Voimaa heikkoudesta

Pitkään kangerrellut Saksa on sopeutunut maailmantalouden uuteen työnjakoon. Talouden rakenteet ovat useita muita euromaita paremmin linjassa muuttuneiden vaatimusten kanssa. Maa onkin noussut taas maailman suurimmaksi viejäksi. Vaikeudet eivät kuitenkaan vielä ole ohi.

Pentti Forsman

Saksan talouden hidas kasvu ja siihen liittyneet julkisen talouden ongelmat ovat vaimentaneet koko euroalueen kehitystä. Erityisesti saksalaisten kotitalouksien luottamus ja sitä seuraten ostohalut ovat olleet jäissä, mikä yksityisen kulutuksen ohella on heijastunut myös asuntomarkkinoille. Vuosi, pari sitten puhuttiin jopa Euroopan "sairaasta miehestä", jonka toipumiseen edes saksalaiset itse eivät jaksaneet uskoa.

Saksan hyvä vientimenestys on kuitenkin vähentänyt pessimismiä. Silti kysytään, miksi saksalainen ei kuluta. Vientimenestyksellä ja vaisulla kulutuksella on yhteinen tekijä, Saksan palkkojen sopeutuminen maailmantalouden uuteen työnjakoon. Nyt Saksan yritysten ja talouden rakenteet ovat useita muita euromaita paremmin linjassa muuttuneiden vaatimusten kanssa.

Miksi saksalaiset eivät kuluta?

Yhdistymisen jälkeinen rakennusboomi 1990-luvun alussa tuotti valtavasti toimitilaa, jota on edelleen runsaasti käyttämättä. Asuntoinvestoinnit ovat myös taantuneet lähes yhtäjaksoisesti vuodesta 1995 lähtien. Rakennustoiminnasta onkin kadonnut melkoinen joukko yrityksiä ja työpaikkoja, mikä on lisännyt työttömyyttä ja kotitalouksien huolestuneisuutta.

Berliinin muurin murtumisen jälkeen useat saksalaiset uskoivat uusien itäisten osavaltioiden lisäävän Saksan talouden iskukykyä. Näin ei käynyt. Uusien työntekijöiden palkat alkoivat toki lähestyä läntisten osien vastaavia, mutta työn tuottavuus ei kehittynyt samassa tahdissa. Nimellispalkkojen nousun myötä yksikkötyökustannukset nousivat selvästi korkeammalle kuin Saksan läntisissä osissa, mikä johti massatyöttömyyteen. Mittavista tukitoimista huolimatta itäisten osavaltioiden työttömyysaste on ollut 20 prosentin tuntumassa. Läntisissä osavaltioissa työttömyysaste on ollut eurooppalaisittain katsottuna siedettävä.

Itäisten osavaltioiden perusrakenteiden korjaaminen ja työttömyysmenot ajoivat Saksan julkisen talouden epätasapainoon veronkorotuksista huolimatta. Saksan muiden osien verovaroista on rahoitettu uusien osavaltioiden menoja niin, että niiden laskennallinen vaihtotaseen alijäämä nousi jopa 50 prosenttiin bruttokansantuotteesta. Vuosien 2001-04 taantuma pahensi rahoitusongelmia julkisessa taloudessa, alijäämä oli vuonna 2003 huonoimmillaan 4 prosenttia bkt:sta. Alijäämä ja veronkorotukset yhdistyneenä itäisten osien lohduttomiin näkymiin heikensivät kotitalouksien luottamusta entisestään. Työmarkkinoiden tehokkuutta lisäävät uudistukset vahvistivat nekin kotitalouksien pelkoja.

Saksan työmarkkinat ovat olleet joustavia verrattuna useisiin muihin euromaihin. Viime vuosina useilla työpaikoilla työaikaa on pidennetty ja/tai palkkoja alennettu. Palkkojen nousuvauhti on 2000-luvulla jäänyt selvästi euroaluetta hitaammaksi, viime vuonna palkat eivät nousseet juuri lainkaan (Taulukko 1).

Taulukko 1. Palkkakehitys euromaissa

	Muutos edellisestä vuodesta, %
	2004	2005	e 2006	e 2007
Saksa	1,4	0,2	0,2	-0,2
Ranska	3,1	3,2	3,3	3,2
Italia	3,5	2,9	2,6	2,7
Espanja	3,3	2,5	3,3	3,2
Alankomaat	3,3	1,4	2,2	2,7
Suomi	4,1	3,2	2,8	2,5
Euroalue	2,4	1,9	2,1	2,1
e = ennuste
Lähde: Euroopan komissio

Teollisuuden työkustannukset tuntia kohden ovat nekin kasvaneet hitaammin kuin kilpailijamaissa. Palkkojen ja työaikojen joustaminen on lisännyt teollisuuden kilpailukykyä, mutta samalla saksalaisten kotitalouksien uskoa tulevaisuuteen on jäytänyt epätietoisuus työpaikoista ja palkoista. Vasta nyt, kun työttömyys alenemassa, luottamus on alkanut elpyä lähes viiden synkän vuoden jälkeen.

Yksityisen kulutuksen kasvu jäi Saksassa vaatimattomaksi muihin euromaihin verrattuna jo viime vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla, mutta vuodesta 2001 lähtien kasvu on ollut lähes olematonta. Kotitaloudet ovatkin sopeutuneet suhteellisen hyvin kahteen negatiiviseen häiriöön. Saksojen yhdistymisestä johtunut verotuksen kiristyminen vähensi ostovoimaa. Toiseksi rahaliitto toi matalat reaalikorot muidenkin kuin Saksan ulottuville, joten saksalaisten yritysten suhteellisen aseman heikkeneminen alensi palkanmaksuvaraa.

Saksan talous näyttää nyt sopeutuneen jo kumpaankin häiriöön, jos ongelmia katsoo ulkoisen tasapainon näkökulmasta. Kotimainen kysyntä on ollut niin heikkoa, että koko Saksan vaihtotaseen ylijäämä on noussut 4 prosenttiin bkt:sta ja luku näyttää edelleen kasvavan.

Saksan bruttokansantuotteen kasvu on siis ollut euroalueen keskiarvoa hitaampaa, kun yksityisen kulutuksen ja asuntorakentamisen ohella yritysten investoinnitkaan eivät ole jaksaneet elpyä 1990-luvun alun noususuhdanteen jälkeen.

Euromaiden kasvuerot ovat olleet viime vuosina tuntuvia, mutta hitaan ja nopean kasvun taustatekijät ovat erilaisia (Kuvio 1). Saksassa tuotannon kasvua on hidastanut kotimainen kysyntä, kun taas Italian heikon menestyksen taustalla ovat olleet viennin vaikeudet (Kuvio 2).

Kuvio 1. Bruttokansantuote eräissä maissa

Kuvio 2. Tavaraviennin arvo eri maissa

Vienti kasvaa - investointihalut puuttuneet

Tavarakaupassa Saksa on noussut taas maailman suurimmaksi viejämaaksi. Menestyksen taustalla ei ole pelkästään hintakilpailukyvyn parantuminen (Kuvio 3), vaan myös tuntuva panostus tutkimukseen ja tuotekehitykseen (Taulukko 2).

Taulukko 2. Tutkimus- ja tuotekehittelymenot 2004

Yrityssektori, % bkt:sta 2004
Ruotsi	2,8
Suomi	2,5
Saksa	1,8
Ranska	1,4
Euroalue	1,2
Iso-Britannia	1,2
Alankomaat	1
Italia	0,6
Lähde: Eurostat

Kuvio 3. Euroalueen maiden reaaliset efektiiviset valuuttakurssit

Myös maailmanmarkkinoiden kysynnän rakenne on suosinut saksalaisia yrityksiä, jotka ovat usein markkinajohtajia. Saksan tilastoviranomaisten arvioiden mukaan joka viides saksalainen työntekijä saa nykyisin toimeentulonsa vientiteollisuudesta.

Vientitulojen kasvu ei kuitenkaan ole viime vuosina heijastunut yritysten investointeihin, jotka ovat vasta aivan viime aikoina alkaneet hivenen toipua. Yritysten bruttosäästäminen on ylittänyt jo usean vuoden ajan bruttoinvestoinnit, eikä tässä suhteessa ole nähtävissä suurta muutosta vielä ensi vuonnakaan.

Investointien vähäisyydelle on julkisuudessa ollut useita selityksiä, joista ainakin investointien tuottovaatimuksen nousu tuntuu luontevalta. Osin pankkikeskeisen rahoitusjärjestelmän ja vakaan rahan arvon ansiosta pääoman tuotto oli aiemmin Saksassa matalampi kuin muissa Euroopan maissa. Investoinnit rahoitettiin usein pankkilainalla, jonka reaalikorko oli Saksan markan vakauden ansiosta matala. Euron luoma vakaus koko yhteisen rahan alueella on tuonut samat edut myös muiden maiden yrityksille.

Toinen selitys vaatimattomille investoinneille on tuotannon siirtäminen uusiin EU-naapureihin, jotka matalan kustannustason lisäksi ovat rakenteiltaan joustavia. Professori Hans-Werner Sinn kutsuukin Saksaa tästä syystä basaaritaloudeksi, jossa vientitavarat käyvät vain kääntymässä saadakseen "Made in Germany" -tunnuksen. Tilastojen valossa basaaritalousleima tuntuu liioittelulta, vaikka saksalaiset yritykset hyödyntävätkin jonkin verran uusia jäsenmaita tuotannossaan. Saksan läntisten osien vientiteollisuudessa työpaikat ovat säilyneet suhteellisen hyvin.

Verrattuna muihin suuriin euromaihin Saksan hyödykemarkkinat toimivat tehokkaasti. Saksan kotimarkkinateollisuus on ollut aiempina vuosikymmeninä alttiina kovalle ulkomaiselle kilpailulle, kun vankan ulkoisen tasapainon ja hyvän työllisyyden vuoksi ei ole ollut poliittisia paineita suojautumiseen kuten useissa muissa maissa. Vakaa rahan arvo on sekin lisännyt kilpailua. Kilpailutilanne ei suinkaan ole ongelmaton, vaikka viranomaissäätelyä on kyetty viime vuosina purkamaan. Saksassa on edelleen markkinoille tulon esteitä raskaan byrokratian vuoksi. Siten säätely vaikeuttaa resurssien siirtymistä alalta toiselle hidastaen sopeutumista muuttuneisiin olosuhteisiin.

Saksan työmarkkinoilla säätely on hyödykemarkkinoitakin raskaampaa, vaikka muihin suuriin euromaihin verrattuna ongelmat ovat vähäisempiä. On mahdollista, että työntekijöiden edustajien mukanaolo yritysten hallituksessa on antanut tilaa niin työajan kuin palkkojen joustoille vaikeina aikoina. Sen sijaan siirtyminen yrityksestä toiseen tai toimialan vaihtaminen on ollut hankalaa. Suhteessa anglosaksisiin maihin Saksan työmarkkinat ovatkin tuntuvasti jäykempiä. Meneillään olevat uudistukset helpottavat vain lievästi tätä ongelmaa.

Yllättävintä Saksan teollisuudessa on sen kyky maksaa tuntuvasti muita maita korkeampia palkkoja, mukaan luettuna joustavien työmarkkinoiden Iso-Britannia ja Yhdysvallat (Taulukko 3). Yritysten panostus laadukkaisiin tuotteisiin on heijastunut vientihintoihin ja vaihtosuhteeseen, kuten samaa tavoitetta tukenut vakaa rahan arvo. Yritysten menestyksestä ovat hyötyneet myös työntekijät. Taulukon 3 luvut ovat vuodelta 2004, mutta Saksan palkkojen kuluvan ja viime vuoden muita hitaampi nousu ei juurikaan vaikuta kokonaiskuvaan. Hyvästä vientimenestyksestä ja parantuvasta työllisyydestä voisi päätellä, että Saksan teollisuuden palkat ovat jo sopeutuneet riittävästi. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole.

Taulukko 3. Teollisuuden työkustannukset tuntia kohden* 2004

Yhdysvallat = 100
	2004
Yhdysvallat	100
Italia	88
Japani	95
Ranska	103
Iso-Britannia	107
EU-15	117
Ruotsi	123
Sveitsi	131
Suomi	132
Alankomaat	133
Saksa	140
* Työkustannukset on laskettu käyvin valuuttakurssein ja ne pitävät sisällään palkat ja työnantajan maksamat sivukulut, kuten sotu- ja eläkemaksut.
Lähde: US Department of Labor

Liikkuvuus heikkoa toimialalta toiselle

Saksan talouden vaikeudet eivät suinkaan vielä ole ohi, vaikka vienti vetääkin. Vientitulot eivät tahdo kääntyä investoinneiksi ja kulutukseksi. Osasyynä sopeutumattomuuteen lienee ylenmääräinen säätely työ- ja hyödykemarkkinoilla, mikä haittaa työvoiman siirtymistä toimialalta toiselle. Myös investointien tuottovaatimus lienee noussut aiemmasta lisääntyneen markkinaehtoisuuden vuoksi.

Jäykkyyksistä johtuen Saksan talous on joutunut hakemaan kivuliaasti uutta vauhtia, vuosia kestäneen kotitalouksien hitaan tulokehityksen ja palkkojen sopeutuksen kautta. Kustannukset työtuntia kohden ovat edelleenkin korkeat ja vasta aika näyttää, tarvitaanko lisää palkkasopeutusta.

Toisaalta suhteessa muihin suuriin euromaihin Saksan talouden rakenteet ovat vahvempia ja sen mahdollisuudet sopeutua maailman talouden työnjakoon siten paremmat. Työmarkkinat ovat joustavampia, kilpailua on enemmän ja maan yritykset panostavat muita enemmän tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Saksan asemaa tukevat lisäksi mahdollisuudet hyödyntää lähellä olevien uusien jäsenmaiden edullisia resursseja. Saksan talous on hakenut voimaa heikkoudesta.

Pentti Forsman työskentelee ekonomistina Suomen Pankin rahapolitiikka- ja tutkimusosastolla.

Päivitetty 5.7.2006