Avo- vai avioliitto, eroaminen...
Perhemallit periytyvät
- Eronneiden lapset harvemmin avioon
- Eronneiden lapset eroavat useammin
- Perheen koolla on vaikutusta eroamiseen, lasten sukupuolella ei
- Näin tutkimus tehtiin
Koko dokumentti yhdellä sivulla
Eronneiden lapset eroavat useammin
Oli sitten lapsiperheessä perhemuodoksi valittu avio- tai avoliitto, hajoavat perheet selkeästi eri lailla siitä riippuen, asuvatko isovanhemmat yhdessä vai erillään. Yleisesti: eroaminen on yleisempää, jos puolisoiden omat vanhemmat ovat eronneet. Tarkemmin (Kuvio 2):
Kuvio 2. Vuoden 2005 aikana erilleen muuttaneiden lapsiperheiden*) osuus perhetyypin ja isovanhempien yhdessä asumisen mukaan
- Äidin ikään vakioidut luvut. *) Avioparit, joista kummatkin ensimmäisessä avioliitossaan. Avoparit, joista kummatkin siviilisäädyltään naimattomia. Parilla vain yhteisiä lapsia ja kaikki lapset alle 18-vuotiaita ja vielä kotona. Isän ja äidin puoleiset molemmat isovanhemmat ovat elossa ja asuvat Suomessa.
- Jos kummankin puolen isovanhemmat asuivat yhdessä, hajosi vuoden 2005 aikana 1,9 prosenttia avioparien perheistä.
- Jos kummatkaan isovanhemmat eivät asuneet yhdessä, hajosi 4,7 prosenttia perheistä.
- Jos vain toiset isovanhemmat asuivat yhdessä, olivat hajoamisprosentit 2,9 ja 3,3.
Avoliitoissa toistui sama kaava, vain huomattavasti korkeammalla tasolla:
- Avoparien lapsiperheistä, joiden kummankin puolen isovanhemmat asuivat yhdessä, hajosi vuoden 2005 aikana 3,8 prosenttia
- Jos kummatkaan isovanhemmat eivät asuneet yhdessä, hajosi perheistä 6,9 prosenttia.
- Jos vain toiset isovanhemmat asuivat yhdessä, hajosi 5,1 ja 4,7 prosenttia perheistä.
Lapsiperheen hajoamiseksi on tulkittu perheen vanhempien erilleen muutto. Perusaineistona olivat vuoden 2004 lopun kahden vanhemman lapsiperheet esitetyin rajauksin. Tilastoitiin, asuuko äiti vuoden päästä saman puolison kanssa vai ovatko perheen isä ja äiti muuttaneet erilleen.
Kun hajoamisen mittana käytettiin erilleen muuttoa eikä avioeroa, saatiin samaan tarkasteluun avoliitot, joita lapsiperheissä on jo lähes viidennes. Perheen hajoamisessa konkreettinen hetki on isän tai äidin pois muuttaminen, ei niinkään avioeropäätöksen saapuminen. Hajoamisten prosenttiosuudet on jälleen ikävakioitu lapsiperheen äidin ikään.
Kaiken kaikkiaan lapsiperhe, jonka vanhemmat asuivat avoliitossa eivätkä kummankaan puolen isovanhemmat asuneet yhdessä, hajosi kolme ja puoli kertaa niin usein kuin lapsiperhe, jossa oli avioparivanhemmat ja kummankin puolen isovanhemmat asuvat yhdessä.
Ennestään on tiedetty, että avoparien lapsiperheet hajoavat noin kaksi kertaa niin usein kuin avioparien perheet.* Näin on näköjään myös silloin, kun 'parisuhdeperimä' vakioidaan.
Löyhät perhesiteet näyttävät olevan jossain määrin sukupolvelta seuraavalle siirtyvä ominaisuus. Geenien mukana perimä tuskin tässä tapauksessa tulee, vaan kyseessä lienee jotain kotoa opittua. Ei ehkä ole opittu käsittelemään parisuhteen ongelmia. Ratkaisumalliksi on muotoutunut eroaminen. On myös saatettu nähdä, ettei maailma kaadu, vaikka ero tulisikin. Vai onko kyse arvomaailmasta, asennoitumisesta perheeseen.
Päivitetty 6.11.2007