Palveluiden tuottavuuskehitys on mittaamattoman tärkeä

Ikääntyvän Suomen selviämisen avaimia on palveluiden tuottavuus, sanoo Suomen Pankin pääjohtaja Erkki Liikanen. Talouden suurin sektori on kuitenkin paljon heikommin seurattavissa kuin osuudeltaan pienemmät teollisuus ja maatalous.

Jouni Kotkavuori

Suomi on sijoittunut viime vuosina kansainvälisten kilpailukykymittausten kärkeen. Pääjohtaja Erkki Liikasen mielestä mairittelevista tuloksista pitää ottaa hyöty irti maailmalla. Täällä kotimaassa ei pidä kuitenkaan tuudittautua ajatuksiin, että kärkisijat ratkaisisivat meidän tulevia haasteitamme. Niistä Liikanen nostaa kokeneena taloudellisten ja yhteiskunnallisten mittareiden lukijana esiin vaihtosuhteen heikentymisen ja väestön ikääntymisen.

Vaihtosuhteemme on heikentynyt jo vuosia, Liikanen toteaa. Vientituotteittemme, niin elektroniikka- kuin metsäteollisuudenkin, hinnat ovat laskeneet. Tuontihinnat ovat puolestaan keskimäärin nousseet, jolloin vaihtosuhde on heikentynyt. Sen myötä osa tuottavuuden kasvusta on mennyt muiden hyödyksi.

Myös väestön ikääntymiskehitys on selvästi luettavissa olemassa olevista mittareista. Mutta kun lähdetään hakemaan ratkaisuja, ollaankin paljon ohuemmalla tietopohjalla.

- Työvoimapanoksen lisääntymisen varaan ei talouskasvua voi enää jatkossa perustaa. On lisättävä tuottavuutta, Liikanen sanoo. - Eikä se tarkoita hiostamista, vaan innovaatioita työn organisoinnissa, hän täsmentää.

Miten sitten mitata ja seurata tuottavuuden kehitystä, erityisesti palvelualoilla? Se on tavattoman suuri kysymys, Liikanen sanoo. Ongelma kyllä tiedetään ja paljon työtäkin on jo tehty, mutta:

- Suuri haaste on saada tilastojen painotukset muuttumaan niin kuin itse elämä on muuttunut.

- Teollisuuden tuottavuuden seuraamisella on perinteitä, ja se on yksinkertaisempaa. Ja maatalouden osalta voin lyödä pöytään tilastot siitä, kuinka monta oliivipuuta on Espanjassa, Liikanen naurahtaa.

- Mutta kun ruvetaan katsomaan, miten palvelusektori kehittyy ja miten tuottavuus siellä kasvaa, silloin ollaan huomattavasti heikommalla pohjalla. Ja sitten kun mennään julkisiin palveluihin, ollaan todella isoissa ongelmissa. Palvelusektori saa huomattavasti pienemmän osan, vaikka se on taloudesta jo 70 prosenttia. Palveluiden osalta indikaattorit ovat höttöisempiä, ja niitä on paljon vähemmän kuin teollisuudessa.

Liikanen ihmettelee, kuinka suureksi palvelusektorin pitää kasvaa, ennen kuin se saa saman huomion osakseen kuin teollisuus ja maatalous. - Pitääkö sen nousta yli 90 prosenttiin, että se saa saman huomion kuin alle 10 prosenttia saa!

Liikasen mukaan tämä liittyy samaan kenttään asenteissa kuin se, että teollisuutta ja vientiä on pidetty tärkeänä mutta ei kulutusta, joka viime vuosina on pyörittänyt taloutta. - Palvelut on nähty ikään kuin sivutoimintana. Totta kai teollisuus ja vienti ovat avainasemassa, mutta ne eivät säily kilpailukykyisenä ilman dynaamista palvelusektoria.

Itsetyytyväisyyteen vaikkapa kiinalaisten rinnalla ei siis ole aihetta. Kiinalaiset rukkasivat bkt-lukujaan roimasti ylöspäin kun ottivat viimein palvelut mukaan laskelmiin (ks. s. 20). Meillä kyllä tiedetään palvelusektorin suuruus, mutta paljon tietoa sen kehityksestä puuttuu.

Hyvän mittarin uskottavuusongelma

Haasteita riittää myös asioissa, joita mitataan tarkasti. Erkki Liikasta kiinnostaa erityisesti se, kuinka kansalaisten ja viranomaisten käsitykset poikkeavat niin paljon hintojen noususta euroaikana. Hänen arvionsa on, että muutamat yksittäiset hinnat, kuten kahvikuppi, joilla on suuri signaaliarvo, ovat vääristäneet kuvan. Liikasen mukaan tässä on suuri viestintähaaste.

- Tilastokeskus ja Suomen Pankki ovat tässä asiassa samassa veneessä. Indeksien avaaminen on tärkeää. Tämä on ihmisten mielissä iso kysymys. Kansalaisten pitää voida luottaa siihen, että viranomaiset tekevät luotettavaa työtä tilastoinnissa.

Euroalueen rahapolitiikan ohjauksessa inflaation mittarina käytettävää yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä Liikanen pitää riittävän hyvänä mittarina, vaikka asuntojen hinnat eivät siihen kuulukaan. Niitä seurataan tarkasti erikseen.

Asuntojen hintojen tulosta Suomen kansalliseen kuluttajahintaindeksiin Liikaselle on jäänyt valtiovarainministerikaudeltaan 1980-luvun lopulta "henkilökohtainen pieni trauma".

- Aiemmin indeksissä olivat vain vuokrat. Myös asuntojen hinnat otettiin indeksiin juuri silloin, kun hinnat olivat lähteneet nousuun. Ja työmarkkinaratkaisu oli sidottu indeksiin, eikä tätä otettu huomioon. Se laukaisi indeksikorotukset. Jos muutos olisi otettu huomioon etukäteen, indeksiehto olisi nostettu tietysti korkeammalle. Vanhalla indeksipohjalla ei ehto olisi lauennut.

Sattumoisin Suomen kansallisen kuluttajahintaindeksin hyödykekoria ja painorakennetta ollaan juuri nyt taas uudistamassa, vastaamaan vuoden 2005 kulutusrakennetta. Ensimmäinen uusi, tämän vuoden tammikuun indeksi julkaistaan 17. helmikuuta. Yhtä dramaattisia muutoksia ei kuitenkaan nyt ole luvassa kuin 1980-luvun lopussa.

Snellman olisi kannattanut

Euro on Erkki Liikasen mielestä ollut menestys, vaikkei euromaiden talouskehitys sitä ole ollut - Suomea ja Irlantia ehkä lukuun ottamatta.

- Vakaus, jonka euro on tuonut markkinoiden sisälle, mahdollistaa huomattavasti turvallisemman ympäristön. Kun katsotaan, miten euromaiden valuutat keskenään heiluivat ja loivat epävakautta, niin nyt ollaan paljon paremmassa tilanteessa. Mutta tietenkään se ei poista rakennereformien välttämättömyyttä.

- Hyödykemarkkinoilla pitää lisätä kilpailua. Se luo mahdollisuuksia uusille yrittäjille tulla markkinoille. Kun tulee uusia kilpailijoita, vanhoja varmaan poistuu, mutta samalla tuottavuuden kasvu ja innovaatioprosessi kiihtyy. Hinnat laskevat, reaaliansiot nousevat ja ihmiset voivat kuluttaa enemmän. Syntyy työpaikkoja ja investointeja. Tämän kilpailun vapauttamisen logiikan ymmärtäminen on tavattoman tärkeätä.

Ilman yhteistä valuuttaa Liikanen ei näe, että sisämarkkinat voisivat pidemmän päälle toimia. Hän toki tunnustaa, että euron ulkopuolelle jääneet Tanska ja Ruotsi ovat menestyneet myös hyvin. Mutta suomalaiseen perinteeseen kuuluu Liikasen mukaan se, että pyrimme osallistumaan päätöksentekoon ja vaikuttamaan.

- Pitää muistaa, että Suomi on euromaana mukana Euroopan keskuspankin neuvostossa, mutta Tanska myös seuraa EKP:n politiikkaa sellaisenaan. Ruotsi on pärjännyt hyvin vaikkei niin tee, mutta euromaa Irlanti on pärjännyt vielä paremmin. Viesti onkin se, että pienet ja keskikokoiset taloudet, jotka ovat olleet avoimia ja pitäneet julkisen talouden tasapainossa, ovat pärjänneet muita paremmin.

- Suomalaisten olisi varmaan vaikea seurata muiden päätöksiä ilman että itse voi vaikuttaa. Meillä perinne on yleensä ollut, että haluamme paikan sen pöydän ympärillä, jossa päätökset tehdään.

Näyttäisikö tähän päätään nyökäyttävän myös Suomen Pankin edustalla istuskeleva J.V. Snellman, jonka syntymästä tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta?

- Snellman halusi sitoa Suomen markan hopeakantaan, Liikanen sanoo. - Sillä turvattiin, että vientimme länteen sujuu mahdollisimman vaivattomasti. Se ei ollut yritys irrottautua vaan sitoa. Eurossa on kyse samasta asiasta.

Päivitetty 2.2.2006