Suomen tai ruotsin kielitaito vähintään keskitasoa kolmella neljästä ulkomaalaistaustaisesta
Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointi -tutkimus 2014
UTH-tutkimuksen aineisto tarjoaa ensimmäistä kertaa arvion koko 15–64‑vuotiaan ulkomailla syntyneen ulkomaalaistaustaisen väestön kielitaidosta. Kolmella neljästä suomen tai ruotsin kielen taito on vähintään keskitasoa. Kielikoulutuksen kokee riittämättömäksi kuitenkin 17 prosenttia, ja 19 prosenttia olisi tarvinnut jotakin muuta kotoutumispalvelua.
Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Työterveyslaitos toteuttivat vuosina 2014–2015 Ulkomaista syntyperää olevien työ ja hyvinvointitutkimuksen (UTH). Käyntihaastatteluna toteutetun tutkimuksen tulokset edustavat 15–64-vuotiasta Suomessa vuonna 2014 vakinaisesti asunutta ulkomaista syntyperää olevaa väestöä. Tällä tarkoitetaan henkilöitä, joiden molemmat vanhemmat ovat ulkomailla syntyneitä (Tilastokeskus, 2015a). Joukkoon kuuluu siis myös Suomessa syntyneitä niin sanottuja toisen polven maahanmuuttajia, Suomen kansalaisia ja lyhyen tai pitkän aikaa Suomessa asuneita henkilöitä. Tässä artikkelissa ryhmää kutsutaan ulkomaalaistaustaisiksi. Suomalaistaustaisiksi kutsutaan kaikkia niitä henkilöitä, joilla vähintään toinen vanhemmista on syntynyt Suomessa. Tutkimuksen aineistonkeruu ja estimointitavat on kuvattu menetelmäselosteessa (Tilastokeskus, 2015 b). Tutkimusta ovat rahoittaneet sen toteuttajien lisäksi EU:n kotouttamisrahasto, opetus- ja kulttuuriministeriö sekä työ- ja elinkeinoministeriö.
Maahanmuuton lisääntyessä suomen tai ruotsin kieli on nykyään yhä useammalle Suomeen muuttaneelle toinen kieli. Kielitaito on tärkeä osa kotoutumista. Se helpottaa palveluiden käyttöä ja sopeutumista uuteen ympäristöön sekä parantaa opiskelu- ja työmahdollisuuksia. Kielitaito on avain arjenhallintaan ja parempaan osallisuuteen.
Vuonna 2014 Suomessa asui 241 000 ulkomaalaistaustaista 15−64-vuotiasta henkilöä. Ulkomailla syntyneitä eli ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisia heistä oli 231 000 (96 %). He puhuivat äidinkielenään yli sataa eri kieltä. Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista 4 000:lla äidinkieli oli rekisteritiedon mukaan suomi ja yhtä monella ruotsi. Englantia puhui äidinkielenään noin 1 000 henkilöä. Lisäksi on mahdollista, että osalle joku näistä kielistä on toinen kotona käytetty kieli. Suurelle osalle suomi tai ruotsi on kuitenkin toinen kieli.
Tilastotietoa ulkomaalaistaustaisen väestön suomen- tai ruotsinkielen taidosta ei toistaiseksi ole ollut saatavilla. Kielitaitoa on tutkittu muun muassa yleiseen kielitutkintoon (YKI) osallistuneiden testitulosten pohjalta (mm. Tarnanen, Härmälä, & Neittaanmäki, 2010; Latomaa, Pöyhönen, Suni, & Tarnanen, 2013). YKI-testien tuloksia on kuitenkin vaikea käyttää koko ulkomaalaistaustaisen väestön kielitaidon arviointiin, sillä testeihin osallistuu vain pieni osa koko ulkomaalaistaustaisesta väestöstä. Yleensä juuri ne henkilöt, jotka arvioivat kielitaitonsa riittäväksi kyseisen testin suorittamiseen. YKI-tutkintoa käytetään useimmiten Suomen kansalaisuuteen vaadittavan kielitaidon osoittamiseen. Testiaineiston edustavuus onkin todennäköisesti puutteellinen erityisesti niiden henkilöiden osalta, joilla ei ole tarvetta kansalaisuuden hakemiselle.
UTH-tutkimuksen aineisto tarjoaa ensimmäistä kertaa estimaatin koko 15–64‑vuotiaan ulkomailla syntyneen ulkomaalaistaustaisen väestön kielitaidosta. Tieto perustuu itsearviointiin, jonka osuvuutta tutkittiin haastattelijan tekemään arviointiin vertaamalla. Tämän artikkelin analyysissä kielitaidon taso määriteltiin suomen tai ruotsin suullisen kielitaidon perusteella sen mukaan, kumpi näistä oli korkeampi. Ruotsin kielen taito oli suomen kielen taitoa parempi 15 prosentilla ensimmäinen polven ulkomaalaistaustaisista. Ilmiö selittyy pitkälti sillä, että Suomessa vuonna 2014 asuneista ensimmäisen polven 15–64‑vuotiaista ulkomaalaistaustaisista lähes yhtä suuri osuus on ruotsalaistaustaisia, eli he itse ja/tai heidän vanhempansa ovat syntyneet Ruotsissa.
Joka neljäs ulkomaalaistaustainen hallitsee suomen kielestä vain alkeet
Vuonna 2014 lähes joka viidennellä (18 %) ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisella oli oman arvionsa mukaan lähes äidinkieltä vastaava suomen tai ruotsin kielen suullinen taito (kuvio 1). Kuviossa 1 itsearvioitua kielitaitoa on kuvattu YKI-taitotasoilla. Edistyneeksi kielitaitonsa arvioi noin joka neljäs (24 %). Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista 32 prosenttia arvioi suomen tai ruotsin suullisen kielitaitonsa keskitasoiseksi ja noin joka neljäs (26 %) arvioi olevansa aloittelija tai ei puhunut kumpaakaan kieltä. Naiset (23 %) arvioivat kielitaitonsa aloittelijan tasoiseksi harvemmin kuin miehet (29 %). Kaikkiaan ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista enemmistö (86 %) puhui ainakin jonkin verran suomea. Pienempi osa heistä (15 %) puhui ainakin jonkin verran ruotsia ja suurin osa (75 %) myös englantia. Vain noin kaksi prosenttia ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista ei puhunut ollenkaan suomea, ruotsia tai englantia.
Nuorimmassa ikäryhmässä (15−24-vuotiaat) oli selvästi eniten niitä, jotka arvioivat kielitaitonsa äidinkieltä vastaavan tasoiseksi (40 %) ja toisaalta vähiten niitä, jotka arvioivat olevansa aloittelijan tasolla (17 %). Eniten aloittelevia suomen ja ruotsin puhujia oli 25−34-vuotiaiden ikäryhmässä (34 %). Tähän on luultavasti syynä se, että suurin osa maahanmuuttajista muuttaa Suomeen juuri tässä iässä eivätkä he sen vuoksi ole vielä ehtineet oppia kieltä.
Kuvio 1
Ulkomailla syntyneen 15−64-vuotiaan ulkomaalaistaustaisen väestön itse arvioitu suomen tai ruotsin suullinen kielitaito vuonna 2014 iän mukaan, %
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
Mitä nuorempana Suomeen oli muuttanut, sitä parempi suomen tai ruotsin kielitaito oli. Yli kymmenen vuotta maassa asuneista 63 prosenttia piti kielitaitoaan vähintäänkin edistyneenä ja vain 10 prosenttia aloittelijan tasoisena (kuvio 2). Pitkään maassa asuneista 30 prosenttia on lapsena tai kouluiässä muuttaneita, jotka ovat oppineet kielen tyypillisesti peruskoulussa. Alle viisi vuotta Suomessa asuneista ulkomaalaistaustaisista joka kymmenennellä oli äidinkielen tai edistyneen tasoinen kielitaito ja 56 prosenttia piti kielitaitoaan aloittelijan tasoisena. Asuinalueella sen sijaan ei ollut yhteyttä kielitaitoon.
Myös maahanmuuton syy oli osittain yhteydessä kielitaitoon. Opiskelun takia Suomeen muuttaneista yli puolet (52 %) arvioi suomen tai ruotsin kielentaitonsa olevan korkeintaan aloittelijan tasolla. Tähän saattaa olla syynä se, että monet opiskelijat eivät pidä suomen kielen taitoa itselleen välttämättömänä, jos opiskelu tapahtuu esimerkiksi englanniksi ja heillä ei ole aikomusta jäädä Suomeen opiskelujen jälkeen. VATT:n selvityksen mukaan kolmasosa vuonna 2011 valmistuneista ulkomaalaisista opiskelijoista oli muuttanut pois vuoden kuluessa opiskelun päättymisen jälkeen (Garam, Jaalivaara, Kuosmanen & Suhonen, 2014). Osa opiskelijoista haluaa kuitenkin jäädä Suomeen. Kansainvälisten tutkinto-opiskelijoiden työllistymismahdollisuuksiin ja kotoutumisen edellytyksiin onkin alettu viime vuosina kiinnittää huomiota. Tällä hetkellä monissa kansainvälisissä maisteriohjelmissa suomen kielen ei kuitenkaan vielä ole pakollinen osa opintoja ja osassa ammattikorkeakouluja kieliopetuksen tarjonta voi olla niukkaa.
Koulutusasteen mukaan tarkasteltuna heikoimmin suomea tai ruotsia osasivat korkea-asteen1 tutkinnon suorittaneet (kuvio 2). Korkeakoulututkinnon suorittaneista vain 15 prosenttia arvioi suomen tai ruotsin kielen taitonsa olevan erinomainen, mutta jopa joka kolmannella kielitaito oli aloittelijan tasolla. Osittain tämän ryhmän heikkoa suomen tai ruotsin kielen taitoa saattaa selittää se, että joissakin opiskelu- ja työpaikoissa käytetään jotakin muuta kieltä, useimmiten englantia. Perus- tai toisen asteen tutkinnon suorittaneista noin joka viides arvioi suomen tai ruotsin kielen taitonsa äidinkieltä vastaavaksi ja hieman useampi aloittelijan tasoiseksi.
Kuvio 2
Ulkomailla syntyneen 15−64-vuotiaan ulkomaalaistaustaisen väestön itse arvioitu suomen tai ruotsin kielen suullinen taito vuonna 2014 koulutuksen, Suomessa asumisajan, taustamaan ja maahanmuuton syyn mukaan, %
( ) = Suluissa oleva tieto on pienen havaintomäärän vuoksi epäluotettava
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
[1] Korkea-aste sisältää ylemmät ja alemmat korkeakoulututkinnot. Toinen aste sisältää mm. lukion ja ammattikoulun. Perusaste tarkoittaa peruskoulua. Koulutustiedot kattavat niin Suomessa kuin ulkomailla suoritetut tutkinnot. Ks. lisätietoja koulutustiedoista Sutela & Larja (2015).
Taustamaan mukaan tarkasteltuna venäläis- ja neuvostoliittotaustaisten sekä virolaistaustaisten suomen kielen taito oli parempi kuin muista maista lähtöisin olevien: heistä yli puolet arvioi suullisen suomen tai ruotsin kielen taitonsa olevan vähintään edistynyt ja vain noin 14 prosenttia piti itseään aloittelijana. Aasialaistaustaisista jopa lähes puolet piti kielitaitoaan aloittelijan tasoisena.
Kun tutkimuksessa haastateltujen ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisten omaa arviota suomenkielen taidostaan verrattiin haastattelijoiden samalla asteikolla antamaan arvioon, 80 prosenttia arvioista oli yhteneviä. Myös toisistaan poikkeavat arviot olivat yleensä lähellä toisiaan, esimerkiksi haastateltava arvioi kielitaitonsa edistyneeksi ja haastattelija puolestaan erinomaiseksi tai päinvastoin. Kun nämä lähellä toisiaan olevat arviot huomioidaan, kielitaidon arviot olivat 99 prosentissa samanlaiset. Myös itsearvioinnin ja mitatun kielitaitotason varsin korkeasta vastaavuudesta on aikaisemmin saatu vastaavia tuloksia (Tarnanen & Pöyhönen, 2011). Tulosten perusteella itsearviointi siis vaikuttaa toimivalta mittarilta, joka on kohtuullisen helposti sisällytettävissä suuria väestöryhmiä koskeviin tutkimuksiin.
Lähes kaikki pakolaistaustaiset osallistuneet kielikursseille ─ työperäisistä muuttajista vain alle puolet
UTH-tutkimuksessa selvitettiin kielikursseille osallistumisen yleisyyttä Suomeen muuttamisen jälkeen. Kursseilla tarkoitettiin tässä julkisin varoin järjestettyjä kursseja tai maksullisia yksityisen sektorin kielikursseja. Mukaan ei laskettu perusopetuksen tai toisen asteen tutkintojen suomi toisena kielenä -opetusta eikä yliopistotutkintoon johtavaa kielen opiskelua.
Tulosten mukaan suurin osa (62 %) ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista oli osallistunut suomen tai ruotsin kielikurssille Suomessa asumisaikanaan. Heistä kolmannes piti itseään edelleen näiden kielten suullisessa taidossa aloittelijoina (kuvio 3), mikä voi kertoa siitä, että kyseessä on ollut vain yksittäinen lyhyt tai muuten epäsopiva kurssi tai että tarvetta tai mahdollisuuksia kielitaidon kehittämiselle ei ole ollut. Noin joka neljännelle kurssi ei ollut tuntunut tarpeelliselta (28 %). Heistä suurin osa arvioikin suomen tai ruotsin kielen taitonsa tällä hetkellä äidinkielen taitoa vastaavaksi tai edistyneeksi. Joka kymmenes ei ollut osallistunut kielikursseille muusta syystä. Yleisin syy oli työssäkäynti, koska tällöin oli vaikeaa saada sovitettua työn ja kielikurssin aikatauluja sopiviksi. Toinen lähes yhtä yleinen syy oli se, että ei päässyt kurssille. Osa oli muuttanut maahan ennen maahanmuuton laajempaa kasvua eikä tällöin vielä järjestetty kielikursseja nykyiseen tapaan. Muita esteitä olivat muun muassa täydet kurssit, liian kaukana oleva kurssipaikka tai edistyneen tason kurssien niukka tarjonta. Pienet lapset oli mainittu kurssille osallistumisen esteenä vain harvoin. Toisaalta moni oli maininnut, että ei ole riittävästi aikaa osallistua kurssille. On mahdollista, että tämä sisältää työ- tai lastenhoitokiireitä. Muista syistä kielikursseille osallistumattomista 41 prosenttia arvioi suomen tai ruotsin kielen taitonsa korkeintaan aloittelijan tasolle, joten kursseille näyttäisi olleen tarvetta.
Kuvio 3
Ulkomailla syntyneen 15−64-vuotiaan ulkomaalaistaustaisen väestön itse arvioitu suomen tai ruotsin kielen suullinen taito vuonna 2014 ja kielikurssille osallistuminen Suomessa asumisaikana, %
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
Naiset (65 %) olivat osallistuneet miehiä (60 %) aktiivisemmin kielikursseille. Kielikursseille osallistuminen vaihteli myös iän mukaan (kuvio 4). Vaikka alle 25-vuotiaat olivat osallistuneet kielikursseille vanhempia ikäryhmiä vähemmän, heillä oli vanhempiin verrattuna parempi kielitaito. Nuorten hyvää kielitaitoa selittää se, että heistä suuri osa oli muuttanut Suomeen alle kouluikäisinä ja oppinut kielen päivähoidossa tai koulussa. Lisäksi heille tarjoutuu mahdollisuus aktiivisesti harjoittaa kielitaitoaan käytännössä koulussa ja kaveripiirissä, mikä on oleellista kielitaidon kehittymiselle.
Suuri osa korkea-asteen koulutuksen suorittaneista ja alemman perusasteen suorittaneista oli osallistunut kielikurssille (70 %). Pakolaistaustaiset olivat osallistuneet kielikurssille yleisemmin (88 %) kuin muiden syiden takia Suomeen muuttaneet. Tämä johtunee siitä, että heille on erityisesti kohdennettu kielikursseja. Opiskelun takia muuttaneista 78 prosenttia, perhesyistä 60 prosenttia ja työn takia muuttaneista 44 prosenttia oli osallistunut kielikurssille.
Suomeen muuttaneista virolaistaustaisista vain vajaa kolmannes oli ollut suomen tai ruotsin kielen kurssilla, mutta lähi-itä-, afrikkalais- ja aasialaistaustaisista 75−81 prosenttia. Alle kymmenen vuotta Suomessa asuneista huomattavasti suurempi osa (70 %) oli osallistunut kielikurssille verrattuna täällä kauemmin asuneisiin (54 %). Kielikurssien ulkopuolelle ovat voineet jäädä ne, jotka ovat muuttaneet Suomeen työn vuoksi, koska ennen vuotta 2011 heillä ei ollut oikeutta kotoutumissuunnitelmaan. UTH-tutkimuksen mukaan työperäisistä muuttajista kielikursseille olikin osallistunut pienempi osa (44 %) kuin muista syistä Suomeen muuttaneista.
Kuvio 4
Ulkomailla syntyneiden 15−64-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten kielikursseille osallistuminen Suomeen muuttamisen jälkeen, %
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
Erityisesti opiskelun takia muuttaneilla tarvetta kielikursseille
Suomeen muuttamisen jälkeisen kielikursseille osallistumisen lisäksi UTH-tutkimuksessa selvitettiin kielikurssien tarvetta ja niille osallistumista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Opiskelu on voinut olla esimerkiksi kansalaisopistossa tapahtunutta omaehtoista opiskelua tai osa kotouttamiskoulutusta tai työvoimapoliittista koulutusta. Kurssien tarve ja riittävyys perustuvat ulkomaalaistaustaisten omiin arvioihin.
Viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana 69 prosenttia ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista ei ollut tarvinnut kielitaidon edistämiseen liittyvää opetusta ja 14 prosenttia oli omasta mielestään saanut riittävästi opetusta (kuvio 5). Opetuksen koki riittämättömäksi 17 prosenttia ulkomaalaistaustaisista. He eivät joko olleet saaneet tarvitsemaansa opetusta ollenkaan tai saatu opetus oli koettu riittämättömäksi. Ikäryhmittäisen tarkastelun perusteella erityisesti 25−34-vuotiaat (23 %) pitivät kielitaitoa edistävää opetusta useammin riittämättömänä kuin nuorimpaan tai vanhimpiin ikäryhmiin kuuluvat.
Kuvio 5
Ulkomailla syntyneiden 15−64-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten kielitaidon edistämiseen liittyvän opetuksen tarve ja riittävyys viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, %
(*) = Tieto on pienen havaintomäärän vuoksi epäluotettava
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
Opiskelun takia Suomeen muuttaneet pitivät suomen tai ruotsin taitoa edistävää koulutusta useammin riittämättömänä kuin muista syistä muuttaneet. Kun keskimäärin vajaa viidennes ulkomaalaistaustaisista olisi toivonut lisää kielitaitoa edistävää koulutusta viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, opiskelun takia tulleista jopa 29 prosenttia ei ollut saanut joko ollenkaan tai riittävästi tällaista opetusta.
Afrikkalaistaustaiset ja opiskelijat kokivat eniten tarvetta kotoutumiskursseille
UTH-tutkimuksessa selvitettiin myös muiden kotoutumista edistävien palveluiden tarvetta ja niiden saamista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Tällaisia palveluita olivat työllistymistä edistävät kurssit, ammattikouluun tai ammattikorkeakouluun valmentavat ns. MAVA-kurssit sekä muut kotoutumista edistävät kurssit tai toiminta. Työllistymistä edistävä koulutus voi olla työvoimakoulutusta, työharjoittelua tai täydennyskoulutusta pätevyyden täydentämiseksi. Muu Suomeen kotoutumista edistävä kurssi tai toiminta tarkoittaa esimerkiksi toimintakeskuksen tai järjestöjen ja yhdistysten toimintaa.
Ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista 13 prosenttia koki tarvinneensa työllistymistä edistävää kurssia edellisten 12 kuukauden aikana (kuvio 6). Eniten tällaisen koulutuksen tarvetta kokivat ne, joiden taustamaa oli Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (28 %). Maahanmuuton syyn mukaan tarkasteltuna eniten tarvetta tällaiseen kurssiin oli opiskelun tai pakolaisuuden takia Suomeen muuttaneilla. Heistä noin joka viides olisi toivonut pääsevänsä työllistymistä edistävälle kurssille viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Työllistymistä edistävien kurssien tarve oli sitä suurempi, mitä vähemmän aikaa Suomeen muuttamisesta oli kulunut: alle viisi vuotta asuneista 21 prosenttia koki koulutuksen riittämättömämmäksi ja yli kymmenen vuotta asuneista kahdeksan prosenttia.
Kuvio 6
Ulkomailla syntyneiden 15−64-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten työllistymistä edistävien kurssien tarve ja riittävyys viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, %
(*) = Tieto on pienen havaintomäärän vuoksi epäluotettava.
Vanhimman ikäryhmän (55−64-vuotiaat) tuloksia ei julkaista pienen havaintomäärän takia
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
Maahanmuuttajien ammatilliseen koulutukseen valmistavia MAVA-kursseja koki tarvinneensa noin seitsemän prosenttia ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista. MAVA-kurssit on suunnattu pääasiassa nuorille ammattikouluun pyrkijöille, mutta kursseille hakeutuu myös vanhempia opiskelijoita, jotka haluavat parantaa työllistymismahdollisuuksiaan hankkimalla suomalaisen ammatillisen tutkinnon. UTH-tutkimuksen mukaan MAVA-kurssien tarpeessa ei kuitenkaan ollut eroja iän mukaan. Tarvetta MAVA-kursseille kokivat erityisesti pakolaistaustaiset (13 %) ja korkeintaan kymmenen vuotta Suomessa asuneet (8 %).
Muuta, järjestöjen ja yhdistysten järjestämää kotoutumista edistävää kurssia tai toimintaa oli viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana kokenut tarvinneensa keskimäärin 11 prosenttia ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista. Eniten näitä muita kotoutumiskursseja kokivat tarvinneensa Saharan eteläpuolisesta Afrikasta (26 %) ja Aasiasta (22 %) tulleet, opiskelun (24 %) tai pakolaisuuden (18 %) takia Suomeen muuttaneet ja alle viisi vuotta täällä asuneet (21 %) (kuvio 7).
Kuvio 7
Ulkomailla syntyneiden 15−64-vuotiaiden ulkomaalaistaustaisten muiden, toimintakeskusten tai järjestöjen järjestämien, kotoutumiskurssien tarve ja riittävyys viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, %
(*) = Tieto on pienen havaintomäärän vuoksi epäluotettava
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
Edellisen 12 kuukauden aikana ensimmäisen polven 15−64‑vuotiaista ulkomaalaistaustaisista 17 prosenttia koki kielenopetukseen liittyvät palvelut riittämättömiksi, 13 prosenttia koki puutetta työllistymistä edistävissä kursseissa, seitsemän prosenttia ammatilliseen koulutukseen valmistavissa kursseissa ja 11 prosenttia muissa, esimerkiksi järjestöjen järjestämissä, kotoutumispalveluissa. Viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana jotakin näistä edellä luetelluista neljästä kotoutumispalvelusta olisi mielestään tarvinnut noin 26 prosenttia ensimmäisen polven 15−64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista (kuvio 8). He eivät olleet päässeet kurssille, jolle kokivat itsellään olevan tarvetta, tai saatu opetus ei ollut tuntunut riittävältä.
Kun huomioidaan yhtä aikaa niin kielikurssit, työllisyyskurssit, MAVA-kurssit kuin muut kotoutumiskurssit, kokemus kotoutumispalveluiden riittämättömyydestä oli yleisintä opiskelun (44 %) tai pakolaisuuden (36 %) takia tulleilla, niillä joiden taustamaa oli Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa (43 %), Aasiassa (36 %) tai Lähi-Idässä tai Pohjois-Afrikassa (34 %), 25−34-vuotiailla (33 %), ja niillä, jotka olivat Suomeen muuttaessaan olleet vähintään 20-vuotiaita (kuvio 8). Suomessa asumisaika oli yhteydessä kokemukseen kototutumispalveluiden riittämättömyydestä: riittämätöntä palvelunsaantia koki 41 prosenttia Suomessa alle viisi vuotta asuneista, 33 prosenttia 5−10 vuotta asuneista ja 16 prosenttia yli kymmenen vuotta asuneista.
Kuvio 8
Kotoutumispalveluita (kielikurssit, työllisyyskurssit, MAVA-kurssit tai muut kurssit) riittämättömästi saaneiden osuus viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana ulkomailla syntyneistä 15−64-vuotiaista ulkomaalaistaustaisista vuonna 2014, %
Lähde: UTH-tutkimus 2014, Tilastokeskus
Johtopäätökset
Ensimmäisen polven 15–64‑vuotiaista ulkomaalaistaustaisesta väestöstä lähes kaikki (86 %) osasivat suomea ainakin jonkin verran. Tässä artikkelissa esitimme ensimmäisen arvion koko tämän väestöryhmän kielitaidosta. Julkisessa keskustelussa maahanmuutosta kielitaidon puute tuodaan usein esiin keskeisenä ongelmana. Tulostemme mukaan joka neljäs ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista arvioi kielitaitonsa korkeintaan alkeistasolle – kolme neljästä siis puhui suomea tai ruotsia vähintään keskitasolla. Kielitaito oli hyvä erityisesti nuorilla ja lapsena tai kouluikäisinä muuttaneilla.
Suomen tai ruotsin kielen taitonsa arvioivat heikoimmaksi vähän aikaa Suomessa asuneet, aasialaistaustaiset sekä opiskelun takia Suomeen muuttaneet. Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden kielikoulutukseen olisikin syytä kiinnittää enemmän huomiota, jotta heillä olisi valmistumisen jälkeen paremmat mahdollisuudet työllistyä Suomeen. Myös työperäisissä muuttajissa oli runsaasti henkilöitä, jotka arvioivat kielitaitonsa heikoksi. Opiskelijat ja työlliset eivät kuitenkaan yleensä ole kotoutumispalveluiden piirissä, joten heidän kielitaidon parantamiseen tulisikin löytää uusia ratkaisuja.
Suurin osa ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista ei enää kokenut tarvetta kielikursseille vuonna 2014. Merkittävä osa (17 %) ulkomaalaistaustaisista olisi kuitenkin toivonut pääsevänsä kielikurssille viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, mutta he eivät olleet päässeet tai opetus oli ollut riittämätöntä joko määrän, taitotason tai laadun suhteen. Kaikista kielikursseille osallistuneista noin kolmannes pitikin itseään edelleen aloittelijana.
Jotakin kotouttamispalvelua edellisten 12 kuukauden aikana koki tarvinneensa reilu neljännes 15─64‑vuotiaista ensimmäisen polven ulkomaalaistaustaisista. Suurin tarve oli erityisesti Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta lähtöisin olevilla sekä opiskelun ja pakolaisuuden takia muuttaneilla. Kotoutumiskurssien tarvetta koki myös suuri osa alle viisi vuotta Suomessa asuneista sekä 25−34-vuotiaista. Kotouttamispalveluiden keskittäminen maahanmuuton alkuun on siis perusteltua.
Tarja Nieminen ja Liisa Larja ovat yliaktuaareja Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot ‑yksikössä.
Lähteet:
Garam, I., Jaalivaara, J., Kuosmanen, I. & Suhonen, T. (2014). Esiselvitys ulkomaalaisten korkeakouluopiskelijoiden taloudellisista vaikutuksista. VATT valmisteluraportit 21. Helsinki: Edita Prima Oy
Latomaa, S., Pöyhönen, S., Suni, M. & Tarnanen, M. (2013). Kielikysymykset muuttoliikkeessä. Teoksessa Martikainen, Tuomas, Pasi Saukkonen & Minna Säävälä (toim.) Muuttajat: kansainvälinen muuttoliike ja suomalainen yhteiskunta. Helsinki: Gaudeamus, s. 163-183
Tarnanen, M. & Pöyhönen, S. (2011). Maahanmuuttajien suomen kielen taidon riittävyys ja työllistymisen mahdollisuudet. Puhe ja kieli, 31:4, 139─152
Tarnanen, M., Härmälä, M. & Neittaanmäki, R. (2010). Aikuisten kielitaito ja Yleiset kielitutkinnot. Teoksessa M. Garant & M. Kinnunen (toim.), AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 2010:2, 59─71