Faktanvartija: Kuolleisuuden karu kehitys 

Podcastin tekstiversio 

21.4.2023 

Suomessa kuoli viime vuonna eli vuonna 2022 enemmän ihmisiä kuin kertaakaan aiemmin sitten sotavuosina. Tänään eli 21.4. julkistetun virallisen vuositilaston mukaan kuolleiden määrä oli viime vuonna 63 219. Asian dramaattisuudesta on väännetty sosiaalisessa mediassa jo kuukausitolkulla. Toisille kuolleisuuden kasvu ja ylikuolleisuus ovat näyttäytyneet huikeina. Toiset ovat suhtautuneet muutoksiin hillitymmin ja tuoneet esiin muun muassa ylikuolleisuuslaskelmien puutteita. Samaan aikaan korona-ajan ylikuolleisuudesta on vaadittu riippumatonta selvitystä. Mitä suomalaisten kuolleisuudessa on oikein tapahtunut? Onko Suomen ylikuolleisuus todella Euroopan suurinta? Kenen laskelmat osuvat oikeaan ja ketkä ovat hakoteillä?  

Minä olen Pasi Piela ja tämä on Faktanvartija. Tässä jaksossa puhumme kuolleisuudesta ja varsinkin sen mittaamisesta. Vieraana on Tilastokeskuksen väestötilastojen yliaktuaari Markus Rapo. Tervetuloa studioon!

Tehdäänpä heti ohjelman alkuun selkoa keskeisistä käsitteistä. Mitä tarkoittavat kuolleisuus ja ylikuolleisuus? 

Markus: Kuolleisuus tarkoittaa sitä, että miten paljon ihmisiä kuolee ja yleensä kuolleisuudessa käytetään tunnuslukuina ikäryhmittäistä kuolleisuutta tai ikävakioituja kuolleisuus lukuja. Kuolleisuus kertoo, kuinka monta tietyn ikäistä henkilöä kuolee vastaavan ikäisestä väestössä olevista henkilöistä ja kuolleisuus ilmaistaan yleisesti promilleina. Eli kerrotaan, kuinka monta henkilöä tietyssä iässä kuolee 1 000 vastaavan ikäistä henkilöä kohden. Esimerkiksi 34-vuotiailla miehillä kuolleisuus on noin yhden promillen luokkaa, eli vuosittain 34-vuotiaista miehistä yksi tuhannesta kuolee. Kuolleisuus on voimakkaasti riippuvainen iästä. Ensimmäinen elinvuosi on kaikille pikkulapsille se vaarallisin aika ja pojilla esimerkiksi noin kaksi tuhannesta syntyneestä pojasta kuolee ennen ensimmäisen ikävuoden täyttymistä. Ensimmäisen ikävuoden jälkeen kuolleisuus alenee rajusti ja meillä on Suomessakin vuosia, jolloin alle kouluikäisissä ja peruskouluikäisissä lapsissa 3–12-vuotiaissa ei välttämättä yksittäisenä vuotena kuole yhtään lasta. Pojilla tämä 0-vuotiaiden kuolleisuuden taso ylittyy vasta 40-vuotiaana, eli esimerkiksi 48-vuotiaista miehistä noin kolme tuhannesta kuolee vuosittain. Koska kuolleiden määrään vaikuttaa edellä mainittujen ikäryhmittäisten kuolleisuustasojen lisäksi se, minkä verran tietynikäistä väestöä on, niin kuolleisuuden vertailukelpoisen tarkastelun tulisi käyttää ikävakioituja tunnuslukuja, jolloin eliminoidaan väestön määrässä tapahtuneet muutokset ja toisaalta ikärakenteessa tapahtuvat muutokset. 

Pasi: Entäpä sitten käsite yli kuolleisuus. 

Markus: Ylikuolleisuus on hieman hankalampi käsite. Kuten aiemmin todettiin, kuolleiden määrään vaikuttaa ikäryhmittäinen kuolleisuus ja väestön määrä ja ikärakenne. Pitkällä aikavälillä ikäryhmittäinen kuolleisuus on laskenut ja tämä tekijä pyrkii alentamaan kuolleiden määrää. Jos väestön määrä ja ikärakenne pysyisi esimerkiksi vakiona, kun samaan aikaan väestön määrä on kasvanut ja iäkkäiden määrä ja osuus väestössä kasvaa johtuen siitä, kuinka paljon ihmisiä aikoinaan on syntynyt ja koska kuolleisuus on alentunut, niin iäkkäiden määrä pyrkii väestössä kasvamaan sekä määränä että osuutena. Ikärakenne näin ollen vaikuttaa kuolleiden määrään nostavasti, eli tässä on kaksi vastakkaista voimaa. Yksittäisinä vuosina ikäryhmittäisisä kuolleisuudessa voi tapahtua nousua, jolloin molemmat tekijät nostavat kuolleiden määrää. Satunnaisvaihtelu, influenssa-aallot voivat vaikuttaa siihen, miten kunkin vuoden ikäryhmittäinen kuolleisuus kehittyy aiempaan tai edellisvuoteen verrattuna.  

Ylikuolleisuutta laskiessa tulisi ensin määritellä normaali kuolleisuus, valita sellainen ajanjakso menneisyydestä, jonka uskotaan edustavan normaalia kuolleisuutta. Tämän vertailujakson kuolleisuus ei saisi siis olla poikkeavaa eli normaalia korkeampaa tai matalampaa. Kun vertailujakso on valittu, verrataan havaittua kuolleisuutta tähän vertailujaksoon ja katsotaan, onko kuolleisuus normaalia korkeammalla tai matalammalla tasolla. Vertailussa olisi tärkeä käyttää vähintään ikäryhmittäisiä kuolleisuuslukuja ja mahdollisuuksien mukaan, ikävakioituja tunnuslukuja ali- tai ylikuolleisuuden arvioimiseksi. Aina tämä toki ei ole välittömästi mahdollista, mutta ainakin jälkikäteen on hyvä tehdä tarkastelu ikävakioitujen lukujen perusteella. Pelkkä kuolleiden määrän vertailu voi vääristää päätelmiä tai ainakin johtopäätökset voivat olla liian suuria. Jos tarkastellaan pelkkiä määriä, niin oletetaan, että ikäryhmittäisessä kuolleisuudessa tai väestön määrässä tai ikärakenteessa tapahtunut muutos olisi vakio, mitä se ei koskaan ole. 

Pasi: Kiitos, näin käsitteet tulivat varmastikin selväksi, mutta mennään sitten syvemmälle näiden selitysvoimaan. Lääkärilehden viime joulukuussa julkaistussa paljon huomiota saaneessa artikkelissa todetaan, että ylikuolleisuus on lahjomaton mittari, joka ei ole riippuvainen koronatesteistä. Mitä sanot tähän, onko ylikuolleisuus näin selitysvoimainen indikaattori? 
Markus: Ylikuolleisuus ei ota kantaa siihen, mihin on kuoltu, vaan siihen, poikkeaako kuolleisuuden kokonaistaso valitusta vertailuajankohdasta. Kyllä ylikuolleisuus siis kertoo, onko kuolleisuus noussut tai onko se korkeammalla tasolla kuin valituilla vertailuajanjaksoilla. Lukumäärälläkin voidaan hyvin arvioida, onko kuolleiden määrässä tai kuolleisuudessa tapahtunut jotain poikkeavaa.

Jos Suomessa esimerkiksi kuolleiden määrässä tuhannen henkilön vaihtelut peräkkäisinä vuosina suuntaan tai toiseen eivät ole tavattomia, niin 3 000, 5 000 tai 7 000 kuolleiden määrän nousu edellisvuoteen on jo selvästi normaalista poikkeavaa kehitystä. Hyvä on kuitenkin muistaa, että näiden kuolleiden määrien muutoksilla ei voi vertailla maita keskenään tai edes saman maan ylikuolleisuutta historiassa, koska väestön määrä ja ikärakenne vaikuttavat tähän ylikuolleiden määrään. 
Pasi: No, tässä samassa artikkelissa on esitetty laskelmia odotetun ja toteutuneen eroista kuolemien määrän osalta. Normaaliajan trendin pohjalta laskettu odotusarvo, joka vuonna 2022 on ylittynyt jopa yli 9 000:lla. Olet Markus muun muassa Helsingin Sanomissa kritisoinut tätä laskelmaa. Mikä siinä menee pieleen? 
Markus: Mainitun artikkelin osalta otsikointi ei ehkä ollut onnistunein. On kiistatonta, että Suomessa oli selvää ylikuolleisuutta vuonna 2022 ja tämä on fakta. Kuinka paljon ylikuolleisuutta sitten oli, on toinen kysymys. 9 000 on mielestäni yläkanttiin ainakin yhden vuoden osalta. Kommentoin jutussa ylikuolleisuudesta yleisesti, että lukumäärällä tai ylikuolleiden määrillä eri maita ei voi laittaa järjestykseen. Tulisi käyttää ikävakioituja lukuja. Suomessa on koettu vastaavan tasoinen ylikuolleisuus viimeksi yli 60 vuotta sitten. Tuolloin kuolleiden määrä kasvoi vain runsaalla 2 000:lla henkilöllä edellisvuoteen verrattuna. Silloin vallinneella ikärakenteella siis kuolleiden määrän nousu 2 000:lla henkilöllä yhden vuoden aikana, vastasi nyt havaittua yli kuolleisuutta, jossa tämänhetkisellä ikärakenteella ylikuolleisuuden vaikutus arvioidaan olevan noin 7 000 ylimääräistä kuollutta. 
 
Pasi: Tässä Lääkärilehden artikkelissa puhutaan myös elinajanodotteesta, joka jutun mukaan on terveydenhuollon kovia mittareita. Jutussa esiintyvä asiantuntija arvioi, että hyvin suurella todennäköisyydellä se tulee vuonna 2022 tippumaan kahdella vuodella. Kuinka uskottavana pidät tätä arviota? 
Markus: Elinajanodote on ikävakioitu tunnusluku ja kertoo juurikin sen, kuinka suuresta ylikuolleisuudesta on kyse. Ja tällä mittarilla voidaan verrata myös aiempiin vuosiin. Arvio kuulosti tuoreeltaan rohkealta ja osoittautui ylimitoitetuksi. Ennakkotilastojen pohjalta voitiin jo arvioida, ja tänään julkistettujen vuositilastojen perusteella tiedämme varmaksi, että jäätiin noin kolmasosaan tuosta esitetystä arviosta. Arviota tehdessä on ehkä unohtunut maamme ikärakenne ja myös se, minkäikäistä väestöä yli kuolleisuus kosketti. Eli kuolleiden määrän nousu näkyy etenkin ikääntyneessä väestössä. 
Pasi: Ikävakiointi on tietysti hyvin keskeistä, kun Twitterin hakukenttään kirjoittaa sanan ylikuolleisuus. Tuloksia tulee niin paljon, että niitä saisi skrollailla päiväkausia. Monissa twiiteissa viitataan Eurostatin tekemään ylikuolleisuusseurantaan, jossa Suomi on helottanut viime aikoina punaisena sen merkiksi, että maassa on paljon ylikuolleisuutta. Kun taas Suomen ympärillä olevat maat ovat olleet keltaisia eli niissä ylikuolleisuus on ollut matalaa tai sitä ei ollut ollenkaan. Millaisin reunaehdoin tämä kuukausittain päivittyvää karttaa tulisi tulkita? 
Markus: Kartan taustalla on Eurostatin jäsenmailta keräämä viikkokuolleiden aineisto ja sen pohjalta tehdyt laskelmat kuolleiden määristä. Tätä aineistoa on kerätty 2020 alkuvuoden jälkeen, ja tässä tarkastelussa vertaillaan eri jäsenmaiden kuolleiden määriä vuosina 2016–2019 havaittuun kuolleiden määrään eli ennen pandemiaa vallitsevaan tasoon. Vertailu tehdään kuukausittain ja verrataan aina kunkin kuukauden kuolleiden määrää saman kuukauden aikana vuosina 2016–2019 keskimäärin kuolleiden määrään.  

Ongelmana on, että nämä luvut eivät ole ikävakioituja eli tarkastellaan pelkästään kuolleiden määrää eikä oteta huomioon sitä, miten eri maiden ikärakenne esimerkiksi poikkeaa toisistaan. Joten suoraan näiden maiden keskinäinen vertailu ei ole mahdollista näiden lukujen perusteella. Suurin väärinymmärrys, mitä näihin karttoihin liittyy, on se, että niissä ei vertailla maiden kuolleisuuksia toisiinsa, vaan verrataan kunkin maan kuolleiden havaittua kuolleiden määrää saman maan verrokkiajanjakson kuolleiden määrään. Jos yksittäinen valtio nousee tässä ylikuolleisuus tarkastelussa korkeammalle tasolle, se ei tarkoita, että kyseisen maan kuolleisuus olisi esimerkiksi EU-maiden korkein. Vaan tulkinta on, että havaittu kuolleiden määrä poikkeaa kyseisen maan normaalista kuolleisuuden tasosta eniten. Suomikin on tässä tarkastelussa noussut joinakin kuukausina aivan kärkipäähän. Ja tulkinta on siis se, että Suomessa on kuollut kyseisenä kuukautena verrattuna vuosien 2016–219 tasoon normaalia enemmän ihmisiä, mutta se ei tarkoita, että Suomen kuolleisuus kyseisenä kuukautena olisi EU-maiden korkein. Ylikuolleisuus mittaa poikkeamaa normaalista tasosta. Ei sitä, mikä on kokonaiskuolleisuuden taso. 
Pasi: Olet puhunut julkisesti sen puolesta, että kuolleisuutta pitäisi mitata elinajanodotteella. Tuoreimman vuositilaston perusteella vastasyntyneiden poikien elinajanodote oli vuonna 2022 78,6 vuotta, mikä on 0,5 vuotta vähemmän kuin vuonna 2021. Vastasyntyneiden tyttöjen keskimääräinen elinajanodote oli vastaavasti 83,8 vuotta, mikä on 0,7 vuotta vähemmän kuin vuonna 2021 ja 0,8 vuotta vähemmän kuin vuonna 2020. Vastasyntyneiden elinajanodote laski nyt eniten 60 vuoteen. Se kuulostaa hurjalta, mutta kun katsoo samasta aiheesta tekemäänsä tilastokuviota, nähdään, että esimerkiksi vuodelle 2022 laskettu vastasyntyneiden poikien elinajanodote on edelleen suurin piirtein samalla tasolla kuin se oli vuonna 2017. Kuinka dramaattisista muutoksista tässä lopulta on kyse? 

Markus: Tässä on juuri havainnoitava se, että tarkastellaan kuolleisuuden muutosta ja kuolleisuuden tasoa, kuolleisuuden nousu vuonna 2022 oli Suomessa raju ja historiallinen. Vastaavaa ei ole koettu kuuteen vuosikymmeneen. Pitkällä aikavälillä kuolleisuus on alentunut, ja nyt tässä kehityksessä otettiin selvästi takapakkia, miesten kuolleisuus palasi noin vuoden 2017 ja naisten noin vuoden 2013 tasolle. Kuolleisuuden muutos oli siis iso, mutta esimerkiksi vuonna 2010 eli runsaat kymmenen vuotta sitten kokonaiskuolleisuuden taso oli Suomessa korkeammalla tasolla kuin vuonna 2022 pandemiasta huolimatta. 
Pasi: Tässä samassa esityksessä, johon äsken viittasin, on myös kiinnostavaa vertailua poikien elinajanodotteen kehittymisestä Pohjoismaissa. Tästä nähdään, että Ruotsissa elinajanodote laski heti koronan alettua vuonna 2020 ja tuo lasku oli samansuuruinen kuin mitä havaittiin Suomessa vuonna 2022. Sittemmin elinajanodote on lähtenyt Ruotsissa nousuun. Kiinnostavaa on, että Norjassa ja Tanskassa lasku on ollut hieman pienempää. Mistähän tämä voisi johtua? 
Markus: Ruotsissa pandemia iski heti vuonna 2020. Suomessa ja Norjassa Ruotsin kaltainen nousu kuolleisuudessa havaittiin vasta vuonna 2022. Mielenkiintoista tässä on se, että eri Pohjoismaat kohtasivat pandemian eri aikaan tai ainakin vaikutus kuolleisuudessa näkyy eri aikaan. Norjassa ja Tanskassa elinajanodote jopa nousi vuonna 2020, kun Ruotsissa samaan aikaan putosi eniten sotavuosien jälkeen. Tanskassa ei ole havaittavissa yksittäistä vuotta, jolloin kuolleisuus olisi noussut rajusti, mutta vuosien 2021 ja 2022 aikana naisten kuolleisuus on Tanskassa noussut yhtä paljon kuin muissa Pohjoismaissa, ja elinajanodote Tanskassakin lyhentynyt noin puolella vuodella. 
Pasi: Ruotsissahan se koronan tuoma törmäys otettiin vastaan heti pandemian alettua vuonna 2020, mikä heijastui saman vuoden elinajanodotteisiin. Suomessa käyrä pysyi vielä suurin piirtein ennallaan vuodet 2020 ja 2021, mutta laski jopa historiallisen paljon vuonna 2022, kuten tässä on jo varmasti tullut selväksi. Ruotsissa elinajanodotteet ovat ennakkotietojen mukaan jo saavuttaneet pandemiaa edeltäneen tason. Onko Suomeen odotettavissa vastaavaa elpymistä tai nousua vuodelle 2023? 
Markus: Jos verrataan Pohjoismaiden elinajanodotteita ennen pandemiaa eli vuoden 2019 lukuja ja nyt uunituoreita lukuja vuodelta 2022, niin nähdään pandemian kokonaisvaikutus tähän mennessä. Ruotsissa elinajanodote on noussut samalle tasolle, missä oltiin ennen pandemiaa. Tanskassa tilanne on lähes sama jo kuin ennen pandemiaa. Norjassa elinajanodote on noin 0,3 vuotta lyhyempi ja Suomessa noin 0,6 vuotta lyhyempi kuin millä tasolla oltiin vuonna 2019. Ruotsissa elinajanodote tosiaan elpyi vuonna 2021 voimakkaasti ja Suomessakin on alustavien ennakkotietojen valossa nähtävissä merkkejä, että kuluvana vuonna elinajanodote voisi meilläkin nousta reippaammin, eli tämä viime vuoden sokkipudotus, niin ainakin osittain palataan lähemmäksi normaalia tasoa. Toki lopullinen vastaus tähän saadaan ajan kuluessa ja tilanne voi muuttua, jos Pohjoismaita vertaa muun Euroopan maihin tai muihin jäsenmaihin. Pohjoismaat ovat tällä tarkastelujaksolla 2019–2022 selvinneet pandemiasta suhteellisesti vähäisemmin vaurioin kuin monet Itä-Euroopan maat. Itä-Euroopasta löytyy maita, joissa elinajanodote on vuosien 2019–2021 aikana pudonnut jopa kolmella tai neljällä vuodella, eli vaikutus on ollut Pohjoismaihin verrattuna moninkertainen. 
Pasi: Kerrotaanpa vielä, mitä elinajanodote tarkoittaa. Se ei siis ole tulevan elinajan ennuste vaan? 
Markus: Elinajanodote on ikävakioitu tunnusluku, joka mittaa kuolleisuuden tasoa laskentahetkellä. Elinajanodote kertoo, kuinka kauan laskentavuotena syntyneet lapset keskimäärin eläisivät, mikäli laskentavuotena havaittu ikäryhmittäinen kuolleisuus jäisi vallitsevaksi tasoksi eikä muuttuisi tulevaisuudessa suuntaan tai toiseen. Todellisuudessa kuolleisuus on pitkällä aikavälillä laskenut, joten tiettynä vuonna syntyneet henkilöt elävät keskimäärin kauemmin kuin mikä elinajanodote heidän syntymähetkellään oli. Elinajanodote tavallaan kuvaa laskentahetken tilannetta ja mahdollistaa vertailukelpoisuuden vertailun ajassa tai eri maiden välillä. 
Pasi: Tilastokeskuksen väestöennusteessa väestön ikärakenteen muutokset on huomioitu. Väestöennuste antaa siis oikeansuuntaisen vertailuluvun kuolleiden määrän kasvun tarkasteluun. Tuorein ennuste, joka on siis tehty vuonna 2021, kertoo vuoden 2022 kuolleiden kokonaismääräksi 56 158. Jos toteutunutta vertaa ennusteeseen erotukseksi, tulee 7 061 ylimääräistä kuolemaa, kuolleiden määrässä mentiin nyt tasolle, joka ennusteen mukaan olisi pitänyt saavuttaa vasta vuonna 2036. Tällainen tarkastelu taas hiukan palauttaa dramaattisuutta muutoksen suuruuden arviointiin. Kerro Markus hieman väestöennusteen luonteesta ja laskentatavasta. Sieltä löytyvät syyt siihen, miksi ennuste tavallaan meni näin pahasti pieleen kuolleiden määrän osalta. 
Markus: Väestöennusteen tehtävä on kertoa, mitä väestökehityksessä tapahtuisi, mikäli menneisyydessä havaittu kehitys jatkuisi muuttumattomana tulevaisuudessa. Väestöennuste kertoo siis esimerkiksi, että kuinka paljon Suomessa syntyisi lapsia, mikäli havaittu syntyvyyden taso pysyisi muuttumattomana ja samalla myös maahanmuutossa, maastamuutossa ja kuolleisuudessa ei tapahtuisi muutoksia. Kuolleisuuden osalta ennuste kertoo, miten paljon kuolleita Suomessa olisi, mikäli kuolleisuus alenisi menneisyydessä havaittua vauhtia myös tulevaisuudessa. Vuoden 2021 väestöennuste nojasi havaintotasoon 2016–2020 kuolleisuudesta ja lisäksi kuolleisuuden aleneminen on mallinnettu pidemmän aikavälin kehityksestä eli miten kuolleisuuden on havaittu alentuneen Suomessa noin kahden- kolmenkymmenenvuoden ajanjaksolla. Nyt tiedetään, että kuolleisuuden kehityksessä tapahtui vuonna 2022 raju shokki. Kuolleisuus nousi ja muutos kuolleisuudessa edellisvuoteen oli suurin yli 60:een vuoteen. On melko luonnollista, että kun kuolleisuudessa tapahtui tällainen poikkeava kehitys, niin kuolleiden määrä vuonna 2022 oli korkeampi kuin mitä vuodelle 2022 ennustettiin. Ennuste tavallaan kertoo, mitä tai millainen kuolleiden määrä meillä olisi ennustettu olevan ilman pandemiaa. 
Pasi: Jos tarkastellaan vielä viime vuoden kuolleisuutta ikäryhmittäin ja verrataan sitä niin sanottuun pandemiaa edeltävään tasoon eli vuosien 2015 ja 2019 väliseen kuolleisuuteen, huomataan, että nuoremmissa ikäryhmissä kuolleisuus oli viime vuonna itse asiassa matalampaa kuin vertailutasolla. Kuolleisuus kasvoi systemaattisesti vasta 65-vuotiaissa, ja tätä vanhemmissa ikäryhmissä. Suurin kasvu nähdään kaikkein hauraimpien keskuudessa. Tällainen ikäryhmittäinen tarkastelu on aika paljastavaa. Nämä nyt havaitut muutokset lienevät aika tavallisia pandemian kaltaisissa oloissa. 

Markus: Koronapandemian vaikutus on näkynyt kuolleisuuden nousuna etenkin ikäihmisissä. Tässä mielessä näyttää, että koronan vaikutus kuolleisuuteen on ollut hyvin samankaltaista. Toki tasoltaan voimakkaampaa kuin millaisia on havaittu pahojen influenssavuosien aikana. Toki historiasta löytyy pandemioita, joissa kuolleisuus on noussut myös nuoremmilla ihmisillä, mutta tällaisten pandemioiden keskinäinen vertailu on hieman haastavaa. Kun tiedetään, että nykypäivän yhteiskunnassa hygienia ja elinolot sekä lääketiede on aivan eri tasolla kuin esimerkiksi 100 vuotta sitten.  

Musta surma, elikkä paiserutto oli aikanaan kansan keskuudessa vallinnut kulkutauti, joka tappoi ihmisiä kaikissa ikäryhmissä. Se, että millainen vaikutus tällaisella kulkutaudilla olisi tänä päivänä, on haastavaa verrata johtuu siitä, että hygienia, elinolot ja lääketiede ovat aivan eri tasolla. En usko, että tänä päivänä vastaavan kaltaisia vaikutuksia musta surma voisi aiheuttaa, mutta toki jos tulevaisuudessa ilmenee joku uusi tauti, johon ei ole lääketieteessä heti vastausta antaa. Sen vaikutukset voivat näkyä kaikenikäisissä ikäryhmissä. 

Pasi: Loppuvuodesta mediassa puhuttiin paljon myös keski-ikää lähestyvien naisten kuolemista. Alun perin Kalevassa julkaistussa jutussa kiinnitettiin huomiota 35–49-vuotiaiden naisten kasvaneisiin kuolinlukuihin. Kuolemia oli jutun mukaan noin sata enemmän kuin normaalisti. Kuolemien syihin ei voida vielä tässä vaiheessa ottaa kantaa, mutta kuinka poikkeuksellista on, että yhdessä ikäryhmässä ja vain toisella sukupuolella kuolemien määrä kasvaa jopa kolminumeroisen määrän. Miehillä vastaavaa nousua ei havaittu. 
Markus: 35–49-vuotiaita naisia kuoli vuosina 2015–2019 keskimäärin 413 vuosittain. Vuonna 2021 tämän ikäisiä naisia kuoli 404 kappaletta. Vuonna 2022 kuolleiden määrä 35–49-vuotiaiden naisten osalta oli 468 kuollutta. Kuolleita oli siis 64 enemmän kuin vuonna 2021 ja noin 50 enemmän kuin keskimäärin vuosina 2015–2019. Nousua ei ollut siis jutussa mainittu sata tai yli sata henkilöä. Toki lukumäärät eivät taas kerro kuolleisuuden tasosta. Vuonna 2021, 35–49-vuotiaiden naisten ikäryhmittäinen kuolleisuus oli 0,53 promillea. Vuonna 2022 vastaava luku oli 0,64 promillea. Viimeksi 35–49-vuotiaiden naisten kuolleisuus on ollut tätä vuoden 2022 havaittua tasoa korkeammalla vuonna 2008. Selvä nousu on siis havaittavissa, mutta syytä tähän ei vielä tiedetä. Vuonna 2021 kuolemansyytilastojen perusteella naisten itsemurhien määrä kasvoi ja lisäksi huumekuolleisuus kasvoi. Kun vuoden 2022 kuolemansyytilastot aikanaan valmistuvat nähdään, onko näissä mainituissa kuolemansyissä kehitys ollut yhä synkkä vuoden 2022 aikana vai onko kuolleiden määrälle selitys joissain muissa kuolemansyissä. 

Pasi: Väestöennusteen, joka on siis laskettu menneen kehityksen perusteella ja toteutuneen erotus vuonna 2022, oli siis reilut 7 000 kuolemaa. THL:n seurannan mukaan koronasta aiheutui viime vuonna noin 6 000 kuolemaa. Luvussa ovat mukana myös ne kuolemat, joissa korona oli myötävaikuttava, mutta ei pääasiallinen kuolinsyy. Kovin suuria yllätyksiä tai dramaattisia uutisia kuolemansyytilasto siis tuskin tuo. THL:n tutkimuksen mukaan koronan rokotteilla estettiin jo viime vuoden maaliskuuhun mennessä arviolta 7 300 kuolemaa. Mikään ei viittaa siihen, että rokotukset olisivat lisänneet kuolemia väestötasolla. Ennen kuolemansyytietoja voimme kuitenkin katsoa vain lukuja, absoluuttisia, suhteellisia, ikävakioituja, kuukausitasoisia ja kumulatiivisia. Jos kuolleisuuden kehitys kiinnostaa ja tekee mieli piirtää siitä omia käyriä Twitteriin, mitä lukuja suosittelisit seuraamaan ja mitkä ovat ne sudenkuopat, jotka kannattaa välttää? 
Markus: Kuolleisuuden tarkastelussa tulisi aina, kun se on mahdollista, käyttää aina ikävakioituja tunnuslukuja. Ne antavat vertailukelpoisen kuvan siitä, mitä kuolleisuudessa on tapahtunut ja mihin suuntaan kuolleisuus on kehittymässä ja kuinka suuri havaittu muutos on. Ylikuolleisuus tarkastelussa tärkein muistijälki on se, että ylikuolleisuudessa verrataan kunkin maan normaalitasoon. Ei muiden maiden kuolleisuuden tasoon. Eli jos maan ylikuolleisuus on nousussa, se kertoo, että kuolleisuus on kyseisen valtion normaalitasoon verrattuna korkeammalla tasolla, mutta se ei kerro, että jos ylikuolleisuus on tietyssä maassa esimerkiksi korkeampi kuin muissa maissa, kuolleisuuden taso olisi kyseessä maassa muita maita korkeammalla tasolla. 
Pasi: Kiitos paljon vierailusta, Markus Rapo. Faktanvartija palaa ääneen taas tulevissa jaksoissa.