Julkaistu: 6.10.2005

Eurooppa eläköityy eri tahtiin

Väestöä koskevat muutokset ovat tapahtuneet EU-maissa eri aikaan. Tulevina vuosina vanhusväestön eli huollettavien määrä kuitenkin kasvaa kaikkialla. Eurostatin väestöskenaarion mukaan Suomen väestöllinen huoltosuhde on vuonna 2030 EU-maiden epäedullisin. Uusissa EU-maissa tilanne tuolloin on toinen.

Mauri Nieminen

EU-maissa on tapahtumassa merkittävä ikärakenteen muutos joka on alkanut jo vuosikymmeniä sitten. Syntyvyys on alentunut ja työikään tulee yhä vähemmän väkeä. Aleneva kuolevuus on lisännyt ihmisten elinaikaa ja vanhuuseläkeläisten määrät kaikissa maissa ovat olleet jatkuvassa kasvussa.

Muutokset syntyvyyden, kuolevuuden ja siirtolaisuuden kehityksessä ovat tapahtuneet eri maissa eri aikaan. Tämä on johtanut siihen, että EU-maat ovat ikärakenteeltaan hyvin erilaisia. Lisäksi erot niin sanottujen vanhojen EU-15-maiden ja uusien EU-10-maiden välillä ovat suuret. EU-15-maiden väestön määrä kasvaa, mutta uusien EU-10-maiden väestönkasvu on kääntynyt jo laskuun.

Vuonna 2003 koko EU:n väestä 16,5 prosenttia oli yli 65-vuotiaita, ja Eurostatin vuoden 2005 alussa laatiman väestöskenaario (taulukko Excel-muodossa) mukaan vuonna 2030 heidän osuutensa koko väestöstä nousee jo neljännekseen. Vuonna 2050 heidän osuutensa olisi jo kolmannes koko väestöstä. Samaan aikaan lasten ja työikäisten määrät supistuvat, joka luonnollisesti merkitsee sitä, että heidän osuutensa koko väestöstä vähenee.

EU:ssa täytyy ratkaista tulevina vuosina monia väestön ikärakenteen tuomia ongelmia. Suurimmat muutokset tapahtuvat eläkeikäisten määrän kasvaessa voimakkaasti. Nyt monet maat ovat alkaneet pohtia eläkejärjestelmiensä kestävyyttä. Eläke-etuuksiin kajoaminen on jo vienyt muun muassa italialaiset ja ranskalaiset barrikadeille. Suomalaiset sen sijaan ottivat tyynesti vastaan uuden eläkelain joustavine eläkeikineen ja elinaikakertoimineen.

Supistuva työikäinen väestö ei tulevaisuudessa takaa nykyistä työvoiman tarjontaa. Monien maiden ja koko EU:n maahanmuuttopolitiikka on tulevaisuudessa muutosten kourissa. EU-maat tarvitsevat yhä enemmän työperäistä maahanmuuttoa, joka takaa tulevaisuuden työvoiman tarjonnan.

Syntyvyyden aletessa lasten määrä tulee putoamaan. Näin myös lapsiin suunnatut investoinnit vähenevät. Tälle säästölle löytyy varmasti käyttöä väestön ikääntyessä.

Euroopan lapsikato

Viimeisien vuosikymmenien aikana EU-maiden väestönkasvu on hidastunut alenevan syntyvyyden vuoksi merkittävästi. Tämä kehitys on heijastunut jo tällä hetkellä eri maiden väestöjen ikärakenteeseen. Lasten osuus koko väestöstä on jatkuvasti supistunut, kun syntyneet ikäluokat ovat olleet edeltäjiään pienempiä.

Euroopan pohjoisosissa hedelmällisyys on vielä muuhun Eurooppaan verrattuna korkea aina Ranskaa, Britanniaa ja Irlantia myöten. Kokonaishedelmällisyysluku - eli naisille elinaikanaan syntyvien lasten keskimäärä - on pysynyt näissä maissa 1,7 lapsen yläpuolella. Korkein kokonaishedelmällisyys on Irlannissa, jossa hedelmällisyys oli pitkään väestön uusiutumistason, 2,1, yläpuolella. Ranskan jälkeen seuraavaksi korkein hedelmällisyys löytyy Suomesta, tosin Tanska on samalla tasolla. Eteläisen Euroopan maissa ja Saksassa hedelmällisyys on ollut jo pitkään alhainen, kokonaishedelmällisyysluku on lähes kaikissa näissä maissa ollut alle 1,3:n.

Sen sijaan EU:n uusissa jäsenmaissa hedelmällisyys näyttää totaalisesti romahtaneen 1990-luvulla. Sen seurauksena hedelmällisyys näissä maissa on maailman alhaisinta. Väestöskenaarion alin hedelmällisyys löytyy Tšekistä, mutta Slovenian ja Slovakian kokonaishedelmällisyys ei jää Tšekistä paljoa jälkeen.

Elintasolla elinvuosia

Samalla kun uusien jäsenmaiden hedelmällisyys näyttää romahtaneen, myös elinajanodotteet ovat alhaisimpia kahdeksassa ex-sosialistimaassa. Alhainen elintaso on pitänyt myös kuolevuuden näissä maissa vanhoja EU-maita korkeammalla tasolla.

Vuonna 2004 Euroopan pitkäikäisimmät miehet löytyivät Ruotsista, missä elinajanodote vastasyntyneellä poikalapsella oli 78,1 vuotta. Latvialaisen poikalapsen elinajanodote oli samaan aikaan 64,9 vuotta eli yli kolmetoista vuotta lyhyempi kuin ruotsalaisen. Latvialainen nainen ylsi lyhimmällä elinajallaan 76,2 vuoteen. Ero pisimpään elinajanodotteeseen oli latvialaisella naisella kuitenkin lähes puolet pienempi kuin latvialaisella miehellä.

Varsinkin entisissä sosialistimaissa kuolevuuden kehitys näyttää menneen kehityksen trendien perusteella tulevaisuudessa synkältä. Esimerkiksi latvialainen mies ei olisi vielä vuonna 2050 saavuttanut edes nykyistä suomalaisen miehen kuolevuuden tasoa. Latvialaisnaisilla Suomen nykyinen kuolevuuden taso ylittyisi hitusen vuonna 2050 - siis vasta 45 vuoden kuluttua!

Työvoimavajeeseen siirtolaisia

Siirtolaisuuden kehityksen ennakoiminen onkin jo hankalampaa kuin hedelmällisyyden ja kuolevuuden. Siirtolaisuuden tilastointi on useissa maissa niin puutteellista, että yksiselitteisiä trendejä menneestä kehityksestä on vaikea laskea. EU-maiden nettomuutto on vuosittain noin miljoona henkilöä. Lisäksi siirtolaisuuden vuosittaiset vaihtelut ovat suuria.

Väestöskenaariossa on otettu huomioon pelkästään nettomuutto ottamatta kantaa siihen, kuinka paljon siirtolaisia tulee maahan ja kuinka paljon sieltä lähtee. Vuonna 2004 nettomuutto oli positiivinen - eli maahan tuli siirtolaisia enemmän kuin sieltä lähti - kaikkialla muualla paitsi Latviassa, Slovakiassa, Liettuassa ja Puolassa.

Lisäksi Espanjan ja Italian maahanmuuttoluvut olivat hetkellisesti moninkertaiset normaaliin verrattuna. Esimerkiksi Espanja antoi asumisoikeuden sadoille tuhansille aiemmin tulleille, joten väestöskenaariota laadittaessa tuo hetkellinen suuri muuttovoitto pienennettiin vastaamaan aikaisempien vuosien trendejä.

Lapsia ja työikäisiä yhä vähemmän

Kuviossa 1 on esitetty EU-maiden ikärakenne väestön kolmijaon - lapset, työikäiset, vanhukset - mukaan vuosina 2003 ja 2030. Seuraavien vuosien aikana kehitys näyttää selvältä: lasten ja työikäisten osuus kaikissa maissa supistuu ja vanhusten osuus koko väestöstä kasvaa vuoteen 2030 mennessä jopa lähes kolmannekseen.

Kuvio 1a. EU-maiden ikärakenne 2003, 0-14-, 15-64-, ja 65-vuotiaat

Lähde: Eurostat, New Cronos

Kuvio 1b. EU-maiden ikärakenne 2030, 0-14-, 15-64-, ja 65-vuotiaat

Lähde: Eurostat, New Cronos

Italia ja Saksa säilyttävät johtopaikkansa EU:n iäkkäimpinä maina. Kun vuonna 2003 vanhusten osuus oli Italiassa 19 prosenttia ja Saksassa 18 prosenttia, ennusteen mukaan yli 65-vuotiaiden osuus kipuaa molemmissa maissa vuonna 2030 jo 28 prosenttiin. Suomessa, Itävallassa ja Sloveniassa vanhusten osuus koko väestöstä olisi ennusteen toteutuessa 26 prosenttia.

Työikäisten osuus koko väestöstä on vuoteen 2030 mennessä pudonnut eri maissa lähes kymmenen prosenttiyksikköä. Suomessakin työikäinen väestö supistuu 67 prosentista 58 prosenttiin koko väestöstä. Muutos - 9 prosenttiyksikköä - vuoteen 2030 mennessä on EU-maiden suurin.

Demografinen työvoiman tarjontavaje

Työikäisen väestön vähetessä työvoiman tarjonta supistuu. Tätä vajetta voidaan korvata tuomalla työvoimaa ulkomailta. Siirtolaisuuden kehitys onkin eräs tärkeä tekijä tulevaisuudessa. Työntekijät tulevat työn perässä EU-maihin tai työpaikat viedään halvemman tulotason maihin. Tulevaisuudessa EU tarvitsee kipeästi ulkomaista työvoimaa.

EU:n sisälläkin elintasoerot ovat niin suuret, että vanhoista EU-15-maista työtä siirtyy halvan työvoiman entisiin sosialistimaihin sekä muihin halvan työvoiman maihin erityisesti Aasiaan.

Alla olevassa taulukossa on esitetty se vuosi, jolloin EU-maissa työikään tulevan ikäluokan (15-24-vuotiaat) koko on pienempi kuin sieltä poistuvan (55-64-vuotiaat) ikäluokan koko, toisin sanoen työvoiman tarjonta supistuu. Muutamissa maissa tämä muutos on jo tapahtunut. Esimerkiksi Saksassa demografinen työvoiman tarjontavaje alkoi jo vuonna 1993, Italiassa, Ruotsissa ja Tanskassa vuonna 2000 sekä Suomessa vuonna 2003.

Väestöskenaarion mukaan tällä vuosikymmenellä muutos tapahtuu jo useimmissa maissa. Väkiluvultaan suurimmissa maissa Saksassa ja Italiassa se on jo arkipäivää. Ranskassa työvoimavaje toteutuisi vuonna 2009, mutta Britanniassa vasta vuonna 2016. Irlannin korkea hedelmällisyys on taannut oman työikäisen väestön riittävyyden aina 2020-luvun lopulle saakka.

Milloin alkaa työvoiman tarjonta­vaje?
Vuosi, jolloin työiästä poistuva ikäluokka (55-64-vuotiaat) on suurempi kuin sinne tuleva ikäluokka (15-24-vuotiaat)

Saksa 1993   Espanja 2008
Italia 2000 Ranska 2009
Ruotsi 2000 Puola 2011
Tanska 2000 Slovakia 2012
Suomi 2003 Viro 2012
Tšekki 2005 Itävalta 2012
Alankomaat 2005 Latvia 2013
Unkari 2007 Liettua 2015
Kreikka 2007 Kypros 2016
Portugali 2007 Britannia 2016
Malta 2008 Luxemburg 2016
Slovenia 2008 Irlanti 2029
Belgia 2008    

Lähde: Eurostat, New Cronos

EU-väki harmaantuu

EU-maat harmaantuvat vauhdilla. Yli 65-vuotias väestö on tulevina vuosina ainoa väestöryhmä, joka kasvaa jatkuvasti. Joissakin maissa, kuten Italiassa, Saksassa, Kreikassa, Ruotsissa, Belgiassa, Espanjassa ja Portugalissa, yli 65-vuotiaiden osuus koko väestöstä on jo tällä hetkellä suuri. Näissä maissa tämän väestönosan määrällinen kasvu ei tulevina vuosina olekaan niin suurta kuin monissa muissa maissa.

Vuoteen 2030 mennessä väkiluvultaan yli miljoonan asukkaan maista yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa eniten Irlannissa, jossa vanhusten määrä kaksinkertaistuu. Tämä on pitkään jatkuneen korkean hedelmällisyyden tulosta. Seuraavina tulevat Alankomaat ja Suomi.

Koko EU:n alueella yli 65-vuotiaiden määrän kasvu jää 57 prosenttiin. Tämä johtuu osaltaan siitä, että väkirikkaimmissa maissa, kuten Britanniassa, Saksassa ja Italiassa, vanhusten määrät eivät kasva samalla vauhdilla kuin monissa muissa maissa.

Baltian maissa yli 65-vuotiaiden määrä kasvaa vähiten: Latviassa ainoastaan 15 prosenttia ja Virossa 17 prosenttia. Sen sijaan Liettuassa kasvuvauhti on jo nopeampaa (29 %), vaikkakin EU-maista selvästi kolmanneksi hitainta.

Kuvio 2. Yli 65-vuotiaiden määrän kasvu vuosina 2003-2030

Lähde: Eurostat, New Cronos

Suomen väestöllinen huoltosuhde korkein vuonna 2030

Eräs tapa kuvata väestörakenteen muutosta on laskea niin sanottu väestöllinen huoltosuhde, jossa verrataan lasten ja vanhusten suhdetta työikäisiin. Luku ilmoitetaan yleensä sataa työikäistä kohti. Luku kuvaa hyvin karkeasti 'huoltajien' ja 'huollettavien' välistä suhdetta.

Kuvio 3. Väestöllinen huoltosuhde EU-maissa 2003 ja 2030, Lapsia (0-14) ja vanhuksia (yli 65) 100 työikäistä kohti

Lähde: Eurostat, New Cronos

Väestöllisen huoltosuhteen laskemiseen vaikuttaa tietysti syntyvyyden ja kuolevuuden kehitys. Toisaalta taas maahanmuutto tai maastamuutto lisää tai vähentää työikäistä väestöä. Kun hedelmällisyys laskee, lapsia on yhä vähemmän. Toisaalta vanhusten määrä riippuu ikärakenteesta ja vuosittain pitenevä elinaika lisää yli 65-vuotiaiden määrää. Näin syntyvyys ja kuolevuus osaltaan kompensoivat toistensa kehitystä eivätkä vuosittaiset muutokset väestöllisessä huoltosuhteessa ole niin rajuja.

Suomi on hyvä esimerkki väestöllisen huoltosuhteen muuttumisesta. Sodan jälkeen syntyneet suuret ikäluokat ovat ratkaisevasti vaikuttaneet eri aikoina yhteiskunnalliseen kehitykseen. Nyt suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle, ja pitenevä elinaika lisää vanhusväestön määrää tulevina vuosina.

Vuonna 2003 väestöllisessä huoltosuhteessa ei eri maiden välillä vielä ollut suuriakaan eroja. Puolassa, Sloveniassa, Tšekissä ja Slovakiassa väestöllinen huoltosuhde oli alhaisin.Vuonna 2003 myös uusien EU-10-maiden väestöllinen huoltosuhde oli edullisempi kuin vanhojen EU-15-maiden.

Tulevat vuodet muuttavat kaikkien maiden väestöllistä huoltosuhdetta epäedullisempaan suuntaan, huollettavia tulee vuosi vuodelta lisää. Epäedullisin huoltosuhde vuonna 2030 on Suomessa, jossa sataa työikäistä kohti on 73 huollettavaa. Seuraavaksi epäedullisin huoltosuhde onkin sitten väestömäärältään EU:n suurimmissa maissa Ranskassa ja Saksassa - eikä Italiakaan jää niistä paljon jälkeen.

Edullisin väestöllinen huoltosuhde vuonna 2030 on Slovakiassa ja Irlannissa. Suurimmassa osassa entisiä sosialistimaita väestöllinen huoltosuhde olisi alhainen. Tämä johtuu alhaisesta syntyvyydestä ja muihin maihin verrattuna korkeammasta kuolevuudesta. Selvästi lyhyempi elinaika vähentää vanhusväestön määrää radikaalisti.

Mauri Nieminen työskentelee kehittämispäällikkönä Tilastokeskuksen Henkilötilastot -yksikössä.

EU-skenaario tulevaisuuteen
Eurostatin väestöskenaarion (2004) oletukset: kokonaishedelmällisyysluku, elinajanodote ja nettosiirtolaisuus vuosina 2004, 2030 ja 2050, taulukko Excel-muodossa

Päivitetty 6.10.2005