Faktanvartija: Vaalit ja demokratia

Podcastin tekstiversio

19.1.2022
 

Taustalla soi musiikki.

Vaalit ovat demokratian kulmakivi. Paljon käytetty hokema, mutta kestääkö se kriittistä tarkastelua. Demokratian juhlaa on luvassa nyt tammikuussa, kun Suomessa järjestetään historian ensimmäiset aluevaalit. Vaaleissa valitaan aluevaltuustot uusille hyvinvointialueille. Valtuustot päättävät tärkeistä peruspalveluihin liittyvistä asioista, mutta kiinnostaako tämä kansalaisia.

Aluevaalien äänestysprosentin ennakoidaan jäävän suorastaan surkeaksi, jopa alle 40:en prosentin. Jotain tarttis tehdä. Tilastojen mukaan äänestämisestä on tullut yhä enemmän myös hyväosaisten laji. Hyvätuloisten, hyvin koulutettujen tapa ilmaista aktiivista kansalaisuuttaan. Onko edustuksellinen demokratia siis vino, kun äänestäminen on näin eriytynyttä? Voidaanko vastuuta demokratian kriisistä sysätä loputtomasti niille, jotka eivät äänestä. Minä olen Pasi Piela ja tämä on Faktanvartija.

Pasi: Ensimmäisessä jaksossa puhumme vaaleista, äänestämisestä ja demokratiasta, vieraana on Tilastokeskuksen yliaktuaari vaalitilastojen asiantuntija Sami Fredriksson.

Edellisissä valtakunnallisissa vaaleissa, eli kuntavaaleissa äänestysprosentti oli matalin sitten sotavuosien. Voidaan todeta, että näissä vaaleissa hävisi demokratia, kun melkein puolet kansasta jätti käyttämättä perustuslaillista oikeuttaan äänestää. Sami Fredriksson, mikä on kokeneen vaaliasiantuntijan analyysi, mikä meni pieleen ja miksi niin moni jätti äänestämättä?

Sami: Miksi kysymykseen on ehkä vaikea vastata, luultavasti syitä on varmasti useita. Voisi ajatella, että tämä poikkeustilanne mikä oli viime vuoden kuntavaalien kohdalla, vaikutti näihin lukuihin aika paljon. Meillä oli pandemia päällä ja vaalien siirto kesään ja nimenomaan kesään, voi olla niin, että ihmiset saadaan entistä huonommin liikkeelle äänestämään, koska on muita asioita mielessä. Periaatteessa miksei ehkä myös, kun tiedettiin jonkinlainen alueuudistus, kun on tulossa ennen pitkään ja sitä myötä aluevaalit niin siellä kuntien keskeisistä tehtävistä ollaan siirtämässä isoa osaa alueille. En tiedä, on teoriassa mahdollista, että silläkin on vaikutus kiinnostukseen kuntavaaleihin.

Pasi: Oikein mielenkiintoista, toivotaan siis oikein hyviä säitä sitten varsinaiseen vaalipäivään, eikä tällaista myrskyä lupaavaa säätä kuten äänityshetkellä. Jos katsotaan ihan puhtaasti tilastojen näkökulmasta, ketä tästä heikosta äänestystilanteesta voi syyttää? Ketkä jättivät äänestämättä?

Sami: Itse en ota syyllisyyteen kantaa, en lähtisi syyttämään varsinaisesti ketään, mutta äänestämättä jättämisestä me tiedetään jotain. Erityisesti vähemmän äänesti nuoret, voidaan sanoa jopa nuoret miehet, vähän pienempituloiset, vähemmän koulutetut, perheettömät jossain määrin vähemmän kuin perheelliset ja ulkomaalaistaustaiset. Tässä on aika selkeät taustatekijät, missä ryhmissä äänestysaktiivisuus on matalampaa. Suhteellisen samankaltainen ilmiö on ollut niissä vaaleissa, mistä meillä on tietoa, eli noin vuodesta 2015 eteenpäin ja pikkuisen aikaisemminkin. Vastaa myös hyvin paljon tutkimusta mitä on kautta aikain tehty äänestysaktiivisuudesta.

Sitten jos tietysti mietitään sitä, että ketä voidaan syyttää nyt syyttämättä ketään tietysti, jos ajatellaan tässä, että voi olla tarjontakysymys. Vai onko niin, että ihmisiä ei kiinnosta silloin voisi ajatella, että syytä olisi myös siellä tarjontapuolella. Ei tarjota ihmisille sellaisia teemoja, asioita, kokonaisuuksia mitkä kiinnostavat, sitten jätetään äänestämättä, koska ei ole sellaista yhtymäkohtaa omaan elämään.

Pasi: Äänestämättä jättäminen on tietysti erittäin valitettavaa, mutta se on myös toisaalta ilmeinen kannanotto.
Kunnallisalan kehittämissäätiö julkaisi joulukuussa tutkimuksen, jonka mukaan aluevaalien äänestysprosentti uhkaa jäädä jopa alle 40:en prosentin. Tämä luku on saatu kyselytutkimuksilla. Miten hyvin tällaiset ennusteet yleensä osuvat oikeaan?

Sami: Tällaisia äänestysprosenttiin liittyviä kyselyitä ei taida ihan usein olla, se ei ole kauhean yleinen aihe mitä kysellään, minun käsittääkseni. Ainakaan itse en muista, että olisin kiinnittänyt kauheasti huomiota, yleensä mitä itse ajattelin ylipäätään edelliset vaalit, aiemmat vaalit se trendi, mikä aiemmista vastaavista vaaleista äänestysaktivisuuden suhteen on aika hyvä indikaattori siitä missä se taso liikkuu. Tietysti nyt meillä on se ongelma, että vertailukohtaa näihin aluevaaleihin, paitsi edellisen kuntavaalit ihan ajallisen ja sisällöllisen samankaltaisuuden takia.

Yleisellä tasolla tietyt kyselytutkimukset, jos ajatellaan puoluekannatuskyselyitä niin kyllä ne yleensä suht hyvin osuvat. Suuruusluokan ovat aika lailla kohdallaan. Tietysti heittoja syntyy lopulliseen vaalitulokseen, johtuen ihan siitä kyse on maailman kannatuskyselyistä ei ennusteista, eli ne ovat sen aikahetken tiedot, milloin niitä on kysytty, mutta kyllä ne pääsääntöisesti on suht luotettavia.

Pasi: Suomessa korkeimmat äänestysprosentit saadaan tietysti presidentinvaaleissa ja eduskuntavaaleissa, muut vaalit tulevat sitten perässä. Onko siis niin, että mitä vähäpätöisempiä päättäjiä valitaan, sitä laiskempia ihmiset ovat äänestämään?

Sami: Tavallaan tässä tietysti pitää kysyä kuka on vähäpätöisempi päättäjä kuin toinen. Tietysti pitää ajatella, että tässä on hierarkia, sillä lailla, jos puhutaan kotimaisista instituutioista, eduskunta on tavallaan se ykkönen. Status mielessä valtuutetut ovat vähän eri tasoa, mutta toki aihepiirien tärkeyteen eikä ei kannata ottaa kantaa.  Ne ovat niin erilaiset ja eri teemat liikkuvat, mutta esimerkiksi palveluiden järjestämisen suhteen ennen kuntataso tulevaisuudessa aluetaso on myös hyvin tärkeä teema.

Kyllä se periaatteessa menee meillä pääsääntöisesti nyrkkisääntönä presidentinvaalit ovat ykkösenä, sitten eduskunta, kunta ja eurovaalit viimeisenä. Tietysti taas voidaan kysyä, onko euroedustaja vähäpätöisempi kuin kunnanvaltuutettu, mutta tässä tietysti tulee kysymykset siitä, että mikä on Euroopan parlamentin rooli. Kuinka paljon sinne Suomesta valitaan ja mikä on sen yhden suomalaisen edustajan valta, siinä koko instituutiossa. Ehkä kärjistetysti näin.

Pasi: Palataan sitten kansalliselle aluekentälle, ja otetaan esimerkki viime kuntavaaleista. Korkeimmat äänestysprosentit kirjattiin Pohjanmaalla ja Uudellamaalla ja matalimmat Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Eroa Pohjanmaan ja Kainuun välillä oli lähes 13 prosenttiyksikköä.

Miten hyvin alueelliset äänestysprosentit korreloivat eri alueiden hyvinvoinnin kanssa?

Sami: En ole laskenut, mutta varmasti niillä on yhteys. Sanotaanko näin mitä mainittiin tässä, nämä ovat melko vakaat vaalit vaaleista toiseen aktiivisemmat ja passiivisemmat alueet. Varmasti liittyy alueiden erilaiseen tai alueiden väestön erilaiseen sosioekonomiseen jakaumaan ja erilaisiin väestötekijöihin. Varmasti myös ihan alueen yleisen tilanteen eli korkeat työttömyysluvut tai onko tällainen taantuva tai muuttotappioalue varmasti liittyy osaltaan tähän aiheeseen.

Välissä musiikkia.

Pasi: Tilastojen mukaan varmin äänestäjä on hyvätuloinen ja hyvin koulutettu tai sitten yli 70-vuotias ikäihminen. Varmin nukkuja on taas matalasti koulutettu pienituloinen tai sitten parikymppinen nuori.

Ovatko vaalit enää toimiva konsepti, kun jo etukäteen tiedetään, että tietyt ryhmät jättävät äänestämättä? Pitäisikö meidän keksiä uusia tapoja kuulla kansan tahto, kun vaalien päiväys näyttää menneen umpeen?

Sami: Itse tällaisena henkilökohtaisena mielipiteenä nähdäkseni vaalit eivät ole toimimaton konsepti edelleenkään, eikä päiväys ole sikäli mennyt umpeen. Kysymyshän sikäli on siitä, että miten nämä eri ryhmät saataisiin aktivoitua äänestämään. Onko siinä kysymys, että siinä olisi enemmän tekemistä, että saadaan nyt vähemmän äänestäneet henkilöt mukaan. Sitten toisaalta, jos lähdetään laajemmin miettimään niin ketäänhän ei voi varsinaisesti pakottaa äänestämään. Itseasiassa voidaan, on olemassa maita missä on äänestyspakko, mutta onko sekään sitten kovin toimiva tilanne, että ihmiset, jotka ei omasta tahdostaan halua äänestää, viitsi tai pysty, ei ole mielenkiintoa, että he kävisivät antamassa äänensä jollekin ilman sen kummempaa miettimistä. Olisi ehkä enemmän kyse siitä, miten saadaan ihmiset kiinnostumaan ja aktivoitumaan esimerkiksi teemojen ja aiheiden ja ehkä ihmisten taustatekijöiden tai taustoihin vaikuttamisen kautta.

Esimerkiksi jos mietitään vaaleja konseptina, onko se toimiva. Esimerkiksi Ruotsissa mikä ei niin hirveästi erilainen yhteiskunta kuitenkaan ole, niin siellä on säännön mukaisesti selkeästi korkeammat äänestysprosentit eri vaaleissa kuin Suomessa. Käytännössä liikutaan 80:ssä, 80:en prosentin tasolla useimmiten, jopa yli riippumatta onko kyse valtakunnallisista, parlamentti tai aluetason vaaleista.

Pasi: Tämä mainitsemasi äänestyspakko olisikin erittäin mielenkiintoinen ja jätetään se kuulijan pohdittavaksi, että mitä siitä seuraisi. Pystyykö kuitenkaan arvioimaan mielestäsi, millainen olisi esimerkiksi eduskunnan kokoonpano, jos kaikki äänioikeutetut kävisivät äänestämässä?

Sami: Arvioimaan toki pystytään tietysti, miten ja pystytäänkö me sitä tekemään, niin se on toinen kysymys. Me tosiaan toimimme Tilastokeskuksessa täysin rekisteriaineistojen pohjalta. Sieltä tietysti puuttuu sitten se ikään kuin puoluevalinta luonnollisesti, koska meillä on vaalisalaisuus ja me emme tiedä mitä ihmiset äänestävät eikä pidäkään tietää.

Periaatteessa me voimme katsoa esimerkiksi niin, että alueilla missä asuu keskimääräistä enemmän pienituloisia niin mitä puolueita siellä kannatetaan keskimääräistä enemmän. Tämmöisten seikkojen kautta voidaan katsoa, yleensähän ajatellaan, että korkea äänestysprosentti suosii esimerkiksi tällä hetkellä perussuomalaisia, ehkä SDP:tä. Tältä pohjalta voidaan ajatella, jos asia on näin, niin silloin loogisesti tietysti korkeampi äänestysprosentti vaikuttaisi tällaisten puolueiden suosioon. Mikä se todellisuudessa sitten on sen vaikutus, jos kaikista nyt äänestämättä jättäneistä kaikki kävisi äänestämässä mikä se on. Ihan suoraa vastausta ei pysty antamaan.

Pasi: Tilastot on kuitenkin paljastavia, kun tarkastellaan ehdokasasettelua. Jopa kuntavaaleissa ehdokkaat ovat korkeammin koulutettuja ja parempituloisia kuin äänestäjät. Yrittäjät korostuvat ehdokkaissa, kun taas vieraskieliset ja ulkomaalaistaustaiset loistavat poissaolollaan. Eli sen lisäksi että äänestäminen vinouttaa demokratiaa, ehdokasasettelu kääntää sitä vielä enemmän kieroon. Kuinka tyypillistä se on vaikkapa pohjoismaisessa kontekstissa, että ehdokkaat eivät lopulta kovin hyvin edusta sitten niitä äänestäjiä?

Sami: Tuohon pohjoismaiseen kontekstiin valitettavasti en osaa sanoa kovin tarkkaa vastausta, luultavasti voisin kuvitella, että tilanne on aika samankaltainen kuin meillä. Tiettyä eroa syntyy, tavallaan tämä on odotettukin tilanne, koska jos ajatellaan ihan äänestysaktiivisuuden kannalta. Minkä näköiset ryhmät äänestävät, eli missä on tämmöistä kiinnostusta vaaleja ja poliittista osallistumista kohtaan. Loogisesti samoista ryhmistä tulee enemmän niitä, jotka hakeutuvat ehdokkaiksi, koska heillä on se kiinnostus olemassa. Jos ei äänestäminenkään motivoi ja kiinnosta, se olisi aika erikoista, että sitten oltaisiin kuitenkin kiinnostuneita hakeutumaan politiikkaan ja ehdokkaaksi. Tietysti sitten toinen on se, että teema tai aihe, asia kysymys kuinka paljon edustaja, edustaako se sitä äänestäjäkuntansa demografiaa vai edustaako äänestäjäkuntansa aiheita, etuja tai teemoja. Periaatteessa eri taustainenkin edustaja voi edustaa muista sosioekonomisista taustatekijöistä tulevien ehdokkaiden etuja, eli se ei ole ehkä ihan täysin yksi yhteensä. Edustaja edustaa tässä mielessä täysin, se on niin kuin valokuva äänestäjästä.

Pasi: Voiko ajatella, että äänestäminen olisi opittu taiton vai tuleeko se kaikille iän myötä?

Sami: Tutkimuksen perusteella vaikutta siltä, että se on nimenomaan opittu taito. Ei pelkästään, mutta erityisesti perheen ja perheessä opittu tapa ja toiminta vaikuttaa paljon siihen esimerkiksi, miten nuori suhtautuu äänestämiseen. Mikäli olen oikein ymmärtänyt, siinä on paljon periytyvyyttä, se tavallaan jatkuu seuraaviin sukupolviin, eli se on opittu taito jossain määrin. Varmasti tässä voisi ajatella, että muullakin kun kodista opitulla esimerkillä on vaikutusta esimerkiksi koulu ja muu vastaava yhteys sitten mikä nuorella ja lapsella tulee sitten iän myötä, näillä on varmasti vaikutusta. Kyllä se tuolta vaikuttaisi.

Pasi: Käykö tässä siis niin, että kun innokkaimmat äänestäjät eli nykyiset seitsemänkymppiset poistuvat keskuudestamme, niin äänestäminen vähenee vielä entisestään? Vai ottavatko tulevat sukupolvet iän myötä tämän aktiivisimman äänestäjäryhmän paikan?

Sami: Luultavasti aktiivisuus keskimäärin nousee iän myötä tai ajan kuluessa sanotaanko näin, eli ihan sanotaanko kovin semmoista pitkää aikasarja tietoa meillä ei ole, että pystyisi seuraamaan äänestäjää ajassa.

Jotain viitteitä tämmöisestä on olemassa meidän meidänkin aineistojen perusteella on aiempia tutkimuksia mitä on tehty tuolla 80–90-luvulla ja niiden perusteella, että siellä on ollut jossain määrin sama ilmiö, että nuoret ovat nuoret on passiivisempia äänestämään kuin vanhemmat. Siinä ikäluokassa, missä nyt ollaan seitsemänkymppisiä, niin se on ollut matalampi prosentti silloin.

Tietysti tässä on myös se, että ajassa muuttuu muukin kuin ihmisen ikä eli muutkin taustatekijät, mitkä vaikuttavat äänestysaktiivisuuteen muuttuu, tulot useasti kasvavat, koulutusta saadaan lisää, perhettä perustetaan, työpaikka vakiintuu ja niin edelleen. Eli ihminen ei tavallaan pysy samana kuin ajan muuttuessa. Eli tämmöiset muut äänestysaktiivisuutta vaikuttavat seikat myös muuttuvat samalla, niin siinä mielessä tietysti voisi ajatella, että myös aktiivisuus nousee sieltä ylös. Kuinka korkealle se nousee, niin se on toinen juttu. Onko nyt parikymppiset äänestäjät yhtä aktiivisia viidenkymmenen vuoden päästä, kuin nyt seitsemänkymmentävuotiaat. Se on taas toinen juttu, siihen en osaa sanoa.

Pasi: No se jää nähtäväksi, mutta nythän meillä on käsillä siis aluevaalit, jotka järjestetään ensimmäistä kertaa.

Kumpi on siis todennäköisempi skenaario. Se, että ensimmäinen kerta innostaa kansalaisia uurnille ja äänestysprosentti tulee hyvä vai se, että vieras konsepti jättää kylmäksi, eikä houkuttele lähtemään äänestyspaikoille?

Sami: No todennäköisyyksiin en ota kantaa. Tämä on vähän hankala kysymys, koska meillä ei oikeastaan ole vertailukohtaa ikään kuin aikasarja mielessä tämmöisestä uudesta tilanteesta paitsi eurovaalit.
Niistäkin ensimmäisistä on kuitenkin jo jokunen vuosi aikaa.

Ensimmäisissä eurovaaleissa äänestysaktiivisuus oli selkeästi korkeampi kuin sitä seuraavissa. Eli jos se on vertailukohta, niin se voitaisiin ajatella, että voisi olla, että se nousisi. Olisi tämmöinen uuden vaalin ikään kuin aktivoiva vaikutus. Mutta sitten toisaalta meillä on edelleen tämmöisiä avoimia kysymyksiä.

Meillä on edelleen korona ja koronatilanne jatkuu. Itseasiassa tällä hetkellä jopa on aika suurin tartuntaluvuin. Olisin aika yllättynyt, jos sillä jotain vaikutusta olisi. Tietysti me emme pysty sitä vaikutusta hirveästi mitenkään tutkimaan vielä tässä vaiheessa. Toinen on sitten tietysti se, että miten paljon tuota kansalaisia saadaan aktivoitua äänestämään. Tavallaan minkälaista meillä on uutisointi, minkälaiset meillä on vaalikampanjat, tiedotus siitä vaaleista ja niiden sisällöstä ja asioista mitä niissä käsitellään ja semmoiset asiat myös. Tämä on sellainen, että voi mennä suuntaan tai toiseen, en tiedä.

Taustalla soi musiikki.

Pasi: Eli oikeastaan korona takaa sen, että voidaan mennä parempaa tulevina vuosina ilman koronoita. Tässä on nyt siis surkuteltu matalaa äänestysprosenttia ja edustuksellisen demokratian vinoutta. Mutta jos puhutaan hetki sitten ratkaisuista, jos siis oletetaan, että vaaleja käydään vielä tulevinakin vuosina, niin mitä me voimme tehdä? Mitä keinoja meillä on kääntää äänestyskäyrä kasvuun kuin päästä vaan eroon koronasta?

Sami: Vaaleja varmasti järjestetään tulevinakin vuosina. En usko, että ne ovat ihan lähitulevaisuudessa tai pidemmälläkin aikavälillä mihinkään katoamassa. Tietysti siihen tämä on ehkä just asia, missä on useita eri tekijöitä mitkä vaikuttavat aiheisiin, että kyse on tietysti ihan teemat ja aiheet.

Mitä käsitellään esimerkiksi vaalikampanjoissa tai millä äänioikeutettuja halutaan aktivoida äänestämään eli tämän tulokulman kannalta voidaan ajatella esimerkiksi niin, että onko, onko kyse siitä, että ikään kuin näille passiivisille äänestäjille ryhmille heille tärkeitä aiheita ei ehkä käsitellä. Sitten vaalikampanjoissa tai politiikassa ylipäätään tai ei ole näkyvillä tai niin edespäin. Toinen on sitten tämmöiset ihan demografiset tekijät. Miten saadaan sitten aktivoitua niitä vähemmän aktiivisia ryhmiä mitä me loppujen lopuksi tiedämme aika hyvin, elikkä juuri pienempi tulos, että vähemmän koulutetut ulkomaalaistaustaiset jne. Eli onko siellä sitten jotain, voidaanko tehdä jotain niin kuin toimia sen eteen, kampanjoida, joten tämmöisiä asioita.

Eli tässä on luultavasti monta tavallaan eri tekijää, mitkä voi vaikuttaa. Sitten on ihan tietysti tämmöiset tilannekohtaiset tekijät, joista nousee isoja ja tärkeitä aiheita ja teemoja, mitkä osuvat vaalien kanssa yhteen,
varmasti semmoisilla tekijöillä on vaikutusta. Jos on kyse jostain isosta merkittävistä ihmisten elämään vaikuttavista tekijöistä, niin varmasti tämmöinenkin sitten aktivoi eli tässä on monia eri seikkoja mitkä vaikuttavat.

Pasi: Palataan sitten tähän hetkeen Sami Fredriksson vuosien kokemuksella vaalien tutkimisesta ja vaalitilastoista, mikä on veikkauksesi alue vaalien äänestysprosentista. Jäädäänkö alle neljänkymmenen prosentin?

Sami: Kyllä minä nyt uskoisin, että yli mennään, minä olen tässä optimismi, jos nyt tätä optimismiksi voi kutsua. Tässähän on kovasti julkisessa keskustelussa korostettu juuri tätä, että se äänestysprosentti tulee sitten olemaan surkea. En sitten tiedä, toivottavasti tässä nyt ei tule semmoinen itsensä toteuttava ennuste sitten, mutta kyllä minä nyt uskoisin, että se tuonne yli neljänkymmenen menee. Katsoin juuri, että tänään nauhoittaessa on maanantai 17. päivä niin, reilu 16 prosenttia on äänestänyt ennakkoon, eli katsotaan, mutta kyllä uskoisi, että se yli 40:een nousee.

Pasi: No toivotaan parasta ja aluevaalit käydään siis tulevana sunnuntaina. Toivomme tosiaan aktiivista osallistumista täältä studioltamme.

Tilastokeskus tuottaa tuttuun tapaan viralliset vaalitilastot. Millaisia tilastoja ja analyyseja on sitten luvassa Sami Fredriksson?

Sami: No periaatteessa sisällöt teemoittain vastaavat samat mitä meillä on normaalisti. Meillä on tavallaan 3 tai oikeastaan 4 teemaa. Meillä on ehdokkaat, ehdokkaat ja valitut siitä varsinainen sisältö oli vaalitulos ja sitten meillä on äänestäneet. Näistä kaikista on tulossa tietoa.

Tosin sisällöt ovat näissä vaaleissa on hieman suppeampia kuin mitä on aiemmin tehty, että tässä on ihan aikataulu ja resurssi kysymykset rajaavat jonkun verran tekemistä, että tässä on ollut hyvin tiivis aikataulu tämän uuden vaalin tilastoinnin kanssa. Tietoa tulee samoista teemoista, mutta hieman suppeammassa muodossa. Tietysti sitten on huomioitava se, että kaikki analyysit, mitkä edellyttää aikasarjaa vertailua aiempiin vuosiin, niin ne jäävät sitten tekemättä ilmeisistä syistä.

Taustalla soi musiikkia.

Pasi: Tässä olikin sitten kaikki ensimmäisen Podcast-session osalta, joten kiitän erittäin paljon vierailusta Sami Fredriksson ja kiitos kaikille kuuntelijoille totta kai!

Faktanvartija palaa taas tulevissa jaksoissa!