Suomen aluekehitys 1975 - 2004

Ovatko menestyvät alueet olleet aina vetovoimaisia?
Ovatko nykyiset menestyjät suunnannäyttäjiä myös tulevaisuudessa?
Menestyminen = f(tieto, taito, tahto, tuuri)

Mitä tutkittu? Miten mitattu?

Alueiden menestyminen, kilpailukyky ja vetovoima kiinnostaa. Erityisen kiinnostuneita ollaan siitä, "miten meidän käy tulevaisuudessa?". Seutukunnat ovat niin pieniä ja kaikille läheisiä alueita (vaikka seutukuntina melko tuntemattomia), että niiden kehityksestä ovat ammattiennustajien ja aluekehittäjien lisäksi kiinnostuneita alueen asukkaat.

Tulevan ennakoinnin asemesta tässä yhteydessä on tyytyminen seutukuntien menneen kehityksen selvittämiseen. Seutukunnilla on "menneisyys", halusivat ne sitä tai ei. Vaikka seutukunta aluejakona ja alueen nimityksenä on vasta toisen vuosikymmenensä alussa, nykyrajaiset alueet ovat olleet olemassa ja niiden menestys pystytään jälkikäteen selvittämään.

Seutukuntia ja niiden menestystä tarkastellaan kolmenkymmenen vuoden perspektiivillä. Työkaluna käytetään BTV-indikaattoria. Jotta tarkastelu pysyisi kasassa, vuosittaisista BTV-indikaattoreista on muodostettu viiden vuoden jaksoja. Seudun menestys on vuosiarvojen keskiarvo. Vertailun helpottamiseksi seutukunnat on jaksoittain lajiteltu laskevaan järjestykseen ja seudut ryhmitelty paremmuuden mukaisiin viidenneksiin. Jaksoille on annettu omat värikoodinsa kärkiviidenneksen lämpimän punaisesta alimman viidenneksen synkän siniharmaaseen. Seutukunnan jakson aikainen sijoitus on merkitty BTV-indikaattorin arvon jälkeiseen sarakkeeseen.

BTV-indikaattori

BTV-indikaattorion alueilla tapahtuvia muutoksia kuvaava yleismittari.
Sen lähtökohtana on alueen tuotannon (Bkt), työllisyyden (Työ) ja väestön
(Väki) vuosittaiset muutokset verrattuna koko maan muutoksiin. Alueen
kunkin komponentin muutoksesta (%) vähennetään koko maan vastaava
muutos (%). Erotus kuvaa alueen komponentin poikkeaman (%-yksikköinä)
koko maan kehityksestä. Alueen BTV-indikaattori on kolmen komponenttien
poikkeamien keskiarvo.

Useamman vuoden tarkasteluissa (komponenttien/ indikaattorin)
poikkeamista lasketaan vuosikeskiarvo.

Kuuden jakson perusteella on tehty kaksi yhteenvetotarkastelua. Ensimmäisessä yhteenvedossa seutukuntien menestystä tarkastellaan kaikkien jaksojen keskiarvona. Tarkastelua voi nimittää "tilastolliseksi menestysmittariksi".

Toisessa tarkastelussa jaksojen BTV-indikaattorin arvot on painotettu siten, että kauimpana olevan jakson paino on yksi kuudesosa viimeisen jakson painosta. Toinen tarkastelu on sukua "investointikertymämenetelmän" avulla lasketulle pääomakannalle. Investointien tapaan ajatellen varhaisesta menestyksestä on tällä hetkellä vähemmän jäljellä kuin vasta hiljakkoin hankitusta. Menestyskertymästä tehtyjen poistojen jälkeen jäljellä olevan menestyksen varantoa voi pitää "vetovoimaisuusmittarin" keskeisenä komponenttina.

Tulokset on koottu taulukkoon, joka on kopioitavissa oheisista linkeistä:
BTV-indikaattori viisivuotisjaksoittain 1975-2004, taulukko (Excel)
BTV-indikaattori viisivuotisjaksoittain 1975-2004, taulukko (pdf, 68 kt, 1 s. )

Seuraavassa tuloksia esitellään jaksoittain. Päähuomio on asemiaan eniten parantaneiden ylimmän viidenneksen (++) seutukuntien esittelyssä. Vähäisemmällä painolla tarkastellaan myös kehitykseltään heikoimpaan viidennekseen (--) kuuluvia seutuja. Esittelyssä seudut on tyypitelty neljään kaupunkimaiseen ja kahteen maaseutumaiseen seututyyppiin.

Vuodet 1975 - 1980 Öljykriisi, hätätilahallitus, suurten kaupunkien ahdinko

Vuosina 1975 - 80 parhaiten menestyvän ylimmän viidenneksen seutukunnat muodostavat tämän hetkiseen tilanteeseen verrattuna varsin yllättävän joukon.	Alin viidennes on vähintään yhtä yllättävä kuin ylinkin. Suomen suurista, (menestyvistä) kaupunkiseuduista ensimmäisen jakson aikana alimpaan viidennekseen olivat pudonneet Turku, Oulu ja Tampere. Keskisuurista kaupunkiseuduista alimmassa viidenneksessä oli tuleva menestyjä, Salon seutu. Teollisuuskaupungeista alimpaan viidennekseen oli pudonnut myös Varkauden seutu.
Helsingin metropolialueeseen kuuluvista neljästä kaupunkiseudusta mukana oli vain yksi, eikä se ollut Helsingin seutu vaan Porvoon seutu. Helsingin sijoitus oli 49. Pääkaupunki ympäristöineen oli siis toiseksi heikoimmassa viidenneksessä.	Maaseutumaisia seutuja alimmassa viidenneksessä oli kahdeksan eli lähes kolmannes. Harvaan asuttujen seutujen osuus oli noin viidennes.
Suurista kaupunkiseuduista ylimmässä viidenneksessä olivat Kuopion ja Vaasan seudut. Keskisuuria kaupunkiseutuja on parhaassa viidenneksessä myös kaksi: Lappeenrannan ja Seinäjoen seudut. Teollisia kaupunkiseutuja on mukana kolme: Raahen, Jämsän ja Pietarsaaren seudut.	Kommentit. Ensimmäisen viisivuotisjakson erikoisuus oli yllätysnimien lisäksi se, että muutokset olivat suuria jo seuraavalle kaudelle mentäessä. Ylimmän viidenneksen seutukunnista vain kolme säilytti asemansa seuraavalla kaudella. Hyvin menestyneistä neljä putosi alimpaan ja neljä toiseksi alimpaan viidennekseen. Vastaavasti alimmasta viidenneksestä kuusi nousi seuraavalla kaudella ylimpään viidennekseen. Alimpaan viidennekseen jäi vain neljä seutukuntaa. Olisikohan öljynhinnan voimakas nousu, pimennetyt näyteikkunat ja maata kohdannut suurtyöttömyys hätätilahallituksineen ajanut suuret kaupungit ahdinkoon ja heikentänyt teollisuusseutujen kilpailukykyä?
Ylimmän viidenneksen varsinainen yllätys on maaseutumaisten ja harvaan asuttujen seutukuntien runsaus. Viisi maaseutumaista ja kolme harvaan asuttua seutukuntaa kärkisijoilla merkitsee, että näistä seutukunnista joka viides pärjäsi vielä vuosina 1975-80 erittäin hyvin. Myöhemmin vain ani harva maaseutumainen ja harvaan asuttu seutu on yltänyt ylimpään viidennekseen.
Vuodet 1980 - 1985 Aluekehityksen "vallankumous"

Helsingin metropolialue kohensi heikkoja lähtöasemiaan. Helsingin seudun lisäksi yksi sen satelliittikaupungeista (Lohjan seutu) sijoittui ylimpään viidennekseen. Varsinainen yllätys oli kuitenkin kaikkien seitsemän suuren kaupunkiseudun sijoittuminen ylimpään viidennekseen. Kärkiryhmään pohjamudista nousivat siten myös Turun, Oulun ja Tampereen kaupunkiseudut.	Alimmassa viidenneksessä on yksi keskisuuri kaupunkiseutu (Kotka-Haminan seutu) ja kaksi teollista kaupunkiseutua (Pietarsaaren seutu ja Etelä-Pirkanmaa).
Kuopion ja Vaasan seudut säilyttivät asemansa kärkiryhmässä kuten myös Seinäjoen seutu keskisuurten kaupunkiseutujen ryhmästä. Salon seutu nousi suurten kaupunkiseutujen tapaan alimmasta viidenneksestä ylimpään.	Maaseutumaisista seuduista kolmannes ja harvaan asutuista joka neljäs sijoittui alimpaan viidennekseen.
Maaseutumaisia ja harvaan asuttuja seutuja oli kumpiakin yksi. Loviisan seutu ja Koillismaa olivat edellisen jakson aikana alimmassa viidenneksessä.	Kommentit. Seutukuntien sijoitusmuutokset ensimmäisen ja toisen jakson välillä olivat suurempia myöhemmät liikahdukset. Seutukuntien sijalukujen keskimääräinen muutos oli 27. Seutukunnat tekivät keskimäärin parin viidenneksen parannuksia ja huononnuksia, kun seuraavien jaksojen muutostahti vaimeni 20 sijan tuntumaan. Ensimmäisen ja toisen jakson välillä alueellinen kehitys kulki voimakkaana vastakkaisiin suuntiin. Silloin heikosti menestyvät paransivat ja hyvin menestyneet menettivät asemiaan. Tavallisempana kehityksen kulkuna pidetään sitä, että "rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät". Syy suureen myllerrykseen löytyy pikemminkin edellisen vuosikymmenen poikkeuksellisuudesta kuin 1980-luvun alun kehityksestä. Koko maan kehitys näyttäytyy kaikin puolin normaalina,vaikka aluekehityksessä tapahtui "vallankumous".
Vuodet 1985 - 1990 Kulutusjuhla? Kenen?

Kolme Helsingin metropolialueen kaupunkiseutua on noussut ylimpään viidennekseen.	Vuosikymmenen loppupuoli oli erityisen heikkoa harvaan asutuille seuduille. Kuusi harvaan asuttua seutua kuudestatoista oli heikoimmin kehittyvässä viidenneksessä. Alimpaan ryhmään kuului joka neljäs maaseutumainen seutu. Maaseutumaisten seutujen tilanne oli edellisestä jaksosta hieman kohentunut.
Suurista kaupunkiseuduista ykkösryhmässä oli jäljellä neljä. Turun, Joensuun ja Vaasan kaupunkiseudut ovat joutuneet antamaan hieman periksi.	Kommentit. Kehitys jatkui 1980-luvun jaksojen välillä ennustettavampana kuin aiemmin. Ylimmän viidenneksen seutukunnista kahdeksan säilytti asemansa kärkijoukossa. Suoraan pohjalta kärkeen ponnistaneiden seutujen määrä oli nyt kolme. Niistä kaksi oli Ahvenanmaalta, jotka pienen kokonsa ja pendelöinnin vuoksi ovat herkkiä muutoksille. Kulutusjuhlat -termi on 1980-luvun lopun kuvaajana harhaan johtava. Kotitaloudet tosin käyttivät paljon rahaa ja velkaantuivat. Rahaa ei käytetty niinkään kulutukseen kuin asuntoihin ja niiden korkojen maksuun. Asunnon hankinta on investointi. Paljon enemmän rahaa "kulutettiin" teollisuuden investointeihin. Seuraukset näkyvät seuraavalla jaksolla.
Uusia tulokkaina kärkiryhmässä olivat mm. Kouvolan ja Varkauden kaupunkiseudut sekä Pieksämäen ja Ylivieskan maaseutumaiset seudut.
Vuodet 1990 - 1995 Lama, pankkikriisi, ...

Vain kolme edellisen kauden ylimmässä viidenneksessä ollutta seutukuntaa pystyi säilyttämään asemansa. Ne (Helsinki, Tampere ja Oulu) olivat laman kohtaamiseen riittävän suuria ja monipuolisia. Lama "nosti" myös Turun ja Salon seudut takaisin ylimpään viidennekseen.	Maaseutumaisten ja harvaan asuttujen seutujen heikko lamanaikainen menestys korostuu alimmassa viidenneksessä. Maaseutumaisista alimmassa on joka neljäs ja harvaan asutuista puolet. Näiden lisäksi alimpaan ryhmään kuuluu yksi teollinen kaupunkiseutu. Vakka-Suomen "tilaaja-tuottaja" -perusteinen teollisuus poikkeaa perinteelliselle suomalaiselle teollisuusseudulle tyypillisistä tuotevalikoimasta ja toimintatavasta.
Helsingin metropolialueen edustus ylimmässä viidenneksessä jäi Helsingille. Suurten ja keskisuurten kaupunkiseutujen määrä ylimmässä viidenneksessä säilyi ennallaan. Varsinaisen ryntäyksen ylimpään viidennekseen tekivät teolliset kaupunkiseudut. Niistä kuusi eli puolet sijoittui ylimpään viidennekseen. Teollisuusseudut selvisivät lamasta varsin vähäisin menetyksin ja huomattavasti muita seutuja nopeammin.	Kommentit. Lama koetteli Suomen kansantaloutta monella tapaa. Aluetalouksien koettelemusten kirjo on vielä monin verroin laajempi. Laman vaikutukset jakautuvat pitkälle ajalle. Laman aikataulu oli suunnilleen sellainen, että kun teollisuusseuduilla tahkottiin jo ennätystuloksia, niin harvaan asutuilla seuduilla oltiin vielä pitkässä laskussa menossa kohti tuntematonta. Lama kosketti kaikkia alueita - toisia hellävaraisemmin kuin toisia. Jotkut vaikutukset olivat lyhytaikaisia ja alueet pääsivät nopeasti nousevalle kehitysuralle. Se jätti kuitenkin monille aloille pysyviä muutoksia. Kaikki alueet eivät niistä toivu ikinä. Eivät monet ihmisetkään.
Maaseutumaisista seuduista vain kaksi oli ylimmässä viidenneksessä. Sydösterbottens kustregionen ja Loviisan seutu eivät tuotantorakenteeltaan edusta maaseutumaisten seutukuntien keskivertoa. Harvaan asutuista seutukunnista ei yksikään yltänyt ylimmälle tasolle.
Vuodet 1995 - 2000 Laman jälkeinen kiritaival

Laman aikaisista menestyjistä puolet onnistui säilyttämään kehitysvireensä myös lamaa seuranneen nopean kasvun aikana.	Heikoimman kehityksen viidenneksessä on kaksi kaupunkimaista seutua. Näistä Kajaani kuuluu keskisuuriin ja Raahe teollisiin kaupunkiseututyyppeihin kuuluvana.
Helsingin metropolialueen Lohja nousi jälleen ylimpään viidennekseen. Suurten kaupunkiseutujen määrä kohosi viiteen. Vaasan ja Kuopion kaupunkiseudut joutuivat tyytymään toiseksi ylimpään. Keskisuurten kaupunkiseutujen määrä säilyi ylimmässä viidenneksessä ennallaan ja teollisuusseutujen määrä puolittui.	Maaseutumaisista seutukunnista heikoimman menestyksen viidennekseen on joutunut neljännes. Harvaan asutuista seuduista hieman alle puolet on alimmassa ryhmässä.
Myös kaksi maaseutumaista ja yksi harvaan asuttu seutukunta ylsi ylimpään viidennekseen. Näistä Härmänmaan nousua voidaan pitää aitona nousuna.	Kommentit Laman aikana Suomen bruttokansantuote laski monena vuotena peräkkäin. Pudotusta kertyi toistakymmentä prosenttia. Ero kasvaa lähes saman verran, jos menetystä verrataan pitkän aikavälin keskimääräisen 2,5 prosentin kasvuvauhdin tuottamaan potentiaaliseen tuloksen. Laman jälkeinen kasvuvauhti oli suurelta osin laman aiheuttaman takamatkan kiinnikuromista. Lama oli kuitenkin myös muuttanut tuotantorakenteita ja -tapoja. Suomi oli paremmassa iskussa kuin ennen lamaa. Kasvun varsinaisena kiihdyttäjänä toimivat kuitenkin IT-alat. Usko niiden jatkuvaan kasvuun johti ns. IT-kuplan syntyyn. Sen puhkeaminen on seuraavan jakson keskeinen vaikuttaja.
Vuodet 2000 - 2004 Uusi vuosituhat - "kasvun taittuminen" vai "normalisoituminen"

Tasaisen kehityksen jatkumisesta kertoo se, että kahdeksan 1990-luvun lopun ylimmän viidenneksen seutukunnista on ylimmässä viidenneksessä vielä 2000-luvullakin. Ylimpään viidennekseen kohonneista neljä oli toiseksi korkeimmassa edellisellä kaudella.	Heikko kehitys näkyy teollisten kaupunkiseutujen ja maaseutumaisten seutukuntien osuuksien kasvuina. Neljä kymmenestä teollisesta kaupunkiseudusta rämpii alimmassa viidenneksessä. Maaseutumaisista seuduista liki kolmannes on kokenut saman kohtalon.
Helsingin metropolialueen menestys on vuosituhannen alussa ollut Porvoon ja Riihimäen varassa. Suurten kaupunkien määrä on kohonnut kuuteen. Vain Vaasan on tyytyminen toiseksi ylimpään viidennekseen.	Kommentit. Uuden vuosituhannen alku merkitsi Suomen kansantaloudelle paluuta liki normaalina pidettävälle kasvu-uralle. Tilanne on saanut ylimääräistä dramatiikkaa "Kiina-ilmiöstä" ja "globalisaatio" -puheista. Uutisoinnin näkyvyyttä lisäsi IT-kuplan puhkeamisen ja optiomiljonäärien rahastuksen samanaikainen esilläolo.
Keskisuurten kaupunkien määrä on kasvanut yhdellä. Ylimpään viidennekseen ovat nousseet Hämeenlinnan, Savonlinnan ja Lahden kaupunkiseudut. Teollisten kaupunkiseutujen määrä on romahtanut. Ainoana teollisena kaupunkiseutuna on mukana Etelä-Pirkanmaa.
Maaseutumaisia seutuja on kaksi ja harvaanasuttuja yksi.

Yhteenveto 1975 - 2004

Jaksojen perusteella on laskettu koko aikavalin kattavat vertailut.

Ensimmäinen vertailu on tehty laskemalla seutukunnille kuuden jakson keskiarvot. Sen kisan voittaja on Maarianhamina. Seuraavana on monien jaksojen paalupaikan haltija Oulun seutu. Kolmas sija keskiarvokisassa menee Helsingin seudulle. Seuraavina ovat Porvoon ja Seinäjoen seudut. Suomen IT-kaupunki Salo on kuudentena. Tampere on keskiarvovertailussa seitsemäs.

Toisessa vertailussa tuoreimmat mittaukset saivat suuremman painon kuin menneisyydessä saavutetut menestykset. Tämän kisan voittoon kiri Oulun seutu. Voitto oli selvä, mutta ei täysin ylivoimainen. Toiseksi tulleen Porvoon seudun viimeaikainen hyvä kehitys sai maksimipainoin myös vertailuarvot. Kolmanneksi tuli tuotantorakenteeltaan lähinnä koko maata muistuttava Tampereen seutu. Neljäntenä oli Ahvenanmaan saaristoalueet hyvän loppujakson nostamana. Viidenneksi sijoittuu Seinäjoen seutu ja kuudentena on Jyväskylän seutu. Seuraavat sijat menevät lähinnä satunnaisten tekijöiden vuoksi Ahvenanmaan maaseutualueille ja Turunmaan seutukuntaan. Turku, Kuopio ja Hämeenlinna vievät seuraavat sijat. Helsingin seutu on vertailun 14. sijalla edellään Salon seutu ja seuraavana takanaan Riihimäen seutu.

Vertailulaskelmat ottavat huomioon rajatun joukon muuttujia. Tässä on tarkasteltu vain tuotannon, työllisyyden ja väestön kehitystä. Muilla muuttujilla tulokset olisivat voineet olla toisenlaisia. Samoin se, mikä paino annetaan eri jaksoilla saavutetuille tuloksille, muuttaa seutukuntien järjestystä. Toisaalta erot eivät ole suuria kuin joissain yksityistapauksissa. Keskiarvotarkastelun ja painotetun tarkastelun ylimmässä viidenneksessä on yksitoista samaa seutua kuudestatoista.

Vaikka vertailut ovatkin aina joidenkin tekijöiden osalta puutteellisia, ne tuovat kärkisijoille toistuvasti samoja seutuja. Menestystä ei voi piilotella.

Yliaktuaari Erkki Niemi työskentelee Tilastokeskuksessa aluetilinpidon käytön edistämis- ja alueellisten indikaattoreiden kehittämistehtävissä.

Päivitetty 1.9.2006