Mitä seuraaville sukupolville jää?

Koko dokumentti sivutettuna

Kirjoittaja: Leo Kolttola on kehittämispäällikkö Tilastokeskuksen Ympäristö ja energia -vastuualueella. Artikkeli on julkaistu Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa 1/2012.

Euroopan unionin tilastovirasto Eurostat raportoi parin vuoden välein sitä, miten kestävää unionin alueen kehitys on. Laaja seurantaraportti käsittää 111 indikaattoria. 11 pääindikaattorin antama kuva kestävästä kehityksestä on ristiriitainen. Vain kolme pääindikaattoria osoittaa selvästi myönteistä kehitystä.

Kestävän kehityksen käsitteen otti käyttöön Brundtlandin komissio (Our Common Future) vuonna 1987. Kestävä kehitys tarkoittaa sitä, että samaan aikaan kun huolehdimme nykyisten sukupolvien hyvinvoinnista, on turvattava myös tulevien sukupolvien hyvinvointi varmistamalla, että heidänkin käyttöönsä jätetään riittävät voimavarat. Kestävä kehitys on sukupolvien välinen tasa-arvokysymys, johon liittyy myös globaalin oikeudenmukaisuuden ajatus. Kestävän kehityksen yhteydessä on usein korostettu taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen ulottuvuuden samanarvoisuutta.

Viime aikoina kestävän kehityksen käsite on ollut jonkin verran vastatuulessa ja sen tilalle on tarjottu sellaisia käsitteitä kuin vihreä kasvu (OECD) ja vihreä talous (YK:n ympäristöohjelma UNEP). EU 2020 -strategia on nimeltään Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia. Kaikissa näissä uusissa linjauksissa kestävän kehityksen sosiaalisen ulottuvuutta on häivytetty. YK:n virallisena tavoitteena kestävä kehitys on edelleen.

Onko EU kestävällä polulla?

Joka toinen vuosi Eurostat raportoi kehitystä suhteessa EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteisiin (Eurostat 2009). Raportti perustuu EU:n kestävän kehityksen indikaattoreihin, jotka ovat saatavilla Eurostatin nettisivulla (http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/ portal/sdi/indicators).

Ennakkotiedot vuoden 2011 raportista ilmestyivät marraskuussa 2011 (Eurostat 2011). Raportti sisältää 111 indikaattoria, jotka on ryhmitelty kymmeneen kestävän kehityksen osa-alueita kuvaavaan lukuun (ks. taulukko). Osa-alueet on yhdistetty EU:n kestävän kehityksen strategian tavoitteisiin.

Eurostat seuraa raportissaan edelleenkin kestävän kehityksen strategiaa, vaikka EU:lla ei enää sellaista strategiaa ole, vaan se on korvattu EU 2020 -strategialla (ks. Storgårds 2011). Tämä kertoo niistä ongelmista, joita saattaa aiheutua siitä, että mittaristot kytketään olemassa oleviin poliittisiin tavoitteisiin. Politiikka muuttuu niin nopeasti, että indikaattorit eivät ehdi seurata perässä.

EU:n kestävän kehityksen pääindikaattoreita on periaatteessa 11, mutta käytännössä 10. Hyvä hallinto on kestävän kehityksen strategian tavoite, mutta sille ei ole löydetty pääindikaattoria. Pääindikaattoreiden antama kuva kestävästä kehityksestä on ristiriitainen. Kolme indikaattoria osoittaa selvästi myönteistä kehitystä, melko myönteistä kehitystä kolme indikaattoria ja melko kielteistä kehitystä neljä indikaattoria (taulukko). Ristiriitaisuutta lisää se, että vuoteen 2009 verrattuna tilanne on muuttunut lähes kaikkien pääindikaattoreiden osalta. Silloin esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja energian molemmat pääindikaattorit osoittivat melko kielteistä muutosta, mutta nykyisin ne osoittavat selvästi myönteistä muutosta.

Arviointi on tehty vertaamalla kehitystä strategiassa asetettuun tavoitteeseen ja jos tavoitetta ei ole, mittaamalla keskimääräistä muutosta vuodesta 2000 alkaen.

Arvioinnin luokitus on seuraava :

  •  Selvästi myönteinen tai tavoitteen mukainen muutos
  •  Ei lainkaan muutosta tai melko myönteinen muutos tai tavoitteen suuntainen muutos
  •  Melko kielteinen muutos tai kaukana tavoitteesta
  •  Selvästi kielteinen muutos tai loitontaa tavoitteesta

Taulukko. EU:n kestävän kehityksen pääindikaattorit ja arvio muutoksista vuosina 2000–2011.

Teema Pääindikaattori Arvio muutoksista vuosina 2000–2011
Kansantaloudellinen kehitys Reaalinen bkt henkeä kohti
Kestävä kulutus ja tuotanto Luonnonvarojen tuottavuus
Sosiaalinen osallisuus Köyhyyden tai syrjäytymisen riski (vuodesta 2008)
Väestörakenteen muutokset Iäkkäiden työntekijöiden työllisyysaste
Kansanterveys Odotettavissa oleva elinikä ja terveet elinvuodet (vuodesta 2002)
Ilmastonmuutos ja energia Kasvihuonekaasupäästöt
  Uusiutuvan energian kulutus (vuodesta 2006)
Kestävä liikenne Liikenteen energiankulutus suhteessa bkt:een
Luonnonvarat Tavallisimpien lintujen runsaus
  Kalakantojen säilyttäminen
Globaali kumppanuus Julkinen kehitysapu
Hyvä hallinto Ei pääindikaattoria  

Lähde: Eurostat 2011.

Sivun alkuun

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen riski on vähentynyt

Kansantaloudellinen kehitys on arvioitu Eurostatin raportissa melko myönteiseksi huolimatta vuosien 2008–2009 kriisistä. Parhaiten kriisistä selvisi Puola, mutta myös Saksa selvisi yllättävän hyvin. Pahiten kriisi kohteli Latviaa ja Viroa. Suomessa bkt aleni 8,7 prosenttia vuonna 2009, mikä oli selvästi enemmän kuin EU:n keskiarvo –4,6 prosenttia.

Kehityksen kestävän kulutuksen ja tuotannon suuntaan Eurostat arvioi melko kielteiseksi. Viimeiset tiedot luonnonvarojen tuottavuudesta ovat vuodelta 2007. Niiden mukaan kehitys on ollut positiivista mutta ei riittävän nopeaa. Suomen tilanne on paljon huonompi kuin muissa maissa: meidän luonnonvarojemme tuottavuus on selvästi pienempi kuin EU:n keskiarvo ja se on noussut hitaimmin.

Sosiaalista osallisuutta kuvataan köyhyyden tai sosiaalisen syrjäytymisen riskin todennäköisyydellä. Koko EU:ssa näiden henkilöiden osuus oli 23,4 prosenttia vuonna 2010. Tšekin tasavallassa osuus oli 14,4, Bulgariassa 41,6 ja Suomessa 16,9 prosenttia. Kehitys EU:ssa on viime aikoina ollut selvästi myönteistä.

Sivun alkuun

Iäkkäiden työllisyystavoite ei ole toteutunut

EU:n tavoitteena oli työllistää yli puolet iäkkäistä 55–64-vuotiaista työntekijöistä vuonna 2010. Tavoite ei toteutunut. Ruotsissa työllisyysosuus oli 70,5, kun se Maltalla oli vain 30,2 ja Suomessa 56,2 prosenttia. Kehitys on kuitenkin ollut nopeaa: suomalaisten 55–64-vuotiaiden työllisyysaste oli vain 45,7 prosenttia vuonna 2000.

Kansanterveyttä mitataan odotettavissa olevalla eliniällä ja terveillä elinvuosilla. Odotettavissa oleva elinikä on noussut tasaisesti. Suomessa se oli 76,9 miehillä ja 83,5 naisilla vuonna 2010. Tiedot terveistä elinvuosista ovat puutteellisia koko EU:n osalta: EU-SILC-tutkimus on tältä osin harmonisoitu vasta vuodesta 2008 alkaen. Koko EU:n osalta terveet elinvuodet vähenivät vuosina 2008–2009. Kansanterveyden muutos arvioidaan melko myönteiseksi.

Ilmastonmuutosta ja energiankäyttöä mitataan kahdella pääindikaattorilla: kasvihuonekaasupäästöillä ja uusiutuvan energian kulutuksella. Kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet selvästi vuodesta 1990 sekä 27 EU-maan osalta, että 15 maan osalta, joilla on Kioton sopimuksessa 8 prosentin vähennystavoite vuosille 2008–2012. Vuosina 2008–2009 heikko talouskehitys auttoi huomattavasti tavoitteen toteuttamisessa. Tietoja uusiutuvien energialähteiden osuudesta EU:n energian kokonaisloppukulutuksesta on vasta neljältä vuodelta, mutta kehitys näyttää hyvältä. EU on menossa kohti vaativaa 20 prosentin tavoitetta vuonna 2020 – vuonna 2009 oltiin jo 11,7 prosentissa. Näitä mittareita koristavat auringon kuvat: kehitys on ollut selvästi myönteistä.

Sivun alkuun

Mittariston luonnonvaroja ovat kalat ja linnut

Kestävän liikenteen tavoitetta mitataan liikenteen energiankulutuksen osuudella bruttokansantuotteesta. Bruttokansantuote on EU:ssa kasvanut 2000-luvulla nopeammin kuin liikenteen energiankulutus ja osuus on siis ollut laskussa. Vuosina 2008–2010 liikenteen energiankulutus väheni EU:ssa, myös asukasta kohden laskettu bkt väheni vuosina 2008 ja 2009, mutta nousi taas hieman vuonna 2010. Lopputuloksena näistä muutoksista liikenteen energian loppukulutuksen suhde bkt:een kasvoi vuonna 2009. Eurostatin arvio kehityksestä on lievästi kielteinen.

Luonnonvaroja mitataan kahdella pääindikaattorilla: tavallisimpien lintujen runsaudella ja kalakantojen säilymisellä. Tavallisimpien lintujen määrät ovat vähentyneet vuodesta 1990, mutta viime vuosina väheneminen on hidastunut. Eurostat pitää kehitystä lievästi myönteisenä. Yhä suurempi osuus kalansaaliista on peräisin varannoista, joissa turvalliset biologiset rajat on alitettu. Eurostat pitää kehitystä melko kielteisenä.

Globaalia kumppanuutta mitataan julkisen kehitysavun osuudella bruttokansantulosta. Tavoite on 0,7 prosenttia. Osuus oli 0,43 prosenttia vuonna 2010, ja se on pysynyt samalla tasolla vuodesta 2005. Eurostat pitää kehitystä melko kielteisenä.

Hyvä hallinto on kestävän kehityksen strateginen teema, mutta sille ei ole löydetty pääindikaattoria.

Sivun alkuun

Mittaamisen haasteita

Vaikka kestävän kehityksen mittaaminen on ollut haasteena runsaat kaksikymmentä vuotta, vasta viime vuosina asiaan ovat tarttuneet virallisten tilastojen tuottajat. Maailman merkittävimmillä tilastoalan kansainvälisillä organisaatioilla, YK:n Euroopan talouskomissiolla (UNECE), Eurostatilla ja OECD:llä on yhteinen työryhmä, joka on pohtinut kestävän kehityksen mittaamista (UNECE 2011).

Työryhmä tarjoaa näkökulmaksi pääoman ajallisen jakaantumisen tarkastelua. Pääoma on ymmärrettävä laajasti: taloudellisen ja inhimillisen pääoman lisäksi mukaan on otettava luontopääoma ja sosiaalinen pääoma. Taloudellisen ja inhimillisen pääoman tilastollisessa mittaamisessa ollaan käsitteellisesti pisimmällä, vaikka niidenkin tilastointi on vasta alkutekijöissään. Näitä kahta pääoman lajia voidaan mitata rahassa. Inhimillisellä pääomalla tarkoitetaan käytännössä työvoiman arvoa.

Luontopääomaa ja sosiaalista pääomaa ei pidä yrittää mitata rahassa, koska luonnonvaroihin, ympäristön tilaan ja sosiaalisiin suhteisiin liittyy paljon tekijöitä, joita ei vaihdeta markkinoilla, eikä niille voi myöskään antaa uskottavaa markkinahintaa.

Koska kaikkia pääoman lajeja ei voi mitata rahassa, laajasti määriteltyä kokonaisvarallisuutta ei voida mitata yhdellä mittarilla. Tarvitaan mittaristo, joka kuvaa näitä kaikkia pääomalajeja ja joka seuraa niiden avulla, miten varallisuutemme kehittyy ja mitä jätämme tuleville sukupolville. Tällaisia kestävän kehityksen indikaattorikokoelmia on koottu 1990-luvulta lähtien. Usein asialla ovat olleet ympäristöviranomaiset, jotka ovat ottaneet tehtäväkseen kestävän kehityksen edistämisen. Suomessa mittaristolla seurataan kestävän kehityksen strategian toteutumista (www.ymparisto.fi/indikaattorit). Tällaisia mittaristoja puolusti myös Ranskan presidentti Nicolas Sarkozyn aloitteesta koottu yhteiskunnan edistyksen mittaamista pohtinut komitea (Stiglitz ym. 2009, 17–18).

Sivun alkuun

Eurostatin mittaristo on kompromissien tulos

Eurostatin kestävän kehityksen mittaristo on johdettu suoraan EU:n poliittisen strategian tavoitteista ja näin on tehty Suomessakin. Toinen vaihtoehto olisi lähteä liikkeelle kestävän kehityksen käsitteestä, mitä artikkelin alussa hahmotettiin. Käytännöllisemmän menetelmän etuna on poliittinen relevanssi: ollaan lähellä päättäjiä, koska mitataan sitä, mitä päättäjät ymmärtävät kestävällä kehityksellä. Haittana ovat jatkuvat muutokset mittaristossa, kun poliittiset tavoitteet vaihtelevat tai se, että jäädään jälkeen virallisten asiakirjojen tavoitteista.

Käytännöllisen tarkastelutavan varjopuolena ovat myös poliittiset kompromissit. EU:ssa näyttää olevan tapana vältellä ja piilotella viimeiseen saakka vaikeita aiheita. Jälkiviisaasti voi ihmetellä sitä, että taloudellisen kestävyyden pääindikaattoriksi on otettu pelkästään bkt per capita eikä velkaantuminen ole esillä lainkaan, kuten Suomen mittaristossa.

Ns. Stiglitzin komitean raportti korostaa sitä, että kestävän kehityksen mittariston pitäisi keskittyä erityisesti kestävyyden käsitteeseen eli tulevan hyvinvoinnin turvaamiseen. Eurostatin sosiaalisen kestävyyden indikaattoreissa on tämän hetken hyvinvoinnilla selvästikin suurempi paino kuin tulevan.

Käytännön asiatkin ovat ongelmallisia. Indikaattorit päivittyvät eri tahtia – osasta on tuoreita tietoja (2010) osasta vanhoja (2007). Tietoja myös puuttuu monista maista. Esitystapakaan ei ole selkein mahdollinen ja kuviot ovat pieniä ja vaikealukuisia. Tietokanta on käyttökelpoinen, kunhan sitä ensin oppii käyttämään.

Sivun alkuun

Miten eteenpäin?

Arvovaltaisten poliittisten päättäjien selkeästi ilmaistu tarve parantaa hyvinvoinnin ja kestävän kehityksen mittaamista on otettava kansainvälisessä tilastojen kehittämisessä huomioon (Valtioneuvoston kanslia 2011). Tuorein ilmaisu tästä tarpeesta on Suomen presidentti Tarja Halosen ja Etelä-Afrikan presidentti Jacob Zuman yhteinen artikkeli: "Tänä vuonna syntyvät lapset saavuttavat täysi-ikäisyyden vuonna 2030. Emme saa vaarantaa heidän tulevaisuuttaan omalla kestämättömällä ja epäoikeudenmukaisella elämäntavallamme." – – "Meidän tulee rakentaa uusia, bruttokansantuotetta parempia tapoja mitata kehitystä. Kestävälle kehitykselle on ehdotettava uutta indeksiä vuoteen 2014 mennessä." (Halonen & Zuma 2012.)

Käsitteellinen kehittämistyö ja käytännön tilastotyö on yhdistettävä. Ei riitä, että kestävän kehityksen mittaristoihin poimitaan olemassa olevia tilastotietoja, jotka tuntuvat kiinnostavilta. On myös alettava tuottaa niitä varten syvällisempää ja parempaa tietoa varallisuudesta, velkaantumisesta, luonnonvaroista, ympäristön tilasta, väestöstä ja työvoimasta sekä vaikeimpina kaikista: hyvästä hallinnosta ja sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta. On erotettava toisistaan tämän hetken hyvinvoinnin näkökulma ja tulevien sukupolvien näkökulmasta tehtävä toimintamme kestävyyden arviointi.

Lähteet:

Eurostat 2011. Statistics in Focus 58/2011. Is the EU on a Sustainable Development Path?

Eurostat 2009. Sustainable development in the European Union. 2009 monitoring report of the EU sustainable development strategy.

Halonen, Tarja & Zuma, Jacob 2012. Kestävä kehitys on vielä mahdollista. Helsingin Sanomat 30.1.2012.

Our Common Future 1987. Oxford University Press.

Stiglitz, Joseph & Sen, Amartya & Fitoussi, Jean-Paul 2009. Report by the Commission on the measurement of Economic Performance and Social Progress.

Storgårds, Leena 2011. EU 2020 -tavoitteet nojautuvat laajaan indikaattorituotantoon. Hyvinvointikatsaus 3/2011.

Suomen kestävän kehityksen indikaattorit. www.ymparisto.fi/indikaattorit.

UNECE 2011. Summary of the report on measuring sustainable development. 29 March 2011.

Valtioneuvoston kanslia 2011. Bkt ja kestävä hyvinvointi. Valtioneuvoston kanslian raporttisarja 12/2011.

 

Päivitetty 4.6.2012