Liikunnan osuus taloudesta nousussa

Liikunnan ja urheilun osuus kansantaloudesta on vielä vaatimaton mutta nousussa. Vain urheilurakentamisessa on vedetty viime aikoina vähän henkeä. Suurin taloudellinen merkitys on liikuntapalveluilla.

Liikunnan ja urheilun kansantaloudellista merkitystä voidaan arvioida sekä suoraan että epäsuorien vaikutusten kautta.

Epäsuoriin asioihin kuuluvat ensinnäkin liikunnan valtaosin myönteiset vaikutukset sekä ruumiin että mielen terveyteen. Toisaalta on pienehköjä kielteisiä vaikutuksia, kuten urheiluvammojen hoito ja doping. Tosin nekin aluksi lisäävät bkt:ta, kun taas vammoista johtuneet sairauspoissaolot pienentävät sitä.

Taloustieteellisessä mielessä asia liittyy liikunnan ja urheilun rooliin inhimillisen pääoman kehittämisessä. Inhimillisen pääoman klassikot jakoivat jo aikoinaan inhimillisen pääoman kahtia, koulutukseen ja terveyteen, vaikka viime vuosina mittaus onkin keskittynyt pääosin vain koulutukseen.

Toinen tärkeä epäsuora ulottuvuus liittyy liikunnan rooliin yhteiskunnan ja yhteisöjen sosiaalisen pääoman kasvattamisessa. Seuratoiminnan ja muun kansalaisten aktiviteetin kautta liikunnassa syntyy merkittävä määrä sosiaalisia verkostoja sekä alueellisella että laajemmalla tasolla. Panihan Robert Putnamkin kuuluisan kirjansa nimeksi "Yksinkeilaaminen", kun hän oli huolissaan sosiaalisen pääoman tason laskusta USA:ssa.

Liikunnan välillinen sosiaalinen merkitys aineettomaan talouteen lieneekin selvästi sen suoraa taloudellista merkitystä suurempi. Jos lasketaan vapaaehtoistyön arvoa seuroissa ja liikuntatapahtumissa samaan tapaan kuin kotitaloustyön arvon laskennassa tehdään, voidaan päästä suuriinkin summiin riippuen siitä, mitä vertailuarvoa käytetään tuntityön hintana.

Kolmanneksi voidaan arvioida urheilun ja liikunnan aiheuttamia elämystalousvaikutuksia sekä omakohtaisen osallistumisen että liikuntatapahtumien seuraamisen kautta. Yhteiskunnan muuttuessa yhä enemmän kulutuksen ympärillä pyöriväksi on myös elämysten ja kokemusten taloudellinen merkitys lisääntynyt. Liikunta- ja urheilutoimialat lasketaan monissa maissa, kuten Tanskassa, elämystalouden ydinaloihin. Toisaalta on myös kriittisiä näkemyksiä joidenkin elämystyyppien vaikutuksesta luovuuteen. Esimerkiksi kuuluisan kaupunkitutkijan Richard Floridan mielestä voimakkaalla satsaamisella suuriin massaurheiluareenoihin voi olla kaupunkien luovuudelle negatiivinen vaikutus. (Elämystaloutta kokonaisuudessaan käsitellään enemmän lehtemme seuraavassa numerossa.)

Tässä artikkelissa keskitytään liikunnan suoriin makrotaloudellisiin laskelmiin. Laskelmia esitetään lähinnä kolmelta alueelta:

arvonlisäys- eli bkt-osuuden kehityksestä
kiinteän pääoman lisäyksestä (uusrakentamisesta) ja
osuudesta kotitalouksien kulutuksesta.

Erotteluvaikeuksia tuotannossa ja kaupassa

Kukin liikunnan talouteen liittyvä toiminta tuottaa vuosittain tietyn määrän uutta arvoa. Laskelmaa varten on kerätty eri elinkeinoista niiden toimialojen erät, joiden voidaan katsoa sisältävän selvän liikunnallisen tai urheilullisen elementin (ml. virkistys ja ulkoilu) ja jotka saadaan erotetuksi muusta toiminnasta. Laskelma perustuu kunkin toimialan arvonlisäyksen määrään vuosina 1995-2005 (2005 ennakollinen).

Alkutuotannosta mukaan on otettu vapaa-ajan kalastus ja metsästys.

Jalostustoimialoista on olemassa tiedot urheiluvälineiden valmistuksesta. Voitaisiin ajatella arviota myös esimerkiksi urheilukengistä, vaatteista yms. eli osaa asustevalmistuksesta. On kuitenkin mahdotonta saada erikseen arvonlisäyslukuja pelkistä urheiluasusteista. Samoin esimerkiksi harrastussukelluslaitteiden osuutta ei saada esiin. Sen sijaan vapaa-ajan veneiden tuotannon saa tilastoista esiin, ja se on otettu mukaan laskelmaan.

Myöskään urheilu- ja kuntoiluruokia ja -juomia ei saa erikseen. Mukaan ei ole otettu tapauksia, jolloin tuote on alun perin tehty muuhun käyttöön ja sitä on myöhemmin käytetty urheilutarkoituksiin. Moottori- ja polkupyörien tuotannolla ei ole nykyään suurta merkitystä Suomessa.

Urheilu ja liikuntavälineiden kauppaan on laskettu mukaan kolme kaupan alatoimialaa: liikunnan ja urheilun tukkukauppa ja vähittäiskauppa sekä liikuntavälineiden vuokraustoiminta. Lisäksi on otettu arvio muusta, lähinnä tavaratalokaupasta. Noin 25 prosenttia urheiluvälineiden kaupasta tapahtuu tavarataloissa ja muissa yleiskaupoissa. Tämä osuus on lisätty urheilun vähittäiskaupan arvonlisäykseen.

Kun mukaan otetaan vielä vapaa-ajan veneiden tukku- ja vähittäiskauppa saadaan suurin piirtein käsitys liikuntavälineiden kokonaiskaupasta. Moottoripyörien vähittäis- ja tukkukauppa on myös otettu mukaan, joskin pienen epäröinnin jälkeen. Autourheilukauppaa ei ole huomioitu tieto-ongelmien takia.

Palvelut merkittävin osa

Taloudellisesti merkittävin osa, puolet urheilun arvonlisäyksestä, syntyy liikunta- ja urheilupalvelujen myynnistä. Varsinaisesti meillä on olemassa kaksi palvelutoimialaa: liikuntapaikkojen (ml. uima- ja muut hallit) palvelut ja urheilutoiminnan kautta syntyvät palvelut. Jälkimmäisiin luetaan mukaan myös varsinainen kilpaurheilutoiminta ja osakeyhtiömuotoinen joukkuesarjojen toiminta.

Kuviossa 1 on esitetty urheilun ja liikunnan eri ryhmien rakenneosuudet arvonlisäyksestä vuosina 1995-2005. Osuus on kokonaisuudessaan aika vaatimaton, alle prosentin, mutta on noussut selvästi eli lähes viidenneksellä ko. aikana. Kasvu on siis ollut suhteellisen merkittävää. Teollisuustuotteiden ja kaupan arvonlisäys on kasvanut reilusti yli kaksinkertaiseksi käyvin hinnoin laskettuna, liikunta- ja urheilupalveluiden arvonlisäys hieman vähemmän, mutta kuitenkin kaksinkertaiseksi.

Tässä laskelmassa ei liikuntaan ole luettu esimerkiksi veikkausta, vaikka se pohjaakin liikuntaan. Samoin tiedotusvälineiden liikuntaohjelmien talous on jätetty pois, koska se liittyy enemmän liikunnan elämysrooliin eli epäsuoriin asioihin.

Kuvio 1. Liikunta- ja urheilutoimialojen BKT-osuuden kehitys 1995-2005

Liikunta- ja urheilurakentaminen lievässä laskussa

Kaikista uudisrakennuksista ja niiden arvosta on saatavilla tietoja niiden käyttötarkoituksen mukaan. Korjausrakentamisesta ei vastaavaa tilastotietoa sen sijaan ole. Tietovaje koskee myös urheilun maa- ja vesirakennusinvestointeja.

Kuviossa 2 on esitetty liikuntaan tarkoitettujen uusien talonrakennusinvestointien prosenttiosuuden kehitys. Laman jälkeen oli patoutunutta tarvetta myös liikuntarakentamiseen, joten 1995 ei ehkä ole hyvä lähtövuosi tarkastelulle. Osuus kaikesta talonrakentamisesta on vaihdellut 2 prosentin molemmin puolin. Parina viime vuonna osuus on laskenut jopa yhden prosentin tuntumaan.

Kuvio 2. Liikunta- ja urheilurakennusinvestointien osuus kaikesta talonrakentamisesta 1995-2005

Liikuntarakentaminen on vähentynyt myös absoluuttisesti käyvin hinnoin laskettuna. Edellisen suuntaista urheilun uusrakentamisen reaalisen volyymin laskua on myös tapahtunut kiinteähintaisen laskelman mukaan.

Mahdollisesti liikuntarakentaminen on suuntautunut entistä enemmän korjausrakentamiseen. Voi myös olla, että jotkut päättäjät ovat kaikessa hiljaisuudessa lukeneet aiemmin mainittua Floridaa ja hänen näkemyksiään urheilusta. Floridalla on aika kriittinen näkemys erilaisten urheilustadionien rakentamisen vaikutuksesta ao. kaupungin luovuuden kehitykseen. Hän väittää, että itse asiassa aktiivinen stadionien rakentaminen ei kasvata alueen taloutta vaan jopa vähentää paikallisia tuloja kokonaisuudessaan ainakin USA:ssa. Sen sijaan erityyppiset yksilölajit ovat hänestä luovaa ajattelua lisääviä. (Florida itse suosii maastopyöräilyn kaltaisia lajeja.)

Osuus kulutuksesta lievässä nousussa

Kuviossa 3 on esitetty aikasarja kotitalouksien liikuntaan suuntaaman kulutuksen osuudesta kokonaiskulutuksesta vuosina 1975-2005. Liikuntakulutukseen on luettu mukaan sekä liikunta- ja urheiluvälineiden että -palveluiden ostot. Samoin mukaan on otettu mm. kotitalouksien ostamien veneiden ja moottoripyörien arvo.

Osuus oli noin 1,5 prosentin paikkeilla 1970-luvun puolessa välissä. Se nousi tasaisesti laman kynnykselle saakka yltäen jopa yli 2 prosenttiin laskeakseen sitten lamavuosina taas lähelle vuoden 1975 tasoa. Vuoden 1994 jälkeen osuus on taas ollut tasaisessa nousussa vuoden 2003 pientä notkahdusta lukuun ottamatta.

Kuvio 3. Liikuntaan ja urheiluun kohdistuneiden menojen osuus kotitalouksien kokonaiskulutuksesta Suomessa 1975-2005

Liikunnan ja kulttuurin suhde

Urheilu ja kulttuuri ovat toisaalta läheisiä kumppaneita ja välillä rakkaita vihollisia riippuen aina asiayhteydestä. On myös kiinnostavaa verrata niitä taloudellisen merkityksen kannalta.

Liikunnan bkt-osuus on noin viidesosa kulttuurin bkt-osuudesta. Uusrakentamisessa tilanne on täysin päinvastainen. Urheiluun ja liikuntaan suunnatut rakennusinvestoinnit ovat viime vuosina olleet viisinkertaiset verrattuna kulttuurirakennuksiin.

Kotitalouksien kulutuksesta taas kulttuuri nielaisee yli kaksi kertaa enemmän kuin urheilu- ja liikuntakulutus.

Todellinen merkitys taloudellista suurempi

Kansainväliset kyselyt kertovat, että suomalaiset ovat Euroopassa kaikkein aktiivisimmin urheilua ja liikuntaa harrastava kansa. Silti kokonaisuudessaan liikunnan ja urheilun suora kansantaloudellinen merkitys on aika vaatimaton. Se vaihtelee vajaasta prosentista runsaaseen kahteen prosenttiin riippuen siitä, mitä talouden indikaattoria käytetään. Kulutuksesta osuus on suurin ja arvonlisäyksestä pienin.

Liikunnan suurin taloudellinen merkitys lienee kuitenkin sen kokonaisyhteiskunnallisissa vaikutuksissa, jotka vaatisivat mm. terveystieteellisen ja sosiologisen analyysin yhdistämistä taloudelliseen. Sekä arvonlisäyksessä että kulutuksessa osuus on kuitenkin ollut jo pitemmän aikaa nousussa, eikä toistaiseksi ole merkkejä, etteikö tämä nouseva trendi jatkuisi edelleen.

Lähteitä:
Florida, Richard (2004). The rise of the creative class. Basic Books, New York.
Tanskan opetusministeriö: http://www.kum.dk/sw6541.asp

Putnam, Robert D. (2000). Bowling alone: The collapse and revival of American Community. Simon and Schuster, New York.

Päivitetty 11.12.2006