Julkaistu: 31.8.2006

Hevonen tulee takaisin

Hevosten määrä on kaksinkertaistunut 25 vuodessa. Kasvava ja monipuolinen hevosala työllistää jo noin 15 000 ihmistä. Työjuhdasta on tullut vapaa-ajan virkistyspalvelujen tuottaja osana elämysteollisuutta. Ratsastuskulttuuri ja -perinne on Suomessa kuitenkin ohutta, ja alan puitteissa ja palveluissa on paljon kehittämistä.

Pekka Lith

Tallien ja hevosalan yritysten määrä on lisääntynyt Suomessa voimakkaasti viimeksi kuluneen 20 vuoden aikana. Suomessa on noin 15 000 hevostallia, joista yritystoimintaa harjoittaa yli 3 000. Uusia yrityksiä perustetaan vuosittain 200-250, ja vuosikymmenen loppuun mennessä maahamme odotetaan yli tuhatta uutta hevosalan yritystä. Kaikkiaan hevosen omistajia on maassamme noin 35 000 (Kuvio 1).

Kuvio 1. Hevoset, hevostalouden toimijat ja hevosharrastajat Suomessa 2005

Pääasialliset toiminnot yritystalleilla ovat hevosten kasvatus, omien ja vieraiden hevosten ravivalmennus sekä ratsastustuntien pitäminen. Sivutoimintoja ovat karsinapaikkojen vuokraus ja hevosten hoito. Uusia kasvualoja ovat hevosmatkailu ja elämyspalvelut sekä hevosten käyttö osana terveydenhoitoa ja sosiaalialan palveluja vammais- ja terapia­ratsastuksessa.

Hevosalan ydinpalvelujen kasvu on lisännyt kysyntää monilla hevostaloudesta hyötyvillä tukitoimialoilla, kuten kengityspalveluissa, eläinlääkintäpalveluissa, varuste- ja tarvikekaupassa sekä rehujen tuotannossa ja kaupassa. Asiantuntija-arvioiden mukaan hevostalouden tuotantoketju työllistää Suomessa jo noin 15 000 ihmistä koko- ja osapäiväisesti.

Talouden rattaat pyörivät ennen hevosvoimalla

Aiemmin hevoset toimivat monissa tehtävissä: rahdinajossa, henkilöliikenteessä, sotakoneina ja maatalouden työjuhtina. Suomessa muun muassa rahdinajo oli maanviljelijöiden yleinen sivuelinkeino vielä 1920-luvulla. Ajurit eli vossikat (venäläisittäin issikat) olivat kaupungeissa taksien edeltäjiä. Jopa raitiovaunuja ajettiin hevosvetoisesti Helsingissä 1890-luvulla.

Suoranaisena moottorina hevosia käytettiin niin sanotussa hevoskierrossa, jossa kehää kiertävä hevonen vetää pystyakseliin kiinnitettyä tankoa. Hevoskiertoja oli vielä 1920-luvulla puimureiden ja tukkilauttojen voimanlähteenä. Maataloudessa hevonen oli kaikkien koneiden, kuten niittokoneen, hevosharan ja kylvökoneen käyttövoimana. Myös metsätöissä hevonen on ollut aivan välttämätön.

Puolustuslaitos käytti aikanaan paljon hevosia, ja meillä oli ratsuväkiprikaati ja hevosvetoinen tykistö. Korpirintamilla hevoset ovat kuljettaneet ampumatarvikkeita, muonaa ja haavoittuneita hoitoon vaikeakulkuisessa maastossa. Tiettömässä maastossa pyörättömät hevosvetoiset ajoneuvot, eli purilaat, olivat korvaamattomia vielä viime sotien aikana.

Hevosten määrä oli Suomessa korkeimmillaan sodan jälkeen vuonna 1950, jolloin niitä oli miltei 410 000 huolimatta siitä, että 50 000 hevosta oli luovutettu sotakorvauksena Neuvostoliittoon. Hevosten määrä alkoi vähentyä voimakkaasti 1950-luvun kuluessa, kun maa- ja metsätalous koneellistuivat. Alhaisimmillaan hevosten määrä oli 1980-luvun vaihteessa, jolloin niitä oli enää 31 500 (Kuvio 2).

Kuvio 2. Hevosten määrä Suomessa

Hevosten määrä nousussa

Nykyisin hevosia on noin 64 000, ja määrä kasvaa vuosittain yli tuhannella. Kasvun taustalla on hevosen lisääntynyt käyttö urheilu- ja harrastushevosena. Hevosista vajaat 60 prosenttia on lämminverisiä, mutta vielä 1980-luvun alussa pääosa oli suomenhevosia. Nyt suomenhevosten osuus on noin 30 prosenttia. Poneja hevosistamme on runsaat kymmenen prosenttia (Taulukko 1).

Taulukko 1. Lämminveristen ja suomenhevosten määrä vuosina 1995-2005

  1990 1995 2000 2005
Suomenhevoset 15 900 17 400 19 500 19 310
Lämminveriset ratsuhevoset 17 000 19 300 21 500 23 560
Lämminveriset ravihevoset 6 500 7 010 9 700 13 240
Ponit 6 000 6 230 6 700 7 660
Lähde: Hippos ry

Suurin osa suomenhevosista ja lämminverihevosista on ravihevosia. Ensimmäiset lämminveriset ravihevoset tuotiin maahamme 1950-luvulla. Nyt pääosa lämminverisistä ravihevosista on kasvatettu Suomessa. Ratsuja lämminverihevosista (pl. ponit) on vajaat 40 prosenttia ja suomenhevosista vajaa neljännes. Päinvastoin kuin ravihevoset, valtaosa lämminveriratsuista on syntynyt ulkomailla.

Raveilla pitkä historia

Vaikka nykymuotoinen hevosala on lähtenyt kasvuun vasta viime vuosikymmenten aikana, on esimerkiksi ravitoiminnalla maassamme pitkät perinteet. Ensimmäiset ravit pidettiin Turussa Aurajoen jäällä jo vuonna 1817. Ravitoiminnan taustalla lienevät kirkkomatkojen kilpa-ajot ja kievaritalojen, eli silloisten majatalojen välillä käydyt kilpailut hevosten nopeudessa.

Ravitoiminta alkoi laajentua voimakkaasti kuitenkin vasta 1960-luvulla, kun lämminveriset ravihevoset saivat Suomessa kilpailuoikeuden suomenhevosten lisäksi. Ravikilpailutoiminnan voimakas kasvuvaihe päättyi 1990-luvun talouslamaan, jonka vaikutukset näkyivät vielä 2000-luvun vaihteessa. Nyt kiinnostus raviurheiluun näyttää olevan jälleen nousussa.

Ravien yleisömääräksi kirjattiin vuonna 2005 miltei 800 000 katsojaa. Ravit ovat jääkiekon jälkeen toiseksi seuratuin urheilulaji (Taulukko 2). Aktiivisia ravihevosten harrastajia on Suomessa raviurheilun keskusjärjestö Hippoksen tilastojen mukaan noin 50 000. Raviurheilun nousun merkkinä on hevosen kimppaomistuksen yleistyminen. Siinä ravihevosesta aiheutuneet kulut ja voitot jaetaan omistajien kesken.

Taulukko 2. Suosituimmat urheilulajit tapahtumien yleisömäärän mukaan 2005

  Yleisömäärä
Jääkiekko (kausi 2004-05) 2 062 319
Raviurheilu 795 289
Jalkapallo (veikkausliiga, A-maaottelut) 565 377
Pesäpallo (miesten ja naisten superpesis) 380 644
Lähde: Hippos ry

Hippoksen tilastojen mukaan raveja ajetaan yli 40 raviradalla. Kilpailupäiviä oli vuonna 2005 yhteensä 565. Ohjastajia ravilähtöihin osallistui yhteensä 3 000 ja hevosia melkein 9 000, kun myös ponilähdöt lasketaan mukaan. Raviurheilun merkitystä korostaa se, että hevospelien (totopelit ja veikkauksen hevospelit) kokonaisliikevaihto oli noin 250 miljoonaa euroa vuonna 2005.

Alan ammattilaiset tarvitsevat toiminnalleen ja sen kehittämiseen kuitenkin taloudellisia kannustimia. Tämän takaa Suomessa parhaiten riittävän palkintotason saavuttaminen ja ylläpitäminen. Muutoin vaarana voi olla ammattilaisten ja alan osaamisen siirtyminen ulkomaille. Menestyvä ravitoiminta vaatii myös hyvää hevosainesta, mikä voidaan taata vain laadukkaalla jalostus- ja kasvatustyöllä.

Ratsastusurheilun suosio lisääntyy

Ratsastustoiminta liittyi 1900-luvun alkuun saakka sotilasurheiluun, ja koko harrastuksella oli pitkään elitistinen leima. Suuren yleisön harrastukseksi ratsastus levisi vasta 1970-luvulla, jonka jälkeen ratsastuksen suosio on lisääntynyt jatkuvasti. Ratsastuksen suosio johtuu sen monipuolisuudesta. Sitä voi harrastaa ulkona luonnossa tai ratsastushalleissa sekä yksin, perheen tai ystävien kanssa.

Ratsastaessa on helppo siirtää ajatukset arkipäivän rutiineista. Jo pelkästään hevosen läsnäolo ja eläimen hoitotyöt ovat tehokasta stressinpoistoa. Tallitoiminta ja ratsastusryhmät kasvattavat myös yhteisöllisyyttä. Ratsastus sopii myös erityisryhmille, kuten vammaisille. Näyttää siltä, että hevosella ja ratsastuksella on vahva tilaus virkistys- ja vapaa-ajan palvelujen markkinoilla.

Kilpailulajeja ovat este-, koulu- ja kenttäratsastus. Muita lajeja ovat vaellus-, matka- ja lännenratsastus sekä vikellys, joka on voimistelua hevosen selässä. Erikoislajeja ovat islanninhevosratsastus, jossa ratsastusta harrastetaan islanninhevosten omassa askellajissa (töltti). Suomessa on järjestetty myös hiihtoesteratsastuskilpailuja ja laukkakilpailuja.

Suomen Ratsastajainliiton mukaan maassamme on jo 120 000 ratsastuksen harrastajaa. Ratsastus on ollut 1970-luvulta lähtien vahvasti nuorten tyttöjen harrastus, vaikka monet menestyneet kilparatsastajamme ovat miehiä. 2000-luvulla ratsastusharrastuksen piiriin on tullut entistä enemmän uusia asiakasryhmiä, kuten aikuisratsastajia sukupuoleen katsomatta ja jopa kokonaisia perheitä.

Ratsastusharrastuksen ripeä kasvu on johtanut siihen, että etenkin Helsingin seudulla tarjontaa on ollut vähemmän kuin kysyntää. Suosituimmille talleille jonotetaan ratsastusryhmiin pääsyä. Samalla ratsastustuntien hintahaitari on venähtänyt suureksi. Uudellamaalla tuntihinnat vaihtelevat 25-35 euron välillä, kun muualla Suomessa hevosen selkään voi kiivetä puolta pienemmällä taksalla.

Toiminnassa paljon kehittämisen varaa

Ratsutallit eivät ole kaikilta osin varautuneet alan kasvuun. Etenkin asutuskeskusten tuntumassa on talleja, jotka eivät täytä kaikilta osin laatuvaatimuksia. Talleilla käyviltä ratsastajilta puuttuvat usein tavaroiden säilytystilat ja pukeutumishuoneet. Puutteelliset toimitilat heikentävät myös hevosten hyvinvointia, kun karsinapaikat ovat ahtaita ja laiduntamismahdollisuudet heikkoja.

Harrastusratsastus on palveluala, mikä edellyttää kiinteistöiltä korkeaa laatua (maneesit, tavaroiden säilytystilat, wc:t, pukeutumistilat) ja opetukseen päteviä ratsastuksenopettajia. Monet tallit ovat vanhanaikaisia, minkä lisäksi työtä teetetään vielä paljon nuorten tyttöjen ilmaistyövoimalla automatisoinnin sijaan.

Ratsutallien tarjontaa kannattaisi kehittää enemmän pienryhmien suuntaan, jossa opetus olisi yksilöllisempää, ja tuntien sisältöä voisi räätälöidä huomioon ottaen ratsastajien ikä ja taitotaso. Lisäksi tarjonta on tänä päivänä painottunut ehkä liiaksi vain koulu- ja esteratsastukseen, vaikka kysyntää olisi muun muassa vaellus- ja maastoratsastukselle.

Painopistettä ratsujen koulutukseen

Ratsastuksen suosio on lisännyt kiinnostusta kotimaiseen kasvatustoimintaan (Taulukko 3). Ratsuhevosten kasvatus on meillä kuitenkin lapsenkengissä ja pääosa ratsuista tuodaan yhä ulkomailta, kuten Saksasta, Hollannista, Tanskasta, Ruotsista ja Baltian maista.

Alan keskeinen kehittämiskohde liittyy ratsuhevosten koulutukseen. Tällä hetkellä kasvattajat eivät panosta riittävästi "ratsutukseen", ja monia hienoja hevosia kouluttavat amatööriratsuttajat.

Taulukko 3. Suomessa syntyneet varsat

  Suomenhevoset Lämminveriset ravihevoset Lämminveriset ratsut Ponit
1970 1 378 141 25 0
1980 1 019 902 69 81
1990 1 787 2 110 170 400
2000 1 517 1 677 228 341
2005 1 350 1 650 300 480
Lähde: Hippos ry

Yrittäjyys lisääntyy vauhdilla

Alan yrittäjyys lisääntyy lähivuosina. Vuonna 2005 tehdyn kyselytutkimukseen mukaan runsas neljännes hevosen omistajista, jotka eivät ole vielä yrittäjiä, on aikeissa todennäköisesti tai mahdollisesti aloittaa yritystoiminnan seuraavan viiden vuoden aikana. Yritys aloitetaan usein harrastuksen kautta, jolloin toiminnassa on taloudellisten tavoitteiden ohella omaan elämäntapaan liittyviä arvoja.

Myös puolet olemassa olevista yrityksistä aikoo laajentaa toimintaansa. Tallitoimintaa harjoittavista yrityksistä 70 prosenttia on investoinut viimeksi kuluneen viiden vuoden aikana. Eniten on panostettu hevosten ulkoilu- ja harjoittelualueisiin, vanhojen tallien peruskorjauksiin, uusien tallien ja maneesien rakentamiseen ja lantaloihin. Vuoteen 2010 mennessä alalla investoidaan arviolta 120 miljoonalla eurolla.

Hevosten määrä ylittää kuluvalla vuosikymmenellä ainakin 70 000 eläimen rajan. Kyselytutkimusten mukaan yli 40 prosenttia vähintään kolmen hevosen omistajista aikoo hankkia lisää hevosia. Yritystoimintaa harjoittavilla on nyt omistuksessaan keskimäärin 8-9 hevosta. Yli 30 hevosen talleja on Suomessa noin sata. Pieniä alle kolmen hevosen talleja on meillä yli 7 000.

Asiantuntijat pitävät jopa 1 500 työpaikan lisäystä hevostalouteen mahdollisena varsin lyhyessä ajassa. Hevostalous on hyvin käsityövaltaista toimintaa, jonka vuoksi ala työllistää paljon muodollisesti alhaisen koulutuksen saaneita nuoria. Tämä voi osaltaan ehkäistä joidenkin nuorten syrjäytymistä yhteiskunnassa ja luoda uusia työpaikkoja työttömyydestä kärsiville paikkakunnille.

Hevostaloudesta eloa maaseudulle

Merkittävä osa hevosten kasvatustoiminnasta tapahtuu yhä maatiloilla, vaikka hevosia ei tarvita enää maatalouskoneiden vetovoimana. Suomessa aktiivisten maatilojen määrä on vähentynyt jo pelkästään EU-jäsenyyden aikana noin kolmanneksella. Pääsuuntana hevostaloutta harjoittavien tilojen määrä on kuitenkin lisääntynyt, vaikka muiden kotieläintilojen määrä on supistunut.

Hevosala voi osaltaan pitää maaseutua elävänä. Esimerkiksi yhden hevosen vuodessa tarvitsema rehuala on noin 1-1,5 peltohehtaaria. 70 000 hevosen tarvitsema rehuala olisi noin 100 000 hehtaaria, eli 4-5 prosenttia maamme maatalouden peltopinta-alasta. Rehutuotannolle olisi paljon kasvunvaraa, sillä huomattava osa hevosten rehusta on tänä päivänä tuontitavaraa.

Mitä suurempi osa hevosrehusta tuotetaan Suomessa, sitä enemmän peltoalaa kuluu rehuntuotantoon ja paineita poistuu maatalouden ylituotannosta. Heinänviljelyä tulisi kehittää, jotta rehujen laatu paranee. Laaturehun kysyntä on hevostenpidossa suurempaa kuin tarjonta, mutta sen tuottaminen vaatii osaamista. Onneksi myös maanviljelijät ovat alkaneet oivaltaa alan potentiaaliset markkinat.

Maatilojen hevostalouteen voidaan liittää kilpailutoimintaan, maaseutumatkailu-,ja ratsastuskoulupalveluja taikka vieraiden hevosten valmennus- ja hoitopalveluja. Suomeen tarvitaan myös uusia hevosmetsureita. Hevosvetoisesti tapahtuva maastoa ja kasvualustaa säästävä puunkorjuu soveltuu mainiosti metsien harvennushakkuisiin, puistometsien hoitoon ja pienten leimikoiden puunkorjuuseen.

Yhteiskunnan tuki tarpeen

Hevosalan yritystoiminnan kasvu on myönteistä työllisyyden ja alueellisesti tasapainoisen kehityksen kannalta, kun perinteisen maatilatalouden merkitys vähenee. Myös hallituksen yrittäjyyden politiikkaohjelmassa todetaan, että uusia kasvuyrityksiä tulisi syntyä merkittävästi nykyistä enemmän edistämään rakennemuutosta ja vahvistamaan kansantalouden dynamiikkaa.

Hevosten kasvava määrä voi aiheuttaa modernissa yhteiskunnassa kuitenkin myös huolenaiheita. Asutusalueiden kaavoitukset uhkaavat kasvukeskusten läheisyydessä sijaitseva talleja ja hevosten laidunmaita. Hevosten asema moottoriliikenteen seassa on joskus erittäin turvaton, jos ratsukot joutuvat ylittämään yleisiä teitä. Tämä vuoksi etenkin ratsastajat tarvitsevat omia hevosreittejä.

Yhteiskunnan tuki hevosalan toimintaympäristöön on maassamme pientä esimerkiksi Ruotsiin verrattuna. Meillä kunnat voisivat tukea hevosalaa varaamalla kaavoituksella kasvavalle hevosharrastukselle riittävästi tilaa ja osallistumalla muun muassa pienille hevostalleille yhteisten ratsastusmaneesien sekä hevosille tarkoitettujen ravi-, laukka- ja maastoratojen rakentamiseen.

Hevosalaa koskeva elinkeinopoliittinen päätöksenteko kaipaa edelleen selkeyttä ja yhdenmukaisuutta. Ongelmia on aiheuttanut se, minkälainen toiminta rinnastetaan maataloudeksi tai muuksi yritystoiminnaksi ja millainen toiminta tulkitaan puhtaasti harrastukseksi. Ala tarvitsee yhteiskunnan tukea myös tukipalvelujen, kuten eläinlääkintäpalvelujen saatavuuden varmistamiseksi.

Kirjoittaja on harrastusratsastaja ja työskentelee tutkijana omistamassaan yrityksessä (Suunnittelu- ja tutkimuspalvelut Pekka Lith).

Lähteet:
www.hevosyrittaja.fi
www.hippos.fi
www.mmm.fi (Kansallinen hevostutkimusohjelma)
www.stablebuddy.fi

Hörnberg, Ulf: Den svenska hästnäringen, Svenska Travsportens Centralförbund.
Talaskivi Soini: Suomalainen hevoskirja, Helsinki 1989.
Tietoaika 2/2005 Lith, Pekka: Ovatko naisyrittäjät eri maata? Artikkelissa myös hevosalan asiantuntija Mia Lönnrothin haastattelu.
Tiilikainen Sanna: Hevostalous maatiloilla, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus MTT:n selvityksiä 67, Helsinki 2004.

Päivitetty 1.9.2006