaperusteena. Syynä eivät kuitenkaan ole työnhakijan ominaisuudet, vaan eläkejärjestelmän piirteet.

Toisaalta niiden työttömien, joilla on ollut oikeus ansiosidonnaiseen päivärahaan ns. "työttömyyseläkeputkessa", ei ehkä ole ollut taloudellisesti välttämätöntä palata työhön. Ja kun mahdollisuudet saada työtä eivät ole rohkaisevat, sitä ei aina jakseta edes kovasti yrittää.

Syrjinnän tutkimiseen liittyy aina sama ongelma: koskaan ei voida täysin aukottomasti ottaa huomioon kaikkia seikkoja, jotka saattaisivat tarjota rationaalisen selityksen syrjinnältä vaikuttavalle ilmiölle. Kysymys on lopulta siitä, kuinka suuri varmuus halutaan saavuttaa ennenkuin uskalletaan päätellä, että ikäsyrjintää todella esiintyy.

Ikä heikentää työllistymistä koulutuksesta riippumatta

Tulosten perusteella voi kuitenkin arvioida sellaisen selityksen pätevyyttä, jonka mukaan vanhempien työttömien heikko työllistyminen johtuisi siitä, että he eivät vastaa kyvyiltään tai taidoiltaan työnantajien asettamia vaatimuksia. Usein väitetään, että työvoiman kysyntä keskittyy koulutettuun, ammattitaitoiseen työvoimaan. Tätä voi pitää ongelmallisena työttömien vanhimpien ikäryhmien kannalta, koska heidän joukossaan ammattikoulutuksen saaneita on suhteellisesti vähemmän kuin nuoremmissa ikäryhmissä.

Tutkimus osoitti kuitenkin, että suhteellisina eroina tarkasteltuna ikä heikentää työllistymistodennäköisyyttä korkeasti koulutetuilla yhtä voimakkaasti kuin pelkästään perusasteen suorittaneilla. Absoluuttisina eroina tarkasteltuna ikä heikensi työllistymistodennäköisyyttä korkea-asteella useampia prosentteja kuin perusasteella.

Näyttäisi siis siltä, että hyväkään koulutus ei ole hyödyksi vanhenevan työttömän työn haussa, ellei samalla vaikuteta mahdolliseen ikäsyrjintään tai sellaisiin iän vaikutusta selittäviin tekijöihin, joita tutkimuksessa ei voitu ottaa huomioon. Iän vaikutus työttömien työllistymiseen säilyi tutkimuksessa hyvin voimakkaana, ja on epätodennäköistä, että se voitaisiin selittää vain rationaalisin seikoin. Siksi on otettava huomioon, että ikäsyrjintä saattaa muodostaa merkittävän esteen myös niiden ikääntyneiden työttömien työllistymiselle, joilla on koulutusta ja muita työmarkkinoilla arvostettuja ominaisuuksia.

Artikkeli perustuu kirjoittajan Helsingin yliopiston sosiologian laitoksella tammikuussa 1999 hyväksyttyyn pro gradu-tutkielmaan:
Iän vaikutus työttömien työllistymistodennäköisyyteen suomalaisessa aikuisväestössä.

Kirjoittaja toimii tutkijana Tilastokeskuksen Elinolot -yksikössä.

Päivitetty 2.11.2004