25.4.2001

Lisätietoja: Ville Tolkki (09) 1734 2925, Kari Ritvanen (09) 1734 3361, Erkki Niemi (09) 1734 3313,
Aku Alanen (09) 1734 3320
Vastaava tilastojohtaja: Markku Suur-Kujala

Itä-Suomen talouden kehitys heikointa EU-kaudella 1995-1999

Itä-Suomen suuralueen taloudellinen kehitys oli Suomen heikointa EU:n ensimmäisen ohjelmakauden aikana vuosina 1995-1999. Alueen keskeisten taloudellista toimintaa kuvaavien muuttujien - bruttokansantuotteen, investointien ja työllisyyden - kasvu oli hitaampaa kuin muilla suuralueilla. Investointien kasvu oli 3,0, tuotannon 2,4 ja työllisten 1,2 prosenttiyksikköä pienemmät kuin koko maassa keskimäärin. Kolmen muuttujan keskimääräinen poikkeama koko maan kehityksestä kuvaa alueen yleistä taloudellista kehitystä. Itä-Suomen kehitys on jäänyt koko maan kehityksestä runsaat 2 prosenttiyksikköä vuodessa. Tiedot perustuvat Tilastokeskuksen uudistettuun aluetilinpitoon. Siinä alueellisen bruttokansantuotteen lisäksi tarkastellaan mm. investointien ja työllisyyden kehitystä.


Aluetalouden yleistä kehitystä kuvataan bruttokansantuotteen, investointien ja työllisyyden kehityksen poikkeamalla koko maan kehityksestä. BIT-indikaattori on näiden kolmen taloustoimien vuosittaisten poikkeamien keskiarvo.
* ennakkotieto

Nopeinta aluetalouden kehitys on ollut Uudenmaan suuralueella (Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakunnat). Investointien kasvu ylittää koko maan kehityksen 3,9 prosenttiyksiköllä. Bruttokansantuote on kasvanut 2,4 ja työllisyys 1,3 prosenttiyksikköä nopeammin kuin koko maassa keskimäärin. Uudenmaan suuralueen bruttokansantuotteen, investointien ja työllisyyden vuosittainen muutos on ollut vuodessa keskimäärin 2,5 prosenttiyksikköä koko maata suurempi.

Muiden suuralueiden (Etelä-Suomi, Väli-Suomi ja Pohjois-Suomi) aluetaloudet ovat kehittyneet keskimäärin vajaan prosenttiyksikön hitaammin kuin koko maa. Pohjois-Suomessa heikointa on ollut bruttokansantuotteen kehitys. Se on jäänyt koko maan kasvusta jälkeen keskimäärin 2,4 prosenttiyksikköä vuodessa. Myös Väli-Suomessa tuotannon kehitys on ollut talouden heikoin kohta. Vuotuinen bruttokansantuotteen kasvu on ollut 1,5 prosenttiyksikköä pienempi kuin maassa keskimäärin. Etelä-Suomen talouden ongelmana on investointien hidas kasvu. Alue on jäänyt koko maan kasvuvauhdista 1,4 prosenttiyksikköä vuodessa.

Maakuntien talouskasvu eritahtista - kärkiryhmässä uusia tulokkaita

Kärkipaikan laman jälkeisessä Suomessa on ottanut Uudenmaan maakunta. Sen talouden kehitys on ollut lähes kolme prosenttiyksikköä koko maata nopeampaa. Toisena tulee Pirkanmaa, jossa tuotannon, investointien ja työllisyyden keskimääräinen kasvu on ollut noin prosenttiyksikön koko maata nopeampaa. Kanta-Hämeen investoinnit ovat kasvaneet 5,6 prosenttiyksikköä koko maata nopeammin. Se riittää nostamaan maakunnan kärkiryhmään, vaikka sen tuotannon ja työllisyyden kehitys on ollut koko maata hitaampaa.

Edellä mainittujen lisäksi neljä maakuntaa yltää koko maan keskimääräistä kehitystä parempaan tulokseen. Näistä maakunnista erityisesti Päijät-Hämeessä, mutta myös Etelä-Pohjanmaalla ja Keski-Suomessa investointien kasvu on ollut nopeampaa kuin maassa keskimäärin. Pohjois-Pohjanmaan vahvuutena on ollut työllisyys: kasvu on ollut yhtä nopeata kuin Uudenmaan maakunnassa.


* ennakkotieto



Heikko kehitys toimialasidonnaista ja usein ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa

Heikointa aluetalouden kehitys on ollut Kainuussa. Siellä tuotannon ja työllisyyden sekä erityisesti investointien kehitys on jäänyt selvästi jälkeen koko maan kehityksestä. Koko maan kehityksestä on tarkastelukauden aikana jääty jälkeen myös Satakunnassa ja Etelä-Karjalassa sekä Lapissa. Heikko kehitys on kasautuvaa. Näissä maakunnissa kaikki keskeiset taloudelliset muuttujat ovat miinuksella, mutta eri suhteissa. Satakunnan tulosta painaa investointien vähäisyys. Etelä-Karjalassa poikkeamaa alaspäin kasvattavat niin bruttokansantuote, investoinnit kuin työllisyyskin. Lapissa suurimman pudotuksen aiheuttaa tuotannon kasvun hitaus.

Heikon kehityksen maakunnat eivät kuitenkaan muodosta yhtenäistä aluetta tai vyöhykettä, vaan osansa ovat saaneet kaikki pääilmansuunnat. Vuosina 1995 -1999 koko maan kehitysvauhdista jääneiden maakuntien talouksia yhdistävänä tekijänä on perinteisen, pääomavaltaisen teollisuuden suuri painoarvo ja riippuvuus maailmanmarkkinoista. Nyt huonosti menestyvistä maakunnista useimmat kasvoivat koko maata nopeammin lamasta elpymisen aikana. Kasvun levitessä muille, osin uusille toimialoille myös muiden maakuntien taloudet lähtivät nousuun. Tarkastelukaudelle osuneet kaksi metsä- ja metalliteollisuuden heikohkoa vuotta riittävät pudottamaan aiemmat, nousun vetureina toimineet maakunnat tyvipäähän ja nostamaan aiemmissa vertailuissa huonosti menestyneitä maakuntia uusina tulokkaina kärkiryhmään.

Maakuntien toimialarakenteen herkkyys maailmantalouden ja kotimaan kysyntä- ja hintaheilahteluille vaihtelee. Vuosittaiset tuotantomuutokset heijastuvat alueen muuhun talouteen kuitenkin viiveellä ja vaimentuneina. Tarvitaan vuosia jatkunut menestyksen tai menetysten kierre ennen kuin alueen taloudellinen rakenne ja tuotannon taso oleellisesti muuttuu. Tulevaisuuden kehitystrendien määrittelyyn tarvitaan nykyistä pidempiä aikasarjoja, vaikka todellisuus ei 1990-luvun aikana trendejä noudattanutkaan.

Lähde: Aluetilinpito 1995-1999. Kansantalous 2001:5. Tilastokeskus
Taulukoita ja kuvioita saatavissa Internetistä osoitteesta http://www.stat.fi/tk/aiheet_kansantalous.html

Tilastokeskuksen Seinäjoen aluepalvelu järjestää uusitusta aluetilinpidosta sekä maakunnittaisesta kuluttajabarometristä tiedotustilaisuuden keskiviikkona 25.4.2001 klo 9.30-11.30. Paikka on Seinäjoen kauppaseura, Torikeskus, Kauppatori 1-3 G, 3. krs., Seinäjoki.