Faktanvartija: Totuus tuloeroista

Podcastin tekstiversio 

22.3.2022
 

Taustalla soi musiikki 

Tuloerot jakavat kansaa – ainakin sosiaalisessa mediassa ja netin keskustelupalstoilla. Ovatko tuloerot kasvussa vai laskussa? Siitä ei tahdota päästä yksimielisyyteen. Kyse on siitä, miten ja millä aikavälillä tuloeroja mitataan.   

Mikä sitten olisi paras tapa tuloerojen mittaamiseen?  Onko paljon käytetty suhteellinen mittaustapa epäreilu pienituloisen kannalta?   Ovatko Suomen tuloerot oikeasti maailman pienimmästä päästä?  

Tässä jaksossa puhutaan myös varallisuudesta ja varallisuuseroista. Mitä pitäisi ajatella siitä, että varakkain kymmenys omistaa miltei puolet Suomen nettovarallisuudesta?  

Koostuuko suomalaisten varallisuus vääristä asioista?  Onko suomalaisten halu omistaa kotinsa tehnyt hallaa vaurastumistavoitteelle?  Olemmeko varallisuudella mitattuna Euroopan köyhimpien joukossa?  

Minä olen Pasi Piela ja tämä on Faktanvartija. Kanssani tulo- ja varallisuuseroista on keskustelemassa Tilastokeskuksen asiantuntijat Pekka Ruotsalainen ja Tara Junes. Tervetuloa lähetykseen.  

Tuloeroista puhuttaessa käytetään usein käsitettä Gini-kerroin. Pekka Ruotsalainen, tehdäänpä heti aluksi selkoa siitä, mitä tuo käsite tarkoittaa ja mitä sillä mitataan.  

Pekka: Tulojakotilastossa on useita tuloerojen tasoa kuvaavia mittareita, joista yksi on tämä Gini-kerroin ehkä eniten käytettykin. Tässä Gini-kertoimessa on tuloerojen taso puristettu yhteen mittariin, joka voi saada arvoja 0 ja 100 välillä. Jos tämä Gini-kerroin saa arvon 0 joka on teoreettinen arvo silloin kaikki, tulonsaaja saisivat yhtä paljon euroja. Jos taas se arvo on lähellä 100 tai 100 silloin yksi tulonsaaja saisi kaikki tulot. Tämä on tällainen suhteellinen tuloeromittari, jota aika laajasti Suomessa ja maailmalla käytetään. 

Pasi: Tämä Gini-kerroin sai vuonna 2020 arvon 27,7, mikä oli 0,2 prosenttiyksikköä edellisvuotta pienempi. Suhteelliset tuloerot siis kaventuivat hieman. Vuoteen 1995 verrattuna Gini-kerroin on kuitenkin kasvanut noin 5,5 prosenttiyksikköä. Onko tämä paljon vai vähän?  

Pekka: Tässä on kuitenkin kysymys yli 20 vuoden ajanjaksosta. Tuolla ajanjaksolla ei ehkä ole kovin paljon, jos ajattelee sitä, milloin se tuloerojen kasvu oikeasti tapahtui. Se tapahtui 1990-luvun laman jälkeen 1990-luvun jälkipuoliskolla, silloin muutaman vuoden aikana tuloerot kasvoivat aika nopeasti ja itse asiassa ne ovat olleet siitä lähtien aika lailla samalla tasolla. 2000-luvulla ei ole ollut isoja tuloerojen muutoksia Suomessa, pientä aaltoilua on ollut, mutta se on johtunut suhdannevaihteluista.  

Pasi: Luin tähän ohjelmaan valmistautuessa paljon tuloeroja käsitteleviä lehtijuttuja, blogeja ja muita tekstejä, ja niissä usein toistuva väite oli, että Suomessa tuloerot ovat pieniä tai jopa erittäin pieniä. Kestääkö tällainen väite kriittistä tarkastelua?  

Pekka: Jos verrataan Suomen tilannetta Suomen verrokkimaihin tai esim. Euroopan Unionin maihin lukuihin Suomi sijoittui tuloerovertailussa aika lailla keskiarvon alapuolelle, eli olemme tuloerojen suhteen jotakuinkin muiden Pohjoismaiden tasolla. Ei Suomessa tuloerot suuria ole verrataan moneen muuhun maahan. 

Pasi: Tulojen lisäksi eroja on tietysti myös varallisuudessa. Suomessa varakkain viisi prosenttia omisti vuonna 2019 noin 35 prosenttia kaikista nettovaroista, ja tämä omistusosuus on ollut kasvussa. Tara Junes, ovatko nämä varallisuustilaston kärkipäässä olevat samoja ihmisiä, jotka kansoittavat myös korkeimpia tuloluokkia? Eli kulkevatko tulot ja varallisuus käsi kädessä?  

Tara: Aika hyvä kysymys. Ennen kuin mennään ihan sinne varakkaimpaan ja suurituloisempaan tarkastelemaan sitä yhteisjakaumaa olisi ensin ihan hyvä yhteisesti pohtia sitä, että miten ne varallisuus ja tulot kulkee käsi kädessä. Toki ovat yhteydessä toisiinsa, pääsääntöisesti kaikki varallisuudesta saatava tulo on osana sitä tulokäsitettä. Jos omistaa sijoitusasunnon saa siitä vuokratuloja tai omistaa osakkeita saa osinkoja, myyntivoittoja ne ovat kaikki mukana siellä tuloissa myös, mutta ei se tietenkään yksiselitteinen yhteys ole. On myös sellaisia varallisuuslajeja esim., jotka ei tuota lainkaan rahamääräisiä vuosituloja. Niistä nyt ihan tärkein on se oma asunto, jonka roolia varallisuudessa on mahdoton korostaa liikaa.  

Toinen juttu mikä tulee vielä mieleen on, kun mietitään tuloja ja varoja on se, että varallisuuden karttuminen vaatii aikaa. Silloin kun puhutaan varallisuudesta ja varallisuuseroista niin yleensä kuvataan semmoista pidemmällä ajan välillä kertyneen varannon jakautumista jollain yhdellä ajan hetkellä. Sitten kun me puhutaan tuloeroista ja mitataan tuloeroja, niin me yleensä käytetään vuosituloja, jotka on sitten yhden vuoden aikana saatuja tuloja. Eli on samoja piirteitä, mutta on myös erottavia piirteitä.  

Varallisuutta kertyy paljon enemmän iän myötä ja sitten tulot on taas ehkä enemmän riippuvaisia työmarkkina asemasta.  

Nyt minä vastaan sinulle siihen yhteisjakaumaan liittyvään väitteeseen, onko ne varakkaat sitten ne suurituloisimmat. Sitä voi lähestyä sitten sillä tavalla, että katsoo millä tavalla se varakkain viisi prosenttia sijoittuu eri kohtaan tulojakaumaa. Kyllähän se näin on, että semmoinen 40, 45 prosenttia viime vuosina näistä varakkaimman viiden prosentin kotitalouksista on sijoittunut sinne suurituloisempaan viiteen prosenttiin eli siinä kyllä yhteys on selvä. Jos tästä nyt siellä vielä laajentaisi sitä suurituloisuuden käsitettä sillain, että katsoisi kuinka moni niistä varakkaimpaan viiteen prosenttiin sijoittuvista menee suurituloisempaan kymmenykseen, niin sitten päästään jo yli 60 prosenttiin. Yhteys nyt on sillä tavalla melko helposti havaittavissa. Sitten kuitenkin korostaisin semmoistakin näkökulmaa, että jos me otetaan se koko kotitalousaineisto, vaikka vuodelle 2019 kotitalous varallisuustutkimuksesta ja katsotaan miten kotitaloudet sijoittuvat. Kuinka paljon niitä kotitalouksia on, jotka sijoittuvat sinne varakkaimpaan viidennekseen ja suurituloisempaan viidennekseen, niitä ei siitä kotitalousmassasta ole kuitenkaan kuin alle viisi prosenttia. Eli täytyy kuitenkin muistaa, että varakkuus ja suurituloisuus koskee vain aika pientä osaa siitä koko kotitalousmassasta.   

Pasi: Palataan sitten mainitsemaasi varallisuustutkimukseen sen mukaan keskimääräisen varallisuuden kehitys on ollut Suomessa heikkoa. Edelliseen tutkimuskertaan verrattuna nettovarallisuuden mediaani on pienentynyt. Keskiarvo on sen sijaan hieman kasvanut, mikä selittyy sillä, että kaikkein vauraimmat ovat vaurastuneet entisestään. Millaisia johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä? Meneekö meillä Suomessa huonosti, kun vaurastuminenkin on näin eriytynyttä?  

Tara: Ennen kun ottaa kantaa siihen, miten se vaurastuminen eriytyy, pitää ehkä vähän miettiä sitä, että mistä se varallisuus koostuu. Kyllä se niin on, että meillä Suomessa se varallisuus perustuu pitkälti siihen asuntojen omistamiseen. Vaikka asuntovarallisuuden kokonaisarvon merkitys suhteessa kokonaisvaroihin on pienentynyt aikojen saatossa, yhä enemmän edelleen koko asuntovarallisuuden osuus kokonaisvaroista on semmoinen vajaat 65 prosenttia. Ja sen oman asunnon osuus pelkästään on noin 50 prosenttia niistä kokonaisvaroista. Eli kyseessä on erittäin merkittävä varallisuuserä varallisuuden jakautumisen kannalta. Sitten jos miettii sitä eriytymistä ja muutoksia mitä tapahtuu mediaanissa tai keskiarvossa ne ovat pitkälti sellaisia asioita mitkä tulee asuntovarallisuuden kautta, eli asuntojen hintojen, asuntovelka kehityksen kautta.  

Nythän me kaikki ollaan varmaan tietoisia siitä, että viime aikoina esim. paljon puhuttu tästä, että asuntojen hinnat eriytyvät. Eli kasvukeskuksissa hinnat, asuntojen arvo nousee sitten taas kasvukeskusten ulkopuolella hinnat saattavat jopa laskea. Jos se ei aiheuta eriytymistä, niin mikä sitten. Kyllä se asunto varallisuus on tässä ihan keskeinen tekijä. Sitten toinen asia mikä minulle tulee mieleen, kun miettii varallisuuden eriytymistä, on kuitenkin toki myös rahoitusvarallisuuden rooli on tässä vuosien saatossa kasvanut. Eli nyt kun tuossa puhuttiin siitä, että mediaani pienenee keskiarvo kasvaa, siellä oma vaikutuksensa on sitten toki myös sillä, että rahoitusvarallisuuden jakauma on tullut epätasaisemmaksi. 

Taustalla soi musiikkia. 

Pasi: Tuloerojen kehityksen tulkintaa saattaa vaikeuttaa se, että Gini-kerroin kuvaa suhteellisia tuloeroja. Sen arvo ei siis muutu, jos kaikkien tulonsaajien tulot muuttuvat prosenteissa saman verran. Kuitenkin yhden prosentin lisäys voi tuoda suurituloiselle sata euroa ja pienituloiselle 15 euroa, jolloin absoluuttinen tuloero kasvaa. Pitäisikö tuloeroja mitata ennemmin absoluuttisilla mittareilla?  

Pekka: Pitää mitata monilla mittareilla. Tämän vuoksi tulonjakotilastoissa on kuvattu tuloeroja sekä suhteellisella mittareilla eli tällä edellä mainitulla Gini-kertoimella, että myös absoluuttisella euromääräisillä mittareilla. Esimerkiksi meidän pääjulkaisuista löytyy kaikki kummallakin tapaa mitatut tulonjakotiedot. Esimerkiksi jos tulokymmenyksittäin tarkastelee väestön tulomuutoksia, niin meiltä löytyy pitkät aikasarjat siitä. Voidaan mainita sekin, että reaaliset tulomuutokset on ollut jokaisessa tulokymmenyksessä positiivisia, kun vertaa tuonne 2000-luvun vaihteeseen jopa vuoteen 1995. Tavallaan joka vuosi ei ole tapahtunut sitä, että alimmissa tulokymmenyksissä euromääräiset tulot laskeneet, koko ajan on ollut havaittavissa sitä, että jokaisessa tulokymmenyksessä tulot on kasvaneet. Meillä on olemassa sekä absoluuttisia sekä näitä suhteellisia mittareita. 

Tara: Jos saa sanoa tähän väliin, ehkä semmoisen pointin, että eihän me olla Tilastokeskuksessa keksitty tämmöistä Gini-kerrointa ja tämmöistä suhteellista tapaa mitata tuloeroja. Jos menee Eurostatin tai OECD:n sivuille, niin kyllä siellä tulee ensimmäisenä vastaan tulee tämmöinen suhteellinen tuloero mittaustapa ja Gini-kerroin. On kuitenkin ihan hyvä muistaa, että ei näitä suomalaisten tuloeroja tarkastella millään Tilastokeskuksen itse keksimillä mittareilla, tässä on ihan kansainvälisiä käytäntöjä ja hyväksi havaittuja käytänteitä taustalla. Sanon tämän nyt ottamatta kantaa siihen millaisilla mittareilla pitäisi mitata, mutta sitä käytäntöä tulee muista maista. 

Pasi: Tämä oli toki keskeinen huomio tähän väliin. Vuonna 2020 pienituloisimman kymmenyksen tulojen keskiarvo vuodessa oli noin 11 450 euroa henkeä kohti ja suurituloisimman kymmenyksen noin 70 000 euroa. Absoluuttinen ero näiden välillä oli siis lähes 60 000 euroa. Onko niin, että tämä absoluuttinen ero kasvaa koko ajan? 

Pekka: Tämä on kutakuinkin pysynyt vakaana 2000-luvulla tämä suhde. Itse asiassa se taitaa olla noin 60 000 euron luokkaa ekvivalenteilla tuloilla mitattuna. Nuo erojen syyt löytyy tuolta markkinatuloista, palkoista, yrittäjätuloista, omaisuustuloista, ne tuottaa sen eron ja tavallaan se on se syy, miksi ne ovat sellaiset. Tavallaan voi tietenkin ajatella tämä pysyy jatkossakin tämän suuntaisena, ehkä voi kasvaakin, mutta tavallaan jos ne erot syntyvät siellä markkinatuloissa, se tavallaan selittää tämän eron. Voisin vielä jatkaa, saaduilla tulonsiirroilla tuota suhdetta on vaikea kovin paljon supistaa. Se merkitsisi sitä, että pitäisi sosiaaliturva etuuksiin tehdä valtavia korotuksia, joilla pystyttäisi sitä suhdetta markkinatulojen ja saatujen tulonsiirtojen suhdetta kaventamaan. Se on aika vaikea tehtävä. 

Pasi: Joka tapauksessa pienituloisimman kymmenyksen reaalitulojen keskiarvo on noussut noin 31 prosenttia ja suurituloisimman kymmenyksen noin 88 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2020. Ei tämä ihan siltä kuulosta, että tuloerot olisivat maailman pienimpiä eivätkä juuri kasvaisi. Mitä sanotte?   

Pekka: Joudun palaamaan edellisen vastauksen kysymyksiin. Eli 2000-luvulla, jos vertaa 2000-luvun alkua niin suurituloisimmassa tulokymmenyksessä reaalikasvu on ollut vajaa 30 prosenttia. Kun pienituloisimmassa tulokymmenyksessä on ollut 30 prosenttia. Tavallaan se tilanne on pysynyt vakaana koko tämän 2000-luvun ajan. Se mitenkä se kansainvälisissä katsonnoissa on vaikea tästä sanoa. Varmaan sitten kun on tuloeron kasvua havaittu monessa muussakin maassa Suomen ulkopuolella, todennäköisesti se on samanlaista kehitystä tapahtunut.  

Taustalla soi musiikkia. 

Pasi: Mennäänpä sitten suomalaisten varallisuudessa asuinalueille.  Pääkaupunkiseudulla ja muualla Uudellamaalla varallisuutta on selvästi eniten, kun taas Pohjois- ja Itä-Suomen kotitalouksilla varallisuutta on vähiten. Tärkein eroja selittävä tekijä on tietysti oman asunnon arvo, mutta onko muita syitä?  

Tara: Tekisi melkein mieli vastata ei, koska se edelleen on niin valtavan suuri se asuntovarallisuuden merkitys. Aivan varmasti, kun tarkastellaan tuota alueellista kehitystä siellä, se on ihan ykköstekijä. Toki ne alueiden väliset erot ovat monitahoinen juttu, ei se välttämättä ole helppo lähteä vastaamaan mitä muuta siellä voisi olla taustalla.  

Ehkä yleisesti ottaen, jos nyt miettii mikä vaikuttaa varallisuuteen ja sen kehittymiseen tasoon, on se ikä semmoinen asia. Niin kuin sanoin se varallisuus karttuu iän myötä. Iän myötä sen varallisuuden rakennekin saattaa muuttua ja monipuolista. Tavallaan vanhemmilla varallisuutta saattaa olla oman asunnon lisäksi vaikkapa sijoitusasunnoissa ja vapaa-ajan asunnoissa. Ja sitten siellä rahoitusvarallisuuden puolella voi olla, että sinne tulee muitakin rahoitusvarallisuuden alaeriä kuin talletuksia eli pystytään sitten jo sijoittamaan vähän enemmän vaikkapa pörssiosakkeisiin ja sijoitusrahastoihin. Sitten vielä yksi tärkeä tekijä mikä liittyy ikään varallisuuteen, on velkarasite. Mitä vanhemmaksi ja vanhempiin ikäryhmiin tarkastelussa mennään, sitä vähemmän sitä velkaa sitten on. Sehän vaikuttaa ihan oleellisesti siihen, kun puhutaan nettovarallisuudesta, josta kokonaisvaroista on velat vähennetty. Eli jos nyt jotain muuta pitäisi keksiä, kun asuntojen alueellinen eriytyvä hintakehitys, niin sanoisin että ikä voisi olla yksi sellainen selittävä tekijä. Edelleenkin tuskin aika vaikea on sanoa yksittäistä syytä sitten kuitenkaan.  

Pasi: Jos vielä palataan asuntoon, mikä on se merkittävin varallisuuserä Suomessa ja sen osuus kokonaisvaroista on noin puolet. Tämä antaisi olettaa, että alueelliset varallisuuserot ovat kasvamaan päin, kun tiedetään, että syrjäseuduilla asuntojen arvot laskevat ja etenkin pääkaupunkiseudulla kasvavat. Onko se näin?  

Tara: Tekisi mieli sanoa, että Tilastokeskus ei ennusta, väestöennuste on se ainoa ennuste mitä täältä annetaan. Jos vähän peilaa nykyhetkeen ja ajattelee miten se nyt tässä hetkessä näkyy se eriytyvä hintakehitys, juuri tämä, että kasvukeskuksissa asuntojen hinnat nousevat ja muualla laskevat. Kyllähän se on kasvattanut varallisuuseroja, mutta aikamoinen kristallipallo pitäisi olla mistä tulevaisuutta varsinkin näinä aikoina katsoo, jotta osaisi sanoa mitä tulevaisuus tuo tullessaan.  

Ainakin yksi sellainen asia mitä itselle tulee mieleen, kun tämä pandemia alkoi silloin esimerkiksi, puhuttiin tämmöisestä kesämökkibuumista ja siitä että kesämökkejä alettiin vaikkapa ostaa enenemässä määrin. Itseä ehkä tilaston tekijänä mietityttää, näkyykö meillä seuraavalla tutkimuskerralla sellaista vapaa-ajan asuntoihin liittyvää muutosta tai jotain tämmöistä. Vaikea kyllä ennustaa tulevaisuuteen, mutta tällä hetkellä se on niin että eriytyvä hintakehitys on kyllä kasvattanut varallisuuseroja. 

Pasi: Palataan asiaan sitten tulevaisuudessa. Tätä podcastia varten yritin luoda myöskin kokonaiskuvaa siitä, millä tasolla suomalaisten varallisuus on verrattuna muihin Euroopan maihin. Tarkat tilastotiedot varallisuudesta päivittyvät pitkällä viiveellä, mutta monista lähteistä saa kuitenkin selvästi sen käsityksen, että Suomi ei ole kärkijoukoissa. Esimerkiksi Credit Suissen viime vuonna julkaiseman raportin mukaan Suomen edellä ovat muun muassa Italia ja Espanja. Miten tämä on mahdollista? Tekeekö halumme omistaa arvonsa menettäviä asuntoja ja muita rakennuksia meistä lopulta Euroopan köyhimpiä?  

Tara: Tuo Credit Suissen vuosittainen raportti on toki laaja raportti, joka sisältää maakohtaista tietoa varallisuuden jakautumisesta. Se julkaistaan tosiaan vuosittain, mutta se ei ole ehkä suoraan verrattavissa esim. tähän meidän kotitalouksien varallisuus mikrotilaston tietoihin. Siinä mielessä, että Credit Suissen julkaisema data perustuu tämmöiseen synteettiseen jakauma-aineistoon, jossa makrotilastojen tasoja jetsutetaan mikrotilastojen jakaumien avulla. Ihan suoraan sen tietoja en lähtisi kauheasti Suomen kotitalouksien varallisuustutkimuksen benchmarkkaamaan, mutta yksi hyvä kansainvälinen vertailulähde on Euroopan keskuspankin tuottaman varallisuustilasto. Euroopan keskuspankki on nyt julkaissut tutkimusvuosille 2010, 2014 ja 2017 tilastotietoa Euroalueen maiden varallisuudesta. Minä lähtisin ehkä sieltä katsomaan sitä, miten Suomi, Italia ja Espanja sijoittuvat toisiinsa nähden, koska sieltä minä tiedän, että on kyse kuitenkin tällaisesta mikroaineistoon perustuvasta tutkimuksesta. Toki viimeisin tutkimusvuosi on 2017, se ei ole aivan sitä tuoreinta tietoa, mutta kuitenkin siinä se aineistojen vertailukelpoisuus tuntuu ainakin itsestä jotenkin vähän ymmärrettävältä. 

Ollaanko lopulta Euroopan köyhimpiä, jos nyt katsoo niitä EKP:n lukuja ja katsoo vaikka sieltä mediaanivarallisuutta, näinhän se toki on Italian ja Espanjan mediaani nettovarallisuus on Suomea korkeampi. Italian nettovarallisuus olisiko ollut jotain noin 130 tuhatta, Espanjan taisi olla vähän vajaa 120 tuhatta, olisiko ollut siinä 120 tuhannen kieppeillä ja Suomella oli tuona vuonna nettovarallisuuden mediaani 107 tuhatta euroa. Toki Suomi on alempana, mutta euroalueen mediaani oli 100 tuhatta euroa. Ei siinä mielessä Suomi sijoitu mitenkään euroalueen vertailussa tämän tilaston näkökulmasta häntäpäähän. Sitten jos taas mietitään mistä maiden väliset erot johtuvat, niin yllättäen ollaan taas asuntovarallisuudessa ja siinä miten paljon on omistusasujia, vuokralla-asujia ja kuinka paljon on velkaantuneita kotitalouksia. Jos taas lähdetään vertaamaan Suomea ja Italiaa, niin Suomessa omistusasujien osuus oli (nyt puhutaan tutkimusvuodesta 2017) semmoinen 66 prosenttia ja Italiassa 69 prosenttia eli melko samaa luokkaa. Suomessa kotitalouksia, joilla oli velkaa, oli 60 prosenttia ja Italiassa 21 prosenttia. Se on jo yksi todella iso selittävä tekijä siinä miksi varallisuuden tasot eroaa, mutta en ehkä uskaltaisi väittää, että ollaan köyhimpiä, jos miettii edelleenkin sitä Euroalueen mediaania mikä oli suunnilleen 100 000 tuhatta.  

Pasi: Tämä on toki hyvä meidän kuulla.  

Pekka Ruotsalainen, sinun osaltasi tuloerojen tutkiminen ainakin virkasuhteisena asiantuntijana päättyy tänä keväänä, kun jäät eläkkeelle pitkän ja ansiokkaan uran jälkeen. Millaisin mielin jäät seuraamaan tuloerojen kehitystä ja niiden tutkimusta ja tilastointia?   

Pekka: Ihan hyvillä mielin jään, meillä on hyvä porukka tekemässä tulonjakotilastoja jatkossakin ja aion kyllä seurata tätä tulonjaon kehitystä. Itse olen toiminut 1980-luvun lopulta lähtien tulonjakotilaston piirissä ja siihen ajanjaksoon mahtuu monenlaista aikaa. On suurta lamaa ja maailmanlaajuista finanssikriisiä ja tuloerot ovat aika lailla siinä eläneet niiden suhdanteiden mukaan. On ollut kyllä mielenkiintoista aikaa seurata, mitä tuloeroissa tapahtuu Suomessa ja maailmalla, varmaankin sitä tulee jatkettua tätä seurantaa jossain määrin myös eläkkeellä ollessa. 

Taustalla soi musiikki. 

Pasi: Se on mukava kuulla. Kiitos sinulle Pekka Ruotsalainen mittavan urasi jälkeen ja kiitos osallistumisesta ja kiitos Tara Junes oikein kattavista vastauksista. Faktanvartija palaa taas seuraavan kerran uusin kujein.