Työpäivät venyvät yhä pidemmiksi

Yhdysvaltain hyvällä elintasolla on kallis hinta. Äskettäin julkaistun tutkimuksen mukaan se on pikemminkin seurausta pitkistä työpäivistä ja lomien vähäisyydestä kuin työn korkeasta tuottavuudesta.

Solja Nygård Frangos

Yhdysvaltalaiset työntekijät viettävät töissä enemmän aikaa kuin minkään muun OECD-maan työntekijät, Uutta-Seelantia lukuun ottamatta. USA:ssa työntekijät työskentelevät keskimäärin 1 824 tuntia vuodessa - Uudessa-Seelannissa vastaava luku on 1 826.

Kokopäiväisten työntekijöiden työviikon keskipituus on Yhdysvalloissa 46,2 tuntia, Economic Policy Instituten (EPI) uusi The State of Working America -tutkimus paljastaa. Ruotsalaiset, jotka 20 maata vertailleen selvityksen mukaan viettävät vähiten aikaa töissä, työskentelevät vuodessa 10,2 viikkoa amerikkalaisia vähemmän.

USA on Norjan jälkeen toiseksi rikkain OECD-maa, mutta varallisuus perustuu kovaan työntekoon, ekonomisti Sylvia Allegretto Economic Policy Institutesta sanoo. Vaikka USA:ssa työn tuottavuus on hyvällä tasolla, Norja, Belgia, Ranska, Irlanti ja Hollanti joko yltävät tai ohittavat maan tason, hän huomauttaa.

- Työn tuottavuus on USA:ssa kiistämättä hyvä, mutta niin se on myös useissa Euroopan maissa, joissa töitä tehdään vähemmän. Tästä voikin vetää sen johtopäätöksen, että merkittävä osa USA:n elintasosta ei ole seurausta huomattavasti tehokkaammasta työnteosta, vaan pikemminkin siitä, että täällä useammat työntekijät paiskivat pidempiä työpäiviä kuin muissa maissa, Allegretto sanoo.

Useissa kehittyneissä länsimaissa työtuntien määrä on Allegretton mukaan vähentynyt 1970-luvun loppupuolelta selvästi. Etenkin Italiassa, Ranskassa, Espanjassa ja Norjassa tuntimäärät ovat laskeneet. Sen sijaan USA:ssa keskimääräinen vuosittainen tuntimäärä työntekijää kohden lisääntyi vuosina 1973-2000.

Samanlainen kehitys oli nähtävissä jo heti toisen maailmansodan jälkeen, jolloin työtuntimäärät vähenivät läntisessä Euroopassa USA:ta nopeammin, historioitsija Robert Whaples sanoo Hours of Work in U.S. History -teoksessaan. Kun kahdessatoista Euroopan maassa tuntimäärä väheni vuosina 1950-1979 lähes 22 prosenttia, USA:ssa vastaava luku oli vajaat 11 prosenttia.

Palkat pysyvät ennallaan mutta päivät pitenevät

Työn tuottavuuden kasvu on historiallisesti johtanut palkkojen paranemiseen, mutta 2000-luvulla palkat USA:ssa ovat joko pysyneet entisellään tai jopa laskeneet. Vaikka tuottavuus parani vuosien 2000 ja 2005 välillä 16,6 prosenttia, palkat laskivat keskimääräisesti 0,3 prosenttia vuodessa. Tämä puolestaan vaikutti siihen, että perheiden keskitulot tippuivat EPI:n mukaan lähes kolme prosenttia.

Tuottavuuden paranemisen hedelmät ovatkin olleet vain harvojen poimittavissa, mikä on puolestaan entisestään leventänyt kuilua varattomien ja varakkaiden välillä, EPI sanoo.

USA:n talous ei ole tällä vuosikymmenellä onnistunut luomaan tarpeeksi työpaikkoja tiukkojen työmarkkinoiden aikaansaamiseksi. Vaikka maan työttömyysaste, 4,7 prosenttia, on useisiin muihin maihin verrattuna alhainen, se kertoo vain siitä, kuinka moni yhdysvaltalainen etsii aktiivisesti töitä, EPI huomauttaa Työn päivänä eli Labor Dayna julkaisemassaan raportissa. Tämän vuoksi myös työllisyysaste, joka tänä vuonna on 1,6 prosenttiyksikköä pienempi kuin vuonna 2000, pitäisi ottaa työllisyystilanteesta puhuttaessa huomioon, The State of Working America -tutkimuksen kirjoittajat sanovat.

Sekä palkat että kireämpi työtilanne painavat leimansa työntekijöihin. Koska palkat eivät ole nousseet, ainoa keino tulojen kasvattamiseen on ollut pidempien työpäivien paiskiminen. Mutta myös se on käynyt vaikeaksi yritysten säästäessä työvoimakustannuksissa.

- Useat työntekijät tekevätkin aikaisempaa pidempiä työpäiviä ilman korvausta. Eikä heillä ole varaa kieltäytyä, koska uuden työpaikan saanti on usein kiven alla, Allegretto sanoo.

Tämä on totta etenkin osavaltioissa, joissa työnantajat voivat irtisanoa työntekijän milloin tahansa. Kun työmarkkinoilla ei mene hyvin, työntekijöiden täytyy työskennellä entistä kovemmin, jottei työpaikan menetys uhkaa.

The News & Observer -sanomalehdessä Pohjois-Carolinassa työskentelevä Amy Foulds saa korvausta 40 viikkotunnista, mutta tuskin koskaan kaikki työt tulevat hänen mukaansa hoidettua kyseisessä ajassa. Ilmoitusmyynnissä työskentelevä Foulds ei saa ylitöistä korvausta ja yli puolet hänen palkastaan riippuu siitä, paljonko hän onnistuu myymään.

- Palkkausjärjestelmä kannustaa siihen, että yritän lähes keinolla millä hyvänsä saada ilmoittajat ostamaan mainostilaa. Mitä enemmän myyn, sitä paremman tilipussin saan. Mutta se johtaa myös siihen, että työpäivät venyvät usein todella pitkiksi, 32-vuotias Foulds sanoo.

Suomalainen Suvi Thomas, joka työskentelee Veterinary Specialty Hospital of the Carolinas -eläinsairaalassa Pohjois-Caroliinassa, on viime aikoina paiskinut keskimäärin 50-tuntista työviikkoa. Syitä pitkiin päiviin ovat olleet henkilökunnan vähyys ja nopea vaihtuvuus. Myös työn luonne eli se, ettei hätätapausten määrää oikein pysty ennakoimaan, vaikuttaa työmäärään.

- Työntekijöiden pitää olla joustavia, sillä hätätapauksia voi tulla milloin vaan ja usein leikkaukset kestävät ennakoitua kauemmin. Työnantaja odottaa työntekijöiltä kovaa työmotivaatiota, eläinlääkintäteknikkona työskentelevä Thomas sanoo. Lisätunteja tulee myös sen vuoksi, että hänen pitää olla valmiina tulemaan töihin joka tiistain vastaisena yönä sekä joka neljäs tai viides viikonloppu. Thomas, joka muutti USA:han yhdeksän vuotta sitten, saa kuitenkin ylitöistä 1,5 kertaa normaalipalkkaa paremman korvauksen ja päivystyksestä maksetaan kaksinkertaista palkkaa.

Lomailu on vähäistä

Paineet kovaan työntekoon näkyvät myös lomailussa. USA:ssa ei ole lakia, joka määrää työntekijöiden lomista ja työnantajat voivatkin itse päättää, paljonko palkattua lomaa - jos lainkaan - työntekijöille annetaan.

Vaikka palkattu loma oli liittovaltion työministeriön mukaan yleisin työnantajien tarjoama etu, 23 prosenttia työntekijöistä ei sitä saanut. Kansallisia juhlapäiviä ei laskettu palkalliseksi vapaaksi 24 prosentin kohdalla, Bureau of Labor Statisticsin tutkimuksesta käy ilmi.

Loman pituus riippuu yleensä työntekijän työuran pituudesta. Työntekijä, joka on ollut saman yrityksen palveluksessa vuoden, saa keskimäärin yhdeksän päivää lomaa, kun taas 25 vuotta töissä puurtanut kollega saa keskimäärin 19 päivää palkattua lomaa, BLS:n National Compensation Survey paljastaa. Työntekijät saavat keskimäärin kahdeksan kansallista juhlapäivää vapaaksi.

Sen lisäksi, ettei USA:ssa ole vapaa-ajasta määräävää lakia, ammattijärjestöjen suosio ja vaikutusvalta on Eurooppaan verrattuna heikkoa, EPI:nSylvia Allegretto sanoo.

- Useissa Euroopan maissa työntekijät saavat lakisääteisesti neljä tai viisi viikkoa lomaa. Sen lisäksi ammattiliitot neuvottelevat lisää vapaa-aikaa. Yhdysvalloissa tilanne on varsin toinen, enkä usko sen muuttuvan ainakaan lähitulevaisuudessa, Allegretto toteaa.

USA:ssa useat työntekijät eivät myöskään käytä niitäkään vähiä lomapäiviä, jotka heille myönnetään. Kuukaudeksi kesämökille tai matkoille lähtö on lähes ennen kuulumatonta vaikka sellaiseen olisikin tarpeeksi lomapäiviä.

- Useat työntekijät eivät yksinkertaisesti uskalla jättää työpaikkaansa pitkäksi aikaa kerrallaan, koska he pelkäävät sen näyttävän pahalta työnantajan silmissä. Lisäksi pitkän loman pitämisestä rangaistaan passiivisesti, sillä työt kertyvät odottamaan lomailijaa. Myös lomalle valmistautuminen voi olla rankkaa, koska työntekijä yrittää etukäteen tehdä enemmän töitä, Allegretto kertoo.

Lomailevan työntekijän taakkaa ei yleensä jaeta kollegoille. Myyntiedustaja Fouldsille se onkin eräs tärkeimmistä syistä pitkien lomien välttämiseen.

- Jos olen vain muutamankin päivän poissa, palatessani minua odottaa 300 emailia ja kymmeniä soittopyyntöjä. Suman purkamiseen kuluu paljon aikaa, mikä puolestaa syö aikaa muilta tehtäviltä ja johtaa ylitöihin, Foulds sanoo.

Foulds, joka saa vuodessa kaksi viikkoa palkallista lomaa, ei muista koskaan lomailleensa yhtäjaksoisesti viikkoa pidempään. Yleensä hän pyrkii jakamaan lomapäivänsä tasaisesti pitkin vuotta ja liittämään ne joko viikonloppuihin tai juhlapäiviin.

- Lomailu on mielestäni tärkeää jo senkin takia, että se parantaa työntekijöiden tuottavuutta ja sen vuoksi hyödyttää myös työnanantajaa. Pitäisin mielelläni kahden viikon loman, mutten usko sen olevan mahdollista ainakaan lähitulevaisuudessa, Foulds sanoo.

Caryn kaupungissa asuva Thomas, joka on ollut nykyisen työnantajansa palveluksessa reilut kaksi vuotta, saa yhteensä 128 tuntia eli hieman reilut kolme viikkoa vapaata vuodessa. Luvussa ovat mukana niin lomat, juhlapyhät kuin sairasvapaatkin. Kolmen vuoden jälkeen määrä lisääntyy 144 tuntiin ja yhdeksän vuoden jälkeen 192 tuntiin.

Kuten Folds, Thomaskaan ei ole pitänyt viikkoa pidempiä lomia eikä usko niin tekevänsäkään ainakaan lähitulevaisuudessa. Thomas siirtyi keväällä nukutussalin puolelle ja uudet, haastavat työtehtävät eivät anna aikaa lomailuun. Suomen-matkalle hän tosin uskoisi saavansa pidemmän yhtäjaksoisen loman.

Thomas sanoo, etteivät kova työtahti ja lomien lyhyys haittaa, varsinkin, kun työ on mielekästä.

- Pidän itseäni ahkerana työntekijänä enkä ole kärsinyt tilanteesta. Ei täällä oikein kukaan muukaan pidä pitkiä lomia ja olen toiminut samalla tavoin kuin muutkin. Lisäksi työ ei tunnu raatamiselta ja joka aamu on kiva tulla töihin, eläinrakas Thomas sanoo.

Ainoa negatiivinen yllätys on ollut työntekijän heikko asema. Se, miten helppoa työntekijän irtisanominen on Suomeen verrattuna on ihmetyttänyt Thomasta useita kertoja. Myös jotkut työnteon lopettamisesta päättäneet työntekijät käyttävät systeemiä hyväkseen ja yksinkertaisesti jättävät tulematta töihin yhtenä päivänä.

- Mitään virallista irtisanomisaikaa ei ole, Thomas sanoo.

OECD-maiden työoloja vertaileva Allegretto ei usko USA:n työolojen muuttuvan enemmän Euroopan maiden kaltaisiksi. Pikemminkin Euroopassa näyttää olevan paineita olojen muuttamiseen enemmän USA:n kaltaisiksi, Allegretto sanoo.

Kirjoittaja on New Yorkissa asuva freelance-toimittaja.

Päivitetty 23.10.2006