Koettu hyvinvointi osaksi elinolotutkimusta

  1. Resurssien lisäksi kysytään tyytyväisyydestä
  2. Onko hyvinvointi kaikkien tavoite?
  3. Pohjoismaisen hyvinvointiajattelun lyhyt oppimäärä
  4. Indikaattorien onni
  5. Raha ei tuo onnea vai tuoko?
  6. Onnellisuus ja tyytyväisyys ovat eri asioita
  7. Tilastontekijän onni

Koko dokumentti yhdellä sivulla

Indikaattorien onni

Demokraattisen prosessin edellyttämä jonkinasteinen tiedonsiirto ja yhteisymmärrys tosiasioista ovat niitä suuria kertomuksia, joilla perustellaan niin koululaitoksen, yliopistojen, tutkimuslaitosten kuin tilastovirastojenkin olemassaoloa. Vastuullisen äänestäjän oletetaan ottavan selvää asioista siinä missä päättäjänkin.

Kilpailevia totuuksia on kuitenkin liikaa. Hyvinvointiresursseja kuvataan monella, vaikkapa kuudella osa-alueella, ja kaikkiin kuuluu objektiivisia tosiseikkoja. Tämän lisäksi seurataan yksilöllisiä hyvinvoinnin ilmauksia, ja yksilöiden antamien vastausten välistä vertailukelpoisuutta joudumme ainakin toistaiseksi arvailemaan.

Tätä monimutkaisuutta Stiglitzin ja kumppaneiden raportti ei lainkaan vähättele, mutta kehottaa myös tiivistämään tietoa. Indikaattorit ovat periaatteessa hyvä tiedon tiivistämisen tapa, mutta nykyisin niiden tiivistämiskyky hukkuu tarjonnan runsauteen. Valinnan vaikeus yritetään ratkaista indikaattorijoukoilla, ja valitaan asiantuntijat valitsemaan ne tiedot, joille annetaan parhaan tiedon sädekehä. Jotkut indikaattorikokoelmat ovat arvovaltaisempia kuin toiset.

Kansalaisten onnellisuus voisi olla parempi ja kätevämpi tiivistys kuin monet hyvinvointiyhteiskunnan osa-alueiden toimivuutta kuvaavat detaljitiedot. Mittaamiskysymykset sivuuttaen toistan kysymyksen, voiko tilastollista tietoa kansakunnan tai väestönosien keskimääräisestä onnellisuudesta käyttää poliittisesti.

Alkuun Edellinen Seuraava

Päivitetty 30.5.2011