USA kuorii kerman opiskelijavirroista

Ulkomailla opiskelevat ja usein sille tielleen jäävät nuoret ovat merkittävä osa aivokiertoa. Hyödyt ovat ilmeisiä niin ihmisten kuin kansantalouksien kannalta, mutta tässäkin globalisaation muodossa on myös häviäjiä.

Aku Alanen

Ulkomailla opiskelu on kasvanut sellaisiin mittoihin, että voidaan puhua koulutuspalvelujen globalisaatiosta. Koulutuspalvelut muodostivat liikevaihdolla mitattuna jo yli kolme prosenttia maailman palveluviennistä vuonna 2001. Suurin merkitys niillä kuitenkin on tulevaisuuteen vaikuttavana rakenteellisena tekijänä.

Opiskelijavirrat ovat osa niin kutsuttua aivokiertoa. Aivokiertoa voi pitää yhtenä aineettoman pääoman investointityyppinä. Aineeton pääoma ylittää aineellista herkemmin maiden rajat.

Monien johtavien teollisuusmaiden kuten USA:n menestys on jo pitkään nojautunut monin osin juuri määrätietoiseen kansainvälisten opiskelijavirtojen hyödyntämiseen, erityisesti korkean koulutustason opiskelussa. Esimerkiksi luonnontieteiden alojen uusista tohtoreista yli puolet on USA:ssa ulkomaalaistaustaisia. Sveitsissä ja Englannissa lähes 40 prosenttia tohtoriopiskelijoista on ulkomaalaisia.

Opiskelijoiden aivokierto voi olla globaalisti hyödyllistä kokemusten vaihdon näkökulmasta ja kenties reiluakin, ainakin puolensa pitävien isojen maiden kuten Kiinan ja Intian näkökulmasta. Kiinassahan katsotaan nykyään myös ulkomaille jäävien kiinalaisopiskelijoiden palvelevan maan etuja erilaisten yhteysverkostojen takia. Siten edes paluun vaatiminen ei ole välttämätöntä, ainakaan kaikissa tapauksissa, reiluuden ehtona.

Aivokiertoon voi liittyä myös epäreiluuden uhkia, erityisesti kehittyvien maiden mutta myös Suomen kaltaisten kehittyneiden maiden kannalta. EU:nkin valitetaan usein olevan kokonaisuudessaan aivovuodon kohteena Yhdysvaltoihin nähden.

Kiinnostus USA:ssa opiskeluun on tosin hieman heikentynyt viime aikoina. Eräs syy on terrorismiuhalla poliittisesti motivoitu ulkomaisten opiskelijoiden maahantulon tiukennus. Kiinalaiset opiskelijat saattavat myös katsoa emämaan tarjoavan jo enemmän ja jäävät Kiinaan, kuten Business Week on raportoinut. Kiinnostus on laskenut myös saksalaisten keskuudessa. Muiden maiden tarjonta lienee myös paranemassa. USA:n roolin mahdollinen muutos onkin suurin tuntematon tekijä aivokierron tulevaisuudessa.

Laskelmat vaikeita mutta tarpeellisia

Ulkomailla tapahtuvan opiskelun tuottoja voidaan laskea erikseen sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Yksilön kohdalla opintotuen ja -kustannusten taso ja toisaalta odotettavissa oleva arvostus ja tuotto voivat vaihdella hyvinkin paljon maittain ja aloittain.

Yhteiskunnan osalta tuotot ja kulut voivat vaihdella lyhyellä tähtäimellä, ja ne on ehkä mahdollista laskea jopa vertailukelpoisesti palvelutaseen erien avulla. Sen sijaan pitemmän tähtäimen vaikutuksien arviointi on erittäin vaikeata ainakin määrällisesti. Kunnollista tilastotietoa ei ole. Kuitenkin jokaisen maan tulevaisuuden kannalta tarvitaan molempia laskelmia.

Suomeen pikkupuroja...

Opetuksen kansainvälistymistä voidaan tilastojen tasolla tarkastella kahdella tasolla: opiskelijavirtojen tasolla tai opetusohjelmien ja -sisältöjen viennin ja tuonnin tasolla. Keskityn ensin mainittuun, koska siitä on enemmän tietoa. Voi tosin olla, että jälkimmäinen on ihan yhtä merkityksellinen ja ideologisella tasolla jopa merkityksellisempi. Esimerkiksi Kiinassa on perustettu varsinaisen korkeakoululaitoksen liepeille lukuisia businesskouluja, ns. MBA-kouluja, joiden opetusohjelma, sisältö ja ideologia on täysin kopioitu USA:sta (Business Week, 9.1.2006).

USA on viime vuosien laskusta huolimatta yhä edelleen merkittävin korkeakouluopiskelijoiden kohdemaa. USA pystyy vetämään puoleensa tulijoita, ja vaikka sen oma koulujärjestelmä ei keskimäärin kovin hyviä tuloksia teekään (esim. PISA-tutkimuksen mukaan), niin kuorimalla kerman sekä opiskelijoista että tutkijoista, maa pysyy innovaatioiden osalta eturivissä. (Tämä voi olla myös osasyynä siihen, ettei USA:n ole tarvinnut ponnistella liiemmin omien tavallisten peruskoulujensa kanssa; se saa suuren osan terävimmistä aivoista muualta valmiina.)

OECD:n tilastojen mukaan on havaittavissa kiinnostava ilmiö. USA kerää edelleen leijonanosan eli noin 30 prosenttia maailmalla liikkuvista korkea-asteen opiskelijoista (Taulukko 1). Englanti, Saksa ja Ranska vetävät opinahjoihinsa kukin jonkin verran yli kymmenesosan opiskelijavirroista.

Taulukko 1. USA vetää lähes kolmanneksen opiskelijavirroista

OECD-maissa oleskelevat ulkomaiset korkeakouluopiskelijat 2003
1000 opiskelijaa
USA	586,3
Britannia	255,2
Saksa	240,6
Ranska	221,6
Australia	188,2
Japani	86,5
Espanja	53,6
Belgia	41,9
Italia	36,1
Sveitsi	32,8
Itävalta	31,1
Uusi-Seelanti	26,4
Ruotsi	25,5
Hollanti	20,5
Tanska	18,1
Turkki	15,7
Portugali	15,5
Tšekki	12,5
Kreikka	12,5
Unkari	12,2
Irlanti	10,2
Norja	8,2
Etelä-Korea	7,8
Puola	7,6
Suomi	7,4
Slovakia	1,7
Islanti	0,6

OECD:n ulkopuolisista maista lähtöisin olevat, kiinalaiset, intialaiset ym. opiskelijat ovat luvuissa mukana.
Kanadassa opiskelevat puuttuvat, mutta ulkomailla opiskelevat kanadalaiset sisältyvät kunkin maan lukuihin.
Saksan, Hollannin ja Turkin luvuista puuttuvat jatkokoulutusopiskelijat.

Suomi on listan hännänhuippuja, mikä antaa kuvaa maamme vetovoimasta. Toki pieni kokomme vaikuttaa myös suhteelliseen osuuteemme.

Toinen tapa tarkastella asiaa on katsoa, kuinka suuri on ulkomaisten opiskelijoiden osuus maassa opiskelevien kokonaismäärästä. Kärjessä ovat Australia ja Sveitsi (Taulukko 2). USA:n tilanne näyttää aivan toiselta; vaikka ulkomaisten lukumäärä on suuri, osuus ei ole kovin suuri USA:n omiin opiskelijoihin verrattuna.

Suomi on tässäkin tilastossa häntäpäässä. Maamme korkeakouluopiskelijoista 2,5 prosenttia oli ulkomaalaisia vuonna 2003.

Taulukko 2. Suomeen ei ole paljon hinkua

Ulkomaalaisten osuus kaikista maassa olevista korkeakouluopiskelijoista 2003,%
Australia	18,7
Sveitsi	17,7
Itävalta	13,5
Uusi-Seelanti	13,5
Belgia	11,2
Britannia	11,2
Saksa	10,7
Ranska	10,5
Tanska	9,0
Ruotsi	7,8
Irlanti	5,6
Norja	5,2
Tšekki	4,3
Islanti	4,3
Hollanti	3,9
Portugali	3,9
USA	3,5
Unkari	3,1
Espanja	2,9
Suomi	2,5
Kreikka	2,2
Japani	2,2
Italia	1,9
Slovakia	1,0

...opiskelemaan insinööriksi

Mitkä aineet sitten eri maissa vetävät, mitä oppeja lähdetään muualta hakemaan? Erot ovat suuria maiden välillä. Useimmissa maissa annetaan oman kielen lisäksi vain englanninkielistä opetusta ja sitäkin vain tietyillä aloilla yhteiskuntatieteissä, insinööritieteissä, luonnontieteissä ja terveysalalla.

Useimmissa maissa ulkomaalaisten suurin kiinnostus kohdistuu yhteiskuntatieteisiin (ml. talous- ja lakitieteet). Useimmissa maissa vähintään kolmasosa kaikista ulkomaalaisista opiskeli näitä aloja. Suomessa näiden alojen osuus jää alle keskitason, eli vain neljännekseen.

Toiseksi suurimpina ryhminä ovat terveystieteet ja humanistiset tieteet. Niiden osuus vaihtelee keskimäärin 15-20 prosentin tienoilla. USA:ssa osuus oli matala: reilusti alle 10 prosenttia ulkomaalaisista opiskeli näitä aloja.

Seuraavaksi suosituin ulkomaalaisten opintosuunta on insinööritieteet, jotka hallitsevat erityisen selvästi Suomessa (Kuvio 1). Täällä lähes kolmannes ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista tähtää insinööriksi. Luonnontieteitä puolestaan opiskelee ulkomaalaisista korkeakouluopiskelijoista Suomessa vain joka kymmenes (Kuvio 2). Ensin mainitun tilaston kärkitila vahvistaa mielikuvaa maailmalla Suomesta insinöörien luvattuna maana.

Kuvio 1. Suomessa vetää teknologia
Teknologia-alojen opiskelijoiden osuus kaikista maassa opiskelevista ulkomaalaisista 2003

Kuvio 2. Luonnontiede houkuttaa Australiaan
Luonnontiedealojen opiskelijoiden osuus maassa opiskelevista ulkomaalaisista 2003

Onkin ainakin lyhyellä aikavälillä meille edullista, että Kiinasta löytyy suomea auttavasti osaavia insinöörejä, mutta miten on pitemmän päälle? Jos teollisuus siirtyy muualle, linjan mielekkyyden perään voi kysyä.

Pienistä maista lähdetään maailmalle

Yhtä merkittävä osoitin kuin ulkomailta saapuneiden opiskelijoiden määrä on maasta muualle opiskelemaan lähtevien määrä. Jälkimmäinen kuvaa toisaalta maan kulttuurista ilmapiiriä, ts. opiskelijoiden halua avartaa maailmankuvaansa, ja toisaalta maan omaa opintotarjontaa ja taloudellisia edellytyksiä.

USA on tässä tilastossa hännänhuippuna; vain 0,2 prosenttia amerikkalaisista opiskelijoista lähtee ulkomaille (Taulukko 3). Kun otetaan huomioon maan rooli maailmassa, voidaan pohtia, lieneekö USA:n elinkeinoelämänkään kannalta hyvä asia, jos muita kulttuureja syvällisesti tuntevien osuus on kovin pieni.

Taulukko 3. Joka viides islantilaisopiskelija on ulkomailla

Ulkomailla opiskeli kaikista maan korkeakouluopiskelijoista 2003, %
Islanti	22,3
Slovakia	9,1
Irlanti	8,7
Kreikka	8,4
Norja	7,2
Itävalta	5,5
Sveitsi	4,7
Ruotsi	3,6
Uusi-Seelanti	3,5
Suomi	3,5
Tanska	3,3
Belgia	3,1
Portugali	3,0
Saksa	2,8
Korea	2,8
Ranska	2,5
Turkki	2,5
Tšekki	2,4
Hollanti	2,4
Italia	2,2
Unkari	2,1
Japani	1,6
Espanja	1,5
Puola	1,3
Englanti	1,2
Meksiko	0,9
Australia	0,6
USA	0,2

Pienistä maista sen sijaan lähdetään hanakammin ulkomaille. Suomalaisten halu lähteä muualle on suurempaa kuin muiden halu tulla tänne. Syy ei välttämättä ole maamme pienuudessa, koska muilla pohjoismailla on toinen tilanne. Halukkuus lähteä muualle on niissä suurin piirtein samaa tasoa kuin meillä, mutta tänne päin tulevissa opiskelijavirroissa jäämme kauaksi muista pohjoismaista.

Kielen mukaan mennään

Suurimmat ulkomaisten opiskelijoiden virrat suuntautuvat englannin-, saksan- ja ranskankielisiin maihin. Opetuskielen hallinnalla on ymmärrettävästi ratkaiseva merkitys kohdemaan valinnalle.

On toki maita, joissa ulkomaalaisten osuus korkeakouluopiskelijoista on Suomeakin alempi, kuten Italia ja Kreikka. Mutta toisaalta osuus on Norjassa yli kaksinkertainen ja Unkarissakin selvästi korkeampi kuin meillä.

Eikä kyse meillä ole vain alhaisesta lähtötasosta. Myös korkeakoulujen ulkomaalaisopiskelijoiden kasvu on ollut muualla vielä nopeampaa kuin meillä. Vuosina 1998-2003 kasvu oli Suomessa 143 prosenttia, kun se Tanskassa oli 149, Ruotsissa 175 ja Norjassa 165 prosenttia, vaikka niissä jo lähtötaso oli paljon korkeammalla.

Suomella on siis suhteellisesti ottaen aika paljon tehtävää, jos haluamme tänne lisää ulkomaalaisia opiskelijoita. Kyse on siitä, millä tavalla ja mille tasolle määrää voi ja kannattaa yrittää nostaa. Tällöin joudutaan pohtimaan asian monia kulttuurisia vaikutuksia, muun muassa englanninkielisen opetuksen roolia.

Mikä on Suomen paikka, onko suunta nyt oikea? Suomen eri oppilaitosten tilannetta käsitellään artikkelisarjan seuraavassa osassa.

Artikkelin kuviot perustuvat OECD:n Education in glance -julkaisuihin tutkintoon johtavasta opiskelusta.

Muita lähteitä:
Business Week on line
David Zweig and Stanley Rosen: How China trained a new generation abroad, www.SciDev.Net

Reilu ja epäreilu aivokierto

Päivitetty 24.5.2006