Tiedote 16.12.2004
Lisätietoja: Heini Kainulainen, Oikeuspoliittinen
tutkimuslaitos 010 366 5378, heini.kainulainen@om.fi
Tuomo Niskanen, Tilastokeskus 09 1734 3242
Raiskauksista yhä useampi johtaa syytteen nostamiseen
Poliisille ilmoitetuista raiskauksista edelleenkin vain pieni osa johtaa syytteen nostamiseen, vaikka vuoden 1999 seksuaalirikoslakiuudistuksen jälkeen syytteen nostaminen onkin yleistynyt. Vuonna 1998 poliisin tietoon tuli 463 raiskausta tai sen yritystä, mutta syytteitä nostettiin vain 44 eli alle 10 prosentissa tapauksista. Vuosina 1999-2002 nostettiin keskimäärin 82 raiskaussyytettä, ja myös syytteeseen johtaneiden raiskausten osuus kaikista poliisin tietoon tulleista tapauksista on kasvanut. Tiedot käyvät ilmi Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen ja Tilastokeskuksen tutkimuksesta Raiskattu? Tutkimus raiskausten käsittelemisestä rikosprosessissa.
Samaan aikaan raiskaussyytteiden hylkääminen on lisääntynyt. Ennen uudistusta (1995-1998) syytteistä hylättiin keskimäärin 6,3 prosenttia, mutta vuosina 1999-2002 hylättiin lähes viidesosa nostetuista syytteistä (18,7 prosenttia). Syytteiden hylkäämisen yleistymisen takia tuomioon johtaneiden tapausten osuus poliisin tietoon tulleista raiskauksista ei ole juurikaan lisääntynyt, vaikka tuomittujen määrä on kasvanut. Vuosina 1999-2002 raiskauksesta tuomittuja oli vuosittain keskimäärin 65.
Poliisin tietoon tulleet raiskaukset lisääntyneet ja selvitettyjen tapausten osuus kasvanut
1990-luvulla poliisin tietoon tuli noin 400 raiskausta tai sen yritystä vuodessa. Seksuaalirikoslakiuudistuksen jälkeen vuosina 1999-2003 poliisin tietoon tuli keskimäärin 535 raiskausta vuodessa. Vuonna 2003 poliisille ilmoitettiin 573 raiskausta tai sen yritystä. Raiskausilmoitusten lisääntyminen saattaa kertoa pikemminkin muutoksesta ilmoitusherkkyydessä kuin tapahtuneiden rikosten todellisesta lisääntymisestä.
Uudistuksen jälkeen poliisi on pystynyt selvittämään yhä suuremman osan ilmoitetuista raiskauksista, keskimäärin 61 prosenttia vuosina 1999-2003. Vuonna 2003 raiskauksista selvitettiin 64 prosenttia eli yhteensä 367 rikosta.
Poliisi on tehostanut selvittämiensä raiskausten ilmoittamista syyttäjälle. Vuonna 2003 poliisi ilmoitti syyttäjälle 337 raiskausta eli 92 prosenttia selvittämistään raiskauksista. Nykyisin poliisi jättää ilmoittamatta syyttäjälle enää vain noin kymmenesosan selvittämistään rikoksista, kun vuosina 1994-1998 ilmoittamatta jätettiin lähes kolmasosa. Raiskausta ei ilmoiteta syyttäjälle esimerkiksi silloin, kun poliisi arvioi, että sitä ei ole todennäköisesti tapahtunut. Ei-rikos -merkinnän käyttäminen on kolminkertaistunut uudistuksen jälkeen ja sen osuus poliisille ilmoitetuista raiskauksista on kasvanut.
Tutkimuksen lähtökohdat
Seksuaalirikoksia koskevia rangaistussäännöksiä uudistettiin 1.1.1999 voimaan tulleella lailla. Tällöin raiskaukset porrastettiin kolmeen eri törkeysasteeseen: törkeään raiskaukseen, raiskaukseen ja lievimpänä tekomuotona sukupuoliyhteyteen pakottamiseen. Uudistuksessa myös laajennettiin virallisen syyttäjän syyteoikeutta. Aikaisemmassa laissa raiskaus (väkisinmakaaminen) oli asianomistajarikos, jolloin raiskauksen uhrin piti päättää, halusiko hän saattaa tekijän rikosoikeudelliseen vastuuseen teostaan. Uudistuksessa tavoitteena oli korostaa yhteiskunnan tarvetta reagoida vakaviin rikoksiin ja helpottaa asianomistajan asemaa. Tästä syystä raiskaus ja törkeä raiskaus ovat nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia.
Nyt julkaistavassa tutkimuksessa on tarkasteltu, miten uudistus on vaikuttanut raiskausrikosten käsittelemiseen rikosprosessissa. Tutkimuksessa on myös selvitetty, kuinka moni poliisille ilmoitettu raiskaus on johtanut syytteen nostamiseen. Aineistona on käytetty raiskauksista tehtyjä rikosilmoituksia, esitutkintamateriaalia, asiantuntijahaastatteluja ja Tilastokeskuksen tilastotietoja. Tutkimuksen painopiste on esitutkintaan liittyvissä kysymyksissä, koska suuri osa poliisille ilmoitetuista raiskauksista ei etene rikosprosessissa tätä pidemmälle.
Lähde: Raiskattu? Tutkimus raiskausten
käsittelemisestä rikosprosessissa.
Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos ja Tilastokeskus.