Faktanvartija: Inflaatio kurittaa, mutta ketä ja miten?

Podcastin tekstiversio

23.9.2022

Inflaatio jyllää ja saa kansalaiset ja päättäjät kiristelemään hampaitaan. Elokuussa inflaatio eli kuluttajahintojen vuosimuutos oli 7,6 prosenttia. Ruoka kallistuu, energia kallistuu, kaikki kallistuu ja kuluttajan ostovoima romahtaa, kun ansiotaso nousee selvästi hintoja hitaammin. Elintarvikkeista ainoastaan kaalia saa aiempaa halvemmalla. Inflaatio vei lihat pöydältä, edessä on lanttutalvi, uutisoivat suomalaiset mediat. Mitä maailmassa oikein tapahtuu? Minä olen Pasi Piela ja tämä on Faktanvartija.

Tässä jaksossa puhumme siis inflaatiosta. Kuinka kauan hintojen nousu voi vielä jatkua, ketä kehitys kurittaa ja kuka pääsee vähemmällä. Mitä inflaatio tarkalleen ottaen tarkoittaa ja miten sitä mitataan. Vieraana jaksossa on Tilastokeskuksessa kuluttajahintaindeksistä vastaava yliaktuaari Kristiina Nieminen.

Jäätävä suihku. Synkät näkymät, karut luvut. Siinä ilmaisuja, joilla viimeaikaista hintakehitystä on mediassa kuvattu. Kristiina Nieminen, sinä olet kokenut hinta-asiantuntija ja tiimissäsi tuotetaan Suomen virallinen inflaatioluku. Kuinka synkkää ja poikkeuksellista aikaamme me nyt elämme? 

Kristiina: No, en nyt sanoisi, että vielä eletään synkkiä aikoja, kun inflaatio kuitenkin on melko kohtuullinen Suomessa. Yllättävää se toki on, lähes kymmenen vuotta inflaatio oli alle kahden prosentin, mutta inflaatio alkoi kiristymään viime vuoden lopulla. Ja juuri kun oltiin palaamassa normaaliin kahden koronapandemiavuoden jälkeen, siinä vaiheessa ne luvut ei vielä olleet kovin huolestuttavia. Ne indigoi talouden toipumista poikkeusvuosista. Mutta silloin myös oli nähtävissä jo tuottajahinnoissa jyrkkää nousua, muun muassa lannoitteiden ja rehun hinnat nousivat, ja yleensä nämä tuottajahinnoissa tapahtuneet nousut siirtyy kuluttajahintoihin noin puolen vuoden viiveellä, mutta tänä keväänä sitten alkoi tapahtua enemmänkin. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja EU asetti Venäjää vastaan uusia pakotteita. Esimerkiksi raakaöljyä, kaasua ja hiiltä ei saanut enää tuoda Venäjältä. Ja kuten tiedetään, moni Keski-Euroopan maa on riippuvainen Venäjältä tuodusta energiasta. Kysyntää oli entisenlaista, mutta ei ollut tarjontaa, jonka seurauksena sähkön, kaasun ja polttonesteiden hinnat lähtivät nousukiitoon. Ihan kaikkialla Euroopassa. 

Pasi: No, onko mitään toivonpilkahdusta nähtävissä siitä, että hintojen nousu ainakin jollain aikavälillä merkittävästi hidastuisi? 

Kristiina: No, henkilökohtainen mun mielipide on, että ei nyt ainakaan tämän vuoden aikana inflaatio mitenkään hidastu. Hallitus on kuitenkin talousarvioesityksessä linjannut toimista, joilla sähkön hinnan voimakasta nousua pyritään kompensoimaan ihmisille. Arvonlisävero alennetaan 10 prosenttiin joulu-huhtikuulle. Lisäksi tulee sähkön vähennystä ja määräaikaista sähkötukea, mutta on aika pieni toimi, jolla ei kauheasti vaikuteta siihen hintakehitykseen. Myös esimerkiksi henkilökuljetusten kuten taksi-, linja-auto-, juna- ja metroliikenteen ALV lasketaan nollaan tammi- huhtikuussa eli vähän tulevaisuudessa, mutta silläkin lähinnä hillitään yritysten painetta nostaa hintoja. 

Pasi: Eli pyritään hillitsemään, mutta ei määrätä hintojen laskemista. Onko hinnoissa suunta muutenkin aina vain ylöspäin, jossa raaka-aine ja tuotantokustannukset lähtevät selvään laskuun? Onko todennäköistä, että myös hyödykkeiden hinnat halpenevat? Vai onko niin, että kun ihmiset kerran saadaan maksamaan juustopaketista seitsemän euroa, kaupat eivät hintaa enää laske. 

Kristiina: Ei hintakehityksen suunta pelkästään ylöspäin ole. Joka kuukausi jonkun hyödykkeen hinta voi laskea. Kyse on kuitenkin tästä tarjonnasta ja kysynnästä, mutta siihen toki valtiovalta voi myös vaikuttaa omilla toimillaan esimerkiksi nostamalla veroa ja asettamalla hintakatto ja kompensoimalla hinnannousun kustannuksia tai vaikka valvomalla hinnoittelun kohtuullisuutta. 

Pasi: Kun ihmiset maksavat enemmän, joku myös saa enemmän. Kuka inflaatiosta hyötyy vai onko kyseessä nollasummapeli, jossa kaikki jäävät tappiolle? 

Kristiina: No, parin prosentin inflaatiosta hyötyy kaikki, koska se kertoo talouden sellaisesta sopivasta kasvuvauhdista. Palkansaaja saa oletettavasti hieman enemmän palkkaa ja voi sen myötä kuluttaa hieman enemmän, jolloin myös tuotteita ja palveluja tarjoavat yritykset hyötyvät, mutta myös poikkeustilanteissa aina joku hyötyy. Vasta tilastovuoden päätyttyä tämä voidaan todentaa tilastoista, mutta jo nyt voidaan nähdä, että esimerkiksi energian hinnannousun myötä vaihtoehtoisilla energiamuodoilla on suurempi kysyntä. Koivuhalot on jo lähes myyty ensi talvea varten. Aurinkopaneeleita ja ilmalämpöpumppuja tarjoavilla yrityksillä on ylikysyntää. Tällaisessa tilanteessa nämä voi aika vapaasti hinnoitella tuotteensa, koska ostajia kuitenkin löytyy. 

Pasi: Voisi siis ajatella, että hintakehitykseen vaikuttaa myös hyödykkeiden kysyntä ja kysyntään vaikuttavat tyypillisesti hintojen muutokset. Onko niin, että jos lopetamme kokonaan esimerkiksi hurjasti kallistuneen kalan ostamisen ja alamme sen sijaan nostaa sitä halventunutta kaalia, kalan hinta laskee ja kaalin hinta nousee? 

Kristiina: Talous teorian mukaan, jos tuotteen hinta laskee, kysyntä kasvaa, mutta näistä isoista uusista massa-aineistoista voidaan todeta, että talousteorian lainalaisuudet eivät enää toteudu odotetusti. Kuluttajien kulutustottumukset vaihtelevat enemmän nyt, kun rahaa on käytettävissä muuhunkin kuin vain peruselintason säilyttämiseen, elintarvikkeeseen ja asumiseen. Varsinkin joulukuu näyttäytyi näissä aineistoanalyysissä hyvin erilaisena kuin muut kuukaudet. Normaali kulutus muuttuu silloin lähes jokaisen päivittäistavarakaupassa myydyn hyödykkeen osalta. Mutta sinun esimerkissäsi esimerkiksi kala ja kaali ne ovat kausituotteita, joiden tarjonta ja kysyntä vaihtelee yleensäkin pitkin vuotta, nyt on kaalin paras sesonki, jolloin hinnat ovat halvimmillaan ja hyvän sadon myötä usein entistä edullisempia. Ja sitten taas kalan osalta hinnat heiluvat pitkin vuotta, mutta varsinkin tänä keväänä oli isoja ongelmia ulkomaisen kalan tarjonnassa ongelmia kalankasvattamoissa, jotka heilutti sitten kalan hintaa normaalia korkeampiin lukemiin. 

Pasi: No, Suomi ei ole inflaationsa kanssa yksin, vaan hinnat nousevat ympäri maailman. Euroalueella inflaatio oli heinäkuussa 8,9 prosenttia ja esimerkiksi Virossa yli 23 prosenttia. Miksi Virossa hinnat ovat nousseet vielä paljon Suomeakin enemmän? 

Kristiina: No, Virossakin suurin syy hintojen nousuun oli energian hinnat. Viime talvena valtio kompensoi sähkön hintaa kuluttajille, mutta kun tämä tuki päättyi maaliskuussa, tuplaantui energian hinta ja siten vetäen inflaation nousuun. 

Pasi: Turkissa puolestaan on hyperinflaatio, mutta esimerkiksi Ranskassa on Suomea selvästi alempi kuin 6,6 prosenttia. Se on kuitenkin korkein sitten vuoden 1985. Miksi Ranskassa on alempi inflaatio kuin meillä? 

Kristiina: No, sielläkin syynä hintojen nousuun on erityisesti energian hinnat, mutta Ranskan valtio hillitsee hintojen nousua asettamalla mm. hintakattoja sähkölle ja kaasulle ja vähentämällä lämpöenergian ALV:tä yhdeksästätoista prosentista viiteen prosenttiin, mutta toki energian hinnannousun välilliset vaikutukset on sielläkin nostaneet ruuan hintaa ennätyskorkealle. Se on nyt kahdeksan ja puoli prosenttia korkeampaa kuin viime vuonna.  

Pasi: Inflaatio syö säästöt tililtä ja kääntää palkansaajien reaaliansiot laskuun. Pelottava inflaatio on ei-toivottu vieras ja maailman talouden polttavin puheenaihe. Inflaatio hirvittää kaikkia, mutta harva tietää tarkasti, mitä käsite on syönyt. Otetaan siis ohjelmassa askel taaksepäin ja palataan perusasioihin. Kristiina Nieminen, mitä inflaatio tarkoittaa ja miten sitä mitataan? 

Kristiina: Inflaatio tarkoittaa laaja-alaista hintojen nousua, siis ei vain yksittäisen tuotteen hinnan nousua, vaan joukon tuotteita tai palveluita. Samalla rahalla saa ostettua vähemmän kuin vuosi sitten, joten sen rahan arvo laskee. Tilastokeskus kerää näitä kuluttajahintoja joka kuukausi ympäri Suomen otokseen valituista tuotteista ja palveluista. Näitä hintoja verrataan edellisen kuukauden vastaaviin hintoihin, jolloin saadaan muodostettu hintasuhde, joka kertoo, kuinka paljon hyödykkeen hinta on noussut tai laskenut edelliseen kuukauteen nähden, ja nämä hintasuhteet painotetaan yhteen niiden kulutusmeno osuuksilla, jolloin saadaan kokonaisinflaatio sekä eri hyödykeryhmille myös omat indeksisarjat hintakehityksestä. 

Pasi: Millaisissa markkina- ja maailmantilanteissa hinnat tyypillisesti sitten nousevat ja milloin taas laskevat?

Kristiina: Hinnat yleensä nousee tai laskee, kun kysyntä ja tarjonta ei ole tasapainossa. Yksi esimerkki voisi olla, vaikka maailmanmarkkinahinnat, joista meille on keskeisiä öljyn, viljan ja kahvin hinta. Globaalit poikkeustilanteet, sääolosuhteet, sade, satonäkymät ne heiluttaa näiden tarjontaa ja siten nostavat hintoja, mutta jos tarjontaa on paljon, hinta voi myös laskea. Ja näin kävi esimerkiksi 2014 Krimin valtauksen jälkeen, kun Venäjän asettama tuontikielto esti maitotuotteiden viennin Suomesta Venäjälle: vientiin tuotettu juustoa saatiinkin kauppoihin aiempaa enemmän ja selvästi halvemmalla hinnalla.  

Pasi: Millainen inflaatio olisi sitten talouden kannalta ihanteellisiin, kun nyt emme tietenkään ihanteellisessa maailmassa vielä elä?

Kristiina: Ihanteellisin inflaatio taso olisi EKP:n tavoitetaso, joka on noin kahden prosentin kokonaisinflaatio, koska se kertoo, että talous kehittyy sopivasti. 

Pasi: Kuluttajahintaindeksi kuvaa kuluttajahintojen muutosta keskimääräisen kotitalouden kulutusrakenteen mukaisesti. Keskimääräistä kotitaloutta ei ole olemassakaan, joten käytännössä inflaatio kirpaisee eri ihmisiä hyvin eri tavalla. Kuka tämänhetkisestä inflaatiosta kärsii eniten? 

Kristiina: Varmaankin pienituloinen, jolla on vähän tai ei ollenkaan säästöjä. Heillä ei ole marginaalia sietää näitä talouden heilahduksia, jolloin elintarvikkeiden ja lämmitykseen hintojen nousu tuntuu muita nopeammin päivittäisessä taloudessa. 

Pasi: Ihmisten kulutuskäyttäytymisessä onkin toki paljon eroja, ja esimerkiksi asumis- ja liikkumistavat vaihtelevat osin sen mukaan, missä päin Suomea kukin asuu. Keskimääräinen inflaatioluku on siten aika rajallinen mittari. Pitäisikö tämän virallisen inflaation luvun lisäksi laskea myös alueellisia ja kotitalouskohtaisia inflaatioprosentteja? 

Kristiina: No, alueellista inflaatiota me jo lasketaankin. Sitä ei vain julkisteta, koska sille sarjalle ei ollut kysyntää, mutta inflaatiota kotitaloustyypeittäin voitaisiin myös laskea, kunhan meillä olisi aikaa näiden kaikkien tuottamiseen, mutta toisaalta täytyy kuitenkin muistaa, että sosiaalietuuksien indeksitarkistukset kuin myös vuokrien indeksikorotukset on sidottu tähän viralliseen inflaatioon, joten nämä alueelliset ja kotitaloudettyyppien mukaiset inflaatiot on vain täydentävää tietoa senhetkisestä tilanteesta. Niillä ei ole välittömiä vaikutuksia saatuihin etuuksiin, ja se varmasti harmittaa monta montaa kuluttajaa. 

Pasi: Inflaatiohan ei mitenkään automaattisesti kuitenkaan rokota kuluttajia, vaan sen vaikutukset tulevat ostettujen hyödykkeiden eli kulutetun rahan kautta. Miten inflaatiolta voi sitten suojautua? 

Kristiina: No, ainakin osittain säästöillä, jolloin kotitalotaloudella on hieman enemmän tätä marginaalisia tai hetkellistä talouden epävarmuutta, mutta tämän lisäksi myös suunnitelmallisella kulutuksella nyt kun energian hinta nousee, niin toki kannattaa kiinnittää huomiota omiin kulutustottumuksiin. Vähän samaan tapaan kuin tehtiin viime energiakriisin aikaan 70-luvulla, jolloin asuntojen lämpötilat pudotettiin 19 asteeseen. 

Pasi: No, jos vielä palataan laskentamenetelmään. Inflaatiota laskettaessa vertailuajankohta on siis aina viimevuotinen. Takaako tämänhetkinen poikkeuksellisen korkea inflaatio sen, että ensi vuonna inflaatio on hyvin maltillista tai jopa miinusmerkkistä eli deflaatiota? 

Kristiina: No, jos maailmantilanne pysyy samana myös ensi vuonna, niin siinä tapauksessa inflaation pitäisi olla maltillista. Koska ensi vuoden hintoja verrataan tämän vuoden normaalia korkeampiin hintoihin, mutta kukapa nykyhetkellä uskaltaa ennustaa maailmantilannetta muutamaa kuukautta pidemmälle. Deflaatiomahdollisuuteen en kuitenkaan usko. 

Pasi: Asia selvä, toivokaamme parempaa, mutta maksammeko nyt tavallaan laskua myös siitä, että inflaatio oli Suomessa pitkään niin olematonta? 

Kristiina: No en nyt ehkä ihan noinkaan sanoisi viime syksynä, kun hinnat lähti lievään nousuun, näin olisi voinut todeta, koska koronavuodet aiheutti lievää painetta hintojen nousulle. Nyt kuitenkin syynä on energian hinnan nousu, meillä on EU:n asettamat ilmastotavoitteet, mutta myös energian saantiongelmat. 

Pasi: Kuluttajahintaindeksin tietojen julkaiseminen herättää usein keskustelua ja toisinaan myös porua, kun ilmoitetut hinnanmuutokset eivät vastaa kaikkien arkikokemuksia. Esimerkiksi kiistellyn taksiuudistuksen vaikutuksia arvioitaessa Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksi joutui somekansan hampaisiin, kun indeksi kertoi taksimatkojen hintojen nousseen. Tilastotietoja pidettiin virheellisinä, koska moni oli päässyt oman tutun reittinsä uudistuksen jälkeen aiempaa halvemmalla. Syitä väitetylle hintaharhalle etsittiin muun muassa liikeotoksesta ja uusien yrittäjien huomiotta jättämisestä. Mikä tällaisessa argumentaatiossa ontuu?  

Kristiina: No, täytyy muistaa, että kuluttajahintaindeksi mittaa keskimääräistä muutosta hinnoissa, siis ei mitata tietyn tyyppisen kotitalouden maksamaa hintaa, vaan keskimääräisen kotitalouden. Uudet pienet palveluntarjoajat voivat tarjota alussa halvemmalla tiettyjen taksimatkojen, mutta lopulta se, miten se hinta kehittyy, niin kiinnostaa meitä, ei halvempi hintataso. Pienen yrityksen vaikutus siihen keskimääräiseen hintakehitykseen taas ei ole suuri, kun nämä yritykset painotetaan yhteen niiden markkinaosuuksiin. Elikkä vaikka se kotitaloudesta tuntuu merkittävältä, niin se siinä meidän koko maan tilastossa kuitenkaan ole siitä. 

Pasi: No, tämä tuli selväksi, mutta puheet taksien hinnoista onkin sittemmin laantunut, vaikka taksiuudistuksen vaikutukset herättävät edelleen runsaasti keskustelua. Missä taksimatkojen hinnat menevät nyt? 

Kristiina: Taksimatkojen hinnat ovat nyt 33 prosenttia korkeammalla kuin heinäkuussa 2018, jolloin taksiuudistus astui voimaan, eli kohtuu korkealla. Viime vuoden elokuusta hinnat ovat kuitenkin yhä nousseet, ja siitä lähtien se on 13 prosenttia noussut eli nousua yhä. 

Pasi: Kuluttajahintaindeksi mittaa myös rahapelien hinnan muutoksia ja mittauksen tulokset tuntuvat hämmentävän monia, ajoittain myös rahapelien tarjoajaa. Rahapelienhintojen vuosimuutos oli elokuussa 2,2 prosenttia. Tarkoittaako tämä sitä, että hedelmäpelissä yksi pyöräytys maksaa nyt kaksi prosenttia vuodentakaista enemmän? 

Kristiina: No ei nyt ihan välttämättä niinkään, kun tässä me mitataan sitä nettohintaa, siis joko esimerkiksi minimihintaa sille peliriville tai pelattu pyöräytys hedelmäpelissä, josta on vähennetty keskimääräinen palautusprosentti. Siis voi siis olla, että pelin hinta ei muuttunut mitenkään, vaan ainoastaan se palautusprosentti. 

Pasi: Pelaajan toki tulee seurata teoreettista palautusprosenttia. Myös korvattavien reseptilääkkeiden hintojen muutoksiin ja tulkitaan usein väärin. Jos lääkkeiden indeksipisteluvuista tekee aikasarjan ja piirtää siitä viivakuvion, saa tulokseksi jyrkkää sahalaitaa. Mistä tämä johtuu? 

Kristiina: No, vähän riippuu siitä, mistä lääkkeestä puhutaan. Itsehoitolääkkeiden hintakehitys on ollut viime vuodet jokseenkin stabiilia. Vuoteen 2015 verrattuna niiden hinnat on noussut vain pari prosenttia, joten tämä sahalaita ei tule varmasti itsehoitolääkkeistä, mutta kun me katsotaan reseptilääkkeitä, niin hintasarjat heiluvat kuvaamalla samalla sahalaitaa ylös ja alas. Ja syynä tähän on se, että tässä mitataan nettohintoja reseptilääkkeistä eli myyntihinnoista on vähennetty Kela-korvaus. Vuoden alussa Kela-korvauksen osuus on mitätön, jolloin kuluttaja maksaa täyden hinnan lääkkeistään, kunnes saavutetaan se 50 euron alaraja. Tämän jälkeen kuluttaja alkaa saamaan Kela-korvausta ostamistaan korvattavista reseptilääkkeistä ja vuoden aikana lasketaan yhteen kuluttajan tekemiä ostoja. Voi olla, että syksyllä kuluttaja saavuttaa sen seuraavan raja arvon 592,16 euroa, jonka jälkeen hän maksaa lääkeostosta vain 2,5 euroa per lääke per ostokerta. Näin ollen Kela-korvausjärjestelmä on osittain se syy siihen, ja varsinkin tähän järjestelmään tehdyt muutokset ovat syy siihen sahalaidan muodostumiseen. Itse reseptilääkkeiden hinnat eivät niinkään heiluu ylös ja alaspäin. 

Pasi: No, Faktanvartija tiimiin inflaatiosuoja on halvan kahvin varasto, joka täydentyy aina, kun soveltuvia kahvipaketteja on tarjolla. Miten sitten inflaatioasiantuntija taistelee tällaisina poikkeuksellisina aikoina kuluttajahintojen nousua vastaan? 

Kristiina: Tarkkailemalla omaa kulutustaan ja vähentämällä kulutusta sieltä, mistä voi. Toinen hyvä keino on tietenkin kierrättää, ostaa käytettyjä tavaroita, kuten autot tai huonekalut, tai sitten vaikka päivittäistavarakaupassa suosien niitä aletuotteita. 

Pasi: Erinomaisia vinkkejä siis meille kaikille kiitos paljon vieraillusta, Kristina Nieminen. Jäämme mielenkiinnolla seuraamaan, millaista hintakehitystä tulevat ajat tuovat tullessaan. Faktanvartija palaa ääneen taas tulevissa jaksoissa. 

Lopussa soi musiikkia.