Julkaistu: 28.3.2006

Miten osa-aikatyö valtasi palvelualat?

Laura Hulkko ja Anna Pärnänen

Osa-aikatyötä tekevien osuus palkansaajista on kasvanut 1990-luvun alusta alkaen. Julkisella sektorilla ilmiötä selittää osa-aikaeläkkeen suosio, yksityisillä palvelualoilla nousun syyt ovat markkinoilla. Osa-aikaistumiskehityksen taustalla ovat muutokset lainsäädännössä, kilpailun kiristyminen, 1990-luvun lama ja myös tietotekniikan, kuten kassapäätteiden kehitys.

Palkansaajien osa-aikaiset työsuhteet alkoivat lisääntyä 1990-luvun lamavuosina. Nousukauden myötä kehitys kääntyi laskuun, mutta vain väliaikaisesti (kuvio 1). 2000-luvun puolivälissä osa-aikatyön tekijöitä on enemmän kuin kertaakaan viimeisen 15 vuoden aikana.

Kuvio 1. Osa-aikaisten osuus palkansaajista sukupuolen mukaan 1989 - 2005 (%)

Työvoimatutkimuksen mukaan vuonna 2005 palkansaajista 13,1 prosenttia teki osa-aikatyötä, kun vuonna 1989 osa-aikatyön osuus oli 8,9 prosenttia. Suurimmaksi osaksi kasvu on johtunut naisten työsuhteista, sillä naiset tekevät osa-aikatyötä yli kaksi kertaa niin usein kuin miehet. Miesten osa-aikatyö on ollut viime vuosina jopa hieman harvinaisempaa kuin laman aikana 1990-luvun puolivälissä.

Kaiken kaikkiaan osa-aikatyötä tekeviä palkansaajia oli Suomessa vuonna 2005 lähes 275 000, näistä runsaat 200 000 yksityisellä ja noin 70 000 julkisella sektorilla. Osa-aikatyön osuus oli yksityisellä sektorilla noin 14 prosenttia, julkisella reilut 10 prosenttia.

Eläkeläisiä ja opiskelijoita

Osa-aikatyötä tehdään yksityisellä ja julkisella sektorilla varsin erilaisissa elämänvaiheissa. Julkisella sektorilla noin 27 prosenttia osa-aikatyöläisistä ilmoitti vuoden 2005 työvoimatutkimuksessa osa-aikatyön pääasialliseksi syyksi osa-aikaeläkkeen. Yksityisellä sektorilla osa-aikaeläkkeen osuus oli alle 13 prosenttia.

Sen sijaan yksityisellä sektorilla lähes 40 prosenttia osa-aikatyön tekijöistä ilmoitti pääasialliseksi syyksi opiskelun. Tähän liittyen myös osa-aikaisten palkansaajien ikärakenteessa on selvä ero: julkisella sektorilla lähes kolmannes osa-aikaisista on yli 55-vuotiaita, yksityisellä taas yli 40 prosenttia alle 25-vuotiaita. Yli 55-vuotiaat osa-aikatyön tekijät eroavat muista ikäryhmistä sen suhteen, että heillä työajan lyhentäminen on useimmiten vapaaehtoista eivätkä he haluaisi lisää työtunteja.

Voikin sanoa, että julkisella sektorilla osa-aikatyön lisääntyminen liittyy enemmän osa-aikaeläkejärjestelmän luomiseen, kun yksityisellä sektorilla osa-aikatyön kasvu on painokkaammin markkinaperusteista. Jatkossa tässä jutussa keskitytään yksityisen sektorin osa-aikatyön kehitykseen.

Kaupat, hotellit ja ravintolat käyttävät

Tyypillisiä osa-aikaisten työsuhteiden toimialoja yksityisellä sektorilla ovat kaupan sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan alat. Näillä aloilla myös osa-aikatyön kasvu on ollut voimakkainta. Muilla toimialoilla osa-aikaisten osuus on 15 vuoden aikana joko pysynyt melko vakiona tai jopa laskenut. Kuviossa 2 on kuvattu osa-aikatyön kasvua näillä toimialoilla (tässä karkeassa toimialaluokittelussa kaupan alaan sisältyvät myös mm. tukkukauppa sekä kotitalousesineiden korjaus).

Kuvio 2. Osa-aikaisten osuus palkansaajista kaupan sekä majoitus- ja ravitsemistoiminnan aloilla 1989 - 2005 (%)

Osa-aikailmiön ytimeen päästään kuitenkin parhaiten tarkastelemalla erikseen kolmea tarkempaa toimialaa: vähittäiskauppaa, hotellialaa ja ravintolatoimintaa. Kaikkein yleisintä osa-aikatyö on vähittäiskaupan alalla (osa-aikatyön osuus 38 % vuonna 2005) sekä ravintola-alalla (33 %). Hotellialalla osa-aikaisia on vähemmän, mutta osa-aikatyötä teki sielläkin palkansaajista 25 prosenttia. Yhteensä näillä kolmella toimialalla työskenteli lähes 72 000 osa-aikaista vuonna 2005, eli yli kolmannes yksityisen sektorin osa-aikaisista palkansaajista.

Sekä vähittäiskaupan alalla että hotelli- ja ravintola-aloilla suurin osa palkansaajista on naisia. Vähittäiskaupan ala on kuitenkin näistä ainoa, jossa osa-aikatyö on merkittävästi yleisempää naisilla. Ero onkin lähes kaksinkertainen: vähittäiskaupan alalla työskentelevistä miehistä reilu viidennes tekee osa-aikatyötä, naisista jopa 44 prosenttia. Vähittäiskaupan alalla työskenteleviä osa-aikaisia naispalkansaajia oli yhteensä yli 42 000 vuonna 2005, ja he muodostavat suurimman yksittäisen osa-aikaisten ryhmän yksityisellä sektorilla.

Nuoret ja naiset tekevät osa-aikatyötä

Vähittäiskaupan sekä hotelli- ja ravintolatoiminnan aloilla yli puolet palkansaajista on alle 35-vuotiaita. Yli 55-vuotias työntekijä on etenkin hotelli- ja ravintola-alalla harvinaisuus (kuvio 3). Ikäjakauma on selvästi nuorempi kuin palkansaajilla yleensä. Tästä johtuen osa-aikatyö on näillä toimialoilla usein nimenomaan opiskelun ohessa tehtävää työtä. Yli 15 prosenttia näillä aloilla työskentelevistä palkansaajista ilmoittaa pääasialliseksi toiminnakseen opiskelun, kun opiskelijoiden osuus kaikilla toimialoilla on noin viisi prosenttia.

Kuvio 3. Palkansaajien ikäjakauma vähittäiskaupan, hotelli- ja ravintolatoiminnan aloilla sekä kaikilla toimialoilla 2005 (%)

Opiskelijoiden osuus osa-aikatyötä tekevistä on kaikkein suurin ravintola-alalla, jossa lähes puolet osa-aikatyötä tekevistä ilmoittaa lyhyen työajan pääasialliseksi syyksi opiskelun. Vähittäiskaupan alalla ja hotellialalla opiskelu on osa-aikatyön pääasiallinen syy lähes 40 prosentilla osa-aikatyön tekijöistä.

Osa-aikatyö ei ole aina vapaaehtoista, monille se on ainoa tarjolla oleva vaihtoehto. Kaiken kaikkiaan se, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla, on palkansaajilla lähes yhtä yleinen osa-aikatyön syy kuin opiskelu.

Vuonna 2005 lähes 40 prosenttia vähittäiskaupan alalla työskentelevistä osa-aikaisista teki lyhyttä työaikaa siksi, ettei kokoaikatyötä ole tarjolla. Ravintola-alalla ei-vapaaehtoisen osa-aikatyön osuus oli noin kolmannes ja hotellialalla jopa lähes 50 prosenttia. Kyse ei siis läheskään aina ole työntekijöiden elämäntilanteeseen sopivasta, joustavasta työaikamuodosta, vaan pikemminkin siitä, että osa-aika­työläiset ovat palvelualojen työnantajille sopivampaa työvoimaa.

Miksi osa-aikatyö sitten on työnantajille sopiva työaikamuoto? Ikä, työ ja sukupuoli -projektissa hankittu haastatteluaineisto antaa mahdollisuuden selventää yritystasolla vaikuttaneita syy-seuraus-suhteita osa-aikaistumiskehityksen taustalla (aineiston tarkempi kuvaus Julkunen & Pärnänen 2005). Osa-aikatyön syitä valotetaan tässä hotelli- ja ravintola-alan ja vähittäiskaupan henkilöstöpäälliköiden haastatteluiden avulla.

Itse tutkimusyrityksistä osa-aikaisten määrästä ei saanut tilastoja, mutta haastateltavat osasivat antaa arvion tilanteesta. Hotelli- ja ravintola-alan yrityksen henkilöstöpäällikön mukaan valtaosa työsuhteista oli ollut kokoaikaisia vielä 1980-luvun lopulla, 2000-luvun alussa enää noin 30 prosenttia. Vähittäiskaupan henkilöstöpäällikkö vastaavasti kuvasi osa-aikaistumista selkeimmäksi laman jälkeiseksi muutokseksi henkilöstörakenteessa. Osa-aikaistuminen heijastui yritysten ikärakenteeseen. Vähittäiskaupan alan yrityksessä keski-ikä oli 36 vuotta, ja ravintola-alan yrityksessä noin 90 prosenttia työntekijöistä oli 20-40-vuotiaita.

Osa-aikaistuminen ei tarkoita vain normaalia vähäisempiä työtunteja, vaan myös työpäivien pirstoutumista tai esimerkiksi ns. nollatuntisopimuksia työntekijöille, jolloin työhön tullaan vain kutsuttaessa. Aikaisemmin tyypillinen ravintolatyöntekijän aamuvuoro alkoi kymmeneltä ja päättyi kuudelta, jolloin iltavuoro astui remmiin. Työpäivään mahtui kiirepiikin lisäksi hiljaisempia hetkiä. Nyt työntekijät tulevat vasta lounaan aikoihin, lähtevät heti lounasasiakkaiden jälkeen kotiin ja tulevat uudelleen iltakuudelta.

Mitkä tekijät sysäsivät osa-aikaistumiskehityksen liikkeelle? Ravintola- ja hotellialan sekä vähittäiskaupan osa-aikaistumisen taustalla on erilaisia kehitystä tukevia tekijöitä. Henkilöstöpäälliköiden haastattelujen perusteella voi erottaa ainakin neljä osa-aikaistumiskehityksen taustalla olevaa tekijää: lainsäädännön muutokset, kilpailun lisääntyminen, tietotekniikan kehitys ja 1990-luvun lama.

Lainsäädäntö muuttui ja kilpailu kiristyi

Osa-aikaistumiskehitykseen vaikuttaneille lainsäädännön muutoksille on yhteistä vapauttaminen. Yhtäältä on vapautettu (raha)markkinoita kilpailulle ja höllennetty alkoholilainsäädäntöä, toisaalta on mahdollistettu pidempiä aukioloaikoja.

Ravintoloiden aukioloaikoja on 1990-luvun alkuvuosista, erityisesti vuoden 1994 alkoholilain jälkeen, sekä pidennetty että pidempiä aukioloaikoja myönnetty useammalle ravintolalle. Tällä hetkellä noin 1 400 ravintolalla on lupa olla auki kello kolmeen tai neljään yöllä, kun vuonna 1994 kello neljään auki olevia ravintoloita oli vain 170.

Vastaavasti kaupan aukioloaikoja on laajennettu 1990-luvulta lähtien. Kauppojen aamu- ja ilta-aukioloaikoja on pidennetty ja mahdollisuutta sunnuntain aukioloihin laajennettu. Aukioloaikojen pidentäminen on lisännyt työvoiman tarvetta, kun työtunteja on enemmän tarjolla. Se teki tarpeelliseksi myös sellaisen työvoiman rekrytoinnin, joka työskenteli esimerkiksi vain viikonloppuisin.

Ravintola-alalla merkittävä muutos on ollut tiukan linjan höllentäminen anniskeluoikeuksien antamisessa 1990-luvun alussa. Kun vuonna 1989 anniskeluoikeudet (A- ja B-oikeudet) oli 2 400 ravintolalla, oli anniskeluoikeudet omaavien ravintoloiden määrä noussut vuonna 2003 jo 5 300 ravintolaan. Asiakaspaikkojen määrä oli samassa ajassa noussut noin 480 000 paikasta noin 1 800 000 paikkaan. Tämä anniskelulupien ja aukioloaikalupien tiukan linjan väljentäminen on merkittävästi lisännyt alan kilpailua.

Myös vähittäiskaupassa kilpailu on kiristynyt, kun 1980-luvulta markkinoiden vapautumisen seurauksena käynnistyi ulkomaisten yritysten tulo Suomen markkinoille. Suurin syy vähittäiskaupan kansainvälistymiseen on ollut Suomen liittyminen EU:n jäseneksi vuonna 1995. Ulkomaisten yritysten osuus kaupan toimialalla on moninkertaistunut jäsenyyden aikana.

Työvoimaa kohdennetaan

Palvelualoina sekä vähittäiskauppa että hotelli- ja ravintola-ala ovat työvoimaintensiivisiä aloja. Työvoimakustannukset ovat merkittävä osa kaikista menoista. Kilpailun kiristyessä yritykset alkoivat aikaisempaa tarkemmin kohdentaa työvoiman käyttöä.

Työntekijöiden määrä rytmitetään asiakasvirran mukaan. Kun asiakkaita on paljon esimerkiksi ruokaravintoloissa perjantai- ja lauantai-iltana ja iltaravintoloissa iltayhdestätoista yöneljään, on myös työtunteja tarjolla silloin eniten - ja osalle työntekijöistä vain silloin.

Yrityksen rakenne muuttuu ikään kuin väkisin osa-aikaiseksi, kun miehitys sopeutetaan myyntiin.

Työvoiman tarpeen seurantaa helpottaa merkittävästi uusi tietotekniikka. Uudet kassajärjestelmät keräävät tietoa asiakasfrekvensseistä, asiakaskäyntien ajoista ja myynnistä. Tällaisten tietomäärien kerääminen ja seuraaminen olisi mahdotonta ilman moderneja kassasovelluksia.

Uusi tietotekniikka on edesauttanut työvoiman kohdentamista. Työvoiman tarve eri aikoina on helppo määrittää kerätyn tiedon perusteella.

Henkilöstöpäälliköt kuvaavat alojen kilpailutilannetta kovaksi: "on hyväksyttävä realiteetit, mitä ympäristössä tapahtuu", kun uudet kotimaiset ja ulkomaalaiset yritykset tulevat markkinoille uusine konsepteineen. Tehokkuus, tuloshakuisuus ja rahan tekeminen ovat toimintaa määrittäviä tekijöitä.

Laman muokkaava vaikutus

Toisin kuin kuntasektorin kohdalla, 1990-luvun lamaa ei nähdä näillä aloilla niin tärkeänä työolojen ja tässä erityisesti työaikojen muutosta selittävänä tekijänä. Ensisijainen syy alojen osa-aikaistumiseen on kilpailun kiristyminen.

Lamalla oli kuitenkin oma roolinsa: henkilöstöpäälliköiden mukaan se "herätti yritykset". Toisaalta joukkotyöttömyyden aikaan osa-aikatyötä haluavia (tai siihen tyytyviä) oli enemmän tarjolla. Laman aikana osa-aikaistuminen teki läpilyönnin näille aloille, kun työvoimaa oli runsaasti tarjolla työmarkkinoilla.

Vielä 1980-luvun nousukaudella, kun työntekijöitä oli vaikea saada, työntekijöitä oli palkattu kokoaikatöihin ja usein työntekijän ehdoin. Lama-aika pakotti kustannustarkkuuteen palkoissa, ja työvoiman käytössä siirryttiin ruuhkahuippujen paikkaamiseen osa-aikatyöntekijöillä. Myös kaupan pidentyneet aukioloajat vaikuttivat osa-aikatyön lisääntymiseen juuri 1990-luvulla.

Henkilöstöpäälliköt näkevät työvoiman tarkan kohdentamisen ja osa-aikatyön tulleen pysyväksi työaikamuodoksi toimialoille. Alat mielletään läpikulkualoiksi osa-aikaisuuden vuoksi. Alojen tarjoamissa töissä viivytään vain työuran alkuvaiheessa, eikä työntekijöiden oletetakaan jäävän alalle, ellei tähtäimessä ole ura esimiestehtävissä.

Kun tarjolla on pääsääntöisesti vain osa-aikaista työtä, on työvoiman tarjonta painottunut nuoriin, niihin, joilla ei ole huollettavaa perhettä. Osa-aikatyön tulotaso kun harvoin on riittävä perheelliselle.

Osa-aikaisuuden vuoksi alojen katsotaan sopivan erityisesti opiskelijoille tai toisaalta vain keikkatyötä haluaville perheenäideille ja -isille. Alojen nuorentumistendenssiä selittää pikemmin vanhemman työvoiman hakeutuminen alalta pois perheellistymisen myötä alhaisen tulotason vuoksi kuin se, että nuori työvoima olisi valikoinnin seurausta tai että ala ei kiinnostaisi vanhempia. Jos osa-aikatyön tulot eivät riitä perheen elättämiseen, alalta on pakko hakeutua pois.

Henkilöstöpäälliköt näkivät osa-aikatyöllä toki myös työn kannalta negatiivisia puolia. Nuori työvoima, osa-aikaistumisen seuraus, tarkoittaa myös suurta vaihtuvuutta ja kustannuksia työhön perehdytyksessä ja koulutuksessa. Koulutuskustannukset eivät kuitenkaan ole niin ratkaisevia, että ne söisivät osa-aikatyön tuomat edut.

Yrityksillä on jonkin verran alueellisesti ollut pulaa osa-aikatyöntekijöistä, jolloin ongelmaan on haettu ratkaisua mahdollistamalla kokoaikatyötä vastaava tuntimäärä ja kokoaikatyön ansiotaso joko työaikapankin avulla tai siirtämällä työntekijöitä ravintoloista toiseen. Kuitenkaan sellaisen kokoaikatyön paluu, jossa töitä tehtäisiin yhtäjaksoisesti samassa toimipisteessä, ei ollut näköpii­rissä.

Onko osa-aikakehitys pysyvää?

Yritystasolla tarkasteltuna osa-aikatyö tuo työnantajalle kustannustehokkuutta. Se mahdollistaa optimaalisen työvoiman käytön. Henkilöstöpäälliköt näkevät osa-aikatyön tietyille ryhmille - erityisesti opiskelijoille, perheenäideille - sopivana työaikamuotona. Kuitenkin työvoimatutkimuksen mukaan osa-aikatyötä tekevistä opiskelijoista lähes viidennes haluaisi tehdä nykyistä enemmän työtunteja. Eikä osa-aikatyö ole perinteisesti Suomessa naisille samanlainen keino yhdistää työtä ja perhe-elämää kuin se useissa muissa EU-maissa on. Osa-aikatyö on edelleen useammin vastentahtoista kuin haluttua, jos tarkastelun ulkopuolelle jätetään osa-aikaeläke.

Tällä hetkellä näyttävät vallitsevan työnantajien markkinat osa-aikatyön osalta; ainakaan Ikä, työ ja sukupuoli -tutkimuksen esimerkkiyritysten kohdalla osa-aikaisesta työvoimasta ei ollut juurikaan pulaa. Henkilöstöpäälliköt näkivät osa-aikaistumisen pysyvänä kehityskulkuna. Suomi on kuitenkin siirtymässä vähenevän työvoiman vaiheeseen, jolloin työmarkkinoilta poistuu enemmän ihmisiä kuin sinne tulee. Nyt palvelualojen tilanne näyttää hyvältä työvoiman saannin suhteen; ne ovat nuorten aloja toisin kuin esimerkiksi julkinen sektori. Osa-aikaistumiskehityksen myötä alat ovat kuitenkin yhä enemmän kauttakulkualoja, joilla nyt työskentelevä nuori työvoima ei välttämättä pysy.

Voikin olla, että ennustettu työvoimapula tulee vaikuttamaan alojen työaikamuotoihin. Jos työmarkkinoilla vapautuu enemmän myös kokoaikatyöpaikkoja, voi se kääntää osa-aikatyön kehityksen ja pakottaa myös palvelualat tarjoamaan aikaisempaa enemmän kokoaikatyötä.

Laura Hulkko ja Anna Pärnänen työskentelevät tutkijoina Elinolot -yksikössä Tilastokeskuksessa.

Lähteet:
Holmila, Marja & Metso, Leena & Österberg, Esa: Pitkät aukioloajat lisäävät juopottelua, Dialogi 8/2003, saatavilla www-muodossa http://www.stakes.fi/dialogi/03/dia82003/16.htm [viitattu 17.02.2003]
Hulkko, Laura: Epätyypilliset työajat sopivat monen elämäntilanteeseen. Hyvinvointikatsaus 3/2005, s. 9-16.
Julkunen, Raija & Pärnänen, Anna: Uusi ikäsopimus. Sophi, Jyväskylä 2005.
Kinnunen, Kaisa & Saarinen, Paavo: Vähittäiskaupan aukioloajat - myymälä­henkilöstön mielipiteitä Kuluttajatutkimuskeskus, julkaisuja 3:2005 [viitattu 14.11.2005]
http://www.kuluttajatutkimuskeskus.fi/files/4715/julkaisu_2005_3_aukioloajat.pdf
Myrskylä, Pekka: Työvoimamuutokset. Teoksessa Myrskylä, Pekka (toim.): Tallella ikä eletty. Elinolot, Tilastokeskus, Helsinki 2005.
Niilola, Kari - Matti Pulkkinen - Toni Riipinen - Seppo Leminen - Pertti Kiuru: Vähittäiskaupan kansainvälistyminen ja sen vaikutukset Suomessa. LTT-Tutkimus Oy. Sarja B 168. Helsinki 2003.
Päihdetilastollinen vuosikirja 2004. Alkoholi ja huumeet. Stakes Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus, SVT Sosiaaliturva 2004Sutela, Hanna: Työtä ja perhe-elämää. Hyvinvointikatsaus 3/2005, s. 24-29.

 

Päivitetty 28.3.2006