Maataloudessa heikko tulokehitys

Viljelijäväestön kokonaistulot ovat kasvaneet maatilojen ulkopuolisten palkkatulojen kehityksen kautta. Maataloustulo ei ole reaalisesti lisääntynyt vuodesta 1995, vaikka tilakoko on kasvanut keskimäärin kolmanneksen peltoalalla mitattuna. Vuoden 1990 keskimääräistä maataloustuloa ei vieläkään ole saavutettu. Paras tulokehitys on saavutettu osa-aikaisimmilla tiloilla, joilla on voitu hyödyntää maatalouden ulkopuolista tulokehitystä.

Maija Puurunen - Risto A. Seppälä - Tero Hirvi

Viljelijäpuolisoiden palkkatulot ovat lisääntyneet osa-aikaisimmilla tiloilla noin viisi prosenttia vuodessa. Viljelijäväestö on hakeutunut enenevässä määrin maatilojen ulkopuolelle palkkatyöhön. Palkkatulojen lisääntyminen johtuu toisaalta myös palkansaajien paremmasta tulokehityksestä. Päätoimisimmilla tiloilla viljelijäpuolisoiden kokonaistulot ovat vaihdelleet vuosittain maatalouden tuotanto-olosuhteiden mukaan. Vuodet 1998-1999 olivat sääoloiltaan poikkeuksellisen huonoja. Myös maatalouden tukiratkaisut ovat vaikuttaneet eniten päätoimisimpien tilojen tulokehitykseen.

Päätoimisimmilla tiloilla maatalouden vuosittaisia tulovaihteluita on voitu hieman tasoittaa metsätuloilla. Osa-aikaisimmilla tiloilla metsätulojen merkitys on vähäisempi, mutta muun yritystoiminnan tulot sekä osakkeista, osuuksista yms. saadut omaisuustulot ja lähinnä eläketuloista muodostuvat tulonsiirrot ovat niillä suurimmat (Kuvio 1).

Kuvio 1. Viljelijäpuolisoiden kokonaistulot maatilatalouden tulo-osuuden mukaan vuosina 1995-2003 (vuoden 2001 tasossa)

Luonnollisten henkilöiden tilat on ryhmitelty maa- ja metsätalouden tulo-osuuden perusteella viljelijäpuolisoiden kokonaistuloista. Tässä Tilastokeskuksen soveltamassa ryhmityksessä osa-aikaisimmilla tiloilla maa- ja metsätalouden tulot ovat alle 25 ja päätoimisimmilla tiloilla yli 75 prosenttia viljelijäpuolisoiden kokonaistuloista. Kokonaistulojen vertaamiseksi maatilan tulot on laskettu tasan viljelijää ja puolisoa kohti. Vuonna 2001 päätoimisimmilla tiloilla oli keskimäärin 1,6 ja osa-aikaisimmilla tiloilla 1,7 viljelijää ja puolisoa.

Päätoimitilat tilakooltaan suurimpia

Maataloudessa rakennemuutos on tarkoittanut tilaluvun alenemista ja keskimääräisen tilakoon kasvua varsinkin EU-jäsenyyden aikana. Tuotannosta poistuneet pienet tilat ovat mahdollistaneet jatkavien tilojen laajentamisen lähinnä pellonvuokrauksen kautta. Luonnollisten henkilöiden tilojen lukumäärä on vähentynyt vuodesta 1990 runsaat 40 prosenttia. EU-jäsenyyden aikana tilaluvun alenema on ollut runsaat 30 prosenttia. Sekä päätoimisimpia että osa-aikaisimpia tiloja on maatilatalouden tulo-osuuden mukaan noin kolmannes luonnollisten henkilöiden hallinnassa olevista tiloista. Tulo-osuusryhmiin 25-50 % ja 50-75 % kuuluu molempiin noin 15 prosenttia tiloista (Taulukko 1).

Taulukko 1. Osa-aikaisimpien ja päätoimisimpien tilojen rakennetietoja vuosina 1995 ja 2001

	Tilojen lukumäärä vuonna 2001		Peltoala, ha/tila		Eläimiä, eläinyksikköä/tila
Maatilatalouden tulo-osuus, %	1000 kpl	%-jak.	1995	2001	1995	2001
0-25 % (osa-aikaisimmat tilat)	21 300	32,5	14,1	16,4	5,0	3,4
25-50 %	10 800	16,5	21,3	29,7	11,3	9,7
50-75 %	10 000	15,2	26,3	36,4	19,6	22,2
75-100 % (päätoimisimmat tilat)	23 500	35,8	28,2	39,0	26,4	31,8
Kaikki luonnollisten henkilöiden tilat keskimäärin	65 600	100	22,1	29,7	16,0	17,5

Päätoimisimmat tilat ovat tilakooltaan suurimpia ja kotieläinvaltaisimpia. Viime vuosina ne ovat myös investoineet ja lisänneet tilakokoaan eniten. Päätoimisimmilla tiloilla oli vuonna 2001 peltoa keskimäärin 39 hehtaaria, josta vuokrapeltoa oli 36 prosenttia. Eläimiä oli 32 eläinyksikköä. Osa-aikaisimmat tilat ovat kasvinviljelyvaltaisia pientiloja, joilla oli peltoa keskimäärin 16 hehtaaria. Peltoalasta neljännes oli vuokrapeltoa. Pieniä kasvinviljelytiloja on muodostunut myös kotieläintuotannosta luopumisen seurauksena.

Maataloustulo laskenut kaikissa tilakokoryhmissä

Luonnollisten henkilöiden tilojen keskimääräinen maataloustulo tilaa kohti on pysynyt 15 000 euron tuntumassa 1990-luvun alusta asti. Maatalouden kokonaistuotto on katovuodesta 1998 alkaen kasvanut reaalisesti 15 prosenttia. Tuoton kasvulla on katettu kohonneita tuotantokustannuksia. Maatalouden tuottajahinnat ovat laskeneet vuosina 1995-2003 yhteensä 4,5 prosenttia (vuosimuutos keskimäärin -0,5 %), kun taas tuotantopanosten hinnat ovat nousseet 10,7 prosenttia (vuosimuutos keskimäärin 1,3 %).

Vuosina 1995-2001 maataloustulo on alentunut reaalisesti kaikissa tilaryhmissä. Pienimmillä ja osa-aikaisemmilla tiloilla viljelijäpuolisoiden tulotaso on voitu säilyttää ja sitä jopa hieman korottaa palkkatuloja lisäämällä. Suurimmilla ja päätoimisimmilla tiloilla maataloustulon vaihteluita on voitu tasoittaa jossain määrin metsätuloilla. Kokonaistulojen taso on alentunut selvästi 50-100 hehtaarin tiloilla. Yli 100 hehtaarin tiloilla omaisuustulot ovat huomattava tuloerä, ja niiden avulla on voitu säilyttää kokonaistulojen taso.

Maatalouden tulomarginaali suurin vanhemmilla viljelijöillä

Viljelijäperheen elämänvaihe ja viljelijän ikä vaikuttavat tulonmuodostukseen. Nuorten alle 40-vuotiaiden viljelijöiden tilat ovat tilakooltaan suurimpia, ja tilaa kohti niillä on ylletty vakiintuneempien viljelijöiden tulotasolle (Kuvio 2). Eläinyksikköä (ey) kohti laskettuna maataloustulo jäi nuorten maitotiloilla 700 euroon, kun taas vakiintuneempien viljelijöiden tiloilla maataloustulo oli 920-1 040 euroa eläinyksikköä kohti. Vanhimpien viljelijöiden maitotiloilla maataloustulo oli 1 175 euroa eläinyksiköltä. Sikatiloilla maataloustulo oli nuorten tiloilla 190 euroa/ey ja vakiintuneempien viljelijöiden tiloilla 220-270 euroa/ey. Yli 64-vuotiaiden sikatilojen lukumäärä on vähäinen.

Kuvio 2. Viljelijäpuolisoiden kokonaistulot viljelijän iän mukaan maito-, sika- ja viljatiloilla vuosina 1995-2001

Viljatiloilla maataloustulo on nuorten tilaryhmässä hieman muita suurempi, mutta alemmista palkkatuloista johtuen nuorten kokonaistulot jäivät kuitenkin vakiintuneempien viljelijöiden tuloja alemmalle tasolle. Maataloustulo peltohehtaaria kohti oli nuorten viljelijöiden viljatiloilla keskimäärin 208 euroa ja vanhimpien tiloilla 295 euroa. Vanhimpien viljelijöiden tiloilla palkkatulot ovat korvautuneet eläketuloilla. Niillä kokonaistulot muodostuivat suunnilleen samansuuruisiksi niin maito- kuin viljatiloillakin.

Nuoret investoivat ja velkaantuvat

Maatalouden investointimenot ovat olleet suurimmat nuorimpien viljelijöiden tiloilla. Tilan oston lisäksi nuorten tiloilla tehdään eniten tilan kehittämiseen ja laajentamiseen liittyviä investointeja. Edelliseltä sukupolvelta on lisäksi voinut siirtyä laiminlyödyistä korvausinvestoinneista johtuvaa investointitarvetta. Myös muiden alle 50-vuotiaiden vakiintuneempien viljelijöiden tiloilla on tehty keskimääräistä enemmän varsinkin rakennusinvestointeja. Yli 50-vuotiaiden tiloilla investointien määrä alenee oleellisesti etenkin kotieläintiloilla. Sikatiloilla on yleensäkin investoitu enemmän kuin maito- tai viljatiloilla (Kuvio 3).

Kuvio 3. Maatalouden investointimenot viljelijän iän mukaan maito-, sika- ja viljatiloilla vuonna 2001

Sukupolvenvaihdoksesta ja tilan kehittämistarpeista johtuen nuorten tilat ovat velkaisia. Velkojen korkomenot alentavat maataloustuloa. Nuorten tiloilla viljelijäpuolisoiden käyttöön jää pienempi osa maataloustulosta, sillä siitä joudutaan maksamaan myös velkojen lyhennykset. Vuosina 1995-2001 nuorten tilat ovat velkaantuneet enemmän kuin muut tilat. Koska verotuksen pääomatiedot ovat puutteelliset, velkaisuutta on tarkasteltu suhteessa tuloihin. Maatalouden velat suhteessa poistoilla lisättyyn maataloustuloon olivat vuonna 1995 nuorten tiloilla noin kaksinkertaiset ja vuonna 2001 2,3-kertaiset. Myös vakiintuneempien viljelijöiden tiloilla maatalouden velkojen suhde tuloon on kasvanut tarkasteltavana ajanjaksona. Velkaisuus on vähentynyt ainoastaan vanhimpien viljelijöiden tiloilla.

Tulotaso loitonnut palkansaajista

Maatalouden tulokehitystä on perinteisesti verrattu teollisuustyöntekijöiden palkkatulojen kehitykseen. 1980-luvulla siitä oli maininta myös maataloustulolaissa. Toisaalta myös EU:n perustamissopimuksessa on yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteeksi määritelty maatalousväestön kohtuullinen elintaso, mikä sekin viittaa eri väestöryhmien välisiin tulovertailuihin. Seuraavassa on verrattu päätoimisimpien tilojen ja kaikkien tilojen keskimääräisiä tuloja. Vertailu sisältää viljelijäperheen maatalouden työlle ja pääomalle korvaukseksi saadun koko maataloustulon, vaikka osa siitä on korvausta maatalouteen sijoitetulle pääomalle. Vertailussa tulot on jaettu tasan viljelijää ja puolisoa kohti.

Henkilöä kohti laskettu päätoimitilojen maataloustulo oli 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella 65-80 prosenttia teollisuustyöntekijän palkkatulosta. Tämän jälkeen teollisuudessa on jatkunut palkkatulojen nouseva kehitys, mutta maatalouden tulot ovat vaihdelleet tuotanto-olosuhteista riippuen. Vuonna 2001 päätoimitilojen maataloustulo oli 61 prosenttia teollisuustyöntekijän palkkatulosta. Päätoimitilojen ansiotulot (eli maa- ja metsätalouden tulot, muut yrittäjätulot sekä palkkatulot yhteensä) olivat 73 prosenttia teollisuustyöntekijän palkkatuloista (Kuvio 4).

Kuvio 4. Viljelijäväestön maataloustulo ja ansiotulot (maa- ja metsätalouden tulot, muut yrittäjätulot sekä palkkatulot) sekä teollisuustyöntekijän palkkatulo vuosina 1990-2001 (vuoden 2001 tasossa)

Vaikka EU-jäsenyyden aikana joissakin tilaryhmissä on tuotannon tehostamisella ja tilakoon voimakkaalla lisäämisellä voitu yltää merkittäviin tulon lisäyksiin, viljelijöiden tulokehitys on ollut keskimäärin varsin vaatimatonta. Investointitukiohjelmien vauhdittamasta rakennekehityksestä huolimatta EU-tukien lisäksi maksetuilla kansallisilla tulotuilla on myös jatkossa ratkaiseva merkitys maatalouden tulokehityksessä Suomen tuotanto-olosuhteissa. Tuottajahintojen ja tukien alentamispaineiden sekä yhteisön laajentumiskehityksen keskellä yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteiden mukaiseen maatalousväestön kohtuulliseen elintasoon pyrkiminen on osoittautunut ongelmalliseksi jopa EU:n parhailla maatalousalueilla. Erityisen haasteellista tämä on toimittaessa yhteisön äärialueilla.

Maatilojen verotusaineistot tulotarkastelun perustana

Professori Maija Puurunen sekä tutkijat Risto A. Seppälä ja Tero Hirvi työskentelevät Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa.

Päivitetty 24.8.2004