Avo- vai avioliitto, eroaminen...
Perhemallit periytyvät

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Leena Kartovaara on jäänyt eläkkeelle Tilastokeskuksen henkilötilastoyksiköstä. Artikkeli julkaistu TilastokeskuksenTieto&trendit-lehdessä 7/2007

Lapsiperhe hajoaa herkemmin, jos isän ja äidin omat vanhemmat ovat eronneet. Asiasta on nyt saatu tutkittua tietoa, kun erikoistutkija Leena Kartovaara Tilastokeskuksen henkilötilastoyksiköstä yhdisti vuonna 2005 eronneet parit heidän vanhempiensa osoitetietoihin.

Aikuisetkin ihmiset laittavat usein vastuuta vältellessään käytöksensä omien vanhempiensa syyksi. Oman toiminnan sanotaan johtuvan sellaisesta tai tällaisesta kotikasvatuksesta. Nyt löytyi asia, jota kenties kaikki eivät ole osanneetkaan panna vanhempiensa piikkiin - tai mikä vielä parempaa, jopa appivanhempiensa piikkiin - nimittäin oman parisuhteen hajoaminen.

Aloitetaan parisuhteen virallistamisesta. Lähes kaikkihan nykyään asuvat avoliitossa ennen naimisiin menoa. Naimisiin pari menee usein, kun päätetään, että olisi aika lasten tulla, toiset eivät mene silloinkaan. Ensimmäisistä lapsista alle puolet (46 %) syntyi vuonna 2005 vanhemmille, jotka ovat naimisissa, toisista jo 64 ja kolmansista peräti 73 prosenttia.

Eronneiden lapset harvemmin avioon

Monet vanhemmat avioituvat siis lasten syntymän aikoihin. Kaikki eivät kuitenkaan tee niin. Ketkä jäävät avoliittoon, vaikka perheessä on jo lapsia? Ne, joiden omien vanhempien parisuhde ei ole toiminut, eniten ne, joilla kummankin puolison vanhemmille on käynyt näin.

Tässä tarkastellaan nuoria lapsiperheitä, jotka ovat tilastojen mukaan ns. ensimmäisellä kierroksella; aviopareja, jotka kummatkin ovat ensimmäisessä avioliitossaan ja avopareja, joiden siviilisääty on naimaton. Kummankin puolison kaikkien lasten tulee olla alle 18-vuotiaita, asua vielä kotona ja olla puolisoiden yhteisiä lapsia. Näin varmistetaan, ettei kummallakaan puolisolla ole aikaisempaa lapsiperhehistoriaa, jotta ilmiötä voitaisiin kartoittaa mahdollisimman selkeässä asetelmassa taustamuuttujien suhteen. Vuonna 2004 tällaisia perheitä oli 274 000, reilusti yli puolet kaikista kahden vanhemman lapsiperheistä.

Sukurasitteen selvittämiseksi mukaan otetaan vain lapsiperheet, joiden kaikki isovanhemmat olivat hengissä ja asuivat Suomessa. Tämän rajauksen jälkeen jää tutkimuspöydälle vielä 116 000 lapsiperhettä. Parisuhteen toimivuuden mittana on yksinkertaisesti se, asuvatko isovanhemmat yhdessä. Siihen aikaan, kun nykyiset lapsiperheiden vanhemmat syntyivät, lapset yleensä syntyivät avioliittoihin; avoliitot yleistyivät vasta 1990-luvulla. Tosin muutama prosentti lapsista syntyi myös silloisin termein ns. au-äideille. Jos nykyisten lapsiperheen äitien tai isien omat vanhemmat asuvat eri osoitteessa, ovat äidit ja isät erittäin todennäköisesti kokeneet omien vanhempiensa avioeron.

Tulokset olivat varsin selviä (Kuvio 1):

  • Jos kummankin puoleiset isovanhemmat asuivat yhdessä, oli vain 18 prosenttia lapsiperheen vanhemmista jäänyt avoliittoon, vaikka perheessä oli jo lapsia. Neljä viidestä parista oli siis mennyt naimisiin.
  • Jos kummankaan puoleiset isovanhemmat eivät asuneet yhdessä, oli avoliittoon jäänyt 33 prosenttia lapsiperheen vanhemmista. Vain kaksi kolmesta parista oli siis avioitunut.
  • Jos yhdessä asui vain toisen puolison vanhemmat oli avoliitossa asuvien osuus 26-28 prosenttia. Sillä ei ollut merkitystä, kumman puoleisista vanhemmista oli kyse.

Kuvio 1. Avoparien osuus kahden vanhemman lapsiperheistä*) isovanhempien yhdessä asumisen mukaan vuonna 2004

*) Mukana ovat: avioparit joista kummatkin ensimmäisessä avioliitossaan sekä avoparit joista kummatkin siviilisäädyltään naimattomia. Muut ehdot: Parilla vain yhteisiä lapsia ja kaikki lapset alle 18-vuotiaita ja vielä kotona. Isän ja äidin puoleiset molemmat isovanhemmat ovat elossa ja asuvat Suomessa. Luvut on vakioitu äidin ikään.

Vanhempien vaikutus siis näkyy jo oman perhemuodon valinnassa. Eronneiden lapset valitsevat useammin avoliiton. Luvut on ikävakioitu lapsiperheen äidin iän mukaan, jolloin iän vaikutus tuloksiin eliminoituu.

Sivun alkuun

Eronneiden lapset eroavat useammin

Oli sitten lapsiperheessä perhemuodoksi valittu avio- tai avoliitto, hajoavat perheet selkeästi eri lailla siitä riippuen, asuvatko isovanhemmat yhdessä vai erillään. Yleisesti: eroaminen on yleisempää, jos puolisoiden omat vanhemmat ovat eronneet. Tarkemmin (Kuvio 2):

Kuvio 2. Vuoden 2005 aikana erilleen muuttaneiden lapsiperheiden*) osuus perhetyypin ja isovanhempien yhdessä asumisen mukaan

Äidin ikään vakioidut luvut. *) Avioparit, joista kummatkin ensimmäisessä avioliitossaan. Avoparit, joista kummatkin siviilisäädyltään naimattomia. Parilla vain yhteisiä lapsia ja kaikki lapset alle 18-vuotiaita ja vielä kotona. Isän ja äidin puoleiset molemmat isovanhemmat ovat elossa ja asuvat Suomessa.
  • Jos kummankin puolen isovanhemmat asuivat yhdessä, hajosi vuoden 2005 aikana 1,9 prosenttia avioparien perheistä.
  • Jos kummatkaan isovanhemmat eivät asuneet yhdessä, hajosi 4,7 prosenttia perheistä.
  • Jos vain toiset isovanhemmat asuivat yhdessä, olivat hajoamisprosentit 2,9 ja 3,3.

Avoliitoissa toistui sama kaava, vain huomattavasti korkeammalla tasolla:

  • Avoparien lapsiperheistä, joiden kummankin puolen isovanhemmat asuivat yhdessä, hajosi vuoden 2005 aikana 3,8 prosenttia
  • Jos kummatkaan isovanhemmat eivät asuneet yhdessä, hajosi perheistä 6,9 prosenttia.
  • Jos vain toiset isovanhemmat asuivat yhdessä, hajosi 5,1 ja 4,7 prosenttia perheistä.

Lapsiperheen hajoamiseksi on tulkittu perheen vanhempien erilleen muutto. Perusaineistona olivat vuoden 2004 lopun kahden vanhemman lapsiperheet esitetyin rajauksin. Tilastoitiin, asuuko äiti vuoden päästä saman puolison kanssa vai ovatko perheen isä ja äiti muuttaneet erilleen.

Kun hajoamisen mittana käytettiin erilleen muuttoa eikä avioeroa, saatiin samaan tarkasteluun avoliitot, joita lapsiperheissä on jo lähes viidennes. Perheen hajoamisessa konkreettinen hetki on isän tai äidin pois muuttaminen, ei niinkään avioeropäätöksen saapuminen. Hajoamisten prosenttiosuudet on jälleen ikävakioitu lapsiperheen äidin ikään.

Kaiken kaikkiaan lapsiperhe, jonka vanhemmat asuivat avoliitossa eivätkä kummankaan puolen isovanhemmat asuneet yhdessä, hajosi kolme ja puoli kertaa niin usein kuin lapsiperhe, jossa oli avioparivanhemmat ja kummankin puolen isovanhemmat asuvat yhdessä.

Ennestään on tiedetty, että avoparien lapsiperheet hajoavat noin kaksi kertaa niin usein kuin avioparien perheet.* Näin on näköjään myös silloin, kun 'parisuhdeperimä' vakioidaan.

Löyhät perhesiteet näyttävät olevan jossain määrin sukupolvelta seuraavalle siirtyvä ominaisuus. Geenien mukana perimä tuskin tässä tapauksessa tulee, vaan kyseessä lienee jotain kotoa opittua. Ei ehkä ole opittu käsittelemään parisuhteen ongelmia. Ratkaisumalliksi on muotoutunut eroaminen. On myös saatettu nähdä, ettei maailma kaadu, vaikka ero tulisikin. Vai onko kyse arvomaailmasta, asennoitumisesta perheeseen.

Sivun alkuun

Perheen koolla on vaikutusta eroamiseen, lasten sukupuolella ei

Koska tämän kirjoittajalla on väestötilastollisen kokemuksen lisäksi myös tasa-arvotilastollista taustaa, ei käytössä olevaa aineistoa voinut jättää rauhaan, ennen kuin oli katsottu, oliko sillä mitään merkitystä perheen koossapysymiseen, oliko perheessä poikalapsia. Näinhän on joskus arveltu. Lapset kun vieläkin yleensä jäävät äidille ja isästä tulee etä-isä.

Jarruttaisiko poikalapsi paremmin etä-isäksi muuttamista? Vaikka aineistoa kuinka kidutti, ei se tuota oletusta tukenut. Poikien määrällä eri suuruisissa perheissä ei näyttänyt olevan selkeää yhteyttä perheen hajoamiseen. Kaksilapsisista perheistä oli jopa hajonnut eniten perheitä, joissa oli kaksi poikaa, näin sekä avio- että avoperheistä.

Aineistosta oli nyt poistettu neljän isovanhemman rajaus. Tarkasteltiin vain 1-3-lapsisia perheitä, jotta kuhunkin kategoriaan saataisiin tarpeeksi tapauksia satunnaisuuden eliminoimiseksi. Mukana oli nyt 258 000 kahden vanhemman lapsiperhettä. Luvut ikävakioitiin isän iän mukaan alkuperäisen 'poikahypoteesin' vuoksi.

Näitä lukuja pyöritellessä näkyi kuitenkin selkeästi se seikka, että yksilapsiset perheet hajoavat useammin kuin kaksilapsiset, jotka puolestaan hajoavat useammin kuin kolmilapsiset perheet. Ero oli suhteellisesti suurempi avoparien perheissä (Kuvio 3).

Kuvio 3. Vuoden 2005 aikana erilleen muuttaneiden lapsiperheiden*) osuus perhetyypin ja lapsiluvun mukaan

Isän ikään vakioidut luvut. *) Avioparit, joista kummatkin ensimmäisessä avioliitossaan. Avoparit, joista kummatkin siviilisäädyltään naimattomia. Parilla vain yhteisiä lapsia ja kaikki lapset alle 18-vuotiaita ja vielä kotona.

Mikä on syytä ja mikä seurausta, onkin sitten vaikeampi asia. Syntyykö hyvin voiviin parisuhteisiin enemmän lapsia vai pitävätkö useammat lapset perhettä varmemmin koossa? Sitä ei tässä enää ruveta arvailemaan. Lasten määrän yhteys perheiden hajoamiseen on kuitenkin selkeästi heikompi kuin erilaisen parisuhdeperimän.

Lähteet:
Nikander T. (1996) Perheiden muodostuminen ja hajoaminen, Väestö 1996:17, Helsinki,
Kartovaara L. Lapset hajoavissa perheissä. Julkaisussa Suomalainen lapsi 2007, Väestö 2007, Helsinki.

___________________________

Sivun alkuun

Näin tutkimus tehtiin

Aineisto syntyi tehtäessä Tilastokeskuksen ja Stakesin yhteistyönä julkaisemaa laajaa suomalaisten lasten elinoloja kuvaavaa tilastoselvitystä Suomalainen lapsi 2007. Jotta saataisiin tilastoitua lapset, jotka kokevat vuoden aikana vanhempiensa eron, yhdistettiin vuoden 2004 lopun kahden vanhemman lapsiperheen vanhempien henkilönumerot vuoden 2005 lopun tilastoihin. Tähän tarkasteluun on hajonneiksi tulkittu perheet, joissa puolisot asuvat erillään. Perusjoukosta on poistettu perheet, joista toinen puolisoista on kuollut vuoden 2005 aikana tai jos koko perhe on muuttanut ulkomaille.

Suomessa tehdään vuosittain perhetilasto päättelemällä väestötietojärjestelmän mukaan samassa asunnossa vakituisesti asuvista henkilöistä perheet. Tietokoneohjelma kokoaa perheet vanhempien, aviopuolisoiden ja lasten henkilötunnuksia vertailemalla. Lopuksi ohjelma muodostaa samassa asunnossa asuvista puolisottomista, vähintään 18-vuotiaista, eri sukupuolta olevista henkilöistä avoparin, jos he eivät ole sisaruksia ja heidän ikäeronsa on enintään 15 vuotta. Avopuolisoiden iälle ei aseteta rajoituksia, jos parilla on yhteinen lapsi.

Perheiden isovanhemmat on yhdistelty alun perin Suomalainen lapsi 2007 -aineistosta, jossa kaikille alle 18-vuotiaille lapsille on poimittu tieto isästä ja äidistä. Edelleen jokaiselle lapselle on poimittu tieto mahdollisesta äidin isästä ja äidistä, samoin isän vanhemmista. Isovanhempien yhdessä asumista pääteltiin kotipaikkatunnuksen avulla vain isovanhemmille, jos kummatkin asuivat vielä kotona. Siten perusjoukosta poistettiin isovanhemmat, joista toinen oli joutunut laitoshoitoon.

Ikävakioinnissa poistetaan eri alaryhmien erilaisen ikäjakauman vaikutus. Perheisiin liittyvät muuttujat, kuten avio-/avoliitto, isovanhempien erillään asuminen ja lasten määrä ovat voimakkaassa yhteydessä vanhempien ikään. Tutkimuksessa ei ole vertailtu perheen hajoamisen prosentteja sellaisenaan, vaan on laskettu ikävakioidut osuudet: mikä olisi hajoamisprosentti, jos erilaisten perheiden äitien/isien ikäjakauma olisi samanlainen.

Päivitetty 6.11.2007