Talousluottamus on jakautunut kahtia 2000-luvulla

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Pertti Kangassalo työskentelee yliaktuaarina Tilastokeskuksen taloudelliset olot -yksikössä. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Tieto&trendit-lehdessä 2/2008

Kuluttajien luottamus omaan mikrotalouteensa on viime vuosina jatkuvasti vahvistunut. Se on näkynyt esimerkiksi elektroniikan kulutuksena. Samaan aikaan luottamus Suomen makrotalouteen on notkahdellut, etenkin kun se uusi taulutelevisio on välittänyt uutisia tehtaiden lopettamisista.

Ovatko kuluttajat hölmöläisiä? Eivät suinkaan, osoittaa Tilastokeskuksen Kuluttajabarometrista vastaava Pertti Kangassalo. Kuluttajien näkemyksiä kannattaa kuunnella. He vaikuttavat omien ennusteittensa toteutumiseen.

Vuodet 2002-2008 ovat olleet aika "merkillistä" aikaa kuluttajien talousluottamuksen ja sitä peilaavan haastattelututkimuksen, kuluttajabarometrin, historiassa. Kuluttajien tunnelmathan olivat suorastaan romahtaneet vuoden 2001 aikana vuosituhannen vaihteen vankasta taloususkosta, kun maailmantalous alkoi yskiä kohti taantumaa ja Suomenkin vienti tästä syystä rupesi takkuilemaan. Juuri tätä ennen vuonna 2000 kuluttajien luottamusindikaattorin arvo käväisi yli +20:n ennätyslukemissa (Kuvio 1). Laman jälkeisen ajan pohja saavutettiin loppuvuodesta 2001, jolloin luottamusindikaattori painui alle +5:n. Syyskuun 2001 terrori-iskuillakin USA:ssa oli oma vaikutuksensa kehitykseen.

Kuvio 1. Kuluttajien luottamusindikaattori 10/1995-3/2008

Kuluttajien luottamusindikaattori: oma ja Suomen talous, työttömyys ja talouden säästämismahdollisuudet seur. 12 kk.

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri

Pohjalta kuitenkin noustiin yllättävän nopeasti jo vuoden 2002 alussa. Tämän jälkeen alkoi useita vuosia kestänyt vaihtelevan ja enimmäkseen varovaisen talousluottamuksen aika. Tuona aikana yksityinen kulutus jatkoi maltillista mutta riittävää 2-4 prosentin vuosikasvua siten, että Suomen talouskasvu pysyi siedettävällä tasolla. Yksityinen kulutushan muodostaa noin puolet maamme bruttokansantuotteesta.

Jos kuluttajien luottamuksesta piirrettäisiin trendi vuosille 2002-2007, olisi se nouseva, mutta kuoppia on ollut useita. Epäuskoa on esiintynyt varsinkin työttömyysodotusten ja Suomen talouden suhteen. Uskon puutetta ovat ruokkineet etenkin monet paljon mediahuomiota saaneet uutiset laajoista irtisanomisista, yt-neuvottelujen aloittamisista, globalisaation vaikutuksista ja pätkätöiden yleistymisestä. Ihmisten työllistymistähän ei juuri tiedotusvälineissä uutisoida!

Merkittävimpiä yksittäisiä tapahtumia ovat olleet muiden muassa paperiteollisuuden työsulku kesällä 2005 ja UPM-Kymmenen paperitehtaan lopetussuunnitelmat seuraavassa vuodenvaihteessa. Näistä ensin mainittu sai välittömästi notkahduksen aikaiseksi myös reaaliseen talouskasvuun. Myös monet IT- tai telealan yritykset, Nokia, Sonera ja Elisa tunnetuimpina, ovat viime vuosina ilmoitelleet supistavansa henkilöstöään. Aivan tuoreimpia isoja kuluttajamielialan heikentäjiä ovat olleet Tehyn irtisanoutumisuhka viime syksynä ja Stora Enson tammikuussa uutisoitu lähtö Kemijärveltä. Samalla on uutisissa kerrottu suuryritysten johtajille jaettavista jättiosingoista, minkä merkitystä ei sitäkään voi väheksyä kuluttajien tunnelmien värittäjänä. Pientä "kapinaa" on vastaamisessa näin saattanut esiintyä.

Oma ja Suomen talous eriytyneet

Vuoden 2007 lopulla kuluttajien mielialat olivat kuitenkin erittäin hyvät ja luottamusindikaattori ylsi jälleen +20:een, ensimmäisen kerran seitsemään vuoteen.

Kuviosta 2 nähdään, kuinka kuluttajien näkemykset toisaalta makro- ja toisaalta mikrotaloudesta ovat selvästi eriytyneet vuosituhannen alusta alkaen. Makrotalouden indikaattorin muodostavat odotukset Suomen taloudesta ja työttömyydestä, mikroindikaattorin taas odotukset vastaajan omasta taloudesta ja säästämismahdollisuuksista sekä talouden rahatilanteesta haastatteluhetkellä. Makro- ja mikroindikaattorit on koostettu faktorianalyysin avulla Tilastokeskuksen ja Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksen välisenä yhteistyönä.

Kuvio 2. Kuluttajien mikro- ja makroindikaattorit 10/1995-3/2008

Mikroindikaattori: oma talous ja talouden säästämismahdollisuudet seur. 12 kk, talouden rahatilanne nyt. Makroindikaattori: Suomen talous ja työttömyys seur. 12 kk.

 

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri

Kuluttajilla on koko laman jälkeisen ajan ollut hyvin vankka käsitys mikrotaloutensa suotuisasta kehityksestä. Ja käsitys on vain vahvistunut näihin päiviin saakka. Kuluttajien mikroindikaattori on vähin erin noussut 1990-luvun puolivälin noin +10:n lukemista viime aikojen +30:een. Tämä ei sinänsä ole mikään ihme, sillä näinä vuosina työttömyys on Suomessa koko ajan vähentynyt - välillä tosin kiusallisen hitaasti - ja varsinkin muutamana viime vuonna ilmiön toinen puoli eli työllisyys on parantunut isoin harppauksin. Työssä käynti on valtaosalle kotitalouksista hyvinvoinnin perustekijä, joten sillä on suuri paino, kun hahmotetaan kuvaa oman talouden lähitulevaisuudesta. Kuluttajabarometrin perusteella omakohtainen työttömyyden pelko on lisäksi pysynyt työllisten keskuudessa vähäisenä.

Toisaalta myös palkkakehitys eli palkankorotukset ja verohelpotukset vaikuttavat suoraan näkemyksiin omasta taloudesta. Viime vuosina palkkakehitys on ollut tilastojen valossa hyvä ja muutamat oikein ajoitetut veronkevennykset (varsinkin 2003-2004) ovat kasvattaneet työtätekevien nettotuloa. Inflaatio on lisäksi ollut tiukasti aisoissa ja lainakorot matalat. Suomalaisilla kuluttajilla on ollut ostovoimaa enemmän kuin koskaan aiemmin.

Lisäksi, vaikka kotitalouksien velkaantumisessa on ollut haikuja jopa 1980-luvun lopun hulppeasta menosta, lainanotto suhteessa tulokehitykseen on ollut hyvin hallinnassa. Kotitalouksille on myös kymmenen työteliään vuoden ja järkevän taloudenpidon aikana kertynyt melkoinen määrä säästöjä ja monille sijoituksiakin.

Sivun alkuun

Mikro voi kestää vaikka makro yskii

Perusteita kuluttajien luottavaiselle kuvalle omasta taloudestaan on siis ollut riittävästi. Silti kysytään usein, miten kuluttajat voivat uskoa omaan talouteensa, kun näkymät makrotaloudesta ovat niin synkät. Jos Suomella odotetaan menevän huonosti, eihän siltä voi arvioida kenenkään säästyvän.

On palautettava mieliin 1990-luvun alun lamavuodet. Silloin oli Suomessa puoli miljoonaa työtöntä. Mutta toisaalta neljä viidestä työvoimaan kuuluvasta oli töissä! Pelkoa omasta työttömyydestä oli ehkä välillä mielessä, mutta töitä riitti useimmilla yli noidenkin vuosien. Toki työttömyys kosketti välillisesti myös työttömien mahdollista perhettä, mutta valtaosa kansasta ja kotitalouksista eleli lamavuosinakin ihan mukavasti. Palkkakehitys saattoi tuolloin polkea paikallaan, mutta vastaavasti hinnat nousivat hitaasti ja alennusmyyntejä sekä kirpputoreja riitti. Huonoinakin vuosina usko omaan talouteen voi siis perustellusti säilyä, vaikka kuva yleisestä taloudesta on synkkä.

Kuluttajabarometrin vastaajat osaavat siis pitää viisaasti erillään näkemyksensä toisaalta yleisestä ja toisaalta omasta taloudestaan. Ja makropuolen synkistelylle on ollut aihettakin, kun vienti ja talouskasvu hidastuivat vuosiksi 2001-2003. Ja nyt on näköpiirissä merkittäviä ongelmia USA:n talouskriisin vaikutusten levitessä maailmalle. Taustalla vaikuttaa myös öljyn hinnan ja korkojen nousu, viennille epäsuotuisa euron korkea kurssi dollariin nähden ja tiettyjen hyödykeverojen kiristykset.

Vuoden 2001 aikana kuluttajien makroindikaattori romahti alimmilleen laman jälkeisenä aikana, noin -15:een. Seuraavan vuoden optimismin ja uuden nopean notkahduksen jälkeen alkoivat näkemykset yleisestä taloudesta trendinomaisesti parantua, mitä jatkui viime vuoden lopulle saakka.

Sivun alkuun

Kuluttajabarometri ennakoi talouden käänteitä

Nyt on muutamassa kuukaudessa makroindikaattori romahtanut +10:n tasolta noin -10:een. Tämä indikoisi talouskasvun hidastumista lähitulevaisuudessa, mutta ei välttämättä mitään taantumaa, koska mikropuolen tilanne on niin hyvä.

Kuvio 3 osoittaa, kuinka hyvin luottamusindikaattori on vuosina 1995-2007 korreloinut reaalisen talouskehityksen kanssa ja jopa ennakoinut sitä. Tunnelmien muutokset, kuten varovaisuuden lisääntyminen, heijastuvat kulutukseen ja sitä kautta bkt:n kehitykseen. Kuluttajabarometri ei kuitenkaan ole mikään ennustemalli, joka tuottaisi tarkkoja prosenttiennusteita talouskehityksestä, vaan se on muutossuuntia hahmottava mielialatutkimus. Oman talouden ohella myös näkemykset yleisestä taloudesta ja työttömyydestä ovat tärkeä osa kuluttajamielialaa.

Kuvio 3. Kuluttajien luottamusindikaattori ja bkt:n vuosimuutos neljännesvuosittain 4/1995-4/2007

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri ja Kansantalouden tilinpito

Ilman yleisen talouden osatekijöitä indikaattorin ennakointikyky olisi huomattavasti heikompi. Ihmisten tietoisuus esimerkiksi Suomen vientinäkymien heikkenemisestä on siis syytä ottaa huomioon.

Kuluttajabarometrin tulokset julkaistaan hyvin nopeasti aina jo tutkimuskuukauden lopussa, viikkoja tai kuukausia ennen ns. reaalitilastojen valmistumista. Tämä antaa talouspolitiikan päättäjille aikaa reagoida ja yrittää tilanteen mukaan vaikuttaa kuluttajien mielenliikkeisiin ja talouden kehityssuuntiin. Välineinä voidaan käyttää esimerkiksi korkojen sääntelyä tai veroratkaisuja tai yleisemmin erilaista raha- tai finanssipolitiikkaa.

____________________

Sivun alkuun

Näkemykset säästämisestä ja lainanotosta vaihdelleet paljon

Kuluttajien näkemykset ajankohdan otollisuudesta säästämiseen, lainanottoon ja kestotavaroiden ostamiseen ovat olleet hyvin vaihtelevia tämän vuosikymmenen aikana. Vielä vuosituhannen vaihteessa kaikkia kolmea pidettiin kannattavana, mutta sitten korkojen nousu heikensi lainanoton edullisuutta kuluttajien silmissä. Lainanoton saldoluku syöksyi vuodessa +40:stä -10:een. Lähes yhtä nopeasti lainanottoa alettiin taas pitää kannattavana, kunnes uusi hiipuminen koitti vuodesta 2006 alkaen. Korkojen lisäksi myös asuntojen korkeilla hinnoilla oli osuutta asiaan.

Kotitalouksien lainanottoaikeet pysyivät pitkään yllättävän vakaina, mutta viime aikoina on ollut havaittavissa pientä lainanottoinnon hiipumista. Varsinkin vuosituhannen alun vahvat aikeet kulutusluottojen nostamiseen ovat selvästi hiipuneet. Asuntolainan ottoaikeita oli kuitenkin vielä ainakin viime vuoteen asti enenevästi. Julkinen paheksuva keskustelu velkaantumisesta on ehkä vaikuttanut aikomuksia koskeviin vastauksiin. Reaalinen lainanotto on silti kaikkiaan edelleen kasvanut. Ja nyt on hieman erilainen tilanne kuin 1980-luvun lopulla: kotitalouksilla on tuloja ja säästöjä enemmän, inflaatio ja korot hyvin kontrolloituja, laina-ajat joustavia jne.

Samaan aikaan näkemykset säästämisen edullisuudesta ovat vähin erin vuoteen 2007 tultaessa kivunneet kaikkien aikojen ennätystasolle, saldoluvulla ilmaistuna yli +30:een. Syynä tähän eivät todennäköisesti voi olla pankkitilien "houkuttelevat" korot, vaan yksinkertaisesti se, että kotitalouksille on kertynyt varoja, mistä säästää. Myös uudet, nopeasti yleistyneet (joka neljäs talous) ja jopa pientä tuottoa tarjoavat sijoitusinstrumentit kuten sijoitusrahastot ja vakuutukset ovat lisänneet säästämisen ja sijoittamisen houkuttavuutta. Viime vuosien taloudellisten uhkakuvien seurauksena voidaan kyllä myös aavistella, että ns. varautumissäästäminen on noussut mieliin. Noin 60 prosenttia kotitalouksista ilmoittaa nykyisin säästävänsä pahan päivän varalle.

Suorat pörssisijoitukset eivät vieläkään juuri kiinnosta suomalaisia. Sen sijaan sijoitusasunto on ollut joillekin varma kohde viime vuosina.

Säästäminen ja lainanotto luovat perustan kulutukselle. Kuluttajat ovat pääsääntöisesti pitäneet kestotavaroiden ostamista kannattavana koko laman jälkeisen ajan. Vuoden 2000 lopulla näkemykset hieman heikkenivät, kunnes ne vuoden 2002 alkaessa suorastaan romahtivat. Aluksi vaikutti inflaation kiihtyminen, ja sitten luovuttiin markasta ja otettiin käyttöön euro tammikuussa 2002. Kuluttajat olivat välittömästi sitä mieltä, että rahan käyttö kestotavaroiden ostamiseen ei enää kannata. Tämä ei välttämättä kuitenkaan heijastu ostoaikeisiin.

Vuoden 2003 alussa "ostamiskuopasta" päästiin kuitenkin ylös, kun autoverouudistus laski varsinkin ulkomailta tuotujen käytettyjen autojen hintoja Suomessa. Kuluvan vuoden alussa autoverotusta jälleen muutettiin, tällä kertaa päästöperusteiseksi, mikä sai aikaan uusien autojen halpenemisen. Näin kuluttajien arviot kestotavaroiden ostamisen kannattavuudesta paranivat jälleen selvästi.

Kuluttajien arviot ajankohdan otollisuudesta säästämiseen, lainanottoon ja kestotavaroiden ostamiseen 10/1995-3/2008

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri

______________________

Sivun alkuun

Inflaatiotuntuma heikkeni euron myötä

Kuluttajien arviot ja odotukset kuluttajahintojen noususta eli inflaatiosta olivat 1990-luvulla ja vielä tämän vuosikymmenen alussa varsin osuvia. Poikkeuksiakin oli, kuten vuosi 1995, jolloin EU-jäsenyydestä seurannut elintarvikkeiden halpeneminen sai kuluttajat arvioimaan yleisen inflaation liian alhaiseksi, jopa negatiiviseksi. Myöhemmin vuoden 2000 inflaatiopiikki, jonka aiheutti energian ja asumisen hintojen äkillinen nousu, jäi kuluttajilta ainakin täydessä mitassa huomaamatta.

Tammikuussa 2002 Emu-maissa siirryttiin yhteisen eurovaluutan käyttöön maan oman valuutan sijasta. Jo etukäteen monet näkivät euron tulolla olevan enimmäkseen kielteisiä vaikutuksia. Siten ei ollut yllättävää, että kuluttajien inflaatiolukemat hakeutuivat kertaheitolla uusille tasoille. Arvio haastatteluhetken inflaatiosta hyppäsi kahdesta noin 3,5 prosenttiin ja vastaavasti - sinänsä johdonmukaisesti - inflaatio-odotus laski vajaasta kolmesta 1,5 prosenttiin.

Tilastokeskuksen kuluttajahintaindeksillä mitattava "todellinen" inflaatio oli samaan aikaan kuitenkin vain 1-2 prosenttia ja vuosina 2003-2005 enimmäkseen vain 0-1 prosenttia. Inflaatio-arviotkin ajan mittaan hieman laskivat, mutta silti ne ylittivät mitatun inflaation pitkään jopa kahdella prosenttiyksiköllä.

Kuluttajat joutuvat käytännössä seuraamaan tarkkaan eri hyödykkeiden hintakehitystä tehdessään päivittäisiä kulutusvalintojaan. Euron käyttöönotto kuitenkin "vääristi" kansalaisten havaintoja inflaatiosta. Näin ei käynyt vain Suomessa, vaan Emu-maissa yleisesti. Vääristyneille arvioille voidaan löytää useita selityksiä:

  • Ihmisillä on keskivertoisesta poikkeavia omia hyödykekoreja, ja itselle tutun tai merkittävän tuotteen hinnannousu painaa arvioinnissa liikaa.
  • Hintojen nousut noteerataan, kun taas laskuja (tietotekniikka, viihde-elektroniikka, matkapuhelimet, autot jne.) ei.
  • Uutiset hinnannousuista vinouttavat havainnointia.
  • Eurohintoja verrataan edelleen euroa edeltäneen ajan eli vuoden 2001 hintoihin.
  • Hintojen pyöristykset ja pyöristetyn eli hieman liian korkean muuntokurssin käyttö.
  • Psykologia: jos kuluttaja uskoo hintojen nousevan, hän myös havainnoi näin käyneen.

Myöhemmin vuosikymmenen puolivälissä näytti pitkään, että kuluttajat ovat omaksuneet Euroopan Keskuspankin kahden prosentin "inflaatiotavoitteen", mutta nyt sekä arviot että odotukset ovat kivunneet lähes neljään prosenttiin. Näin on tehnyt myös mitattu inflaatio. Merkillepantavaa onkin inflaatio-odotusten nouseva trendi viime vuosina, mikä on antanut viitteitä siitä, että inflaatiopaineita on taloudessa olemassa.

Kuluttajien inflaationäkemysten seuraaminen on siis hyvin suositeltavaa. Jos arvioiden ja odotusten avulla voidaan ennustaa inflaatiota jollakin tarkkuudella, voidaan raha- tai korkopolitiikan avulla reagoida jo inflaatio-paineiden vaihteluun ja niiden - esimerkiksi palkkavaatimusten kautta - itseään toteuttava vaikutus saadaan ajoissa hallintaan.

Kuluttajien inflaationäkemykset ja mitattu inflaatio 10/1995-2/2008

Lähde: Tilastokeskus, Kuluttajabarometri ja kuluttajahintaindeksi (khi)

Päivitetty 8.4.2008