Tutkimus äänestämisestä eduskuntavaaleissa:
Julkaistu: 14.12.2001
Nuorena nukkunut ei virkoa vanhempanakaan
Mikko Erjos
Aika hoitaa vaalit, ajateltiin ennen: nuoria äänestäminen ei kovasti kiinnosta, mutta iän mukana kiinnostus herää. Tuorein tutkimus kumoaa vanhan mallin. Näyttääkin siltä, että nuorena nukkunut nukkuu vaalien ohi vanhempanakin.
Ikääntyneet edelleen vaalivireitä
Suomalainen äänestäjä on aktiivisimmillaan myöhäisessä keski-iässä, vähän ennen ja jälkeen eläkkeellesiirtymisiän, tuossa alle kuudenkymmenen - seitsemänkymmenen korvilla. Vuoden 1987 vaaleista vuoden 1999 vaaleihin eniten on vähentynyt nuorten aikuisten ja keski-ikäisten äänestäminen. Yli 70-vuotiaat ovat sen sijaan säilyttäneet vuoden 1987 tasonsa.
Äänestysaktiivisuus iän mukaan vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaaleissa, %
Eri ikäryhmien osuus vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaalien äänioikeutetuista, %
Kuvio tarkentuu, kun tarkastellaan eri ikäryhmien painoarvoa, osuutta äänioikeutetuista kuusivuotisluokittain. Suurten ikäluokkien suhteellinen osuus on suurentunut ja nuorimpien ikäluokkien pienentynyt.
Ikääntyneiden ikäluokkien väestön osuus on pienempi kuin nuorten. Kun ne ikäryhmät, joiden äänestysaktiivisuus on vähentynyt eniten - 18-47-vuotiaat - muodostavat puolet äänioikeutetuista, yleinen äänestysaktiivisuus vaimenee väistämättä. Tätä ei riitä estämään varttuneemman väestön suhteellisen suuri ja hyvin tasonsa säilyttänyt äänestysvireys.
Ikääntyminen hiljentääkin
Vanhimpien ikäryhmien äänestysaktiivisuus vähenee luonnollisesti iän myötä. Tästä alkaa näkyä merkkejä jo niiden äänestäjien kohdalla, jotka olivat 46-55-vuotiaita vuoden 1979 vaaleissa. Heidän silloinen 88,7 prosentin äänestysaktiivisuutensa laski verrattain vähän vuoden 1987 vaaleihin mennessä (86,9 prosenttiin), mutta vuoden 1999 eduskuntavaaleihin tultaessa lasku oli jo yhtä suuri kuin yleisen aktiivisuuden lasku (8,2 prosenttiyksikköä). Vuodesta 1979 vuoteen 1987 eduskuntavaalien äänestysprosentti pieneni 4,8 prosenttiyksikköä ja vuodesta 1987 vuoteen 1999 8,1 prosenttiyksikköä.
56-70-vuotiaat äänestäjät vuonna 1979 olivat ehtineet vuoden 1999 vaaleissa 76-90 vuoden ikään. Äänestysaktiivisuus oli hiipunut ensin 5,2 prosenttiyksikköä ja sitten 21,1 prosenttiyksikköä eli selvästi keskitasoa enemmän.
Elämänkaaren vaikutus näyttää siis toimivan myös käänteisesti niin, että kiinnostus yhteiskunnalliseen osallistumiseen hiljenee iän ja sen mukanaan tuomien fyysisten rajoitusten vuoksi.
Eri ikäkohorttien (ikä vuonna 1979) äänestysaktiivisuus vuosien 1979, 1987 ja 1999 eduskuntavaaleissa, %
Elämänkaari ei kohottanut
Huomattava on myös, että vuoden 1979 vaalien 21-22- ja 25-27-vuotiaiden äänestysaktiivisuuskäyrät käyvät lähes vaakatasossa. Nämä ikäryhmät olivat 41-42- ja 45-47-vuotiaita vuonna 1999. Niiden aktiivisuus on lähes säilyttänyt tasonsa, muttei ole iän mukana kohonnut, kuten elämänkaarioletuksen mukaan luulisi.
Kun verrataan aiempien vaalien perusteella laskettua eri ikäryhmien oletettua ja toteutunutta äänestysaktiivisuutta, eniten on passivoituneet vuoden 1987 vaalien 19-24-vuotiaat ja vuoden 1999 vaalien 28-33-vuotiaat. Nuorimpien, 19-21-vuotiaiden vuonna 1987, osalta ne edustavat samaa ikäryhmää.
Opiskelijat lähelle työttömiä
Ero työssäkäyvien ja työttömien välillä on 17 prosenttiyksikköä. Ero on säilynyt vuodesta 1987 suunnilleen ennallaan.
Opiskelijoiden äänestysaktiivisuus on vähentynyt selvästi vuodesta 1987. Ryhmä on moninainen, ja se sisältää missä tahansa oppilaitoksessa, koulussa tai korkeakoulussa päätyönään opiskelevat. Opiskelijoiden äänestysprosentti on pudonnut 70 prosentista 59 prosenttiin, melko lähelle työttömien äänestäjien osallistumistasoa.
Äänestysprosentin laskussa on ainakin yksi selvä alueellinen erityispiirre: Helsingissä muutos on vähäinen. Sen sijaan Mikkelin, Hämeen, Satakunnan ja Pohjois-Karjalan vaalipiireissä muutos on 14-15 prosenttiyksikköä. Selitys Helsingin poikkeuksellisuuteen saattaa olla korkeakouluopiskelijoiden suuri suhteellinen osuus.
Äänestysaktiivisuus pääasiallisen toiminnan mukaan vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaaleissa, %
Lain muutos ei kannustanut?
Opiskelijoiden aktiivisuustason lasku on erityisen yllättävä siinä mielessä, että uuden kotikuntalain tultua voimaan 1.6.1994 opiskelijoiden vakituiset muutot opiskelupaikkakunnalle sallittiin. Kun he aiemmin olivat kirjoilla ja äänoikeutettuja vanhempiensa kotikunnassa, muutoksen jälkeen he saattoivat vaihtaa kotipaikakseen opiskelupaikkakunnan ja siis äänestää siellä. Tämän olisi voinut olettaa vaikuttaneen äänestämiseen kannustavasti, kun henkilön ei ollut enää tarpeen matkustaa vanhempiensa kotikuntaan äänestämään.
Toisaalta voi ajatella, että ennakkoäänestyksen lisääntynyt suosio 1990-luvulla on ehkä osittain syönyt lain vaikutusta, kun jokainen äänioikeutettu voi äänestää ennakkoon missä tahansa yleisessä ennakkoäänestyspaikassa. Toisaalta opiskelijat kuitenkin käyvät äänestämässä vasta varsinaisena vaalipäivänä selvästi useammin kuin muut ikäryhmät.
Muuttaminen nukuttaa
Muuttokertojen vaikutus äänestysaktiivisuuteen vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaalien välillä näyttää olevan melko yksiselitteinen: mitä enemmän muuttoja tällä ajanjaksolla on ollut, sitä suurempi on ero vastaavan ikäryhmän ei-muuttaneisiin verrattuna. Enemmän kuin viisi kertaa muuttaneiden aktiivisuus on 25 prosenttiyksikköä pienempi kuin ei-muuttaneiden. Yli kolme kertaa muuttaneiden 18-24-vuotiaiden äänestysaktiivisuus (37 %) on puolestaan 16 prosenttiyksikköä pienempi vastaavan ikäryhmän ei-muuttaneisiin verrattuna.
Äänestysaktiivisuus iän ja muuttojen lukumäärän mukaan vuoden 1999 eduskuntavaaleissa, %
Nimenomaan nuoret ovat liikkuvaa väkeä. Asuinkuntaa muuttaneiden määrä on suhteessa suurin 25-34-vuotiaiden keskuudessa (muuttaneiden osuus 61 prosenttia ikäryhmän äänioikeutetuista). Vanhempiin ikäryhmiin siirryttäessä osuus tasaisesti pienenee.
Lähteet: Tuomo Martikainen - Hanna Wass: Vaienneet äänet, Äänestäminen vuosien 1987 ja 1999 eduskuntavaaleissa. Tilastokeskus (2001)
Tuomo Martikainen - Risto Yrjönen: Vaalit, puolueet ja yhteiskunnan muutos. Tilastokeskus (1991)
Tuomo Martikainen: Puuttuva punainen viiva. Tilastokeskus (1988)
Puuttuvasta punaisesta viivasta vaienneisiin ääniin
Päivitetty 14.12.2001
Lisätietoja:sähköposti: tietoaika@tilastokeskus.fi