Jo olemassa olevaa tietovarallisuutta voidaan hyödyntää yhdistämällä yksikköaineistoja – ja näin tuottaa uutta tilastotietoa tiedonantajia kuormittamatta. Esimerkiksi yritystukiaineiston yhdistäminen liikevaihdon suhdannetietoihin paljastaa, että keskeisiin tukiohjelmiin osallistuneista yrityksistä parhaiten pandemia-ajasta selvisivät häiriörahoitusta saaneet. Niillä saattoi kuitenkin olla myös muita paremmat lähtökohdat.
Monimutkaistuvassa maailmassa yhteiskunnallinen päätöksenteko vaatii perustakseen yhä enemmän ja monipuolisempaa tilastotietoa elinkeinoelämästä. Samaan aikaan julkisen hallintoon kohdistuvat säästöpaineet sekä huoli yritysten tiedonantorasitteen kasvusta rajoittavat tilastoviranomaisten keinoja uuden tiedon tuottamiseksi.
Micro Data Linking (MDL) tarjoaa yhden ratkaisun näiden ristiriitaisten vaatimusten yhteensovittamiseksi. MDL:n ydinajatuksena on tuottaa uutta tilastotietoa yhdistämällä jo ennestään olemassa olevia mutta alkujaan erillisiä yksikkö- eli mikroaineistoja.
Tietojen ”kierrättäminen” tilastotuotannossa ei sinänsä ole uusi ajatus, mutta viime vuosina olemassa olevan tietovarallisuuden hyödyntämiseen tilastotuotannon tehostamiseksi ja monipuolistamiseksi on kohdistunut yhä enemmän huomiota ja odotuksia sekä kansallisella että yleiseurooppalaisella tasolla. Konkreettisena esimerkkinä kehityksestä voidaan mainita arvonlisäpohjaisen ulkomaankaupan kokeellinen tilasto, jossa kotimaisen arvonlisän osuus suomalaisten yritysten käymästä ulkomaankaupasta on eritelty yhdistämällä tietoja yksinomaa olemassa olevista aineistoista.
Niin tässä artikkelissa kuin tähän liittyvässä toisessa artikkelissa pyrimme havainnollistamaan MDL:n mahdollisuuksia toisen elinkeinopolitiikan kannalta alati ajankohtaisen ulottuvuuden, yritystukien, kautta. Julkinen keskustelu yritystukien ympärillä on harvoin ollut yhtä vilkasta kuin koronapandemian aikana. Näin ollen tarkastelemme keskeisiin pandemia-ajan tukiohjelmiiin osallistumisen yhteyttä yritysten selviytymiseen pandemia-ajan yli.
Tässä artikkelissa pureudumme yritysten liiketaloudelliseen suoriutumiseen rikastamalla toimialoittaisten liikevaihtokuvaajien perustana käytettyä liikevaihtoaineistoa yritystukitilaston mikroaineiston tiedoilla. Toisessa artikkelissa puolestaan syvennymme työpaikkojen säilymisen ja tukiohjelmiin osallistumisen väliseen yhteyteen tulorekisterin palkansaajatietojen avulla.
Koronapandemian alku heikensi äkkiarvaamatta lukemattomien yritysten toimintaedellytyksiä. Pandemian mukanaan tuomien haasteiden, erityisesti viruksen hillitsemiseksi käyttöönotettujen rajoitusten kielteisiä vaikutuksia yrityksille pyrittiin Suomessa lieventämään monenlaisten yritystukien avulla.
Vuosina 2020–2021 maksettiin koronapandemian vuoksi ylimääräistä yritystukea 2,3 miljardia euroa noin 58 000 yritykselle. Pandemian aikana oli kymmenkunta erilaista tukiohjelmaa, mutta kaksi tukiohjelmaa olivat mittakaavaltaan selkeästi suurimmat: Business Finlandin maksama häiriörahoitus (900 milj. euroa) ja Valtiokonttorin kustannustuki (800 milj. euroa).
Business Finlandin häiriörahoitusta myönnettiin maaliskuusta kesäkuuhun vuonna 2020, joskin tuen maksaminen jatkui vielä vuonna 2021. Tuen tavoitteena oli auttaa yrityksiä sopeutumaan uuteen tilanteeseen esimerkiksi uusien liiketoimintamallien, tuotantotapojen, myyntikanavien tai logistiikkaketjujen avulla.
Kustannustukea myönnettiin heinäkuusta 2020 aina vuoteen 2022 asti. Kustannustuki oli hyvin poikkeuksellinen tukiohjelma, sillä se oli tarkoitettu vain yrityksille, joiden liikevaihto oli laskenut merkittävästi koronapandemian vuoksi. Tukea myönnettiin suhteessa yrityksen kiinteisiin kuluihin, kuten vuokriin.
Häiriörahoitus- ja kustannustukiohjelmien lähestymistavat pandemian rajoittamien yritysten toimintaedellytysten turvaamiseksi olivat keskenään hyvin erilaisia.
Business Finlandin häiriörahoituksen tavoitteena oli auttaa yrityksiä kehittämään keinoja liiketoimintojensa mukauttamiseksi pandemian mukanaan tuomiin muutoksiin toimintaympäristössä.
Kustannustuki oli sen sijaan tarkoitettu liiketoiminnan keskeytymisestä johtuvien tulonmenetysten suoraan paikkaamiseen kiinteiden kustannusten osalta, jotta yrityksillä olisi edellytyksiä jatkaa toimintaansa pandemian väistyttyä.
Keskeisyytensä sekä vastakohtaisten lähestymistapojensa vuoksi valitsimme osallistumisen häiriörahoitus- ja kustannustukiohjelmiin toimialoittaisten vertailujen lähtökohdaksi. Yritykset on jaettu näihin ja muihin tukiohjelmiin osallistumisen perusteella viiteen toisensa poissulkevaan ryhmään.
Liikevaihto tarjoaa luontevan välineen liiketoiminnan aktiivisuuden tarkasteluun, joskin on pidettävä mielessä, että nimellinen liikevaihto heijastelee myös muutoksia yritysten tuotosten hinnassa. Tämän kaltaisiin toimialan sisäisiin vertailuihin nimellinen liikevaihto on kuitenkin varsin riittävä mittari.
Kuvioissa 1 ja 2 on esitetty kahta esimerkkitoimialaa – maaliikennettä (TOL 49) ja majoitusta (TOL 55) – edustavien yritysten liikevaihtokuvaajat vuoden 2017 ensimmäisestä neljänneksestä alkaen. Perusvuoden 2017 omaavat indeksit perustuvat Verohallinnolta saatavasta yritysveroaineistosta johdettuihin kuukausittaisiin liikevaihtotietoihin, mikä mahdollistaa aikasarjan ulottamisen pitkälle pandemian jälkeiseen aikaan, aina kuluvan vuoden toiseen neljännekseen asti.
Esimerkeiksi valitut toimialat havainnollistavat ilmiötä, joka toistuu pääpiirteittäin samanlaisena useimmilla muillakin toimialoilla. Sekä kuviossa 1 että 2 liikevaihtokuvaajien kehityksessä ilmenevät erot olivat ennen pandemiaa vähäiset, mutta vuoden 2020 toisesta neljänneksestä alkaen erot eri tukiprofiilin omaavien yritysten välillä kasvoivat toden teolla.
Häiriörahoitusta vastaanottaneiden yritysten liikevaihdon kehitys on johdonmukaisesti muita yrityksiä parempi; sekä maaliikenteen että majoituksen toimialoilla näiden yritysten liikevaihto notkahtaa kevyesti pandemian alussa, mutta palaa molemmissa tapauksissa pian kasvu-uralleen.
Tälle havainnolle on kaksi mahdollista selitystä. Ryhmään kuuluvat yritykset ovat todella saattaneet onnistua mukauttamaan liiketoimintamallejaan uusiin olosuhteisiin häiriörahoituksen ansiosta. Toisaalta on myös mahdollista, että tukiohjelman piiriin oli hakeutunut yrityksiä, joilla oli lähtökohtaisesti muita paremmat edellytykset häiriötilanteesta selviytymiseen.
Huomionarvoista on, että erityisesti maaliikenteen toimialalla häiriörahoituksen vastaanottajien eriytyminen muista yrityksistä näyttää alkaneen varovaisesti jo ennen vuotta 2020. Majoituksen toimialalla nämä yritykset erottuvat muista myös silmäänpistävän säännöllisenä toistuvan liikevaihdon kausivaihtelun perusteella.
Nämä seikat viittaavat siihen, että tukiohjelmien piiriin olisi hakeutunut jossain määrin toisistaan poikkeavia yrityksiä, mikä osaltaan selittää eroja myös myöhemmässä liikevaihtokehityksessä.
Kustannustuen vastaanottajien keskuudessa liikevaihto romahti dramaattisesti vuoden 2020 alussa. Kuten kuviosta 2 nähdään, majoitusalan – joka lukeutui kiistatta pandemian suurimpiin kärsijöihin – vuoden toisen neljänneksen liikevaihto vastasi enää noin 15 prosenttia sen kolmen vuoden takaisesta tasosta.
Kustannustuen saamisen edellytyksenä oli liikevaihdon merkittävä taantuminen, joten kuvioiden 1 ja 2 tulokset puhuvat tältä osin ennen kaikkea tuen tarkoituksenmukaisen kohdentumisen puolesta. Tuen vaikutuksen kannalta alustavaa liikevaihdon taantumista oleellisempaa onkin liikevaihdon kehitys pandemiajakson jälkipuoliskolla.
Majoitusalalla kustannustukea saaneiden yritysten liikevaihto heikkeni aluksi tukea saamattomiin yrityksiin verrattuna huomattavasti jyrkemmin, mutta on sittemmin myös elpynyt huomattavasti verrokkiryhmää paremmin. Tämä puhuu tukiohjelman onnistumisen puolesta. Myös ero yksinomaan muihin kuin häiriö- tai kustannustukiohjelmiin osallistuneisiin yrityksiin on vuoteen 2023 mennessä kuroutunut umpeen.
Mitä tulee sekä kustannustukea että häiriörahoitusta saaneisiin yrityksiin, majoitusalalla näiden liikevaihdon kehitys myötäilee pitkälti vain kustannustukea saaneiden yritysten kehitystä.
Sen sijaan maaliikenteessä molempia tukia saaneiden yritysten toipuminen on ollut selvästi ripeämpää kuin yksinomaa kustannustukea saaneilla yrityksillä. Tämän perusteella näyttääkin siltä, että häiriörahoituksen elpymistä edistävä lisävaikutus olisi ollut jossain määrin riippuvaista liiketoiminnan luonteesta.
Tilastotuotannon ”sivutuotteena” syntyvät yksikköaineistot muodostavat valtaisan tietovarallisuuden, jonka täysipainoinen hyödyntäminen yksikköaineistojen yhdistelyn MDL:n avulla on vasta pääsemässä alkuun.
Esimerkiksi yritysten oma-aloitteisiin veroilmoituksiin perustuva liikevaihtoaineisto mahdollistaa muiden yritysaineistojen tiedoilla rikastettuna nopeiden suhdannetietojen tuottamisen eri ilmiöistä yhteiskunnallisen päätöksenteon ja seurannan tueksi.
Tarkastelimme tässä artikkelissa suhdannekehitystä yritystukien kautta, mutta tämä on vain yksi lukemattomista mahdollisista näkökulmista, joita linkittäminen tarjoaa.
Jotta tietovarallisuudessa piilevä potentiaali voidaan tehokkaasti valjastaa yhteiskunnan hyötykäyttöön, on edistettävä sekä tilastotiedon kuluttajien tietoisuutta tietoaineistojen tarjoamista mahdollisuuksista että vastaavasti tilastontuottajien ymmärrystä käyttäjien tietotarpeista
Kirjoittajat työskentelevät yliaktuaareina Tilastokeskuksen taloustilastoissa Yritykset, globalisaatio ja innovaatiot -ryhmässä.
Artikkelissa esitetyt tiedot pohjautuvat Euroopan unionin rahoittaman projektin tuloksiin.
Pandemia iski aikuiskoulutukseen osallistumiseen ja koulutussuunnitelmiin, erityisesti vaikutuksia kokivat naiset ja nuoret aikuiset. Samat ryhmät löysivät kuitenkin myös vaihtoehtoisia oppimisen muotoja.
Merkittävimpiä pandemia-ajan yritystukia saaneilla yrityksillä oli muita suurempia vaikeuksia pitää kiinni työntekijöistään. Sen sijaan ravitsemusalalle kohdennetun ravintolatuen vastaanottajilla tilanne on ollut suotuisampi. Tulorekisterin palkansaaja-aineiston yhdistäminen yritystukitilaston yritysaineistoon mahdollistaa tukiohjelmien ja työpaikkojen säilyvyyden välisen yhteyden tarkastelun.
Henkilöstömäärä, liikevaihto, taseen arvo, riippumattomuus – perusteita pk-yrityksen määrittelylle on useita. Ja kyse on, paitsi talousymmärryksestä, myös tukimiljardien oikeasta kohdentumisesta.
Rajoitukset, tarjonnan väheneminen ja hintojen nousu ovat heijastuneet kotitalouksien kulutukseen, jossa on tapahtunut ennennäkemättömiä muutoksia.
Yritysten henkilöstökoulutus -tilaston viimeisin viitevuosi osui vuoteen 2020, jolloin koronavirus alkoi alkuvuodesta levitä maailmanlaajuisesti. Pandemian seurauksena osaamisen kehittäminen väheni yrityksissä. Suomessa osaamisen kehittämisen indikaattorit putosivat huomattavasti.
Esittävän taiteen digiseuraaminen kasvoi pandemia-aikana marginaali-ilmiöstä kulttuuriharrastamisen henkireiäksi. Ilmiö herätti tilastoijatkin. Onko teatterin, tanssin ja elävän musiikin seuraaminen kotisohvilta tullut jäädäkseen, vai näivettyykö ilmiö hengiltä, kun kulttuurista voi taas palata nauttimaan paikan päällä?
Onko matkailu Suomessa ollut vain korvike ulkomaanmatkoille, vai onko suhteemme kotimaanmatkailuun syventynyt pysyvästi?
Korona-ajan arki on vaihdellut sen mukaan, ovatko palkansaajat olleet lähi- vai etätyössä. Kotitöiden ja hoivavastuun jakautuminen näyttää eronneen naisten ja miesten välillä – etenkin perheellisillä. Pandemian alussa etätyö saattoi näyttäytyä auvoisena yhteisenä kotiaikana, mutta kriisin jatkuessa kotityöt ja hoiva nähtiin taakkana ja huonoa omaatuntoa saatettiin kokea joka suuntaan.
