Maailman talouskasvu jatkuu nopeana

Tasapainottomuudet uhkaavat

Aasian maat jatkavat maailmantalouden veturina myös tänä vuonna. Ripeä, joskin uhkaavan velkavetoinen kasvu jatkuu Yhdysvalloissa. Euroalueella kotimainen kysyntä näyttäisi vihdoin piristyvän, arvioi ETLA:n tutkija Paavo Suni.

Paavo Suni

Globalisaatio on vauhdittanut maailmantalouden kasvua nopeuttamalla erityisesti Kiinan ja Intian sekä useiden muiden kehittyvien Aasian maiden rakennemuutosta. Kasvun voima tulee yritysten tuotannon globaalista uudelleenjärjestelystä, kun kauppaa ja etenkin sijoituksia koskevat esteet ovat madaltuneet. Tavaroiden ja pääomien vapaampi kulku sekä tekninen kehitys ovat madaltaneet esteitä.

Alueellisten kauppa-alueiden kehittyminen monenkeskisen maailmankauppajärjestön puitteissa on pienentänyt tulleja ja muita kaupan esteitä ja vauhdittanut maailmankaupan kasvua. Tekninen kehitys on puolestaan helpottanut yritysten tuotannon ja toiminnan maailmanlaajuista hallittavuutta ja siten lisännyt kansainvälisiä sijoituksia.

Tuotannon sijoittumisen ratkaisee kannattavuus

Kannattavuutta optimoidessaan yritykset voivat tietyin edellytyksin yhdistää esimerkiksi kehittyvien maiden halpaa työvoimaa teollisuusmaiden korkeaan tuottavuuteen. Kehittyneen teknologian soveltaminen kehittyvissä maissa ei kuitenkaan ole helppoa eikä aina kannattavaakaan. Tuotannon ja sen osien sijoittumisen ratkaisee lopulta aina toiminnan kannattavuus. Kannattavuuteen vaikuttavat olennaisesti yksikkötyökustannukset eli tuottavuuskorjatut työvoimakustannukset. Myös muut kustannukset, kuten raaka-aine- ja kuljetuskustannukset ovat tärkeitä. Sijoittumispäätöksiä pyritään etenkin kehittyvissä maissa helpottamaan myös monin erilaisin kannustimin.

Yritysten reagointi liiketoimintaympäristön muutoksiin on viime vuosikymmeninä herkistynyt. Tämän seurauksena suorat sijoitukset ovat lisääntyneet nopeasti. Valtaosa suorista sijoituksista tehdään kehittyneiden maiden välillä, mutta sijoitukset kehittyviin maihin ovat nousseet myös nopeasti. Kehittyvien maiden osuus maailman suorista sijoituksista nousi vuonna 2004 jo 36 prosenttiin (UNCTAD 2005).

Rakennemuutokset ovat helposti hankalia, koska niissä on sekä voittajia että häviäjiä. Näin on laita globalisaatiossakin. Teollisuusmaissa osa yrityksistä lisää kannattavuuttaan, osa kohtaa kiristyvää kilpailua ja kuluttajat saavat halvempia tuotteita. Kehittyvissä maissa talouskasvu saa puolestaan puhtia ja elintaso nousee. Globalisaatiohyötyjen - eli perimmiltään hyvinvoinnin kasvun - saaminen edellyttääkin toisaalta sitä, että kulutusrakenne muuttuu ja toisaalta sitä, että talouksien tuotantorakenteet sopeutuvat uusiin oloihin.

Eri maiden pitää erikoistua sellaisten hyödykkeiden tuottamiseen, missä niillä on suhteellisesti paras tuottavuus ja samalla suhteellisesti alhaisimmat yksikkökustannukset. Teollisuusmaissa tämän on katsottu merkitsevän erikoistumista tietointensiiviseen tuotantoon. Sopeutumattomuus merkitsee näissä oloissa sitä, että hyvinvointi voi jopa laskea.

Vuonna 2004 yli viiden prosentin vauhtiin kiihtynyt maailman talouskasvu on osaltaan kiristänyt useiden raaka-aineiden markkinoita ja johtanut hintojen, osin jopa räjähdysmäiseen, nousuun. Esimerkiksi rautamalmin sopimushinta nousi yli 70 prosenttia vuonna 2005, ja raakaöljyn hinta on kaksinkertaistunut vuoden 2004 alun jälkeen. Raaka-aineiden kysynnän kasvu on ollut niin nopeaa, että tasapainottumiseen on tarvittu olennaisesti korkeampi hinta. Korkea hinta lisää tarjontaa, tehostaa käyttöä ja edistää teknisiä innovaatioita, mutta nämä prosessit vievät aikaa. Maailman talouskasvun odotetaan yleisesti lisääntyvän vauhdilla, mikä pitää esimerkiksi energiaraaka-aineet totuttua kalliimpina. Hinnat myös vaihtelevat tuntuvasti.

Raaka-aineiden reaalihinnat ovat esimerkiksi kuluttajahinnoin mitattuna vielä selvästi alle 1980-luvun alun huippuhintojen. Teollisuustuotteiden viennin näkökulmasta mitattuna (ks. kuvio 1) ne ovat kuitenkin jo ennätystasolla. Tämä johtuu siitä, että kuluttajahinnat ovat nousseet vientihintoja tuntuvasti nopeammin.

Kuvio 1. Raaka-aineiden reaalihinnat, HWWA-indeksi 2000=100 jaettuna maailman teollisuustuotteiden vientihinnoilla¹⁾

Yhdysvaltain talous tasapainoton mutta joustava

Maailmantalouden kasvuvahti kiihtyi vuonna 2004 runsaaseen 5 prosenttiin. Vuonna 2005 kasvu hidastui mutta jatkui vahvana. Näin näyttäisi käyvän myös tänä vuonna. Ripein kasvutahti nähdään edelleen kehittyvissä maissa. Teollisuusmaista Japanin ja euroalueen näkymät ovat paranemassa. Kiinan veto on auttanut Japania pyristelyssä irti deflaatiosta eli hintojen laskukierteestä. Euroopassa hyvä viennin veto näyttäisi vihdoin lisäävän kotimaista kysyntää.

Yhdysvalloissa talouskasvu on jatkunut velkavetoisesti vuoden 2001 marraskuun jälkeen. Vuosina 2002-2005 keskimääräinen talouskasvu ylsi Yhdysvalloissa kolmeen prosenttiin, kun euroalue jäi 1,3 ja Japani 1,6 prosenttiin. Kokonaisuutena maailmantalouden keskikasvu nousi 4 prosenttiin. Kehittyvät maat kuten Kiina ja Intia ovat siten kasvaneet huomattavasti teollisuusmaita nopeammin.

Yhdysvaltain viime vuosien talouskasvu on ollut hyvin tasapainotonta. Epätasapainoa kuvattaessa puhutaan usein niin sanotusta kaksoisvajeesta eli katsotaan vaihtotaseen ja budjetin vajeiden heijastavan toistensa liikkeitä. Yksityinen sektori onkin ollut ylijäämäinen. Nykytilanne poikkeaa aiemmista tasapainottomuuskausista siinä, että tällä kertaa yritys- ja kotitaloussektorien rahoituskäyttäytyminen eroavat tuntuvasti tosistaan.

Kuvio 2. Maailman bkt:n kasvu alueittain, prosenttia

Mikäli rakennusinvestoinnit lasketaan kotitaloussektorin investoinneiksi kestokulutustavarainvestointien tapaan, voidaan puhua niin sanotusta kolmoisvajeesta.

Vaihtotaseen vaje kuvastaa kotitalouksien ja julkisen sektorin vajeita. Yrityssektori on selvästi ylijäämäinen. Yrityssektorin taseiden korjaantuminen ei ole kuitenkaan kompensoinut kotitalouksien ja julkisen sektorin velkaantumista. Tämän seurauksena koko kansantalous on velkaantumassa ulkomaille huimaa vauhtia. Vaihtotaseen alijäämän bkt-suhde ylitti kriisirajana pidetyn 5 prosenttia selvästi vuonna 2004. Vuonna 2005 vajesuhde ylitti jo 6 prosenttia.

Kuvio 3. Rahoitusjäämät sektoreittain Yhdysvalloissa, prosenttia bkt:sta

Useimmissa muissa maissa talouskasvun jatkuminen vastaavanlaisessa tilanteessa olisi vaikeaa. Yhdysvaltain talous on kuitenkin poikkeuksellinen. Ensinnäkin maan talous on ylivoimaisesti maailman suurin ja monessa suhteessa hyvin joustava, ja sen valuutta on keskeisin maailmantalouden valuutta. Kansantalouden velat ovat pääsääntöisesti dollareissa ja varat ulkomaanvaluutassa, joten oman valuutan heikentyminen pienentää kansantalouden nettovelkaa toisin kuin vaikkapa Suomessa, jossa markan devalvoituminen 1990-luvun alussa lisäsi kansantalouden nettovelkaa rajusti.

Yhdysvaltojen tuleva talouskehitys riippuu pitkälti siitä, miten ennätysvelkaiset kotitaloudet pystyvät sopeutumaan väistämättä tiukkeneviin rahoitusoloihin, kun korot nousevat eikä verohelpotuksista ja asuntojen tai muun varallisuuden arvon noususta tule enää tukea.

Kotitalouksien rahoitusaseman paraneminen voi tapahtua hallitusti kuten ETLAn ennusteessa (ETLA 2005) oletetaan. Yritysten hyvät taseet ja tuottavuuden kasvu voivat lisätä työvoiman tarvetta ja palkkoja siten, että palkkasumman nousu mahdollistaa kohtuullisen kulutuksen kasvun, vaikka säästämisaste nousee.

Yhdysvaltain talouden epätasapainon syvenemistä on pitänyt yllä myös Aasian keskuspankkien halu pitää valuuttansa dollarikurssi vakaana. Kahdenvälisen alijäämän syveneminen on haluttu rahoittaa sijoittamalla amerikkalaisiin arvopapereihin. Mikäli rahoitushalut hiipuvat, ainakin näiden maiden valuutat vahvistuvat dollarin suhteen. Vaikutus euron dollarikurssiin riippuu siitä, lisääntyykö euron vetovoima tässä prosessissa varanto- ja sijoitusvaluuttana.

Taantuman riski on Yhdysvalloissa nopeasta talouskasvusta huolimatta suuri. Asuntojen hintojen romahdus, kansainvälisten sijoittajien käyttäytymisen muutos tai energian tuntuva kallistuminen voivat laukaista nopean sopeutumisprosessin. Tällöin Yhdysvaltain talouden tuonti-imun lopahtaminen heikentäisi tuntuvasti koko maailman talousnäkymiä.

Aasia maailman talousveturi

Aasian talouskasvu jatkuu edelleen hyvin nopeana. Kiina on tarkistanut sekä bkt:n kokoa että kasvuvauhtia muun muassa palvelusektorin tuotannon tarkemman arvion takia. Bkt:n arvoa nostettiin joulukuussa 17 prosenttia. Tammikuussa julkistettiin tarkistetut kasvuluvut vuosilta 1993-2004, jolloin ajanjakson keskikasvu nousi 0,5 prosenttiyksiköllä 9,9 prosenttiin. Vuoden 2004 kasvu kiihtyi 0,6 prosenttiyksikköä nopeammaksi, 10,1 prosenttiin.

Kiinan kasvun odotetaan jatkuvan nopeana, vaikka eräiden alojen ylituotanto painaa hintatasoa ja heikentää kannattavuutta. Kiinan kotimaisen kysynnän vaihtelut heijastuvat jatkossa tuntuvasti muuhun maailmaan. Alasta ja ajankohdasta riippuen koetaan kovaa kysyntää tai kiristyvää kilpailua.

Japanin taloustilanne on parantunut viime vuoden aikana tuntuvasti toissa vuoden lopun heikon kasvun jälkeen. Kuluvan vuoden kolmannella neljänneksellä bkt:n kasvutahti tosin putosi vuositasolle korotettunakin alle prosenttiin. Kasvuvauhtia alensi kuitenkin olennaisesti varastojen purkaminen, mikä parantaa kasvumahdollisuuksia jatkossa. Japanin keskuspankin niin sanotun Tankan-kyselyn mukaan japanilaisten yritysten odotukset tulevasta ovat korkeimmillaan sitten vuoden 1992. OECD:n ennakoiva indikaattori on puolestaan viitannut kasvun vauhdittumiseen viime kesän jälkeen. Mikäli kansainvälisen talouden riskit pysyvät hallinnassa, myös Japanin kotimainen kysyntä alkaa lopulta tukea kestävää talouskasvua.

Euroalueen pessimismi väistymässä

Euroalueen pitkään jatkunut heikko talouskunto näytti viime syksyn aikana virkistymisen merkkejä. Sitä ennen näkymät olivat vaisut ja erityisesti julkisen sektorin epätasapainottuminen oli hyvin huolestuttavaa. Ulkomaankauppa on viime vuosina pitänyt yllä euroalueen talouskasvua. Vienti on vetänyt hyvin ja tuonti on laimean kotimaisen kysynnän ansiosta pysynyt hyvin hallinnassa. Euroalueen suurimman talouden, Saksan talouskasvu jäi viime vuonna alle prosenttiin.

Kuvio 4. EMU-alueen ennakoiva indikaattori ja bkt:n kasvu

Kotimaisen kysynnän alhaisuus on Saksassakin ollut keskeinen syy heikkoon talouskehitykseen, josta on seurannut muun muassa se, että julkisen sektorin syvää, kasvu- ja vakaussopimuksen kolmen prosentin bkt-suhteen rajan selvästi ylittävää alijäämää pyritään saamaan kuriin tuntuvilla talouden kiristämistoimilla. Esimerkiksi perusarvonlisäveroa on suunniteltu korotettavaksi kolmella prosenttiyksiköllä 19 prosenttiin vuoden 2007 alusta alkaen.

Viime kesänä odotukset Saksan ja samalla koko euroalueen talouskehityksestä alkoivat kuitenkin kohentua. Edes syksyinen raakaöljyn kallistuminen ei katkaissut myönteistä virettä. Osa odotusten paranemisesta selittyy euron heikkenemisellä, osa ulkomaankaupan pitkään jatkuneella vedolla.

Tulevaa ennakoivat mittarit, kuten esimerkiksi Euroframe-ryhmän (Euroframe 2006) euroalueen kokonaistuotantoa ennakoiva indikaattori, viittaavatkin alueen selvästi viimevuotista parempaan ja samalla paranevaan kehitykseen. Euroalueen talouskasvu siis kiihtyy, kun se muualla hidastuu. Alueen kokonaistuotannon kasvuvauhti on kuitenkin pitkällä aikavälillä hidasta. Kasvumahdollisuuksia rajoittaa väestön vanheneminen. Ikääntymisen pienentämän työvoiman vuoksi on vaikea päästä edes kahden prosentin keskimääräiseen pitkän aikavälin kasvuun investointien ja tuottavuuden kasvun avulla.

Paavo Suni on kansainväliseen talouteen erikoistunut tutkija ETLA:ssa.

Päivitetty 2.2.2006