Bangalore on Intian IT-viennin keskus

Intian kilpailukyvyn nopea kasvu näkyy IT-ohjelmistotaloissa, joista monet sijaitsevat Bangaloressa. Kaupungin IT-vaurastuminen alkoi kun yksityisen sektorin yritysstrategiat ja bisnespuistot syrjäyttivät keskitetyn hallinnon teollisuuspolitiikan.

Dan Steinbock

Vielä jokin vuosi sitten Bangaloresta (Bengala Uru, "Papujen kylä") tiedettiin länsimaissa varsin vähän. Nykyisin kaupunki edustaa Intian IT-ihmettä. Merkittävä osa Intian ulkoistamistuloista luodaan Bangaloressa, jonka mallia jäljitellään innokkaasti eri puolilla maailmaa.

Amerikkalaiset yritykset näkevät kaupungin uuden kustannustehokkuuden ja innovaation tyyssijana, amerikkalaiset tietotyöntekijät työpaikkojensa uhkana.

Kilpailu kiihtyy toimeksiannoista. Latinalainen Amerikka ja Filippiinit näykkivät markkinarakoja, kun taas Argentiina, Egypti, Unkari ja Meksiko markkinoivat itseään yhä laajemmin ulkoistamisen uusina keskuksina.

Ulkoistamiskilpailun ja Yhdysvaltain suhteiden ohella Bangalore kantaa huolta intialaisyritysten työvoiman korkeasta vaihtuvuudesta, Kiinan kilpailusta ja eritoten kaupungin infrastruktuurista.

"Kaupunki on romahtamassa, kasvuräjähdys merkitsisi vakavaa haastetta", väitti Philips Software Centerin johtaja Bob Hoekstra jo pari vuotta sitten.

"Jos Bangalore pyrkii säilyttämään asemansa teknologiakeskuksena, sen täytyy jäljitellä Piilaaksoa ja rohkaista innovatiivisia riskinottajia," sanoo tohtori Satyam Cherukuri joka johtaa Sarnoff Corp.:in T&K-laboratoriota.

Intian globaali kilpailukyky kohentunut

Osin Bangaloren haasteet ovat Intian kansantalouden kilpailukyvyn ongelmia. Nykyisellään intialaiset yritysjohtajat pitävät bisneksenteon merkittävimpinä haasteina maansa heikkotasoista infrastruktuuria, tehotonta julkista byrokratiaa, työvoimarajoituksia sekä korruptiota.

World Economic Forumin yrityskilpailuindeksin mukaan Intian asema on tasaisesti kohentunut. Vuosina 1998-2005 se nousi 44. sijalta 31. sijalle samalla kun Kiinan sijoitus laski 57:ään.

Yrityskilpailuindeksi muodostuu yritysten operaatioiden ja kansallisen kilpailuympäristön yhteispelistä. Intialaisten yritysten kilpailuetuja ovat laajat kansainväliset markkinat ja syvät arvoketjut. Kilpailuympäristön etuja ovat tutkijoiden ja insinöörien laaja tarjonta, osakemarkkinat sekä paikallisten laitetoimittajien määrä.

1990-luvulla WEF:in mukaan Intian kilpailuympäristö oli hiukan vahvempi kuin yritysten kilpailukyky, mutta nyt kumpikin on suunnilleen samalla tasolla. Yritysten kilpailukyky on siis noussut suhteellisesti selvästi nopeammin kuin kilpailuympäristön. Jos sama trendi jatkuu, haasteena on teoriassa se, että yritysten kiihokkeet siirtyä ulkomarkkinoille kasvavat.

Käytännössä Intian nopeasti kehittyvät markkinat tarjoavat merkittäviä tilaisuuksia yritystoiminnalle. Tästä kertoo Bangaloren tarina.

Julkisen sektorin teollisuuspuistoista yritysten bisnespuistoihin

Kun Intia itsenäistyi 1947, Bangaloresta kehkeytyi kansakunnan teollinen keskus, jota leimasi eritoten julkisen sektorin raskas teollisuus. Käytännössä keskushallinto myötävaikutti siihen, että Bangaloreen sijoittuivat suuret valtio-omisteiset yritykset, jotka edustivat strategista avaruus-, ilmailu- ja puolustusteollisuutta.

Kun Bangaloresta tehtiin osavaltion pääkaupunki, sekin vahvisti julkishallinnon investointeja. Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru (1947-64) näki Bangaloren "tulevaisuuden kaupunkina", Intian älyllisenä pääkaupunkina.

Bangalore veti puoleensa myös Mumbain teollisuusjohtajia, jotka halusivat välttää kotikaupunkinsa väestönräjähdyksen ja nousevat kiinteistöhinnat sijoittamalla konserniensa high-tech -omistukset Bangaloreen. Samalla kaupunki veti puoleensa tutkijoita ja insinöörejä koko maasta, minkä seurauksena IT-keskuksesta kehkeytyi monikulttuurisempi ja kansainvälisempi kuin muista Intian kaupunkitaajamista.

Jo alkuvaiheissa Bangaloresta tehtailtiin visioita Intian orastavan elektroniikkatuotannon keskuksena. Osavaltio lanseerasi lähiöihin teollisen puiston nimeltä "Elektroniikkakaupunki", joka kuitenkin kasvoi verrattain hitaasti. Kasvu kiihtyi kun kaupunkiin saapui STPI (Intian ohjelmistopuistojen konsortio) satelliittijärjestelmineen ja maa-asemineen vuonna 1992. Se lähestyi etenkin yksityisen sektorin yrityksiä, jotka pyrkivät USA:n markkinoille halpa-ohjelmistotuotteilla.

Elektroniikkakaupunkia seurasi Kansainvälinen teknologiapuisto, jonka rakennutti singaporelainen konsortio vuonna 1995. Se vahvisti monikansallisten digitaalitelekonsernien asemia Bangaloressa. Samoihin aikoihin osavaltio rakennutti lähistöön Vientipromootio-teollisuuspuiston, joka 1990-luvun lopulla alkoi määrätietoisesti tavoitella monikansallisia, ohjelmistotuotantoon keskittyviä yrityksiä. Näiden toimien seurauksena kehkeytyi kaksi laajaa bisnespuisto-kompleksia lähiöihin, jotka täydensivät uusien yrityspäämajojen verkkoa keskisessä ja pohjoisessa Bangaloressa.

Bangaloren maine korkeamman koulutuksen tyyssijana juontuu jo vuodelta 1911, jolloin sinne lanseerattiin Intian tiedeinstituutti (IISc). Suhteet yrityksiin olivat marginaalisia, mutta kaupungin maine laatukeskuksena kasvoi, erityisesti insinöörialoilla.

1990-luvulla uusi ja tihenevä IT-klusteri muutti koko metroalueen rakenteen. Nopea tapahtumaketju huipentui vuonna 1999, jolloin miljoonakaupungissa lanseerattiin Intian IT-instituutti (IIT-B).

IT-yhteyskäytävä

Intian keskushallinnossa Bangaloren kehitystä seurattiin tarkoin, koska se tuki uutta kansallista vienti- ja tuontistrategiaa, joka ennakoi intialaisten ulkoistajien hurjaa kasvua ulkomaisten toimeksiantajien voimin. Samoihin aikoihin hallitus lanseerasi lisäksi kansallisen IT-ministeriön, joka ryhtyi yhteistyöhön osavaltioiden kanssa. Tavoitteeksi asetettiin korkeatasoinen kansallinen työvoima ja infrastruktuuri, joka tukisi jatkuvia kotimaisia ja monikansallisia investointeja.

Tällä välin Karnatakassa luotiin omat IT- ja bioteknologian instituutiot. Elektroniikkakaupungin ja Whitefieldin toimintakompleksit yhdistettiin massiivisella "IT-yhteyskäytävän" konseptilla.

IT-yhteyskäytävä käsittää maakaistan, joka on pituudeltaan 25 km ja leveydeltään 7,5 km, eli yhteensä noin 139 neliökilometriä. Vertailun vuoksi todettakoon, että New Yorkissa koko Manhattan on pituudeltaan 21 km ja leveydeltään 3,7 km,eli yhteensä noin 52 neliökilometriä - kolmannes Bangaloren suurkäytävästä.

Alunperin IT-yhteyskäytävä sisälsi yli 50 kylää, ja nyt suunnittelijat kehittelevät puolta tusinaa taajamaa, joissa asuisi noin 940 000 ihmistä vuonna 2021. Tavoitteena on, että kolmen bisnespuiston välissä kaksi alueellista kaupallista keskusta palvelisi puolta miljoonaa ihmistä ja toimisi "Bangaloren koko IT-yhteisön elinverkkona."

Käsitteellisesti suunnittelu kielii siirtymästä. Entisajan teollisuuspuistoja hallitsi julkinen sektori, valtio-omisteiset ja raskaan teollisuuden suuryritykset. Tämä on syrjäytynyt uudella konseptilla, jota leimaavat bisnespuistot, yksityinen sektori ja monikansalliset yritykset jotka toimivat nopean kasvun, eritoten IT- ja bioteknologian aloilla.

Ulkoistamisen rooli

Bangaloren kasvukuumetta on liki mahdotonta ymmärtää ilman ulkoistumisen ajureita ja läheisiä suhteita USA:n teknologiasektoriin. Intialainen ohjelmistoala lähti toden teolla liikkeelle vasta 1990-luvulla ja globaalit toimijat kehittyivät vasta vuoden 2000 jälkeen.

Vielä 1970-luvulla piskuinen intialainen ohjelmistoteollisuus keskitti viennin lähinnä Itä-Eurooppaan. Muutos tapahtui 1980-luvun alussa, kun ensisijaiseksi vientikohteeksi tuli USA ja ulkomarkkinat alkoivat laajentua.

Vuonna 1985 myös Citibank perusti ohjelmistotalonsa Mumbain vientiteollisuuden vapaa-alueelle. Sitten Texas Instruments (TI) ja Hewlett-Packard - kummatkin nykyisin Nokian strategisia partnereita - lanseerasivat omat tytäryhtiönsä, mutta Bangaloressa.

TI:n sijoituspäätös oli strategisesti kriittinen. Se ei kielinyt vain amerikkalaisten monikansallisten yritysten kasvavasta mielenkiinnosta Intian ohjelmistoteollisuuteen, vaan myös Bangaloren kasvavasta vetovoimasta näillä liiketoiminnan aloilla.

Jo vuonna 1995 yli 200 johtavasta ohjelmistotalosta 68 oli Mumbaissa, 56 Bangaloressa ja 30 New Delhissä. Muut hajautuivat Huderabadin, Madrasin, Kolkatan ja Punen alueille, mutta näissä "toisen ketjun" kaupungeissa kansainvälinen kokemus oli vähäisempää. Ajan myötä niiden huippuyritykset siirsivät avaintoimintonsa Bangaloreen - mukaan lukien Infosys.

2000-luvun taitteessa kysyntä ja tarjonta kohtasivat. USA:ssa kärsittiin ohjelmistotyöntekijöiden pulasta ja Intia alkoi tuottaa tuhansia uusia IT-työntekijöitä vuosittain. Intialaisen ohjelmistoteollisuuden keskukset kehittyivät nopeasti kolmessa avainkaupungissa.

Vuosina 1985-1995 ohjelmistoalan liikevaihto nousi 10 miljoonasta 835 miljoonaan dollariin. Viime keväänä IT-sektori edusti jo 36 miljardin dollarin bisnestä. Vuonna 2007 ohjelmistoalan liikevaihto kohonnee 56 miljardiin dollariin.

Vuosina 1999-2004 Infosysin liikevaihto kymmenkertaistui 1 miljardiin dollariin ja on nyttemmin kaksinkertaistunut. Kun Infosysin osakkeet ilmestyivät ensi kertaa Intian pörssiin, ostajia ei juuri ollut. Nyt yksi tuolloin sijoitettu dollari on 3 300 dollarin arvoinen.

Paraikaa Intian IT-jätit siirtyvät yksinkertaisista arvotoiminnoista arvokkaampiin toimintoihin, call-centereistä muun muassa vakuutus- ja kiinteistöaloille - aivan kuten Intian johtavat farmaseuttiyhtiöt vuosikymmen sitten.

Intian Piilaakso

BANGALORE sijaitsee Karnatakan osavaltiossa, jonka väkiluku on nykyisin
yli 55 miljoonaa, se lähestyy siis nopeasti Englannin tasoa (yli 60 milj).

Liki 7 miljoonan asukkaan Bangalore on osavaltion pääkaupunki.
Se on Intian kolmanneksi suurin kaupunki ja viidenneksi laajin metroalue.
Kolkatan (Kalkutta) ja Mumbain (Bombay) tapaan kaupungin nimeä ollaan
hindulaistamassa, mutta toistaiseksi "Bengaluru" on vielä virallistamatta.

Brittivallan aikana Bangaloresta tuli eteläisen Intian kolonistinen keskus.
Kaupungin leppeä ilmasto on historiallisesti houkutellut uusia asukkaita.
Nykyisin bangalorelaiset kutsuvat kaupunkiaan "Intian piilaaksoksi", mutta
korkeateknologian räjähdysmäinen kasvu on tuoretta perua. Se kiihtyi Intian
uudistusten myötä 1990-luvun alussa. Nykyisin Bangalore kattaa 35 prosenttia
Intian ohjelmistoviennistä.

Bangalorelaiset tuntevat erityistä ylpeyttä monista arvovaltaisista yliopistoista ja
tutkimuslaitoksista sekä kansakunnan toiseksi korkeimmasta lukutaidosta.

Bangalorella on myös ongelmansa, eritoten saasteet ja liikennetukokset. Väestön
keskimääräinen tiheys - liki 23 000 henkeä kilometriä kohden - on suhteellisesti
alhaisempi kuin Mumbaissa (yli 27 000), mutta merkittävästi korkeampi kuin
länsimaissa.

Bangaloren menestyksen salaisuus

BANGALOREN kehkeytyvä IT-yhteyskäytävä heijastelee uutta alueiden kilpailua,
jota johtavat monikansalliset merkkiyritykset, julkishallinnon byrokraatit ja kiinteistö-
elämä. Monet yrittävät jäljitellä toimialajättien keskusklustereita - esimerkiksi
Kalifornian Piilaaksoa - siinä toivossa, että nämä liikeympäristöt heijastelevat
alueiden kasvuajureita ja että sellaiset ajurit ovat jäljiteltävissä.

Bengaloressa julkinen sektori lanseerasi puistot, tarjoaa verohuojennuksia ja tukee
T&K-toimintoja. Yritykset klusteroituvat tiheästi ja markkinavetoisesti. Eilispäivän
kielteiset asenteet suhteessa monikansallisiin yrityksiin ovat lientyneet.

Globalisoituvassa klusterikilpailussa Bangaloren kilpailuetuihin kuuluu työvoiman
englanninkielen taito ja tihentyvät suhteet amerikkalaisiin yrityksiin ja niiden ydinosaajiin.

Kilpailuetuihin luetaan eritoten ulkomainen sijoituspääoma, joka nyt nähdään
positiivisena kasvuruiskeena. Julkinen valta on mukana myös välillisesti muun muassa
teknologiahautomoiden tuella. Avainasiakkaat ovat kotimaisia, mutta halutuimpia
kohteita ovat ulkomaiset asiakkaat.

Artikkeli perustuu Dan Steinbockin ICA-projektiin, joka arvioi nousutalouksien klustereita globaalissa kilpailussa ja käsittää yritysjohtajien haastatteluita muun muassa USA:ssa, Euroopassa, Intiassa ja Kiinassa.

Tri Dan Steinbock (dsmba@hotmail.com) johtaa Suomen Akatemian hallinnoimaa New Yorkin yksikköä. Hän on myös India, China and America instituutin ICT-tutkimusjohtaja ja toimii tutkijana Columbian kauppakorkeakoulun CITI-tutkimuslaitoksessa.

Päivitetty 31.8.2006